Arvostelu: Jason Goes to Hell: The Final Friday (1993)

JASON GOES TO HELL: THE FINAL FRIDAY

Ohjaus: Adam Marcus
Pääosissa: John D. LeMay, Kari Keegan, Steven Williams, Allison Smith, Kipp Markus, Erin Gray, Richard Gant, Steven Culp, Kathryn Atwood, Michelle Clunie, Michael B. Silver, Madelon Curtis ja Kane Hodder
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: 18

Kauhuelokuva Perjantai 13. (Friday the 13th - 1980) oli iso hitti, joten jatkoa oli tietysti luvassa. Jatko-osat Perjantai 13. päivä, osa 2 (Friday the 13th Part 2 - 1981), Perjantai 13. päivä, osa 3: Kauhun verinen vuorokausi (Friday the 13th Part III - 1982), Friday the 13th: The Final Chapter (1984), Perjantai 13. päivä, osa 5 - uusi alku (Friday the 13th: A New Beginning - 1985), Perjantai 13. päivä, osa 6 (Friday the 13th Part VI: Jason Lives - 1986), Perjantai 13. päivä VII: Uusi veri (Friday the 13th Part VII: The New Blood - 1988) ja Perjantai 13. päivä VIII - Jason Manhattanilla (Friday the 13th Part VIII: Jason Takes Manhattan - 1989) olivat kaikki edes pienimuotoisia menestyksiä kriitikoiden haukuista huolimatta, joten sarjaa päätettiin jatkaa vielä lisää. Alkuperäisen Perjantai 13. -elokuvan ohjaaja Sean S. Cunningham oli jo pitkään unelmoinut näkevänsä elokuvasarjan murhaaja Jason Voorheesin taistelemassa Painajainen Elm Streetillä -kauhuleffasarjan (A Nightmare on Elm Street - 1984-2010) murhaaja Freddy Kruegeria vastaan. Hän saikin lopulta Paramount Picturesin neuvottelemaan Painajainen Elm Streetillä -leffoja tehtailevan New Line Cineman kanssa ja Paramount suostuikin antamaan Jasonin yhtiön käyttöön. Ohjaajaksi valittiin juuri elokuvaopinnoistaan valmistunut Adam Marcus ja kuvaukset käynnistyivät. Koska New Line Cinema sai käyttää vain Jason Voorheesia, eikä heillä ollut oikeuksia Perjantai 13. päivä -nimeen, uusi elokuva julkaistiin nimellä Jason Goes to Hell: The Final Friday 13. elokuuta 1993 (yllättäen tasan 28 vuotta sitten). Elokuva menestyi edellistä osaa paremmin, mutta niin kriitikot kuin fanitkin haukkuivat leffan lyttyyn. Itse tutustuin Perjantai 13. päivä -sarjaan vuonna 2015, kun katsoin vuoden 2009 uudelleenfilmatisoinnin Friday the 13th. Vuotta myöhemmin katsoin vihdoin sarjan avausosan ja arvostelin sen perjantai 13. päivälle. Siitä aloitinkin perinteen, missä olen jokaisena perjantai 13. päivänä arvostellut yhden sarjan leffoista. Nyt olemme päässeet jo sarjan yhdeksänteen osaan, Jason Goes to Hell: The Final Fridayhin.

FBI:n erikoisyksikkö onnistuu räjäyttämään Jason Voorheesin palasiksi. Ruumishuoneella Jasonin henki kuitenkin siirtyy kuolinsyytutkijaan, joka lähtee tappohommiin. Peräänsä hän saa ylimielisen sarjamurhaajien tappajan, Creighton Duken.

Kyllä, luitte oikein, Jason Goes to Hell: The Final Friday päättää heti ensikohtauksessaan räjäyttää Jason Voorheesin (Kane Hodder) ja siirtää hänen henkensä johonkin tuiki tavalliseen mattimeikäläiseen. Vau, kuinka pelottavaa. Leffa lässähtää välittömästi kasaan. Eikä vain sen takia, että elokuva repii jostain hanuristaan, että Jason muka olisikin pelkkä paha henki, joka on vain päättänyt tähän asti käyttää tiettyä ruumista kaikkien leffojen ajan. Isoin ongelma on, että zombimaisesti liikkuva, Jasonin hengellä varustettu uusi tappaja (Richard Gant) ei ole lainkaan uhkaava ja vielä vähemmän jännitettä tarjoavat ne parat, joihin henki leffan kuluessa siirtyy. Hodder-parka pääsee esiintymään Jasonina yhteensä ehkä minuutin koko puolentoista tunnin elokuvan aikana.

     Tällä kertaa Jasonin (tai siis hänen henkensä riivaamien yksilöt) joutuvat kohtaamaan mm. ärsyttävä muka-kovis Creighton Duke (Steven Williams), nuori Steven Freeman (John D. LeMay), tämän ex-tyttöystävä Jessica Kimble (Kari Keegan) ja tämän nykyinen mies Robert (Steven Culp), Jessican äiti Diana Kimble (Erin Gray), leireilevä kolmikko Alexis (Kathryn Atwood), Luke (Michael B. Silver) ja Deborah (Michelle Clunie), sekä raivostuttavan typerät kuppilanpyörittäjät Vicki (Allison Smith) ja Randy (Kipp Marcus), joiden kuolemaa katsoja odottaa siitä hetkestä lähtien, kun he ilmestyvät ruutuun. Jälleen kerran Perjantai 13. päivä -leffa (ai niin, eihän tätä saanut tekijänoikeudellisista syistä kutsua sillä nimellä) on täynnä toinen toistaan tylsempiä ja yksiulotteisempia tyyppejä, joiden kohtalot eivät voisi vähempää kiinnostaa. LeMay sentään yrittää kovasti Stevenin roolissa, mutta eipä hän onnistu leffaa yksin pelastamaan.

Kun ehdin jo luulla, että surkea Perjantai 13. päivä VIII - Jason Manhattanilla (tai siis pikemminkin "Jason veneilemässä ja sitten piipahtamassa Vancouverissa") on sarjan huonoin osa, eikä sitä pystyisi enää alittamaan, paikalle saapuu Jason Goes to Hell: The Final Friday, joka tarttuu haasteeseen ja onnistuu kaivamaan vielä pohjamutiakin syvemmälle. Ohjaaja Adam Marcus oli selvästi kyllästynyt Perjantai 13. päivä -elokuvien tiettyjä, tuttuja latuja kiertävään tarinaan ja halunnut vähän ravistella leffasarjaa. Eipä siinä, ihan hyvä idea, sillä nämä leffat ovat lopulta lähes täysin samanlaisia keskenään. Marcusin toteutus on vain aivan karsea. Kerta toisensa perään katsojan tekee mieli lopettaa leffan katselu, kun Marcus yrittää jollain uudella tavalla mullistaa elokuvasarjaa. Jos se ei riittänyt, että Jason tapetaan heti alussa ja katsoja joutuu seuraamaan toinen toistaan huonommin näytteleviä puupökkelöitä jahtaamassa teinejä, Marcus on myös jonain älynväläyksenä keksinyt, että Perjantai 13. päivä on muuten samaa sarjaa Sam Raimin Evil Dead -trilogian (1981-1992) kanssa!

Marcusta ei ole tainnut yhtään kiinnostaa tehdä oikeasti Perjantai 13. päivä -leffaa, vaan hän on vain päättänyt sekoilla kuten parhaakseen näkee. Tämä ilmenee jo sillä, että toisin kuin sarjan aiemmat osat, joissa on aina selitetty, kuinka Jason herää minäkin kertana takaisin henkiin, tässä ei vaivauduta selittämään, kuinka viime filmissä happoon syöpynyt Jason on jälleen vaanimassa Camp Crystal Lakella. Marcuksen ensikertalaisuus paistaa läpi leffasta ja filmi on täynnä toinen toistaan amatöörimäisempiä kohtauksia, joista monet jopa hävettävät. Vaikka Marcus on selvästi tarkoittanut leffansa raikkaaksi tuulahdukseksi ummehtuneessa elokuvasarjassa, lopputulos on juuri päinvastoin. Teos on väsähtänyt ja tylsä. Raakuuksista intoilevan katsojan pettymykseksi myös tapot ovat laimeita. Loppujen lopuksi elokuvan ainoa hyvä juttu taitaa olla Jason Voorheesin ja Freddy Kruegerin eeppistä taistelua mainostava lopetus. Ja jos toisen elokuvan vihjailu on leffan paras juttu... noh, ei voi olla kovin hyvä elokuva kyseessä.

Elokuva ei ole edes tekniseltä toteutukseltaan kaksinen, vaikka täytyy myöntää, että yksi lattialle sulava ruumis on tyylikkään kuvottava ilmestys. Jasonin uusi ulkonäkö jättää paljon toivomisen varaan. Toisaalta on siis kai onni, että hahmo näkyy leffassa vain sen minuutin ajan. Lavasteista löytyy onnistumisia ja parissa kohtaa tekoveressä ei ole onneksi säästelty, mutta kuvaus on aika keskinkertaista ja valaisu paikoitellen erittäin kömpelöä. Äänimaailma luottaa pitkälti koviin äkkisäikäytyksiin, jotta Jasonin hengen riivaamista saisi edes jotenkin pelästyttävät. Harry Manfredin säveltämät musiikit ajavat asiansa, mutta ikonisen "Ki-ki-ki ma-ma-ma" -tunnuskuiskailun käyttö tuntuu jopa pyhäinhäväistykseltä näin umpisurkeassa roskassa.

Yhteenveto: Jason Goes to Hell: The Final Friday on luokatonta roskaa ja aivan käsittämätön pohjanoteeraus Perjantai 13. päivä -kauhuleffasarjassa. Jasonin viime seikkailut koululaisristeilyllä ja New Yorkia korvaavassa Vancouverissa alkavat vähitellen tuntua sittenkin laadukkailta, kun joutuu kärvistelemään tämän leffan kanssa. Ensikertalaisohjaaja Adam Marcus on päättänyt ravistella leffasarjaa ihan tosissaan ja tekee toinen toistaan typerämpiä ratkaisuja elokuvan aikana. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Marcus yrittää väkisin yhdistää Jason Voorheesia Evil Dead -elokuviin, leffan katsominen tekisi mieli lopettaa. Pelottavaksi filmiä ei voi kutsua, vaan sen kauhun yritykset ovat läpikotaisin surkuhupaista säheltämistä. Kenenkään puolesta ei jaksa jännittää, mutta harmillisesti tätä leffaa katsoessa ei edes voi kannustaa Jasonia, sillä ajatus murhaajan hengestä riivaamasta muita ihmisiä ei millään lämmitä katsojan mieltä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on läpimätä kauhuraina, jonka ainoaksi hyväksi hetkeksi jää lopun vihjailu Jasonin ja Freddy Kruegerin tulevasta taistelusta.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.10.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Jason Goes to Hell: The Final Friday, 1993, New Line Cinema, Sean S. Cunningham Films