Arvostelu: Chuckyn morsian (Bride of Chucky - 1998)

CHUCKYN MORSIAN

BRIDE OF CHUCKY

Ohjaus: Ronny Yu

Pääosissa: Brad Dourif, Jennifer Tilly, Nick Stabile, Katherine Heigl, John Ritter, Gordon Michael Woolvett, Alexis Arquette, Michael Louis Johnson, James Gallanders ja Janet Kidder

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 29 minuuttia

Ikäraja: 18

Kauhuelokuva Child's Play (1988) oli menestys, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Child's Play 2 - murhaava nukke (Child's Play 2 - 1990) oli myös hitti, mutta Child's Play 3 (1991) osoittautui taloudelliseksi pettymykseksi. Elokuvasarjan luoja Don Mancini ja tuottaja David Kirschner päättivät, että sarja tarvitsisi uudenlaisen suunnan, jotta homman voisi pitää raikkaana. Mancini alkoi kehitellä uutta tarinaa nähtyään Frankensteinin morsiamen (Bride of Frankenstein - 1935) ja kehitteli filmin tyylin nähtyään Screamin (1996). Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Bride of Chucky, eli suomalaisittain Chuckyn morsian sai ensi-iltansa lokakuussa 1998. Kriitikoilta leffa sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta lipputulojensa puolesta elokuva oli siihen asti sarjansa menestynein. Itse tutustuin elokuvasarjaan katsomalla alkuperäisen filmin joitain vuosia sitten Netflixistä, minkä lisäksi kävin katsomassa Child's Play -uudelleenfilmatisoinnin, kun se ilmestyi kesällä 2019. Kun huomasin elokuvasarjan jatkuvan nyt Chucky-televisiosarjan (2021-) voimin, päätin katsoa vihdoin kaikki leffat läpi. Noin kuukausi Child's Play 3:n jälkeen katsoin Chuckyn morsiamen.

Charles Lee Rayn entinen heila Tiffany löytää tuhotun Chucky-nuken, parsii sen kasaan ja saa herätettyä sen takaisin henkiin. Häijy Chucky päättää tehdä Tiffanysta morsiamensa, tappamalla tämän ja siirtämällä tämän sielun toiseen nukkeen.

Brad Dourif kuullaan neljättä kertaa tappajanukke Chuckyn roolissa, joka on tässä kohtaa selvinnyt ties mistä höykytyksistä, joten ei ihme, että hahmo on jatkuvasti huonolla tuulella. Siinä, missä edellisissä osissa Chucky on joka kerta korjattu uudenveroiseksi, luoden aina aluksi mielikuvan suloisesta veitikasta, tässä tekijät ovat säilyttäneet hahmon tuhoutuneen ulkonäön ja nyt Chucky näyttääkin yhtä häijyltä kuin on luonteeltaan. Chucky nostetaan entistä isommin päärooliin ja toisin kuin edelliset leffat, joissa seurattiin Chuckyn tappokohteita, filmi keskittyy juurikin nukkeen. Harvan kauhuhahmon kohdalla voisi kokeilla tällaista, mutta Chucky on persoonaltaan sellainen vekkuli, että hänet näkee mielellään parrasvaloissa.

     Siitä huolimatta, että Chucky on leffan keskiössä, joutuu hän nyt jakamaan valokeilan toisen nuken, eli Jennifer Tillyn esittämän Tiffanyn kanssa. Tiffany on veikeä pari Chuckylle. Hahmo on lähes yhtä sekopäinen ja tämän uuden romanttisen murhaajanukkekaksikon seikkailuja ryhtyy seuraamaan virne kasvoilla. Idea hahmolle on täysin selvästi ryövätty Frankensteinin morsiamesta, mutta leffa hyödyntää itseironisuutta pistämällä hahmot jopa katsomaan kyseistä elokuvaa televisiosta. Frankensteinin morsian ei todellakaan jää ainoaksi kauhuklassikoksi, johon leffassa on viittauksia. Kauhufanien kannattaa pitää silmät tarkkana erityisesti elokuvan avauskohtauksen aikana...

Tällä kertaa Chucky ei ole enää poloisen Andy-pojan perässä, vaan elokuva esittelee kokonaan uuden ihmisten hahmogallerian. On nuorimies Jesse (Nick Stabile) ja tämän tyttöystävä Jade (Katherine Heigl), heidän kaverinsa David (Gordon Michael Woolvett), Jaden poliisi-isä Warren (John Ritter), hömelö poliisi Neulanenä (Michael Louis Johnson), sekä Tiffanyn kaveri Damien (Alexis Arquette). Harmillisesti ihmishahmot ovat toinen toistaan mitäänsanomattomampia ja tylsempiä, eikä kenenkään hengissä pysymisen puolesta jaksa jännittää. Itse asiassa teinihahmojen jopa toivoo kuolevan nopeasti Chuckyn ja tämän uuden morsiamen vahakäsissä.

Child's Play 3:n heikon taloudellisen menestyksen vuoksi sarjan luonut Don Mancini ja tuottaja David Kirschner tosiaan kokivat, että elokuvasarja tarvitsisi uudenlaisen lähestymistavan ja sellaisen he totta vieköön saivat aikaan. Chuckyn morsian toki sisältää saman tuittupäisen murhaajanuken, mutta muuten se on lähes täysin erilainen filmi kuin kolme aiempaa osaa - eipä siis ihme, ettei elokuvalle annettu nimeä "Child's Play 4", vaan Chucky päätettiin nostaa myös nimessä keskiöön. Tarina kerrotaan täysin näiden kahden nuken näkökulmasta, tuoden jo siten jotain erilaista ja raikasta kauhugenreen. Kauhuksi tosin filmiä on hieman vaikea kuvailla. Jo edellisistä osista löytyi kauhun seasta huumoria, mutta Chuckyn morsian on lähes puhtaasti mustan huumorin komedia, josta löytyy vain elementtejä, pieniä ripauksia kauhusta. 

Jos jotain elokuvasta pitää kehua, niin sitä, että tekijät eivät lähde jarruttelemaan uuden suuntansa kanssa, vaan painavat kaasu pohjassa kohti sekopäisyyttä. Se on itsetietoisen tyhmä leffa ja paikoitellen sen ironiset pilkat ovat hilpeitä. Toisinaan taas elokuvan yritykset olla itsetietoinen kolahtavat väärin tavoin omaan nilkkaan. On selvää, että leffa tehtiin itsetietoisen Screamin jalanjäljissä, mutta mielestäni Chuckyn morsian ei saavuta samoja korkeuksia - ei kauhuosastolla, eikä nokkeluudessa. Toisaalta leffa on miellyttävästi kieron veijarimainen, mutta samalla filmin vitsi ei jaksa kantaa ihan loppuun saakka. Vaikka pääpari toimii, nuket käyvät jossain kohtaa hieman ärsyttäviksi. Ja kuten jo totesin, ihmishahmot ovat toinen toistaan tylsempiä ja pelkästään heihin keskittyvät kohtaukset haluaisi hypätä yli kokonaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Ronny Yu, joka oli tätä ennen tehnyt elokuvia pääasiassa vain kotimaassaan Hongkongissa. Yu ei selvästi ole edes pyrkinyt tehdä kauhuelokuvaa, vaan synkkää komediaa ja onnistuukin siinä aina silloin tällöin. Filmin viat syntyvät lähinnä Don Mancinin käsikirjoituksesta, jossa keskitytään liikaa tylsiin hahmoihin ja jossa sekoilua ei ymmärretä lopettaa ajoissa. Chuckyn morsian on kelvollisesti kuvattu ja leikattukin ihan pätevästi. Chuckyn toteutus on jopa parempi kuin edellisissä leffoissa. Myös Tiffany on onnistuneesti luotu ja paikoitellen immersio toimii niin hyvin, että katsoja saattaa unohtaa tekotavan täysin. Lavasteet, asut ja veriset maskeeraukset ovat mainioita, mutta äänimaailma luottaa jopa liikaakin vähän väliä pauhaavaan raskaaseen musiikkiin. Ja en siis puhu Graeme Revellin säveltämistä musiikeista - nekin hukkuvat täysin monien hevi- ja metallikappaleiden alle, joita filmin aikana kuullaan.

Yhteenveto: Chuckyn morsian on vekkulimainen piristysruiske kauhuleffasarjaan väsähtäneen Child's Play 3:n jälkeen, mutta silti jokin tärkeä uupuu. Kauhuksi tätä elokuvaa on aika vaikea kutsua, vaan leffa luottaa lähinnä komediaan. Monet vitseistä toimivat mainiosti, mutta jotkut läpät taas eivät iske millään. Elokuvan itsetietoinen yleisvitsi ei jaksa kantaa ihan loppuun saakka, eikä elokuva muutenkaan osaa päättyä ajoissa. Lisäksi filmi käyttää liikaa aikaa tylsien ihmishahmojen kanssa. Vioistaan huolimatta elokuvaa on silti viihdyttävää seurata. Chuckyn nostaminen päähenkilöksi on oiva ratkaisu ja tappajanukke pääsee nyt vielä paremmin valloilleen omana kieron hilpeänä itsenään. Chuckyn rinnalle luotu Tiffany on hyvä lisäys ja tämän häijyn parin seikkailuja seuraa virne kasvoilla. Vaikkei Chuckyn morsian ole ihan sellainen kauhukomedian napakymppi kuin mihin sillä olisi ainekset, se on silti ilahduttavan erilainen teos - ei vain omassa elokuvasarjassaan, vaan yleisesti kauhugenressä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.6.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Bride of Chucky, 1998, Universal Pictures, Midwinter Productions Inc.