TYTTÖ JOKA LEIKKI TULELLA
FLICKAN SOM LEKTE MED ELDEN
Ohjaus: Daniel Alfredson
Pääosissa: Noomi Rapace, Michael Nyqvist, Lena Endre, Per Oscarsson, Peter Andersson, Micke Spreitz, Georgi Staykov, Yasmine Garbi, Paolo Roberto, Johan Kylén, Hans-Christian Thulin ja Jennie Silfverhjelm
Genre: trilleri, draama
Kesto: 2 tuntia 9 minuuttia / Extended TV Version: 3 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 16
Flickan som lekte med elden, eli suomalaisittain Tyttö joka leikki tulella perustuu edesmenneen Stieg Larssonin samannimiseen kirjaan vuodelta 2006. Kirja on toinen osa Larssonin Millennium-trilogiasta, minkä Yellow Bird -elokuvayhtiö päätti filmatisoida kerralla kokonaan. Alunperin vain trilogian ensimmäisen osan, Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor - 2009) oli tarkoitus ilmestyä teattereissa, mutta sen saaman suuren suosion takia jatko-osatkin päätettiin pistää teatterilevitykseen. Jo seitsemän kuukautta ensimmäisen osan jälkeen Tyttö joka leikki tulella sai ensi-iltansa ja sekin oli pidetty elokuva, vaikkei päässyt nauttimaan ihan yhtä suuresta suosiosta katsojien ja kriitikoiden keskuudessa kuin edeltäjänsä. Itse törmäsin Millennium-trilogiaan ensimmäisen kerran juurikin 2009, kun elokuvat alkoivat ilmestymään myös Suomessa ja monet tutuistani innostuivat lukemaan Larssonin kirjat. Olen kuitenkin vierastanut pohjoismaisia elokuvia, enkä ole siksi katsonut näitäkään. Vasta lähiaikoina olen alkanut pohtia leffojen katsomista ja kun kuulin, että David Lagercrantzin kirjoittama Millennium-sarjan uusi osa "Se mikä ei tapa" ("Det som inte dödar oss" - 2015) kääntyisi filmiksi Se mikä ei tapa (The Girl on the Spider's Web - 2018), päätin vihdoin antaa leffoille mahdollisuuden. Ostin kerralla kaikki kolme ruotsalaista leffaa, sekä Yhdysvalloissa tehdyn uudelleenfilmatisoinnin The Girl with the Dragon Tattoo (2011). Katsoin Miehet jotka vihaavat naisia kesällä ja vaikka yllätyin, kuinka paljon pidin siitä, kesti muutama kuukausi, kunnes katsoin Tyttö joka leikki tulella.
HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellistä osaa Miehet jotka vihaavat naisia!
Lisbeth Salanderia syytetään kolmesta murhasta. Toimittaja Mikael Blomkvist ei kuitenkaan usko ystävänsä syyllisyyteen ja päättää selvittää, kuka on lavastanut Lisbethin.
Noomi Rapace palaa tietty Lisbeth Salanderin rooliin ja vaikka hänestä löytyy samaa uhmakkuutta kuin edellisessä osassa ja Rapace osoittaa usein lahjakkuutensa, ei hahmo tee läheskään yhtä isoa vaikutusta. Tämä johtuu pääasiassa siitä, ettei Lisbethille ole kirjoitettu kovin kiinnostavaa tekemistä. Hänkin yrittää kyllä selvittää, kuka hänet on lavastanut ja samalla yrittää vältellä virkavaltaa, mutta tämä tapahtuu aika tylsällä tavalla. On kuitenkin hienoa, että elokuva syventyy tarkemmin Lisbethin synkkään menneisyyteen ja avaa enemmän, miksi hän on sellainen kuin on.
Myös Michael Nyqvistin näyttelemä Mikael Blomkvist jättää toivomisen varaa. Vaikka tällä kertaa toimittaja yrittää todistaa ystävänsä viattomuuden, ei hän tunnu tekevän sitä samalla vimmalla kuin edellisen elokuvan tutkimuksen selvittämistä. Nyqvistkin osoittaa olevansa hyvä näyttelijä, mutta jotain jää hänenkin roolityöstä uupumaan.
Elokuvassa nähdään myös edellisestä osasta tutut Lena Endre ja Peter Andersson Millennium-lehdellä työskentelevänä Erikana ja Lisbethin inhottavana huoltaja Bjurmanina, sekä Yasmine Garbi Lisbethin rakkaana Miriam Wuna, joka saa paljon enemmän ruutuaikaa. Uusina tuttavuuksina esitellään Lisbethin nyrkkeilytuttava Paolo Roberto (tosielämän nyrkkeilijä Roberto esittämässä itseään), vanha Holger (Per Oscarsson), suuri ja vahva Niedermann (Micke Spreitz), sekä ihmiskauppaa tutkiva pariskunta Dag (Hans-Christian Thulin) ja Mia (Jennie Silfverhjelm). Harmillisesti sivuhahmoista yksikään ei herätä kovin kummoista mielenkiintoa ja paikoitellen he saavat liian paljon näkyvyyttä pääkaksikkoon verrattuna.
Valitettavasti Tyttö joka leikki tulella jää kauas Miehet jotka vihaavat naisia -leffan tasosta. Siinä, missä Millennium-trilogian ensimmäinen osa pitää tiukasti otteessaan, saa jännittämään hahmojen puolesta ja pistää katsojan hienosti miettimään kuka on kaiken takana, Tyttö joka leikki tulella ei tarjoa mitään tällaista. Elokuvalla on suuria vaikeuksia napata katsoja mukaansa ja aina, kun siinä alkaa tapahtua jotain kiinnostavaa, kohtaus ehtiikin jo vaihtua. Lisbethin taustojen avaaminen on kiehtovaa, mutta itse leffan tarina ei ole. Kuten jo sanoin, päähahmot saavat yllättävän vähän tekemistä, minkä lisäksi on erittäin ikävää, ettei edellisessä osassa nähtyä mahtavaa yhteistyötä Mikaelin ja Lisbethin välillä nähdä tässä filmissä lähes ollenkaan. Mikä suuri sääli! Elokuvasta puuttuu siis yksi edellisen osan tärkeimmistä koukuista, millä katsoja kalastettiin mukaan tapahtumiin.
Ei kyseessä mikään huono leffa kuitenkaan ole. Heikkouksistaan huolimatta filmi saa pidettyä mielenkiinnon yllä ja loppuhuipennus nostaa tasoa tarpeeksi, jotta kokonaisuutta voi kutsua hyväksi elokuvaksi. Loppuun on saatu jännitettä ja mukavaa vaaran tuntua, mikä muuten tuntuu ikävästi puuttuvan. Vasta lopussa elokuva löytää ensimmäisestä leffasta tuttua henkeä, miksi onkin harmi, että toisin kuin itsenäisenä jännärinä erinomaisesti toimiva Miehet jotka vihaavat naisia, tämän tarina päätetään jättää ikävästi kesken. Loppujen lopuksi filmi siis lähinnä pohjustaa mielenkiintoisempaa päätösosaa, sen sijaan että se olisi oma piinaava jännitysnäytelmänsä. Toki taustalla pyörivää Lisbethin tarinaa on hyvä jatkaa kaikissa kolmessa osassa, mutta yksittäisenä leffana Tyttö joka leikki tulella jää lähinnä pettymykseksi, mutta ihan meneväksi sellaiseksi.
Sarjan ohjausvastuu on vaihtunut Niels Arden Oplevilta Daniel Alfredsonille, joka ei onnistu luomaan yhtä vahvaa tunnelmaa. Myös käsikirjoittajaduo Nikolaj Arcel ja Rasmus Heisterberg on lähtenyt vaihtoon ja korvattu Jonas Frykbergillä, jonka teksti hyppii liikaa, eikä saa katsojasta kunnolla kiinni. Voihan toki olla, että jo Stieg Larssonin kirja kärsii tästä ongelmasta ja Frykberg koki vaikeuksia siirtää tarinaa kirjan sivuilta elokuvamuotoon. Visuaalisestikaan kyseessä ei ole yhtä taidokkaasti tehty teos kuin edeltäjänsä. Tyttö joka leikki tulella oli alunperin suunniteltu suoraan televisiolevitykseen ja paikoitellen sen myös huomaa. Kuvaus ei ole yhtä vaikuttavaa, mutta toisaalta filmin puitteetkaan eivät ole yhtä tyylikkäät kuin viimeksi. Maskeeraustiimi on sentään päässyt pitämään hauskaa leffan loppupäässä. Äänimaailma on tässäkin leffassa toimiva ja Jacob Grothin säveltämät musiikit yrittävät luoda hyvää tunnelmaa, kun ohjaus ja käsikirjoitus ei siinä onnistu.
Millennium-elokuvat haluttiin kuvata mahdollisimman tarkoiksi kopioiksi Larssonin kirjoista, mutta koska niille tuli niin paljon pituutta, täytyi tarpeettomampia juonikuvioita karsia pois. Vuonna 2010 nämä pitkät versiot päätettiin julkaista kuusiosaisena minisarjana ja Miehet jotka vihaavat naisia tavoin myös Tyttö joka leikki tulella -leffan pidennetyn minisarjaversion voi löytää Suomesta Blu-raylta ja DVD:ltä. Kyseessä on lähes tunnin pidempi versio, mikä sisältää hurjan määrän kohtauksia, juonikuvioita ja hahmoja, jotka puuttuvat teatteriversiosta. Lähes jokaista kohtausta on venyttämällä venytetty mm. näyttämällä kuvia kauemmin ja lisäämällä tarpeettomia täytekuvia mukaan. Jotkut kohtaukset nähdään jopa eri järjestyksessä kuin teatteriversiossa. Toisin kuin hahmoja onnistuneesti syventävä pidempi versio ensimmäisestä elokuvasta, Tyttö joka leikki tulella pidennetty versio tuntuu todella väkinäiseltä.
Yhteenveto: Tyttö joka leikki tulella on harmillinen pettymys vahvan aloitusosan jälkeen, mutta on silti kelpo jännäri. Lisbethin menneisyyttä avataan kiehtovasti, mutta itse leffan tarina ei saa pidettyä kiinnostusta yllä kovinkaan hyvin. Elokuva keskittyy liikaa kaikkiin muihin hahmoihinsa kuin Lisbethiin ja Mikaeliin, eikä edellisessä osassa nähtyä yhteistyötä löydy tästä lähes lainkaan. Noomi Rapace ja Michael Nyqvist ovat edelleen hyviä rooleissaan, mutta heidän hahmojaan ei hyödynnetä kunnolla. Loppupäässä leffan taso nousee huomattavasti ja luo vihdoin hyvää jännitettä, mutta harmi vain, että tarina päätetään jättää kesken. Toisin kuin Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ei toimi itsenäisenä trillerinä, vaan se tuntuu loppujen lopuksi vain pohjustukselta mielenkiintoisemmalle trilogian huipennukselle. Jos pidit sarjan avausosasta ja Larssonin kirjoista, kannattaa vilkaista myös Tyttö joka leikki tulella, mutta sillä varauksella, ettei tämä pääse lähellekään trilogian ensimmäisen elokuvan tasoa. Siinä, missä Miehet jotka vihaavat naisia -leffan kanssa suosittelin katsomaan pidennetyn kolmen tunnin TV-sarjaversion, tässä suosittelen pysymään teatteriversiossa.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 13.11.2018
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.svenskfilmdatabas.se
Flickan som lekte med elden, 2009, Yellow Bird, Nordisk Film, Sveriges Television, ZDF Enterprises, Zweites Deutsches Fernsehen, Filmpool Stockholm Mälardalen, Film i Väst, Spiltan Underhållning, Svenska Filminstitutet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti