GHOSTBUSTERS (2016)
Ohjaus: Paul Feig
Pääosissa: Kristen Wiig, Melissa McCarthy, Kate McKinnon, Leslie Jones, Chris Hemsworth, Neil Casey ja Andy Garcia
Genre: scifi, komedia, seikkailu
Kesto: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12
Minun on tunnustettava, että näin alkuperäisen Ghostbustersin (1984) ja sen jatko-osan Ghostbusters II (1989) vasta viime vuonna, joten sillä sarjalla ei ole erityistä nostalgia-arvoa minulle. Tiesin tietysti jo lapsena, mistä suunnilleen oli kyse ja tiesin logon sekä tunnuskappaleen. En innostunut, kun ilmoitettiin, että on tulossa uusi Ghostbusters, mutten myöskään vihannut ideaa niin kuin suuri osa alkuperäisten elokuvien faneista, koska sarja ei ole minulle tärkeä. Odotin elokuvaa kuitenkin jollain lailla, sillä enemmän tai vähemmän pidän ohjaaja Paul Feigin aiemmista elokuvista, joita olen nähnyt. Katsoin viime viikonloppuna alkuperäiset elokuvat uudestaan ja pääsin hieman oikeaan tunnelmaan. Silti mielenkiintoni ei ollut korkealla, sillä internet oli niin täynnä vihapuhetta, enkä enää edes tiennyt, mitä odottaa elokuvalta, kun menin sitä katsomaan.
Paranormaaleja ilmiöitä selvittävät tutkijat ryhtyvät taistoon haamuja vastaan.
Melissa McCarthy on ollut jokaisessa Paul Feigin elokuvassa, jonka olen nähnyt ja hän on tässäkin keskeisessä roolissa. Silti Kristen Wiig oli tämän elokuvan kaikkein keskeisin hahmo. Wiigin hahmolla, Erinillä, on loppujen lopuksi eniten tehtävää ja alkupuolella näytetään, etteivät McCarthyn esittämän Abbyn ja Erinin välit ole kovin lämpimät, mikä tekee Abbysta vaikeammin lähestyttävän hahmon kuin Erin. Wiig ja McCarthy toimivat joka tapauksessa hyvin parivaljakkona, olivat he toisiaan vastaan tai ystäviä. He toimivat ehkä juuri sen takia, että heidät on aiemminkin nähty samoissa elokuvissa, joten he ovat tunteneet toisensa kauan. Heidän rikkinäinen ystävyys alkaa tietenkin korjaantua elokuvan aikana.
Ghostbusters-tiimiin kuuluvat myös Kate McKinnonin näyttelemä Holtzmann ja Leslie Jonesin näyttelemä Patty. Holtzmann on muka kaikkein nerokkain henkilö, mitä maa päällään kantaa ja Patty on stereotypinen, kovaääninen musta nainen. Holtzmann lähinnä ärsyttää, eikä McKinnonin suoritus vakuuta ollenkaan, mutta Jonesilla tuntuu olevan jonkinlaista potentiaalia. Kun hän ei huuda ja sekoile, voi huomata, että Jones olisi oikeasti täysin toisenlainen. Patty myös toimii parissa tilanteessa niin kuin oikea ihminen, eikä juokse suoraan vaaroja kohti. Alkuperäisen elokuvan tapaan tummaihoinen hahmo ei kuulu alunperin jengiin, vaan tulee mukaan vasta myöhemmin. Ottaen huomioon, millainen maailma on nykyään, olisi voinut tällaisen viittauksen alkuperäiseen elokuvaan ottaa pois.
Ghostbustersien vastaanottovirkailijana nähdään Chris Hemsworthin näyttelemä Kevin. Vaikka on toimiva ratkaisu, että välillä esineellistetään mieshahmoja, niin hahmona tyhmä prettyboy-Kevin on vain rasittava. Tässä huomataan myös, ettei Chris Hemsworth todellisuudessa ole kovin hyvä näyttelijä - jos ei ole sitä aiemmin tajunnut. Thorina (2011-) hän toimii, mutta siihen ei hirveästi vaadita.
Jonkinlaisena pahiksena elokuvassa on Neil Caseyn esittämä Rowan, joka on jostain syystä pimahtanut ja haluaa vallata maailman haamujen avulla. Todella yksiulotteiseksi jäävä Rowan ei innosta millään lailla, eikä häntä koe kertaakaan uhkaavana pahiksena. Leslie Jonesin lisäksi myös Casey osoittaa, että jotain potentiaalia voisi olla, mutta se on mennyt hukkaan tätä elokuvaa tehdessä. Hölmöä hahmossa on myös se, että hän on jostain kumman syystä tehnyt piirroksina koko suunnitelmansa maailman valloitukseen. Hän on piirtänyt tyylikkäitä kuvia, värittänyt ne ja kirjoittanut vielä "Sitten kaikki kumartavat sinulle" -tyylisiä juttuja kuvien viereen. Oliko tämä oikeasti paras tapa selittää pahiksen juoni katsojille ja päähenkilöille?
Elokuvassa esiintyy myös Andy Garcia pakollisena pormestarihahmona, joka oli todella väkisin tungettu mukaan, sekä alkuperäisistä elokuvista tutut Bill Murray, Dan Aykroyd, Ernie Hudson ja Sigourney Weaver nähdään elokuvassa. Alkuperäisistä tähdistä vain Hudson on saatu sujuvasti ujutettua mukaan, mutta muut cameot vedetään yli.
Elokuva alkaa museoksi muunnetusta Aldridgen kartanosta, jossa pidetään turistikierrosta. Opas (Zach Woods) kertoo kävijöille kauhutarinaa Aldridgen perheestä ja myöhemmin kun paikka on jo suljettu ja opas on kartanossa yksin, alkaa tapahtua kummia. Vaikka en olekaan sarjan fani, minulle nousi silti hymy huulille, kun opas alkaa huutaa kauhusta ja vanha tuttu tunnuskappale alkaa soida. Harmi vain, että kappaleesta on otettu mukaan vain lyhyt pätkä. Samoihin aikoihin toisaalla kaupungissa Erin saa tietää, että Abby on aikoinaan salaa julkaissut heidän kirjoittamansa kirjan haamuista, jota Erin ei olisi halunnut julkisuuteen. Abby ja Holtzmann ovat juuri tiedehommissa, kun Erin saapuu paikalle ja alkaa huutaa Abbylle tämän toiminnasta. Välienselvittelyt jäävät kesken, kun käy selville, että Aldridgenin kartanossa kummittelee ja kolmikko lähtee tutkimaan tapausta. Myöhemmin porukkaan liittyy myös Patty, joka työskentelee elokuvan alussa metroasemalla.
Elokuvan alkupuoli on lähinnä sitä, että Ghostbusters-ryhmä syntyy, testailee laitteitaan ja nähdään muutama haamu. Loppupuolella rymistelläänkin kunnolla, kun haamut meinaavat ottaa vallan maailmasta. Läpi elokuvan päähahmot puhuvat kaikenlaisilla muka-tiedetermeillä, joista monet eivät varmasti edes ole oikeita sanoja, jotka tarkoittaisivat jotain. Juonikuvioiltaan tämä ja alkuperäinen Ghostbusters ovat aika samanlaiset. Ryhmä kasaantuu, tappelee muutamaa haamua vastaan - ja silti kukaan ei kuitenkaan usko, että haamuja olisi olemassa - taivaalle aukeaa portaali, josta haamut pääsevät elävien maailmaan ja lopuksi taistellaan isoa hirviötä vastaan. Tutut sädetykit ja auto ovat tietysti mukana ja elokuvassa nähdään myös alkuperäisissä elokuvissa esiintyneet vihreä Slimer ja jättikokoinen vaahtokarkkimies.
Kun niin moni asia on samalla lailla kuin alkuperäisessä, niin herää kysymys: miksi tämä täytyi tehdä? Nykyään kaikista isoista elokuvista tulee joko jatko-osia tai uusia versioita. Koska 1984 Ghostbustersin tähdet ovat liian vanhoja ja yksi heistä, Harold Ramis, on kuollut, niin ei voitu tehdä enää kolmatta osaa, jolloin vaihtoehtona jäljelle jää vain uusi versio. Monet valittivat siitä, että nyt päähenkilöt ovat kaikki naisia, mutta omasta mielestäni ratkaisu toimii osittain. Se on ihan kivaa vaihtelua, mutta itse olisin halunnut nähdä ryhmän, jossa olisi tasapuolisesti naisia ja miehiä. Totuushan on, että tämä elokuva on aika turha, mutta onneksi siinä on myös ihan hyviä kohtia ja tunnelma on välillä saatu onnistuneeksi. Lopputaistelu on näyttävä ja muutamat kohdat alkupuolella olivat jopa hieman jännittäviä. Suurin ongelmani elokuvassa onkin, ettei se ole hauska. Muutamia kohtia löytyy sieltä täältä, jolloin voi hieman hörähtää, mutta suurimman osan ajasta mietin päässäni, että pitikö minun nauraa näille jutuille? Hienot kohdat menevät pilalle, kun niihin tungetaan väkisin mukaan tyhmää huumoria.
Elokuvan on ohjannut Paul Feig, jolta olen aiemmin nähnyt elokuvat Bridesmaids (2011), The Heat (2013) ja Spy (2015). Bridesmaids oli hyvä, The Heat oli ihan kiva ja Spy oli mielestäni aivan mahtava, jolloin onkin suuri pettymys, ettei Ghostbusters ole hauska. Feig on jopa toiminut käsikirjoittajana tässä, jolloin olisi voinut odottaa paljon parempaa. Kovin luovia vitsejä ei saada kuulla kertaakaan. Visuaalisesti elokuva on onneksi todella tyylikäs. Haamut näyttävät paremmilta kuin mainoksissa ja loppu näyttää suurimmaksi osaksi upealta. Elokuva on myös kuvattu hyvin ja sen äänimaailma on toimivasti rakennettu. Leikkaukseen miinusta tulee siitä, että muutaman kerran elokuvan aikana jokin lyhyt tilanne näytetään pari kertaa peräkkäin monesta kulmasta kuvattuna. Tuttu Ray Parker Jr:n "Ghostbusters"-tunnuskappale on tosiaan mukana ja siitä kuullaan erilaisia versioita läpi elokuvan. Onneksi tätä elokuvaa varten tehty Fall Out Boyn järkyttävä kappale "Ghostbusters (I'm Not Afraid)" soi vain kerran, eikä edes kokonaan. 3D-efekti toimi välillä, mutta tuntui suurimmaksi osaksi aika turhalta. 3D:tä korosti se, että kuvan asiat tulivat oikeasti välillä kuvarajan ulkopuolelle. Elokuvan kuvasuhde on pääasiassa widescreen, jolloin televisiosta katsottuna kuvan ylä- ja alapuolella ovat mustat palkit. Toimintakohtauksissa asioita kuten tykkien säteet näkyvät myös mustien palkkien päällä, mitä ei yleensä näe elokuvissa. 3D:nä katsottuna se tuo vahvemman illuusion siitä, että jotain oikeasti tuli ulos ruudulta. Loppupuolella kikka ei toimi, kun sitä käytetään liikaa ja lopussa kuvasuhde muuttuu kokonaan yhden kohtauksen ajaksi.
Yhteenveto: Ghostbusters ei ole onneksi niin huono kuin pelkäsin. Se ei tosin tarkoita, että se olisi kovin hyväkään. McCarthy ja Wiig toimivat, mutta muut näyttelijät jättävät aika kylmäksi ja vanhojen tuttujen cameot tuntuvat lähinnä väkisin mukaan tungetuilta. Juoni on aika pitkälti kopio alkuperäisestä elokuvasta muutamilla muutoksilla. Pahiksen "maailman valloitus" -piirustukset ovat katsojia tyhmentävä lisä, eikä hahmo muutenkaan oikein toiminut. Jotkut viittaukset alkuperäiseen elokuvaan olivat hyviä. Alkuperäinen tunnusmusiikki olisi voinut soida kokonaisuudessaan edes lopputeksteissä ja on hyvä, ettei Fall Out Boyn kappaletta kuulla kuin kertaalleen. Pääongelmani on, ettei Ghostbusters ole hauska elokuva, mutta onneksi toimintakohtauksissa huonot vitsit unohtaa ja tehosteet näyttävät tyylikkäiltä. Se on ihan kivaa kesähömppää, mutta samana päivänä ilmestyvistä elokuvista kävisin mieluummin katsomassa Star Trek Beyondin (2016). Mutta jos minun pitäisi valita, katsonko tätä vuorokauden putkeen, vai The Legend of Tarzanin (2016) uudestaan, valitsisin Ghostbustersin. Salista ei kannata poistua, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana ja jälkeen tulee vielä kohtauksia, joista viimeinen vihjailee mahdollisesta jatko-osasta.
Kirjoittanut: Joonatan, 19.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.screencrush.com
Ghostbusters, 2016, Columbia Pictures, Feigco Entertainment, Ghostcorps, LStar Capital, The Montecito Picture Company, Pascal Pictures, Village Roadshow Pictures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti