Yli aidan (Over the Hedge - 2006) - elokuva-arvostelu

YLI AIDAN

OVER THE HEDGE

Ohjaus: Tim Johnson ja Karey Kirkpatrick

Näyttelijät: Bruce Willis, Garry Shandling, Steve Carell, Allison Janney, Wanda Sykes, Thomas Haden Church, William Shatner, Avril Lavigne, Eugene Levy, Catherine O'Hara, Shane Baumel, Sami Kirkpatrick, Madison Davenport, Omid Djalili ja Nick Nolte

Genre: animaatio, komedia

Kesto: 1 tunti 23 minuuttia

Ikäraja: 7

Over the Hedge, eli suomalaisittain Yli aidan perustuu Michael Fryn ja T. Lewisin samannimiseen sarjakuvaan, jota julkaistiin vuodesta 1995 alkaen. Alun perin elokuvasovitusta ryhtyi työstämään Fox Animation Studios, studiopomo Chris Meledandrin tykästyttyä sarjakuvaan ja hankittua sen elokuvaoikeudet. Yhtiön Titan A.E. -animaatioelokuvan (2000) oltua jättimäinen floppi, yhtiö jouduttiin lopettamaan ja Fryn ja Lewisin sarjakuvan elokuvaoikeudet kaupattiin eteenpäin. Oikeuksiin tarttui DreamWorks-yhtiö, joka aloitti leffan teon. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja lopulta Yli aidan sai maailmanensi-iltansa 22. huhtikuuta 2006 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva sai kriitikoilta ja katsojilta positiivista palautetta, minkä lisäksi se menestyi hyvin lippuluukuilla. Itse en yhtään osaa sanoa, näinkö Yli aidan ensi kertaa jo teatterissa, vai vasta myöhemmin vuokralta. Pidin elokuvasta kuitenkin lapsena paljon ja olen nähnyt sen muutamankin kerran uudestaan, joskin edellisestä katselusta on kulunut jo ainakin vuosikymmen. Kun huomasin Yli aidan -elokuvan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin pitkästä aikaa katsoa elokuvan ja samalla arvostella sen.

Juonitteleva pesukarhu RJ huiputtaa joukon eläimiä auttamaan häntä varastamaan ruokaa lähiöstä, maksaakseen velkansa hurjalle karhulle.

Päärooliin pesukarhu RJ:ksi kaavailtiin aluksi Bill Murrayta ja sitten rooliin oli ehditty jo hetkellisesti kiinnittää Jim Carrey, mutta lopulta hahmoa päätyi ääninäyttelemään Die Hard -elokuvista (1988-2013) tuttu Bruce Willis. RJ on viekas ja juonitteleva tyyppi, joka ajaa vain omaa etuaan ja on hyvä puhumaan itsensä ulos erilaisista pinteistä. Hän päätyy elämänsä pahimpaan pinteeseen, kun hän hetken mielijohteesta yrittää varastaa talviunia nukkuvan Vincent-karhun (Nick Nolte) ruokavaraston, vain tuhotakseen sen vahingossa. Jottei RJ joudu itse Vincentin kitaan, hän saa viikon aikaa kerätä ruoat takaisin. RJ on vekkuli päähahmo, vaikka toimiikin ison osan ajasta kyseenalaisesti ja Vincent on onnistunut uhka, etenkin Nolten vaikuttavan äänen ansiosta.

     Avukseen ruoan keräykseen RJ huiputtaa metsästä löytämänsä eläinperheen, johon kuuluvat joukkoa johtava ja ylivarovainen kilpikonna Verne (Garry Shandling), ylivilkas orava Hammy (Steve Carell), temperamenttinen haisunäätä Stella (Wanda Sykes), pelokas opossumi Ozzie (William Shatner) ja tämän tytär Heather (Avril Lavigne), sekä lempeät piikkisikavanhemmat Lou (Eugene Levy) ja Penny (Catherine O'Hara) ja heidän innokkaat lapsensa Spike (Shane Baumel), Bucky (Sami Kirkpatrick) ja Quillo (Madison Davenport). Ihmishahmojakin leffasta löytyy pari, tuoreen lähiön tiukka asukasyhdistyksen puheenjohtaja Gladys Sharp (Allison Janney), sekä eksentrinen tuholaistorjuja Dwayne LaFontant (Thomas Haden Church). Hahmokattaus on läpikotaisin täynnä hupaisia persoonia, joista eri katsojat voivat löytää omat suosikkinsa. Lapsena toki energiaa pursuava Hammy oli lempparini, joskin näin aikuisiällä huomasin tykästyväni kaikkea epäilevään Verneen.

Vaikka Yli aidan tuottikin teatterikierroksellaan lähes 350 miljoonaa dollaria ja se sai positiivista palautetta niin katsojilta kuin kriitikoilta, DreamWorks -yhtiö näki tuloksen silti pienoisena pettymyksenä ja perui suunnitelmansa jatko-osasta. Samalla elokuva tuntuu jääneen vuosien varrella unholaan, eikä moni mainitse sitä ensimmäisten joukossa, kun ryhdytään listaamaan DreamWorksin parhaita animaatioita. Vaikken olekaan katsonut Yli aidan -elokuvaa yli kymmeneen vuoteen ja vaikkei elokuva lukeudukaan sinne yhtiön huipputeoksiin Shrekin (2001), Kung Fu Pandan (2008) ja Näin koulutat lohikäärmeesi (How to Train Your Dragon - 2010) seuraan, pidän leffasta edelleen. Toisaalta taas yhtiön mielestä leffan heikko menestys johti siihen, ettei hommaa pilattu tarpeettomilla jatko-osilla ja Yli aidan onkin selvästi parempi kuin osa Shrekin ja Kung Fu Pandan jatko-osista.

Yli aidan sisältää hupaisan premissin ja on hauskaa seurata, kuinka RJ yrittää saada huiputettua hyväuskoiset eläimet auttamaan häntä, jotta hän ei päädy karhun kitaan. Nämä hahmot ovat niin mainioita, että heidän parissa viihtyy mukavasti ja luvassa onkin runsaasti hauskoja tilanteita. Tuohon aikaan en muista nähneeni lastenleffoissa tarinoita ryöstäjistä ja leffasta löytyykin viittauksia esimerkiksi pankkiryöstöelokuviin, kun RJ:n johdolla eläimet suunnittelevat tapaa tyhjentää lähiön jääkaapit. Mutta koska kyseessä on lastenleffa, elokuva jaksaa osoittaa, ettei rikos kannata ja aluksi itsekeskeinen RJ:kin alkaa tietty lämmetä uusille eläintovereilleen. Dwayne-tuholaistorjuja ja Vincent-karhu taas tarjoavat eri lailla vaaratilanteita hahmoille. Siinä, missä Dwayne on yliampuvuudessaan aika koominen, Vincent taas voi helposti aiheuttaa painajaisia perheen pienimmille siinä missä RJ:llekin.

Visuaalisesti Yli aidan on kestänyt hyvin aikaa, vaikka leffa ei toki näytä yhtä vaikuttavalta kuin nykypäivän animaatiot, teknologian kehityttyä roimasti viimeisten 20 vuoden aikana. Eläinhahmot ovat myös ulkoisesti hupaisia ja liikkuvat sulavasti, samalla kun niin metsä kuin sen myyttisen aidan toiselta puolelta löytyvä lähiöalue näyttävät hyviltä. Ongelmana ovat oikeastaan ihmishahmot, jotka onneksi ovat tosiaan pienemmässä roolissa. Värien käyttö on myös miellyttävää pitkin leffan. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja Rupert Gregson-Williamsin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Over the Hedge, Yhdysvallat, 2006, DreamWorks Animation

Arvostelu: Paavo Pesusieni ja Santa-Sanna pelastavat Tangalan (Saving Bikini Bottom: The Sandy Cheeks Movie - 2024)

PAAVO PESUSIENI JA SANTA-SANNA PELASTAVAT TANGALAN

SAVING BIKINI BOTTOM: THE SANDY CHEEKS MOVIE

Ohjaus: Liza Johnson

Pääosissa: Carolyn Lawrence, Tom Kenny, Wanda Sykes, Clancy Brown, Bill Fagerbakke, Rodger Bumpass, Mr. Lawrence, Ilia Isorelýs Paulino, Matty Cardarople, Mary Jo Catlett, Craig Robinson, Grey DeLisle ja Johnny Knoxville

Genre: komedia, seikkailu, animaatio

Kesto: 1 tunti 22 minuuttia

Ikäraja: 7

Stephen Hillenburgin luoma animaatiosarja Paavo Pesusieni (SpongeBob SquarePants) nousi valtavaan suosioon, kun se alkoi pyöriä vuonna 1999. Sarjan suosion myötä Paavon seikkailut päätettiin siirtää myös elokuvamuotoon. Paavo Pesusieni -elokuva (The SpongeBob SquarePants Movie - 2004) oli hitti, joten lisää leffoja oli luvassa. Paavo Pesusieni kuivalla maalla (The SpongeBob Movie: Sponge Out of Water - 2015) oli suurmenestys ja korona-aikaan suoraan Netflixissä julkaistu Paavo Pesusieni vapaalla jalalla (The SpongeBob Movie: Sponge On the Run - 2020) nautti korkeista katsojaluvuista. Edesmenneen Hillenburgin toiveista huolimatta Nickelodeon päätti ryhtyä tehtailemaan vieläkin lisää produktioita sarjan pohjalta ja päätti tehdä sivuhahmoistakin omat elokuvansa. Ääninäyttelijät palasivat nauhoittamaan lisää repliikkejä ja kuvaukset käynnistyivät vuonna 2023. Lopulta nimihirviö Paavo Pesusieni ja Santa-Sanna pelastavat Tangalan julkaistiin Netflixissä elokuussa 2024 ja elokuva nousi listaykköseksi, siitäkin huolimatta, että elokuva oli vuotanut nettiin jo yli puoli vuotta aiemmin ja että elokuva sai murskaavan vastaanoton katsojilta. Itse olen lapsesta asti tykännyt Paavo Pesusienestä ja olen ilokseni huomannut, että yhä aikuisiällä niin animaatiosarja kuin julkaistut kolme leffaa ovat onnistuneet viihdyttämään. Minulta kuitenkin meni uusi leffa ohi, kun se ilmestyi puolisen vuotta sitten, lähinnä sen saaman negatiivisen palautevyöryn takia. Kuitenkin nyt kun samaan maailmaan sijoittuva Plankton: Elokuva (The Plankton Movie - 2025) on saapumassa pian Netflixiin ja kun joulukuussa teattereihin saapuu ihan uusi Paavo-leffa, toistaiseksi suomentamaton The SpongeBob Movie: Search for SquarePants (2025), päätin vihdoin antaa Paavo Pesusieni ja Santa-Sanna pelastavat Tangalan -elokuvalle mahdollisuuden.

Kun koko Tangalan kaupunki siepataan ja viedään tutkittavaksi Texasiin, vain Santa-Sanna ja Paavo Pesusieni voivat auttaa ystäviään hädässä.

Vaikka elokuvan suomenkielinen nimi nostaa kärkeen Paavo Pesusienen (äänenä Tom Kenny), niin kuten alkuperäisestä nimestä voi päätellä, tässä elokuvassa keskiössä on tutkijaorava Santa-Sanna (Carolyn Lawrence) ja Paavo toimii enemmän sivuroolissa. Santa-Sanna on kelpo sivuhahmo, joka on sarjan varrella tuonut hyvää fiksuutta aika urpojen hahmojen keskelle, mutta päärooliin nostettuna käy kyllä selväksi, kuinka tylsä tyyppi tämä orava onkaan. Elokuva syventyy enemmän Santa-Sannan sukuhistoriaan, mutta samalla se myös rikkoo kaanonia siitä, millainen orava hän oikeasti onkaan. Paavo on oma höpsö itsensä, mutta tällä kertaa hänen toilailunsa eivät oikein jaksa naurattaa.

     Myös muutkin tutut, kuten Paavon paras kaveri Patrick-meritähti (Bill Fagerbakke), tympeä Jalmari-mustekala (Rodger Bumpass), ravintolaansa pyörittävä herra Rapu (Clancy Brown) ja jopa katala Plankton (Mr. Lawrence) ovat menossa mukana, mutta jäävät lähes täysin statisteiksi. Tämänkertainen pahis on Wanda Sykesin näyttelemä, koko Tangalan taloineen ja asukkaineen merenpohjasta kähveltävä Sue Nami, jolla on omat ikävät suunnitelmansa hahmojen päiden menoksi. Sykes on myötähäpeällisen huono roolissaan ja hän näyttää koko leffan siltä kuin hänen päässään pyörisi "mieti vain sitä palkkashekkiä, mieti vain sitä palkkashekkiä". Vielä huonommat ovat Suen kätyreitä näyttelevät Ilia Isorelýs Paulino ja Matty Cardarople, joita ei näytä yhtään kiinnostavan olla leffassa mukana.

En yhtään ihmettele, miksi Paavo Pesusieni ja Santa-Sanna pelastavat Tangalan sai niin mojovan täystyrmäyksen katsojilta. Kenties joitakin viisivuotiaita lapsia elokuvan koheltaminen saattaa viihdyttää, mutta veikkaisin, että jo ala-asteikäisiä leffa ei enää vakuuta. Elokuvasta puuttuu kaikki se nokkeluus ja särmä, joiden ansiosta niin alkuperäinen Paavo Pesusieni -sarja kuin kolme aiempaa elokuvaa ovat toimineet niin lapsille kuin aikuisille. Hahmot ovat aina olleet dorkia, mutta heidän idioottimaisuudessaan on ollut jotain suorastaan nerokasta. Tässä leffassa kaikki on vain ärsyttävän tyhmää.

Kyseessä on vaivaannuttavan epähauska elokuva, jonka jatkuva meuhkaaminen käy nopeasti hermoille. Kestoa on alle puolitoista tuntia, mutta leffa onnistui silti pitkästyttämään, kun sen turbovaihde on näin uuvuttavaa seurattavaa. Loppuhuipennus muuttuu jo sellaiseksi silmienpyörittelyksi, ettei mitään rajaa. Paavo Pesusieni ja Santa-Sanna pelastavat Tangalan on yksinkertaisesti huono elokuva, joka on vain parempi jättää unohduksiin. Leffasta huokuu se, että Nickelodeon kunnioitti koko homman luojan, Stephen Hillenburgin toivetta siitä, ettei Paavo Pesusienelle tehtäisi lisäosia vain tämän kuolemaan asti. Tämän jälkeen ei oikein voi muuta kuin olla huolissaan koko franchisen tulevaisuudesta ja odotukseni niin tulevaa Plankton-leffaa kuin neljättä varsinaista Paavo Pesusieni -elokuvaa kohtaan laskivat roimasti.

Valitettavasti edes elokuvan visuaalinen anti ei onnistu pelastamaan yhtään mitään. Minua suorastaan harmittaa, että vuoden 2015 Paavo Pesusieni kuivalla maalla -leffan myötä nämä elokuvat ovat digianimoituja, toisin kuin edelleen piirrosmainen alkuperäissarja. Tässä elokuvassa minua myös ärsytti se, että lähes koko elokuva tapahtuu maanpinnalla, eli aitojen ihmisten kera. Kameratyöskentely on suurimmaksi osaksi latteaa ja toisinaan leffa näyttää enemmän mainokselta kuin elokuvalta. Lavasteet eivät ole kaksiset ja Sue Namin laboratoriossa nähtävät tietokonetehosteet ovat suoraan sanottuna todella rumat. Äänimaailma äityy toisinaan rasittavaksi mekastukseksi, eikä Monikerin säveltämistä musiikeista jää juuri mitään mieleen.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Saving Bikini Bottom: The Sandy Cheeks Movie, 2024, Nickelodeon Movies, Nickelodeon Animation Studios, United Plankton Pictures

Arvostelu: Evan taivaanlahja (Evan Almighty - 2007)

EVAN TAIVAANLAHJA

EVAN ALMIGHTY

Ohjaus: Tom Shadyac

Pääosissa: Steve Carell, Morgan Freeman, Lauren Graham, Wanda Sykes, John Michael Higgins, John Goodman, Jimmy Bennett, Graham Phillips, Johnny Simmons, Jonah Hill, Molly Shannon, Ed Helms, Dean Norris ja Simon Helberg

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Ikäraja: 7

Jim Carreyn tähdittämä komedia Bruce - taivaanlahja (Bruce Almighty - 2003) oli iso hitti, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Idea jatko-osaan syntyi Bobby Florsheimin ja Josh Stolbergin käsikirjoituksesta nimeltä "The Passion of the Ark", jonka Sony ja Universal päättivät tuottaa yhdessä, mutta niin, että Steve Oedekerk muovaisi siitä jatkotarinan Bruce - taivaanlahjalle. Carrey ei kuitenkaan halunnut tehdä jatkoa, joten Bruce - taivaanlahjassa sivuosaa esittänyt Steve Carell päätettiin nostaa jatko-osan keulakuvaksi. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2006, budjetin kasvaessa yhä vain isommaksi ja muutaman vuoden ajan elokuva pitikin kaikkien aikojen kalleimman komedialeffan titteliä 175 miljoonan dollarin budjetillaan. Evan taivaanlahja ilmestyi lopulta kesäkuussa 2007. Kriitikot eivät lämmenneet leffalle, eikä se ollut kummoinen hitti, etenkään korkeaan budjettiinsa verrattuna. Itse tykkäsin elokuvasta, kun näin sen ensi kertaa joskus kymmenisen vuotta sitten. Olen katsonut leffan kai vain kertaalleen uudestaan, mutta siitäkin katselusta on jo vierähtänyt muutamia vuosia. Kun huomasin Bruce - taivaanlahjan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella molemmat elokuvat.

Uutistoimittaja Evan Baxter saa uuden työpaikan kongressiedustajana ja muuttaa perheensä kanssa Virginiaan. Siellä alkaa tapahtua kummia, eläinten ryhtyessä seuraamaan Evania, valtavien puulastien ilmestyessä perheen pihalle ja itse Jumalan saapuessa kertomaan, että Evanin täytyy rakentaa arkki, sillä uusi tulva on tulossa.

Bruce - taivaanlahjassa Carreyn näyttelemän Bruce Nolanin vihamiestä ja kilpailijaa, Evan Baxteria esittänyt Steve Carell palaa rooliinsa Evan taivaanlahjassa. Jatko-osassa Evanista on tehty pidettävämpi hahmo, jonka haluaa nähdä onnistuvan tavoitteissaan, toisin kuin aiemmassa filmissä, jossa katsoja toivoi Evanin potkuja. Carell pääsee tällä kertaa kunnolla valokeilaan, eikä vain pariksi hassuksi hetkeksi. Välillä Carell käy hermoille liiallisella karjumisellaan, mutta muuten hän istuu erittäin passelisti osaansa toiseksi uutisankkuriksi, jota Jumala päättää hieman näpäyttää.

     Jumalana nähdään toki tälläkin kertaa karismaattinen Morgan Freeman, joka taivaallisen äänensä kanssa sopii rooliin. Uusina hahmoina esitellään Evanin perhe, johon kuuluvat vaimo Joan (Lauren Graham) ja lapset Dylan (Johnny Simmons), Jordan (Graham Phillips) ja Ryan (Jimmy Bennett), sekä Evanin kongressitiimiin kuuluvat assistentit Rita (Wanda Sykes), Marty (John Michael Higgins) ja Eugene (Jonah Hill) ja komitean puheenjohtaja Chuck Long (John Goodman). Sivunäyttelijät toimivat kelvollisesti osissaan, Goodmanin varsinkin toimiessa hyvin vaikutusvaltaisena kongressimiehenä. Sykes on leffan hupaisinta antia sanavalmiina assistenttina, mutta Graham jää aika latteaksi vaimohahmona.

Jos Evan taivaanlahjaa täytyy jostain kehua, niin on hienoa, etteivät tekijät lähteneet toistamaan ensimmäisen elokuvan tarinaa, antaen Jumalan voimat tällä kertaa Evanille Brucen sijaan. On veikeä idea hyödyntää ja modernisoida yhtä Raamatun tunnetuimmista tarinoista, eli Nooan arkkia. Lähtökohta ja eri päähenkilö luovat hyvin oman filminsä, jonka voi katsoa sujuvasti, vaikkei olisi Bruce - taivaanlahjaa nähnytkään. Suosittelen tosin silti ykkösleffaa ylitse tämän, sillä Evan taivaanlahja ei ole elokuvana kovin kaksinen. Hauskasta ideasta huolimatta kyseessä ei ole kovin hauska leffa ja huumoripuoli jää vähän väliä latteaksi. Siinä, missä oli lystikästä seurata Brucen uusien jumalallisten kykyjen testailuja, Evanin arkkioperaatio on usein jopa aika surumielistä katseltavaa.

Kun Bruce sai Jumalalta voimansa, ne auttoivat häntä etenemään urallaan. Toki samalla elokuva sisälsi tuttua viestiä suuren voiman tuomasta suuresta vastuusta ja kuinka tämä suuri vastuu oli liikaa Brucelle, mutta silti konseptista saatiin nauruja aikaiseksi. Tällä kertaa kun Jumala pakottaa Evanin rakentamaan arkin, se vain vahingoittaa hänen uraansa ja aiheuttaa hallaa myös perheelle. Arkin väsääminen käy turhan dramaattiseksi, Evanin uurtaessa yksinään. Toki urapuolta yritetään korvata sillä, että kongressissa on jotain mätää ja on siis hyvä, ettei Evan ylene siellä toivomallaan tavalla.

Tietystä haikeasta draamapuolestaan huolimatta Evan taivaanlahja onnistuu viihdyttämään tarpeeksi passelisti. Se ei erityisemmin saa nauramaan - vaikka pakko myöntää, että hörähdin kovaäänisesti, kun paikallisen elokuvateatterin näytetään pyörittävän filmiä "40 v. ja neitsyt Maria", viittauksena tietty Carellin hittikomediaan 40 v. ja neitsyt (The 40-Year-Old Virgin - 2005) - mutta toimii keskinkertaisena hyvän mielen hömppänä koko perheen yhteiseen leffailtaan. Lapsikatsojille loppuhuipennus voi käydä jopa hieman jännittäväksi, kun taas aikuiskatsojat saattavat pyöritellä silmiään lopputekstien aikana esitettävälle tanssinumerolle.

Bruce - taivaanlahjan ohjaaja Tom Shadyac jatkaa myös Evan taivaanlahjan parissa, muttei tee yhtä mainiota työtä. Sen lisäksi, ettei ohjauksesta löydy samaa sähäkkyyttä, ei Carell lopulta ole Carreyn veroinen komediatähti. Steve Oedekerkin käsikirjoituskaan ei yllä samalle tasolle kuin viimeksi. Elokuva on kuitenkin kuvattu hyvin. Arkin valtavat lavasteet ovat hienot ja niin Evanin puvustus kuin maskeeraus muuttuu paremmaksi leffan edetessä ja hänen muovautuessa Nooan näköiseksi. Leffaa varten tekijät saivat jopa 177 lajia eri eläimiä koulutettuina. Eläimet on hyvin saatu kohtauksiin, etenkin kun ottaa huomioon, että lihansyöjät täytyi kuvata erillään muista ja liittää mukaan jälkikäteen. Oikeiden eläinten käyttö oli hyvä päätös, sillä tulvan huonoista digiefekteistä päätellen elokuva olisi todella kiusallinen tietokone-elukoiden kanssa. Äänimaailma on oivallisesti rakennettu ja John Debneyn säveltämät musiikit toimivat hyvin taustalla.

Yhteenveto: Evan taivaanlahja on aika keskinkertainen lisäosaleffa erittäin hauskalle komediaelokuvalle. On hienoa, etteivät tekijät päättäneet vain kierrättää ensimmäisen elokuvan tarinaa ja Nooan arkin kertomuksen modernisointi toimii hyvänä lähtökohtana. Siitä saisi aikaiseksi potentiaalisesti todella lystikkään filmin, mutta lopputulos on oudon ankea. Huumorin taso ailahtelee ja jatkuvasti elokuva muuttuu enemmänkin surumieliseksi draamaksi. Kaikki johtaa kuitenkin toimivaan loppuhuipennukseen, vaikka tulvan digiefektit eivät huimaa päätä ja lopun tanssinumero on todella myötähäpeällinen. Steve Carell on mainio pääroolissa Evan Baxterina ja muutkin näyttelijät tekevät ihan kelvollista työtä. Evan taivaanlahja ei ole kovin kaksinen leffa, mutta se sopii passelisti kertakäyttöön, jos tykkäsit kovasti Bruce - taivaanlahjasta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.8.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Evan Almighty, 2007, Universal Pictures, Spyglass Entertainment, Relativity Media, Shady Acres Entertainment, Original Film, Columbia Pictures, Playtone

Arvostelu: A Bad Moms Christmas (2017)

A BAD MOMS CHRISTMAS (2017)

Ohjaus: Jon Lucas ja Scott Moore
Pääosissa: Mila Kunis, Kristen Bell, Kathryn Hahn, Christine Baranski, Cheryl Hines, Susan Sarandon, Jay Hernandez, Emjay Anthony, Oona Laurence, Peter Gallagher, Justin Hartley, Cade Cooksey, Wanda Sykes ja Christina Applegate
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 44 minuuttia
Ikäraja: 16

Kesällä 2016 ilmestynyt Bad Moms oli mielestäni kelpo komedia, joka sai minut yllättäen arvostamaan omaa äitiäni enemmän. En silti ajatellut sen olevan yleisesti tarpeeksi iso juttu, jotta sille tehtäisiin jatkoa. Toisin kuitenkin kävi ja joulukuussa 2016 ilmoitettiin, että elokuvalle olisi tulossa jouluteemainen jatko-osa. Kuvaukset alkoivat tämän vuoden huhtikuussa ja yllättäen vain alle puolitoista vuotta edellisen osan ilmestymisen jälkeen A Bad Moms Christmas on saamassa ensi-iltansa. Outoa kyllä, vaikka pidin ensimmäisestä osasta, en odottanut jatko-osaa lainkaan. Yleensä komediafilmien jatko-osat eivät toimi kovin hyvin, eivätkä näkemäni lyhyet pätkät vaikuttaneet hauskoilta, vaan lähinnä Rough Nightin (2017) kaltaiselta ääliömäiseltä hölmöilyltä. Päätin kuitenkin katsoa filmin, jos se vaikka yllättäisi minut edeltäjänsä tavoin. Olin kuitenkin huomattavasti enemmän innoissani Paddington 2:sta (2017), jonka lehdistönäytös oli samana päivänä.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Bad Moms!

Amy, Kiki ja Carla valmistautuvat viettämään joulua perheidensä kanssa, kun heidän omat huonot äitinsä saapuvat kyläilemään ja siitäpä vasta riemu alkaa...

Mila Kunis nähdään jälleen Amy Mitchellinä, eikä hän vieläkään osoita olevansa kummoinen näyttelijä. Hän sopii päärooliin ihan hyvin, mutta hän ei ole kertaakaan oikeasti hyvä roolissaan. Amy on valitettavasti päähenkilöistä tylsin ja tavallisin, jonka takia hän ei tarjoa nauruja muiden tavoin. Amy kokee suurta stressiä mahtavan joulun toteutuksesta, sillä hänen ei tarvitse pitää vain lapsiaan, Dylania (Emjay Anthony) ja Janea (Oona Laurence) iloisina, vaan hänen täytyy saada tiukka äitinsä tyytyväiseksi. Amy on edellisen osan tapahtumien jälkeen yhdessä leski-isä Jessien kanssa (Jay Hernandez), josta ei löydy muuta vitsiä kuin se, ettei Amyn äiti muista hänen nimeään.
     Amyn ystävät, Kristen Bellin esittämä Kiki ja Kathryn Hahnin näyttelemä Carla ovat edelleen ääripäät toisistaan. Kiki on se kiltti tyttö, joka ei haluaisi tehdä pahoja, kun taas Carla on se tuhma tyttö, joka yrittää houkutella tylsästä perhe-elämästä kärsivät kaverinsa juhlimaan. Kathryn Hahn on toistamiseen rasittava Carlan roolissa. Hän vain älämölöttää läpi elokuvan ja puhuu rivoja, jotta teinikatsojat voivat hihitellä kuin olisivat kuulleet juuri tuhmimman mahdollisimman sanan. Kristen Bell taas on ihan hyvä Kikin roolissa, mutta hänelle ei ole luotu kunnolla muuta juonikuviota leffaan kuin hänen rikkinäinen äiti-tytär -kuvionsa.
     Jos Amy, Carla ja Kiki ovat huonoja äitejä, niin heidän äitinsä vasta kehnoja ovatkin. Siinä missä Amy haluaisi laiskotella, hänen äitinsä Ruth (Christine Baranski) on todella tarkka siitä, että kaikki menee juuri oikein. Amyn tavat eivät tunnu koskaan olevan tarpeeksi Ruthille, jolloin hän on jatkuvasti julma tytärtään kohtaan. Ja jos Carla ja Kiki ovat ääripäät toisistaan, myös heidän äitinsä ovat ääripäät toisistaan. Kikin äiti Sandy (Cheryl Hines) on nimittäin todella läheinen ja riippuvainen tyttärestään, kun taas Carlan äiti Isistä (Susan Sarandon) ei voisi vähempää kiinnostaa tyttärensä elämä ja hän reissaakin vuosia muualla, kunnes häneltä loppuvat rahat, jolloin pitää palata pyytämään tyttäreltä lisää. Yllättävää kyllä, pääkolmikon vanhemmat ovat paljon kiinnostavammat hahmot ja heidän huonoutensa on luotu oivallisemmin kuin se, että Amy, Kiki ja Carla haluavat vain pitää hauskaa. Ruth varastaa jatkuvasti show'n, sillä Baranski on täydellinen valinta rooliinsa.
     Elokuvassa nähdään myös Peter Gallagher Ruthin miehenä eli Amyn isänä, Justin Hartley miesstrippari Ty Swindlenä, Cade Mansfield Cooksey Carlan kummallisena Jaxon-poikana, Wanda Sykes parisuhdeterapeuttina, sekä Christina Applegate pienessä roolissa edellisen osan ilkeänä Gwendolyninä.

Leffan aikana mietin, mitä ihmettä näin ensimmäisessä Bad Momsissa, sillä A Bad Moms Christmas on suoraan sanottuna huono. Ajattelin elokuvan pyöriessä, että minun pitäisi katsoa ensimmäinen osa uudestaan, jotta varmistaisin, oliko se niin kiva kuin muistin, mutta loppupäässä filmiä tulin siihen tulokseen, että minun ei todellakaan kannata pilata hyviä muistojani Bad Momsista ja katsoa sitä toistamiseen. Siitä taas olin jo noin puolen tunnin kohdalla varma, etten halua nähdä A Bad Moms Christmasia uudestaan. Ensinnäkään se ei ole hauska. Siinä on muutama ihan huvittava juttu, mutta ne saavat aikaan lähinnä hymähdyksen. Pääasiassa sitä vain yrittää käsittää, miten tekijöiden mielestä monet elokuvan jutuista edes olisivat hauskoja? Suurimmaksi osaksi vitsit ovat todella surkeita - etenkin Carlan muka-tuhmat puheet, kun hän kiroaa uutta työpaikkaansa ihmisten karvojen poistajana. Muutenkin elokuvan rivoudet jäävät tuhmien puhumiseksi, eikä filmillä ole uskallusta tehdä jotain oikeasti häröä.

Huonot vitsit eivät välttämättä haittaisi niin paljon, jos taustalla kulkeva tarina olisi hyvä. Amyn, Carlan ja Kikin kehnot suhteet heidän omiin äiteihinsä voisi toimia, mutta siihen ei ole jaksettu kunnolla panostaa. Kerronta elokuvassa on paikoitellen todella kömpelöä. Niinkin kömpelöä, että muutamassa kohtaa hahmot alkavat toimia täysin vastoin sitä, millaisina heidät on totuttu näkemään, eikä muutokselle anneta mitään syytä. Se ei ole hahmojen kehittämistä, vaan tönkköä tarinan kertomista. Näiden asioiden lisäksi elokuvaa on jopa ärsyttävää katsoa, sillä vähän väliä siinä on pakko olla hidastettu kohtaus, jossa hahmot sekoilevat musiikin jumputtaessa taustalla. Ja kun ne musiikit ovat kovalla ja niiden väliin on saatu vain parin kohtauksen taukoja, voi päänsärky iskeä helposti. Elokuva on myös liian pitkä, jolloin sen aikana lähinnä tylsistyy - ihan sama kuinka hauskaa ruudulla näkyvillä henkilöillä vaikuttaisi olevan. Ennen leffaa kokemani pelot kävivät toteen. A Bad Moms Christmas on lähestulkoon yhtä huonoa kohellusta kuin Rough Night. Siitä pitävät luultavasti vain teinitytöt, joille bailaaminen on kaikki kaikessa ja jotka haluavat nähdä strippaavia joulupukkeja, ja keski-ikää lähestyvät naiset, jotka voivat jollain tapaa samaistua päähenkilöihin. Muiden kannattaa vain vältellä tätä.

Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaavat edellisen osan tavoin Scott Moore ja Jon Lucas, jotka eivät ole tällä kertaa tienneet lähes yhtään, mitä ovat tekemässä. He ovat varmaan olettaneet, että katsojat viihtyisivät leffan parissa, jos siinä tapahtuu jatkuvasti jotain pöhköä. Mutta kun pöhköyden takana ei ole mitään aidompaa tunnetta, ei leffasta jaksa kiinnostua. Hahmojen välinen keskustelu siitä, mikä heissä on pielessä, on lähinnä tyhmentävä. Elokuva on myös todella ennalta-arvattava. A Bad Moms Christmas ei ole edes kuvattu kovin kummoisesti, vaan kuvaaja etsii aina välillä hyvää kulmaa ja heiluu välillä turhankin paljon, aivan kuin kohtauksia ei olisi harjoiteltu lainkaan etukäteen. Leikkausvaiheessa leffaa olisi pitänyt tiivistää hieman. Ruthin järjestämät valtavat joulukoristeet ovat onnistuneet lavastuspuolella. Harmillisesti edes huimat jouluhärpäkkeet eivät saa luotua joulutunnelmaa mukaan.

Yhteenveto: A Bad Moms Christmas saattaa toimia teinitytöille ja keski-ikäisille naisille, mutta monet muut se jättää luultavasti kylmäksi. Elokuva ei valitettavasti ole hauska, vaan vitsit aiheuttavat pääasiassa myötähäpeää, että ne edes päätyivät mukaan. Muutama ihan kelpo juttu on päässyt mukaan, mutta etenkin rivot läpät ovat kehnoja. Taustalla kulkeva tarinakaan ei ole onnistunut ja sen kerronta on kömpelöä. Äitiongelmat voisivat toimia, mutta niitä käsitellään aika heikosti. Leffaa on myös jokseenkin rasittava katsoa, sillä siinä jumputtaa vähän väliä musiikki, samalla kun hahmot tekevät hidastettuna jotain. Leffa on jopa hieman tylsä ja siitä saisi helposti leikattua pätkiä pois. Näyttelijät eivät ole kovin kummoisia. Christine Baranski on parasta leffassa ja hänen tympeä Ruth-hahmonsa varastaa jatkuvasti show'n. Kuten jo sanoin, A Bad Moms Christmas sopii juhliville teinitytöille ja keski-ikää lähestyville naisille, jotka voivat samaistua päähenkilöiden ongelmiin. Muita kehotan jättämään tämän leffan väliin ja toivon todella, ettei sarjaa enää jatketa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.11.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
A Bad Moms Christmas, 2017, Huayi Brothers Media, STX Entertainment

Arvostelu: Bad Moms (2016)

BAD MOMS (2016)

Ohjaus: Jon Lucas ja Scott Moore
Pääosissa: Mila Kunis, Kristen Bell, Kathryn Hahn, Christina Applegate, Jay Hernandez, David Walton, Annie Mumolo, Jada Pinkett Smith, Clark Duke ja Wanda Sykes
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 41 minuuttia
Ikäraja: 12

En tiedä olisinko mennyt katsomaan Bad Momsia, jos olisin joutunut maksaa siitä. Olisin sen silti viimeistään Netflixistä katsonut tai vuokrannut jossain kohtaa. Elokuvan ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet samat henkilöt, jotka kirjoittivat The Hangoverin (2009), joka oli hauska, joten toivoin tämänkin olevan. Mennessäni katsomaan Bad Momsia en todellakaan odottanut paljoa. Toivoin kuitenkin viihtyväni - edes paremmin kuin Mike and Dave Need Wedding Datesia (2016) katsoessani.

Amy Mitchell yrittää todella kovasti olla täydellinen äiti ja silti tuntuu kuin hän saisi pelkkää kuraa niskaansa. Jokaisella on murtumispisteensä ja tässä tapauksessa murtumisen jälkeen muututaan täydellisestä mammasta huonoksi mutsiksi.

Mila Kunis ei kuulu suosikkinäyttelijöihini millään tasolla, mutta kyllä häntä tällaisissa elokuvissa jaksaa katsoa. Kunis nähdään pääosassa Amy Mitchellinä ja suoriutuu roolistaan suurimmaksi osaksi hyvin. Hänen lahjansa ovat selkeästi rajalliset ja kohtauksissa, joissa Amy itkee, Kunis vetää joko täysin yli tai sitten ei ole yhtään uskottava. Onneksi hahmo on kuitenkin kirjoitettu hyvin, joten pohja on vahva. Komediaelokuvan päähahmoksi Amylla on todella loppuun asti suunniteltu tausta, mistä pitää antaa plussaa.
    Amyn miestä, Mikea, näyttelee David Walton, ja hahmo lähinnä ärsyttää. Amylla on myös kaksi lasta, Dylan (Emjay Anthony) ja Jane (Oona Laurence). Anthony vakuutti minut Chefissa (2014), mutta tässä hän ei valitettavasti ole kovin hyvä. Jane valittaa paljon, mikä tekee hahmosta ärsyttävän, eikä kumpikaan lapsinäyttelijöistä ole kovin uskottava lapsi tässä. En tiedä, ovatko lapset tyhmiä, vai mikseivät nämä lähes yläasteikäiset muksut osaa tehdä itselleen edes aamupalaa, eli tässä tapauksessa kaataa kulhoon muroja ja maitoa siihen päälle?
    Amyn kanssa huonoiksi mutseiksi ryhtyvät Kristen Bellin näyttelemä Kiki ja Kathryn Hahnin esittämä Carla, joka on tosin valmiiksi aika huono äiti. Carla ei nimittäin suurimmaksi osaksi tunnu välittävän pojastaan. Hahn vetää usein todella yli ja Carla on välillä erittäin ärsyttävä, mutta Bellin suoritus toimii.
     Elokuvan "pahis", eli tässä tapauksessa hahmo, joka aiheuttaa ongelmia päähenkilölle, on Christina Applegaten esittämä vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Gwendolyn. Hahmo yrittää olla kaikkein täydellisin ihminen/äiti koko maailmassa. Monet hahmot pelkäävät häntä, joten hän voi tehdä lähes mitä ikinä huvittaakin. Hahmolla on hieman outoja tavoitteita, esimerkiksi saada lapset käymään koulua joka ikisenä päivänä vuodessa. Muut äidit eivät voi kuin vain kuunnella ja nyökytellä päätään, kuunnellessaan Gwendolynin juttuja. Hahmolla on tietysti kaksi henkilöä tukemassa häntä; Jada Pinkett Smithin näyttelemä Stacy ja Annie Mumolon esittämä Vicky, jotka ovat todella yksiulotteisia hahmoja, eikä etenkään Smithin suoritus ole kovin kummoinen.
     Muita hahmoja ovat mm. leski-isä Jessie (Jay Hernandez), Amyn pomo Dale (Clark Duke) ja parisuhdeterapeutti Karl (loistava Wanda Sykes). Elokuvassa nähdään myös Martha Stewart esittämässä itseään.

Elokuva alkaa Amyn kertojaäänellä, hänen selittäessään elämästään - kuinka hän sai nuorena kaksi lasta ja meni naimisiin, jolloin hänen elämänsä tuntui tavallaan "päättyvän". Kaikki alkoi pyöriä hänen lastensa ympärillä ja kun hänen miehensä osoittautui lopulta olevan saamaton urpo, joutui Amy hoitaa kaiken yksin. Ja yrittää siinä sitten tehdä töitä kahvilassa ja vieläpä huonolla palkalla, vailla kunnioitusta. Amy on koko ajan myöhässä kaikesta ja hänelle tuntuu aina käyvän huonosti, sillä hänen hermonsa pettävät ja hän viettää useat hetket vain itkien parkkapaikalla autossaan. Aviomies ei ymmärrä häntä ja hemmotellut, uusavuttomat lapset kiukkuavat kaikesta, mikä menee vähänkin pieleen. Koirallakin tuntuu olevan jokin ongelma. Viimeinen pisara on, kun hän saa tietää, että Mike on jo kymmenen kuukautta ollut salasuhteessa internetin välityksellä toisen naisen kanssa. Siihen päälle hänet halutaan kakkupoliisiksi vahtimaan, ettei myyjäisissä löydy vääriä tuotteita, jotka tässä tapauksessa kattavat kaiken, millä kakun edes saa aikaiseksi. Muka-niin-täydellinen-vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Gwendolyn saa jokaisella lauseellaan huomautettua, kuinka huono ihminen Amy muka on. Amy ei enää jaksa sitä ja kun hän tapaa baarissa enemmän tai vähemmän samoista ongelmista kärsivät Kikin ja Carlan, on kolmikon aika alkaa elää täysillä.

Ja tässä vaiheessa on pakko vain sanoa, että ymmärrän täysin, miksi Amy haluaa muuttaa elämäänsä. Kuka tahansa tavallinen ihminen haluaisi ampua päänsä irti jossain kohtaa, jos joutuisi elämään tuolla lailla. Tässä on tietysti liioiteltu ja suurenneltu asioita, mutta pohjalla on silti hyvä sanoma. Uskoisin, että monet äidit näkevät itsensä Amyssa. Mies ei tunnu tekevän tarpeeksi perheen tai parisuhteen eteen ja lapset kritisoivat äitiä esimerkiksi siitä, että tämä asettaa säännöt. Tilanne on vielä stressaavampi, jos töissä ei mene hyvin tai jos lapsilla menee koulussa huonosti. Vaikeita asioita kasaantuu kaiken aikaa ja se pitäisi muka kaikki kestää. Elokuvassa vitsaillaankin siitä, että äidin suurimpia fantasioita olisi syödä aamiaista yksin omassa rauhassa. En itse ole bilehile-tyyppi, mutta jos elämäni tuntuisi noin kahlitulta, niin ehdottomasti haluaisin olla niin vapaa kuin vain voi.

Kovin hauska elokuva Bad Moms ei kuitenkaan ole, vaikka nauraakin saa. Minut jopa hieman yllätti se, että päähenkilön tarina oli tuotu paljon vahvemmin esille kuin kaikki muka-hauskat jutut. Elokuva vei hyvin mukanaan, jolloin ei edes haitannut, että nauraminen jäi vähemmälle. Komediaelokuvien kliseitä on tietysti mukana, mutta olisi tästä saanut helposti myös toimivan draamaelokuvan muuttamalla joitain asioita. Komediaelokuvan olemus tulee helposti esille jo musiikista, joka koostuu lähinnä vain tutuista radiohiteistä. Elokuvassa kuullaan mm. Icona Popin "I Love It" ja David Guettan "Hey Mama". Myös villit biletyskohtaukset ja viimeiselle mahdolliselle hetkelle jätetyt ratkaisut ovat tuttuja nuorisokomedioissa. Bad Momsissa myös viitataan monin tuttuihin elokuviin. Elokuvassa yritetään vitsailla alapäähuumorilla, mutta ei se mielestäni kovin hauskaa ole, kun esimerkiksi sanaa "kalu" hoetaan useaan otteeseen minuutin sisällä. Paljon myös kiroillaan, mutta sitä on siistitty suomennoksissa, jotta ikäraja saataisiin pidettyä alempana ja katsojaluvut korkeampina.

Bad Momsin ovat tosiaan ohjanneet elokuvan The Hangover käsikirjoittajat, eli Jon Lucas ja Scott Moore. Tämä on kummallekin vasta toinen pitkä elokuva ohjauspuolelta. He ovat aiemmin ohjanneet yhdessä elokuvan 21 & Over (2013). Mielestäni kaksikko on tehnyt ihan hyvää työtä sekä käsikirjoituksen, että ohjauksen parissa ja pääosin kokonaisuus toimii ja viihdyttää. Siihen on saatu mukaan hyvä sanoma, ettei kaikkien äitien täydy yrittää olla täydellisiä, ollakseen lopulta sellaisia. Elokuva on myös kuvattu todella vakuuttavasti. Sekavasti kuvatun Jason Bournen (2016) jälkeen oli upeaa nähdä jälleen tasaisia kuvia ja tyylikkäitä kamera-ajoja. Hidastuskuvat ovat myös erittäin hienosti toteutettuja ja parhaiten kuvattu osio oli mielestäni kaupassa käynti, kun äitien uusi, vapaampi elämä saa alkunsa. Leikkaus on myös sujuvaa ja äänityöskentely toimii. Ainoa mikä minua häiritsi elokuvakokemuksessani - mikä tosin johtui luultavasti vain elokuvasalista - oli että yhden kaiuttimen äänet tulivat hieman jäljessä, jolloin koko elokuvan ajan kuului pieni kaiku. Toivottavasti tätä ei esiinny muilla, kun elokuva alkaa pyöriä teattereissa.

Yhteenveto: Bad Moms on oikein viihdyttävä elokuva ja siinä on hyvä sanoma. Komediaelokuvien tunnusmerkit ovat usein läsnä, mutta kovin paljoa ei tässä saa nauraa. Se ei kuitenkaan vie katselukokemuksesta nautintoa pois, sillä tarina toimii hyvin. Näyttelijäntyö ei ole täysin vakuuttavaa, mutta ihan tarpeeksi toimivaa. Jos tämä olisi ilmestynyt viisitoista vuotta sitten, Mila Kunisin tilalla olisi varmaankin Jennifer Aniston. Päähenkilölle on luotu tarkka tausta, jolloin Amyn tunteet välittyvät erittäin helposti katsojalle. Ihan loppua olisi voitu lyhentää hieman, mutta muuten kokonaisuus on sujuva. Nuorillehan tämä on selkeästi tehty ja uskoisin, että suuri osa yleisöstä tulee olemaan nuoria naisia ja teinityttöjä, mutta suosittelen tätä myös äideille. Jättäkää lapsenne isän vastuulle muutamaksi tunniksi ja menkää vaikka kaveriporukalla katsomaan tämä. Pakko sanoa, että vaikka en usko olleeni mikään kauhukakara, niin tämä elokuva sai minut arvostamaan vielä enemmän kaikkea, mitä oma äitini on joutunut takiani kestämään. Elokuvan lopputekstien aikana nähdään keskusteluja näyttelijöiden ja heidän äitiensä kanssa.

Kirjoittanut: Joonatan, 26.7.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.pinterest.com
Bad Moms, 2016, Block Entertainment, STX Entertainment

Arvostelu: Ice Age 5: Collision Course / Törmäyskurssilla (2016)

ICE AGE 5: COLLISION COURSE (2016)

ICE AGE 5: TÖRMÄYSKURSSILLA

Ohjaus: Mike Thurmeier ja Galen T. Chu
Pääosissa: Ray Romano, John Leguizamo, Denis Leary, Queen Latifah, Keke Palmer, Simon Pegg, Adam DeVine, Chris Wedge, Wanda Sykes, Seann William Scott, Josh Peck, Jessie J, Jennifer Lopez, Neil deGrasse Tyson ja Jesse Tyler Ferguson
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 7

Ice Age -arvosteluviikkoni huipentuu sarjan viidenteen osaan, Ice Age 5: Collision Course, eli suomalaisittain Ice Age 5: Törmäyskurssilla, jonka ensi-ilta on tänään. Näin elokuvan eilen ennakkonäytöksessä, mikä tuli minulle yllätyksenä, sillä yleensä animaatioiden ennakkonäytökset ovat suomidubbauksia, mutta tämä olikin alkuperäisillä äänillä. Sehän sopi minulle mainiosti, sillä kyseessähän oli yksi tämän kesän eniten odottamistani elokuvista Star Trek Beyondin (2016) ja Suicide Squadin (2016) lisäksi ja pääsin katsomaan sen ennen ensi-iltaa. Jos olette lukeneet aikaisempia Ice Age -arvostelujani, niin tiedätte, että tämä elokuvasarja kuului suosikkeihini lapsena. En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa, kun menin katsomaan tämän elokuvan. Toivoin vain, että taso pysyisi yhä samana.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Ice Age (2002), Ice Age 2: The Meltdown (2006), Ice Age 3: Dawn of the Dinosaurs (2009) ja Ice Age 4: Continental Drift (2012)!

Jyrsiksen sekoilujen takia jättimäinen asteroidi syöksyy kohti Maata, jolloin Mannyn, Diegon, Sidin ja kumppaneiden täytyy Buckin johtamana löytää tapa pelastaa kaikki maailmanlopulta.

Tässä elokuvassa Ray Romanon mammutti-Mannylla ja Queen Latifahin Elliellä ovat yhdet heidän parhaista hetkistään sarjassa. Elliellä on hauskoja juttuja, eikä hän ole enää vain antamassa äidillisiä neuvojaan, kun niitä tarvitaan. Etenkin Manny pääsee loistamaan vihdoin kunnolla ja moni isä pystyy samaistumaan siihen pelkoon, kun oma lapsi on lähdössä pois kotoa ja menossa naimisiin.
     Kirsikka (Keke Palmer) on nimittäin löytänyt itselleen mammuttimiehen nimeltä Julian (Adam DeVine), jonka kanssa hän on menossa naimisiin ja seikkailemaan maailmalla. Tästä päätellen Kirsikka on nyt aikuinen ja hän on unohtanut teini-ihastuksensa, hottismammutti Ethanin, jonka perään hän kuolasi edellisessä elokuvassa - sekä näköjään parhaan ystävänsä, Louis-myyräsian. Ihan oikeasti, Louisia ei edes mainita koko elokuvassa. Julian on toimiva lisäys sarjaan. Hän yrittää kaiken aikaa tehdä vaikutusta Mannyyn ja Ellieen, saadakseen näiden suostumuksen naida Kirsikka.
     John Leguizamon esittämällä Sidillä ei mene yhtä hyvin rakkauden maailmassa. Heti elokuvan alussa laiskiaistyttö Francine (Melissa Rauch) jättää hänet ja alkupuolella hän sureekin paljon, ettei löydä rakkautta. Sidiä käy jopa sääliksi. Voikohan Jessie J:n esittämä Brooke olla Sidin tuleva lemmitty..?
     Sidin Mummi (Wanda Sykes) on tietysti mukana ja hän on yhä aivan loistava. Mummi on jälleen yksi hauskimmista hahmoista ja varastaa shown muutamassa kohtauksessa.
     Denis Learyn sapelihammastiikeri Diego ei pääse erityisemmin esille elokuvassa. Vielä vähemmän esille pääsee hänen tyttöystävänsä Shira, jonka äänenä kuullaan laulaja Jennifer Lopez. Välillä jopa unohdin, että hän oli mukana elokuvassa. Heillä on kuitenkin yksi todella hauska kohtaus elokuvan alkupuolella, kun he ihmettelevät, miksi lapset pelkäävät heitä.
     Simon Peggin ääninäyttelemä Buck-näätä on palannut (ilman dinosaurus Rudya). Hänellä on todella toimiva aloitus, mutta mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä rasittavammaksi hahmo muuttuu. Rasittavia ovat jälleen myös opossumiveljekset Crash (Seann William Scott) ja Eddie (Josh Peck).
     Jyrsis on taas aivan ihana! Chris Wedgen ääninäyttelemä Jyrsis-orava päätyy seikkailulle avaruuteen UFO:n sisällä ja on jälleen syy tapahtumille, jotka meinaavat tappaa päähenkilömme. Jyrsiksen kaikki liikkeet ovat todella tarkkaan mietittyjä ja hänen kohtauksensa ovat aina aivan parhaita. Harmi, että elokuvan loppupuolella hänen osuutensa pienenee.
     Elokuvassa nähdään pahiksina dinolintuja, jotka yrittävät tappaa Buckin. Pahikset ovat todella unohdettavia ja tylsiä hahmoja, ja mielestäni elokuva olisi toiminut paremmin ilman niitä. Mukana on myös Jesse Tyler Ferguson ääninäyttelemä Shangri-Laama, joka ei tehnyt oikeastaan minkäänlaista vaikutusta minuun.

Kuten edelliset osat, myös tämä alkaa Jyrsiksestä, joka etsii paikkaa tammenterholleen. Hän päätyy UFO:on, joka ampaisee avaruuteen ja tökkii planeetat oikeille paikoilleen. Mittasuhteilla ei tässä kohtauksessa ole oikeastaan väliä. Alku on todella vauhdikas ja hauska, mikä saa välittömästi katsojan loistavaan tunnelmaan. Kun siirrytään muihin hahmoihin, vauhti hidastuu hieman, mutta hauskuus säilyy. Jälleen on mukana vitsejä, joita lapset eivät ymmärrä, mutta jotka uppoavat aikuisiin. Esimerkiksi Mummin mielipide avioliitosta on, että rakastutaan, unohdetaan ja viedään puolet omaisuudesta. Alkupuolella tällaisia vitsejä on useita, mutta mitä pidemmälle elokuva kulkee, sitä enemmän vitsit muuttuvat lapsellisiksi. Yhtäkkiä vitsirepliikit ovatkin tasoa "Hehee kakkaa!" jolloin valkokangasta tuijottaa hieman epäuskoisena. Jyrsiksen toilailut naurattavat aina, mutta Buckin, Crashin ja Eddien jutut eivät naurata lähes yhtään. Elokuva heikkenee nimittäin hieman, kun Buck tulee mukaan. Alkupuoli on onneksi todella hyvä, eikä loppu siis todellakaan huono ole, mutta alun "todella hyvä" -taso laskee pelkkään "hyvään".

Ice Age 5 on selkeä selviytymistarina. Mutta niin oli myös Ice Age 2, joten mikä tässä on erilaista? Tässä yritetäänkin päihittää uhka, joka voisi tuhota kaiken. Elokuvassa puhutaan maailmanlopusta ja pariin otteeseen sanotaankin, että kaikki kuolisivat, joten tavallaan aika synkkä teema on meneillään läpi elokuvan. Ehkä juuri sen takia kakkahuumoria on tungettu mukaan, jotta lapsikatsojien huomio synkkyyteen häiriintyisi. Seikkailua ja jännitystä löytyy myös ja vaikka kyseessä on lastenelokuva - jolloin tietää varmaksi, että lopulta käy hyvin - niin silti jännittää, että miten päästään siihen, että kaikki on jälleen hyvin. Lapselliset vitsit vievät hieman makua elokuvasta, joka olisi muuten erinomainen, mikä tietysti tuottaa pienen pettymyksen.

Animoinnista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Elokuva näyttää aivan upealta kaikin puolin. Todella laajat kuvat eri paikoista, sekä avaruusmaisemat ovat tehty täydellisesti. Äänimaailma on aika samanlainen kuin edellisissä ja toimii yhä. Leikkaus on sujuvaa, mutta musiikki ei jää mitenkään mieleen. Selkeää teemaa ei ole, vaan musiikki vain soi taustalla ilman, että se saisi koskaan erityistä huomiota itseensä, kuten vaikkapa ensimmäisen osan soundtrack. Tämän elokuvan musiikin sävellyksestä vastaa John Debney.

Ice Age -sarjasta kokonaisuutena on pakko sanoa, että taso on pysynyt aikalailla hyvänä läpi elokuvasarjan. Se on siinä mielessä siis erittäin onnistunut, sillä vaikka osia on jo viisi, niin konsepti toimii yhä ja katsoisin mielelläni vielä yhden, joka toimisi sarjan huipennuksena. Kovin monia animaatioelokuvasarjoja ei ole viety loppuun asti, joten olisi hienoa, jos Ice Age näyttäisi mallia ja päättäisi sarjan kuudenteen osaan. Blue Sky Studios voi sitten työstää muita projekteja - ei kuitenkaan "Rio 3":sta... Ice Age -sarjan heikoin osa on mielestäni tämä, Ice Age 5: Collision Course. Lapsellinen huumori vie makua elokuvasta, joka muuten olisi parempi kuin listani seuraava osa, eli Ice Age 2: The Meltdown. Se on hyvä, muttei pääse ihan samalle tasolle ja sitä jaksan nykyään katsoa vähemmän kuin ennen. Kolmanneksi heikoin on Ice Age 4: Continental Drift. Se on mainio seikkailuelokuva, mutta se ei ole "tosi hyvä", niin kuin kaksi suosikkiani. Hopeasijalle jää sarjan aloittaja, eli Ice Age, jossa huumori menee aivan nappiin, mutta jonka animaatiojälki näyttää aivan kauhealta nykypäivänä. Suosikkini on yhä Ice Age 3: Dawn of the Dinosaurs, joka on jännittävä seikkailuelokuva, jossa huumori on hyvässä tasapainossa, jolloin sekä lapset, että aikuiset voivat siitä nauttia. Ja siinä on dinosauruksia!

Blu-rayn kuvanlaatu on huikea. Lisämateriaalina Blu-raylla on trailerin ja gallerian lisäksi "Ice Age: The Story So Far", jossa käydään läpi edelliset elokuvat, "Scratasia: Scrat's Solo Adventures", jossa käydään läpi Jyrsiksen sekoiluja, "Mysteries of the Scratazons", jossa kerrotaan hieman lisää tuhoennustuksesta, "The Science of it All: deGrasse Tyson deBunks", jossa käydään läpi elokuvan tieteellisiä puolia, "Star Signs of the Animal Kingdom", jossa elokuvan hahmot esitetään tähtikuvioina, "Figaro" -kappaleen laula-mukana -versio ja "Scrat: Scaped Out", joka sisältää kaikki elokuvan Jyrsis-kohtaukset ja jatkaa hahmon tarinaa vielä hieman eteenpäin.

Yhteenveto: Ice Age 5: Collision Course on ihan hyvä elokuva, muttei valitettavasti niin hyvä kuin toivoin. Se alkaa loistavasti, mutta kun Buck tulee mukaan ja lapselliset jutut alkavat, taso laskee hieman. Hyvä seikkailukertomus on kyseessä ja se tuo jännitystä enemmän tai vähemmän kaikille. Mannyn hahmo toimii vihdoin aivan täydellisesti ja Sidiä käy jopa sääliksi, kun tämä ei vain löydä tosirakkautta, kuten muut sarjan päähahmot. Kirsikan ja Julianin suhde on hyvä lisäys, mutta pahikset tuntuvat turhilta. Jyrsis ja Mummi varastavat shown useasti, mutta Diegolle ja Shiralle ei tunnu riittävän tekemistä. Animointijälki on huikeaa. Jos pidit aiemmista osista, niin katso myös tämä! Viekää lapsenne elokuviin katsomaan tätä ja tekin voitte nauttia siitä - jopa vähän enemmän kuin minä, jos kakkahuumorikin toimii. Toivon tosiaan, että tälle tehtäisiin vielä kuudes osa, joka tietää päättävänsä sarjan ja tekisi sen kunnioittavasti sekä hahmoja, että sarjan faneja kohtaan. Oma ehdotukseni on, että kaikki kuolevat ja ihmisten aikakausi alkaa... mutta veikkaan, että se ei menisi läpi. Edelleen ihmettelen, minne Louis katosi? Muistakaa jäädä saliin, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan, 15.7.2016 - Blu-ray -kappale 8.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.moviesmug.com
Ice Age 5: Collision Course, 2016, Twentieth Century Fox Animation, Blue Sky Studios