Arvostelu: Child's Play 3 (1991)

CHILD'S PLAY 3

Ohjaus: Jack Bender

Pääosissa: Justin Whalin, Brad Dourif, Jeremy Sylvers, Perrey Reeves, Dean Jacobson, Travis Fine, Andrew Robinson, Donna Eskra, Dakin Matthews ja Peter Haskell

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Ikäraja: 18

Kauhuelokuva Child's Play (1988) oli kriitikoiden pitämä menestys, jolle päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Child's Play 2 - murhaava nukke (Child's Play 2 - 1990) oli myös taloudellinen hitti, joten kolmannen osan teko lähti heti liikkeelle. Tuotanto hoidettiin kiireellä ja lopulta Child's Play 3 ilmestyi jo yhdeksän kuukautta edellisen elokuvan jälkeen, elokuussa 1991. Kriitikot haukkuivat leffan lyttyyn, eikä se ollut läheskään yhtä menestynyt lippuluukuilla kuin edeltäjänsä. Lisäksi elokuvan ylle nousi synkkä kohu, kun kaksi kymmenenvuotiasta murhasivat vauvan Englannissa ja tekotapa muistutti murhaa Child's Play 3:sta. Oikeudessa kuitenkin tutkittiin, että syytetyt eivät olleet nähneet elokuvaa, eikä se siis olisi voinut toimia inspiraationa teolle. Itse olin aiemmin nähnyt elokuvasarjasta vain alkuperäisen Child's Playn ja sen vuoden 2019 uudelleenfilmatisoinnin. Kun huomasin leffasarjan saavat pian jatkoa televisiosarjan voimin, päätin vihdoin katsoa kaikki elokuvat läpi ja arvostella ne. Pari viikkoa Child's Play 2 - murhaavan nuken jälkeen katsoin Child's Play 3:n.

On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun Andy Barclay päihitti riivatun Chucky-nuken toistamiseen. Charles Lee Rayn sielu löytää tiensä uudelleenkäynnistetyn Good Guy -lelulinjan nukkeen ja Chucky pääsee jälleen valloilleen.

Alex Vincent ei harmillisesti enää palaa kolmatta kertaa Andy-pojan rooliin, Child's Play 3:n tehdessä hurjan aikahypyn tulevaisuuteen. Vaikka elokuva ilmestyi jo yhdeksän kuukautta toisen osan jälkeen, filmien jatkumossa aikaa on kulunut jopa kahdeksan vuotta. Nyt Andy on teini-ikäinen ja häntä esittää Justin Whalin, joka ei vakuuta - ei sitten yhtään. Whalinin puolustukseksi tosin täytyy sanoa, että leffa tekee yleisesti kehnoa työtä saadakseen katsojan tuntemaan kuin tässä nyt olisi sama hahmo edellisistä filmeistä. Iso osa johtuu siitä, että hahmot puhuvat hänestä sukunimellä, sillä Andy on pistetty sotilaskouluun, jossa lapsuuden traumat nousevat uudella tavalla esiin.

     Sotilaskoulussa Andy tapaa mm. nuoren pojan Tylerin (Jeremy Sylvers), kiusatun Whitehurstin (Dean Jacobson), komentajilleen isottelevan De Silvan (Perrey Reeves), kiusaavan komentaja Sheltonin (Travis Fine), kersantti Botnickin (Andrew Robinson) ja eversti Cochranen (Dakin Matthews), jotka ovat toinen toistaan tyhjänpäiväisempiä ja tylsempiä hahmoja, joiden selviytyminen ei jaksa kiinnostaa lainkaan. Itse asiassa Andynkaan hengissä pysyminen ei kiinnosta tällä kertaa, eli kenenkään puolesta ei jaksa jännittää, mikä jo syö paljon filmistä. Näyttelijät eivät ole kovin kaksisia rooleissaan - vaikka tosin Sylvers on ihan sympaattinen pienenä Tylerinä.

Elokuvan melkeinpä pelastavana enkelinä toimii itse Chucky-nukke (äänenä kolmatta kertaa Brad Dourif), joka herää taas kerran uudestaan henkiin ja lähtee tietty Andyn perään ihmiskehon toivossa. Dourif tekee yhä loistotyötä esittäessään Chuckyn ääntä, kanavoiden hyvin nuken jopa huvittavaa ärtymystä. Charles Lee Ray on nyt ollut monta vuotta vankina nuken sisällä ja jo toistamiseen hänet päihitti lapsi. Tähän kun lisää päälle sen, että hän on nukkenakin alkanut tuntemaan kipua ja vuotamaan verta, niin ei ihme, että Chucky on jatkuvasti tympääntynyt. Jos Chucky ei olisi näin lystikäs tapaus, elokuva olisi huomattavasti kehnompi.

Jo tällaisenaan Child's Play 3 on heikko esitys, mutta eipä siltä olisi kovin paljoa voinutkaan odottaa. Kun miettii kauhuleffasarjoja, kuten Halloweenia (1978-), Perjantai 13. päivää (Friday the 13th - 1980) tai Painajaista Elm Streetillä (A Nightmare on Elm Street - 1984-2010), kaikkien ensimmäinen osa on ehta genrensä klassikko, mutta heti sen jälkeen alkaakin aikamoinen alamäki. Tämän vuoksi odotin jo Child's Play 2 - murhaavan nuken olevan huomattavasti alkuperäistä heikompi ja olin jopa yllättynyt, kuinka pätevä kauhufilmi se onnistuikaan olemaan. Child's Play 3 on aika lailla sitä tasoa, mitä odotin edeltäjän olevan, eikä tämä todellakaan tarjoa suuria yllätyksiä. Kuten alussa kerroin, leffa ilmestyi jo yhdeksän kuukautta edellisen osan jälkeen, eli tuotanto kiirehdittiin läpi. Käsikirjoittaja Don Mancini on sanonut saaneensa todella vähän aikaa tekstiä varten ja sen myös huomaa. Elokuva tuntuu juurikin siltä, että se on vain puskettu vauhdilla teattereihin keräämään rahaa.

Pelottavaksi leffaa on vaikea kutsua ja se ihanan karmiva tunnelma kahdesta ensimmäisestä osasta on kadoksissa. Iso osa tunnelmasta muodostui siitä, kun jännityksellä odotti, milloin ja mitä Chucky tekee. Tässä leffassa seurataan paljon enemmän Chuckyn puuhailuja, mikä taitaa johtua siitä, että Mancini itsekin tajusi, kuinka pahvisia ihmishahmoista oli tulossa. Nukesta saattaa olla vaikeaa tehdä kolmatta kertaa pelottavaa, joten Chuckya näytetään paljon enemmän. Tämä tosiaan toimii osittain pelastavana tekijänä, sillä leffa muuttuu joka kerta viihdyttävämmäksi Chuckyn ollessa ruudulla. Kun nukkea ei ole näkyvissä, elokuva on lähinnä pitkäveteinen ja mitäänsanomaton. Loppuhuipennuksesta puuttuu yritys kokonaan ja lähinnä se vain kierrättää laiskasti ideoita aiemmista osista (kuten tekee koko muukin leffa). Heti kun lopputaistelu on käyty, lopputekstit pistetään pyörimään ja katsoja on aika nopeasti unohtanut, mitä tuli juuri nähtyä.

Tällä kertaa ohjaajana toimii Jack Bender, joka oli tätä ennen työskennellyt lähinnä television puolella. Hyppäys elokuvien pariin ei suju ongelmitta, eikä Benderin työ Child's Play 3:ssa ole kovin kummoista. Filmi on kuvattu kelvollisesti, mutta siitäkin löytyy välillä kiirehtimisen tuntua. Leikkaus ajaa asiansa, sotilaskoulun lavasteet ovat hienot, veriset maskeeraukset onnistuneet ja Chucky-nukke näyttää jälleen hyvältä, joskin ehkä hieman kömpelömmin liikkuvalta kuin edellisissä osissa. Äänimaailma on toimivasti rakennettu, vaikka Cory Leriosin ja John D'Andrean säveltämät musiikit kummastuttavat paikoitellen melodioillaan.

Yhteenveto: Child's Play 3 on harmillisen heikko elokuva kahden erittäin hyvän edeltäjänsä jälkeen. Elokuvasta suorastaan paistaa läpi sen kiirehditty tuotanto, jotta filmi saatiin mahdollisimman nopeasti teattereihin keräämään lisää rahaa studiolle. Yritys puuttuu lähes täysin ja niinpä lopputuloksena on todella laimea ja mitäänsanomaton kauhuraina. Brad Dourif pelastaa paljon vekkulimaisen kierolla olemuksellaan Chucky-murhaajanukkena, muttei hänkään pysty yksinään tekemään elokuvasta hyvää, kun oikein mikään hänen ympärillä ei toimi. Andy-pojan rooliin valittu Justin Whalin on aika pökkelö osassaan, eikä hahmon puolesta jaksa enää jännittää. Kaikkien hahmojen kohtalot ovat katsojalle aika yhdentekeviä, eikä itseäni olisi paljoa haitannut, vaikka Chucky olisi listinyt kaikki tässä sotilaskoulussa. Child's Play 3:n katsoo tylsyydestään huolimatta ainakin kertaalleen läpi, jos haluaa nähdä koko Chucky-saagan, mutta ei silti kannata paljoa odottaa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.5.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Child's Play 3, 1991, Universal Pictures