ICE AGE 2: THE MELTDOWN (2006)
ICE AGE 2: JÄÄTIKKÖ SULAA
Ohjaus: Carlos Saldanha
Pääosissa: Ray Romano, John Leguizamo, Denis Leary, Queen Latifah, Seann William Scott, Josh Peck, Chris Wedge, Will Arnett ja Jay Leno
Genre: animaatio, seikkailu, lastenelokuva
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Ikäraja: 7
Ice Age -sarja (2002-) on yksi lapsuuteni suosikkeja. Olen siis erittäin innoissani tulevasta Ice Age 5: Collision Course (2016) -elokuvasta. Sitä ennen täytyi tietysti käydä läpi sarjan aiemmat osat. Jos oikein muistan, niin kävin katsomassa Ice Age 2: The Meltdownin, eli suomennettuna Ice Age 2: Jäätikkö sulaa (tai ihan vain Ice Age 2), ihan elokuvateatterissa asti, kun se ilmestyi vuonna 2006. Sen jälkeen olenkin sen omistanut DVD:llä ja nykyään Blu-raylla.
HUOM! Tämä arvostelu saattaa sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Ice Age (2002)!
Manny-mammutti, Sid-laiskiainen ja Diego-sapelihammastiikeri joutuvat uuteen seikkailuun, kun laaksoa ympäröivä jää alkaa sulaa ja syntyy tulva. Matkalla kohti lauttaa, joka voisi pelastaa heidät, he törmäävät Eddie ja Crash -opossumeihin, sekä Ellie-mammuttiin, joka luulee olevansa opossumi.
Ray Romanon ääninäyttelemä Manny pysyy omana vakavana itsenään. Häneen tuodaan kuitenkin lisäsisältöä erilaisen surullisuuden kautta, kuin mitä ensimmäisessä osassa nähtiin. Päähenkilöistä Manny ei ole koskaan ollut suosikkini, eikä hän tässäkään pääse varsinaisesti loistamaan.
John Leguizamon esittämä Sid on oma tohelo itsensä. Tässä hän kokee, ettei hän kelpaa mihinkään ja ettei kukaan pidä hänestä. Hän yrittääkin todistaa olevansa enemmän, kuin mitä ajattelee muiden miettivän hänestä.
Denis Learyn Diegolle annetaan uusia puolia, kun paljastuu, että tämä "hurjan pelottava" sapelihammastiikeri pelkää vettä. Sulavassa ympäristössä kun uimataito tuppaa näköjään olemaan ainoa ratkaisu selviytymiseen.
Uusina hahmoina nähdään Ellie, Crash ja Eddie, joista kaksi jälkimmäistä ovat välillä todella rasittavia. Queen Latifahin esittämä Ellie tuo sarjaan ensimmäisen ison naisroolin ja hahmo toimii hyvin. Crashia ja Eddieä ääninäyttelevät Seann William Scott ja Josh Peck.
Jyrsis on tietysti yhä mukana ja isommassa roolissa. Tässä hänellä on jopa merkitystä loppuratkaisun ja tarinan kannalta, vaikka suurimmaksi osaksi ruutuajastaan hän on jälleen tammenterhonsa perässä lyhyissä välipätkissä. Jyrsis on ihan parasta ja tässä hänen juttunsa ovat aika lailla täydellisiä. Chris Wedgen äänityö hahmolle on huikeaa.
Pahiksina nähdään isoja petokaloja ja korppikotkia. Kalat voivat olla lapsille pelottavia, mutta muuten ne ovat aika mitäänsanomattomia, eivätkä korppikotkatkaan paljoa tee, paitsi pitävät hauskan musikaalinumeron. Mukana on myös Jay Lenon ääninäyttelemä Helppo-Tony, joka on valmis myymään mitä tahansa mistä hinnasta tahansa. Hän pelottelee muita eläimiä kertomalla tulevasta maailmanlopusta, muttei oikeasti usko siihen itse. Aikuiset ymmärtävät varmasti paremmin Helppo-Tonyn viittaukset tietynlaisiin ihmisiin hahmona.
Vaikka elokuvan nimi on Jäätikkö sulaa, niin jääkausi on selkeästi aloittanut jo loppumisensa ennen elokuvan tapahtumia. Laaksossa, jossa Manny, Sid ja Diego nyt elävät, ei ole paljoa jäätä näkyvissä - jos ei siis laske laaksoa ympäröivää jääseinämää. Kolmikon ryhmähenki on selkeästi parantunut edellisen osan ja tämän välissä. Ainakin jotenkin. Sidin tekojen seuraaminen on yhä aika myötähäpeällistä Mannylle ja Diegolle, ja Sidin hölmöily onkin oikeastaan yksi syy, miksi jää rikkoutuu. On hyvä, että tämä otti eri suunnan tarinassa ja kyseessä onkin selviytymiskertomus kaikin puolin. Mammutit näyttäisivät olevan sukupuuton partaalla, minkä vaikutus näkyy selkeästi Mannyn olotilassa. Kun Manny tapaa Ellien - eli miesmammutti ja naismammutti kohtaavat - niin heitetäänkin vitsiä siitä, että heidän täytyy tehdä velvollisuutensa pelastaakseen lajinsa. Vitsiä ei luultavasti lapset ymmärrä, joten yksi jokseenkin pitkä pätkä elokuvasta voi mennä perheen pienemmiltä hieman ohi.
Elokuvan huumori ei ole ihan yhtä aikuisille suunnattua kuin edellisessä. Muutamia hauskoja repliikkejä löytyy, joita muksut eivät välttämättä tajua tai ymmärrä, miksi ne olivat hauskoja, mutta siihen se jääkin. Hauskoja juttuja on kuitenkin, lähinnä Jyrsiksen takia, mutta repliikeistä löytyy myös heittoja, kuten "Näytän sinulle jotain mikä kelluu..." ja "Koskaan ei ole hyvä olla. Jääkausi oli liian kylmä... ilmaston lämpeneminen on liian kuuma... Milloin olet tyytyväinen?" Tämä on monille tavallaan tuttu asia, sillä talvella on liian kylmä, kesällä liian kuuma ja koskaan ei ole hyvä olla. Yleisesti elokuva on lapsiystävällisempi kuin edeltäjänsä, mikä on toisaalta hyvä asia, lastenelokuva kun on kyseessä, mutta silloin vanhemmat menettävät hieman jotain. Minun on pakko myöntää, että itsekin menetän jotain. Ice Age 2 ei tunnu nappaavan katsojaa samalla lailla mukaan. Se on hyvä elokuva, mutta siitä puuttuu se jokin, mikä teki ensimmäisestä osasta todella hyvän. Parhaimmat kohdat elokuvassa ovat Sidin sähellys häntä palvovien minilaiskiaisten kanssa, korppikotkien musikaalinumero "Syön, vihdoinkin syön!" ja Jyrsiksen taistelu piraijoita vastaan. Tai itse asiassa kaikki Jyrsiksen kohtaukset. Elokuvassa ei ole myöskään kovin hyviä pahiksia ja vaaratilanteet eivät paljoa vakuuta, jolloin tämä ei ole kovin jännittävä, vaikka jättimäiset tappajakalat voivat olla pelottavia perheen pienimmille.
Jos jokin on selkeästi parempaa kuin edellisessä osassa, niin animointi. Vaikka monet asiat ovat yhä yksinkertaistettuja, niin tässä paikoilla on syvyyttä, liike on sujuvaa ja eläinten turkkien karvat erottuvat selkeästi. Silmätkään eivät liiku missä sattuu. Musiikki on hyvää ja tällä kertaa sävellyksestä vastaa John Powell. Elokuvassa kuullaan pääasiassa kahta teemaa, jotka soivat useaan otteeseen elokuvassa: hilpeämpi seikkailumusiikki ja hempeä pianonpimputus. Nämä kaksi voivat jäädä päässä soimaan loppupäiväksi. Hyvän soundtrackin tunnistaa siitä, että pelkästään kuuntelemalla sitä, voi tunnistaa, missä kohtauksessa mennään.
Blu-rayn kuvanlaatu on oikein hyvä. Ainoa mikä häiritsee on, että välillä varjoista näkee liian selkeästi, milloin väri muuttuu vaaleanharmaasta tummanharmaaksi ja siitä mustaksi. Lisämateriaalina on "Cool Stuff", joka sisältää mm. Jyrsis-lyhärin "Meltdown Shorts: No Time for Nuts", Crashin ja Eddien lyhyitä pätkiä, "The Animation Director's Chair", jossa voi katsoa osan kohtauksista eri työvaiheissa, pari peliä ja "Scrat's Piranha Smackdown Sound Effect Lab", jossa voi katsoa Jyrsiksen ja piraijoiden taistelun eri äänitehosteilla, kuten autojen, eläinten ja soittimien äänillä. Parasta on kuitenkin varmaan "Lost Historical Student Films on the Ice Age Period", jossa nähdään eri lajeista opetusvideoita, joissa on käytetty mustavalkoista muka-filmikuvaa elokuvan hahmoista ja samalla voi kuunnella selostusta.
Yhteenveto: Ice Age 2: The Meltdown on hyvä elokuva. Se ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä, mutta toimii silti. Se on myös hieman lapsiystävällisempi huumoriltaan. Ellie on hyvä lisä, mutta Crash ja Eddie enimmäkseen vain ärsyttävät. Jyrsis on jälleen paras. Animointi on tyylikästä, vaikka monet taustat ovat yksinkertaistettuja. Korppikotkien musikaalinumeroa jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Jos pidit edellisestä osasta, niin tämä toimii mitä luultavimmin myös. Lapset saavat tästä varmasti suurta riemua.
Kirjoittanut: Joonatan, 6.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.movie-poster-artwork-finder-com
Ice Age 2: The Meltdown, 2006, Twentieth Century Fox Animation, Blue Sky Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti