Arvostelu: Halloween: The Curse of Michael Myers (1995)

HALLOWEEN: THE CURSE OF MICHAEL MYERS

Ohjaus: Joe Chappelle
Pääosissa: Paul Rudd, Donald Pleasence, Marianne Hagan, Devin Gardner, J. C. Brandy, George P. Wilnur, Keith Bogart, Kim Darby, Bradford English, Janice Knickrehm ja Mitch Ryan
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia - The Producer's Cut: 1 tunti 35 minuuttia
Ikäraja: 18

John Carpenterin kauhuelokuva Halloween - naamioiden yö (Halloween - 1978) oli kriitikoiden kehuma menestys, joka on vuosien varrella noussut klassikkoasemaan ja aloittanut oman elokuvasarjansa. Jatko-osat Halloween II - tappajan paluu (Halloween II - 1981), Halloween III - pahuuden yö (Halloween III: Season of the Witch - 1982), Halloween 4 (Halloween 4: The Return of Michael Myers - 1988) ja Halloween 5 (Halloween 5: The Revenge of Michael Myers - 1989) olivat kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän lytättyjä, eikä yksikään niistä noussut alkuperäisen osan taloudelliseen menestykseen. Viides osa menestyi niin heikosti, että kuudennen osan suunnitelmat pistettiin hetkellisesti jäihin ja elokuvasarjan oikeudet päätettiin myydä Miramaxille. Miramax ryhtyi työstämään kuudetta elokuvaa ja yhdessä kohtaa itse Quentin Tarantino kirjoitti sille käsikirjoituksen, joka kuitenkin hylättiin. Pitkän prosessin jälkeen teksti saatiin valmiiksi ja kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 1994. Kuitenkin kun elokuvaa esitettiin testiyleisölle alkuvuodesta 1995, yleisö kritisoi näkemäänsä ja leffaa ryhdyttiin nopeasti työstämään uusiksi, mutta ilman Donald Pleasencea, joka oli juuri menehtynyt helmikuussa. Lopulta Halloween: The Curse of Michael Myers ilmestyi syyskuussa 1995 ja se otettiin vastaan murska-arvioin. Vuosien varrella elokuva on kuitenkin noussut kulttiasemaan, kun sen alkuperäinen, testiyleisölle näytetty ja nykyään The Producer's Cut -nimellä kulkeva versio julkaistiin myyntiin. Itse tutustuin Halloween-elokuviin noin kymmenen vuotta sitten, kun katsoin kaverini kanssa Rob Zombien Halloween-uudelleenfilmatisoinnin vuodelta 2007. Alkuperäisen Halloween - naamioiden yön katsoin vasta vuonna 2017, jolloin päätin arvostella sen halloweenin kunniaksi. Siitä päätin aloittaa perinteen, missä arvostelen joka halloweeniksi seuraavan osan Halloween-elokuvasarjasta. Nyt olemme päässeet sarjan kuudenteen osaan, Halloween: The Curse of Michael Myersiin.

Jamie Lloyd karkaa vastasyntyneen vauvansa kanssa mustiin pukeutuneen miehen johtamalta kultilta ja saa kuolleeksi luullun Michael Myersin peräänsä. Tohtori Loomisin ja Jamien äidin, Laurie Stroden aikoinaan lapsenvahtiman Tommy Doylen täytyy auttaa Jamieta vauvan suojelussa.

J. C. Brandy korvaa Danielle Harrisin Laurien tyttären, Jamie Lloydin näyttelijänä, elokuvan hypätessä ajassa viisi vuotta eteenpäin siitä, mihin Halloween 5 päättyi. Jamie on ollut mysteerisen mustiin pukeutuneen miehen johtaman kultin vankina usean vuoden ja joutunut synnyttämään pienen lapsen, mikä on tietty vaikuttanut isosti Jamieen. Brandy ei valitettavasti vakuuta samalla lailla kuin yllättävänkin mainio Harris ja tulkitsee kauhuissaan olevaa nuorta naisenalkua aika puisesti.

     Donald Pleasence palaa viimeistä kertaa tohtori Loomisin rooliin, kuoltuaan pian elokuvan alkuperäisten kuvausten jälkeen. Viiden vuoden tauko elokuvasarjasta on selvästi tehnyt hyvää ja Pleasence suoriutuu roolistaan paremmin kuin Halloween 5:ssä, jossa kiinnostuksen puute paistoi näyttelijän silmistä.

     Alkuperäisessä Halloween - naamioiden yö -elokuvassa Laurie Stroden vahtima pieni Tommy Doyle -poika tekee paluun ja tällä kertaa häntä näyttelee nykyään supersankari Ant-Manina kenties parhaiten tunnettu koomikko Paul Rudd ihka ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Lapsena koettu trauma on pahasti järkyttänyt Tommya, joka on kasvanut pelossa ja erakoitunut hiljaiseksi mieheksi, kyttäillen naapurustonsa tapahtumia jopa aika karmivasti. Nuoresta Ruddista paistaa vielä kokemattomuus, eikä hän ole kovin kaksinen osassaan. Kenties hän hoksasikin nopeasti, ettei kauhu ole hänen juttunsa.

Unohdinkohan nyt ketään... Jamie, tohtori Loomis, Tommy Doyle... ai niin! Kyllähän se murhaaja Michael Myers (George P. Wilnur, uusintakuvauksissa A. Michael Lerner) käy muutaman kerran kääntymässä, säikyttelemässä ja tappamassa muutamat ihmiset. Silti Michael-poloinen tuntuu statistilta omassa elokuvassaan, aivan kuin tekijöitä ei enää kiinnostaisi tämä valkoiseksi maalattua William Shatner -naamaria käyttävä murhaikoni. Elokuva keskittyykin enemmän kulttiin, joka on mukamas ollut alusta alkaen Michaelin pahuuden lähde. Vaikka usein on hyvä tuoda yksinkertaisina esitettyihin asioihin syvyyttä ja avata taustoja, tämä kulttikuvio tekee pelkkää hallaa Michaelin tarinalle. Pahuuden ruumiillistuman sijaan kauhulegenda alennetaan periaatteessa tylsien tyyppien sätkynukeksi.

Kulttikuvio ei ole leffan ainoa ongelma. Käsikirjoitus on muutenkin tönkkö ja on selvää, että uusia tekstejä työstettiin vähän väliä - vielä kuvaustenkin päätyttyä. Elokuva on sekavasti rakennettu. Uusia asioita ujutetaan mukaan sekoittamaan soppaa samaa vauhtia kuin aiemmin esiteltyjä juttuja unohdetaan viedä loppuun. Lopusta puheenollen, mitään paljastamatta on pakko sanoa, että elokuvan finaali on todella hämmentävä sekamelska, josta huomaa, että se tehtiin paniikissa uudestaan testiyleisön negatiivisten reaktioiden jälkeen. Viimeiset minuutit jättävät katsojan kummastelemaan, että mitäköhän helvettiä juuri tapahtui? Tietävätköhän edes tekijät?

Tällä kertaa ohjauksesta vastaa Joe Chappelle, joka ei saa minkäänlaista tunnelmaa rakennettua. Elokuvan yritykset olla jännittävä tai suorastaan pelottava lässähtävät ja filmi on enemmänkin tylsä. Äkkisäikäytykset ovat niin kehnoja, ettei katsoja jaksa edes naurahtaa niille. Onneksi seassa on yksi ihan vekkulimainen tappo, joka saa aikaan hörähdyksen luovuudellaan. Leffa saa lisäpisteen siitä. Teknisiltä ansioiltaan filmi on välillä jopa amatöörimäisen näköinen. Se on selvästi tehty nopeasti ja halvalla, mikä näkyy niin kuvauksessa, leikkauksessa, lavasteissa kuin tehosteissakin. Alan Howarthin säveltämät musiikit eivät saa muuta aikaiseksi kuin pilattua Carpenterin mestarillisen tunnusmusiikin kököllä miksauksella ja hölmöillä soitinvalinnoilla.

Elokuvasta on tosiaan olemassa toinenkin versio, ns. "The Producer's Cut", joka esitettiin alun perin torjuvalle testiyleisölle ennen käsikirjoituksen muutoksia ja uusintakuvauksia, ja joka fanien vaatimuksesta julkaistiin virallisesti vasta vuonna 2013. Versiossa osalla hahmoista on eri kohtalot kuin teatterijulkaisussa, minkä lisäksi elokuvan loppuhuipennus on osittain todella erilainen. The Producer's Cut ei myöskään ole yhtä raaka sisällöltään.

Yhteenveto: Halloween: The Curse of Michael Myers on surkea ja aika pitkäveteinen kauhuraina, joka latistaa nimikkohahmoaan todella paljon. Sen lisäksi, ettei leffalla tunnu olevan käyttöä Michael Myersille, se myös vesittää hahmon mystisyyttä kököillä kulttikuvioillaan. Elokuva ei myöskään ole pelottava. Siitä löytyy yksi oiva tappo, mutta muuten kauhukohtaukset ovat väsähtäneitä ja laimeita. Kaikki johtaa varsinaiseen sekamelskahuipennukseen, jonka päätteeksi katsoja pohtii, mitä tuli juuri katsottua? Donald Pleasence on jälleen mainio tohtori Loomisina, mutta muut näyttelijät eivät vakuuta - ei edes Paul Rudd esikoisroolissaan. Elokuva ei vakuuta tekniselläkään puolellaan, vaan kaikki näyttää halvalta. Halloween: The Curse of Michael Myers on kaamea lisäys yhä vain iljettävämmissä pohjamudissa räpiköivään leffasarjaan. Ensi vuonna on sitten luvassa Halloween H20: 20 Years Later (1998), jossa unohdettiin kaikki Halloween II - tappajan paluun jälkeen ilmestyneet jatko-osat ja luotiin uusi jatkumo ilman Myersin kulttijuttuja. Toivottavasti se olisi askel (tai tässä kohtaa jo aikamoinen harppaus) parempaan suuntaan. Sitä odotellessa toivotan kaikille hurjaa halloweenia!

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.11.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Halloween: The Curse of Michael Myers, 1995, Miramax, Nightfall Productions, Halloween VI Productions, Trancas International Films