Arvostelu: The Bourne Supremacy / Medusan isku (2004)

THE BOURNE SUPREMACY (2004)

MEDUSAN ISKU

  

Ohjaus: Paul Greengrass

Pääosissa: Matt Damon, Joan Allen, Brian Cox, Karl Urban, Julia Stiles ja Franka Potente

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Ikäraja: 12

Olen nähnyt Bourne-leffat (2002-) vain kerran aiemmin, alkuperäisen trilogian (2002-2007) joskus 2009 tai 2010 ja lisäosa The Bourne Legacyn (2012) pari vuotta sitten. Uusi osa, Jason Bourne (2016), on tulossa, joten tietty oli hyvä palata vilkaisemaan, mistä edellisissä osissa olikaan kyse. Muistelisin, että viimeksi kun katsoin The Bourne Supremacyn, eli suomennettuna Medusan isku, meinasin nukahtaa elokuvan aikana, koska pidin sitä niin tylsänä. Saa nähdä, onko mielipiteeni muuttunut...

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa, The Bourne Identity (2002)!

Jason Bourne viettää hiljaiseloa Mariensa kanssa Intiassa. Kun hänet lavastetaan kahden ihmisen murhaan, Bourne-jahti alkaa taas ja jälleen Jasonin pitää selvittää, mistä on kysymys.

Matt Damonia hymyilyttää vielä vähemmän kuin edellisessä osassa. Vakava ilme kasvoillaan kulkeva, Damonin esittämä Jason Bourne puhuu yllättävän vähän elokuvassa ja useasti keskitytäänkin häntä seuraaviin ihmisiin. Damon parantaa roolisuoritustaan edellisestä osasta.

     Tällä kertaa Bournea jahtaa Pamela Landy, jota näyttelee Joan Allen. On mielenkiintoinen ratkaisu, ettei jahtaaja olekaan pahis ja luulee Bournen olevan joku muu kuin tämä todellisuudessa on.

     Brian Coxin esittämä Ward Abbott palaa takaisin ja on ihan yhtä ontto hahmo kuin edellisessä osassa.

     Karl Urban esittää Bournea metsästävää palkkatappajaa, joka on sellainen hahmo kuin The Bourne Identityssa nähdyn Clive Owenin hahmon olisi pitänyt olla. Urban nähdään alussa ja lopussa, ja häntä kaipaisi hieman elokuvan keskivaiheillekin, mutta hahmo on saatu toimivaksi ja välillä hän vaikuttaa jopa kunnon uhalta Bournelle, mutta valitettavasti vain välillä. Kuten edellisestä osasta en muistanut Owenin mukanaoloa, niin en myöskään muistanut, että tässä esiintyy Karl Urban.

     Franka Potenten näyttelemä Marie on mukana, vaikkakin todella vähän aikaa, kuten myös edellisessä osassa pariin otteeseen nähty Nicky, jota näyttelee Julia Stiles.

Elokuva tapahtuu pari vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen. Bourne näkee painajaista edellisestä tehtävästään, muttei silti muista vieläkään menneisyyttään. Ei aikaakaan, kun alkaa jo tapahtua. Urbanin esittämä palkkatappaja jahtaa Bournea ja Marieta Intiassa ja siitä lähtee matka ympäri Eurooppaa. Elokuvassa pistäydytään parissakin paikassa Saksassa, Venäjällä, Englannissa, Italiassa ja USA:n puolella käväistään New Yorkissa. Aikamoista maailmanmatkailua elokuva sisältää, kuten monet agenttielokuvat. Bournen lisäksi myös James Bond -elokuvat (1962-) ovat hyviä matkailuohjelmia. The Bourne Supremacyssa siirrytään paikasta toiseen välillä niin nopealla tahdilla, että voi tuottaa vaikeuksia pysyä perässä siitä, missä mennään.

The Bourne Supremacy on mielestäni toimivampi elokuva kuin edeltäjänsä. Se pitää paremmin otteessaan, ei hidastele loppua kohti, sen loppuratkaisu ei ole "helppo", siinä on enemmän toimintaa ja näyttelijäntyö on parempaa. Ohjaaja on vaihtunut Doug Limanista Paul Greengrassiin. Ohjaajan vaihdoksen voi huomata paikoitellen elokuvan tyylissä. Tarina lavastuksesta ja lavastajan selvittämisestä on usein mielenkiintoinen ja niin se on myös tässä elokuvassa. Harmi vain toisaalta, että lavastajan arvaa jo ihan elokuvan alussa, jos on nähnyt edellisen osan. Muuten tarinan puolelta elokuva toimii ja pääasiassa heikkoa onkin visuaalinen toteutus.

Elokuva on kuvattu ja leikattu huonosti. Paras sana kuvaamaan kameratyöskentelyä ja leikkausta on "levoton", sillä sitä se todella on. Suurimmaksi osaksi käsivaralta kuvatussa elokuvassa kamera heiluu tarpeettomasti jo pelkissä dialogikohtauksissa. Siitä sitten kuvittelemaan toimintakohtauksia. Etenkin lopun takaa-ajokohtaukseen on kuvattu varmaan tziljoona kuvaa ja niistä on päätetty käyttää jokainen. Kuvia hyppii ruudulle niin kuin citykanilauma ja paikoitellen on todella vaikea saada mitään selvää, mitä tapahtuu. Auton keulan ryttääntyminen näytetään ainakin viidestä eri kuvakulmasta ja jokaisessa käännöksessä leikkauksia on vähintäänkin kolme. Sitä ei tosiaan helpota se, että kamera heiluu miten sattuu ja minne sattuu. Lähitaistelukohtauksetkin ovat todella epäselviä, eikä kameramies ole pysynyt perässä turpaanmätkijöiden liikkeessä. Tosi monia leikkauksia on myös kohtauksissa, joissa porukka vain keskustelee keskenään. Selvästi on täytynyt näyttää jokaisen henkilön reaktio jokaiseen lauseeseen. Pariin otteeseen elokuvan aikana kysyin ääneen "Mitä helevettiä tässä oikein tapahtuu?" kun heiluvaa kameraa ja miljoonia leikkauksia on käytetty jopa viisi minuuttia putkeen yhtä kyytiä. Kuva on myös välillä epätarkka. Musiikki jumputtaa jälleen taustalla ja paikoitellen musiikin huomaa, eikä se jää vain piiloon taustalle. Tuttu Mobyn "Extreme Ways" -kappale kuullaan myös tässä elokuvassa.

Yhteenveto: The Bourne Supremacy on oikein hyvä elokuva. Jos aivan kauhean kuvauksen ja vielä kauheamman leikkauksen unohtaa, niin kyseessä on toimiva jännäripätkä, joka pitää otteessaan loppuun asti. Vieläkään ei valitettavasti ota selvää, mistä nimen suomennoksen "Medusa" tulee. Toisin kuin The Bourne Identity, Supremacy sai minut jollain tapaa innostumaan sarjasta ja mielenkiinnolla odotan, mitä uudesta Jason Bournesta seuraa. Suosittelen elokuvaa toimintaelokuvafaneille, kuten myös kaikille, jotka pitävät vakoojajännäreistä. Lastenelokuva tämä ei ole. Voisiko Bourne hymyillä seuraavassa osassa? Ai eikö? Ei sitten.

Kirjoittanut: Joonatan, 30.6.2016

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Bourne Supremacy, 2004, Universal Pictures, The Kennedy/Marshall Productions, MP THETA Productions, Ludlum Entertainment