Arvostelu: Rings (2017)

RINGS

Ohjaus: F. Javier Gutiérrez
Pääosissa: Matilda Lutz, Alex Roe, Johnny Galecki, Aimee Teegarden, Vincent D'Onofrio, Kayli Carter ja Bonnie Morgan
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 16

Japanilaisen kauhuleffa Ringun (リング - 1998) amerikkalaisversio The Ring (2002) oli kriitikoiden kehuma menestys, joten sille päätettiin tehdä jatkoa. Ring 2 (The Ring Two - 2005) sai kuitenkin lähinnä negatiivista palautetta katsojilta ja kriitikoilta, eikä se ollut edeltäjänsä veroinen hitti. Kestikin useampi vuosi, ennen kuin Paramount Pictures ilmoitti tekevänsä kolmatta osaa, mikä kulki silloin nimellä "The Ring 3D". 3D-tekniikasta päätettiin kuitenkin luopua kuvausten alkaessa maaliskuussa 2015 ja lopulta Rings-nimen saanut elokuva sai ensi-iltansa usean viivästyksen jälkeen helmikuussa 2017. Elokuva oli taloudellinen pettymys, tienattuaan teattereissa vain murto-osan kahden edellisen osan lipputuloista, minkä lisäksi se sai murskavastaanoton kriitikoilta. Itse en käynyt katsomassa Ringsiä, kun se saapui teattereihin Suomessa, sillä en ollut nähnyt sarjan muita osia. Katsoinkin ensimmäisen The Ringin vasta pari vuotta myöhemmin ja kun huomasin sen täyttävän tänä vuonna 20 vuotta, päätin katsoa ja arvostella koko amerikkalaisen Ring-trilogian. Ensimmäisestä elokuvasta pidin todella paljon, mutta Ring 2 oli mielestäni kehno jatko-osa, joten en alkanut katsomaan inhottua Ringsiä kovinkaan odottavaisin mielin.

Nuori Julia huolestuu, kun hänen collegeen lähtenyt poikaystävä Holt ei enää vastaa hänen puheluihinsa ja viesteihin. Julialle selviää, että Holt on katsonut Samara Morganin kirotun videon ja hänellä on enää pari päivää elinaikaa. Julian täytyy keksiä keino purkaa kirous, mutta voiko videon leviämistä enää pysäyttää, kun se on siirtynyt videokasetilta digitaaliseen muotoon...

Matilda Lutz näyttelee Juliaa, joka joutuu kohtamaan Samaran (Bonnie Morgan) julmuuden, kun hänen poikaystävänsä Holt (Alex Roe) katsoo Samaran kirotun videon. Tällä kertaa kyse ei ole enää videokasetista, vaan joku urpo on päättänyt siirtää sen digitaaliseen muotoon, missä sen voi lähettää eteenpäin vaikka Facebookissa. Tällä logiikalla nuorelle parille pitäisi olla helppoa päästä kirouksesta eroon, mutta Julia ja Holt päättävätkin selvittää Samaran salaisuudet perin pohjin... sillä uskokaa tai älkää, hahmon menneisyydestä voi vielä kolmannessa osassa paljastua vaikka ja mitä. Sillä ei selvästi ole käsikirjoittajien mielestä väliä, jos uudet jutut eivät käy järkeen edellisissä elokuvissa nähdyn kanssa. Lutz ja Roe ovat harmillisen puiset rooleissaan, eikä heidän hahmoistaan löydy tarpeeksi sisältöä, jotta katsoja jaksaisi jännittää kummankaan puolesta. Julia ja Holt vieläpä tekevät toinen toistaan pöljempiä päätöksiä, mikä saa jopa toivomaan, että Samara pistäisi heidät hengiltä.

     Rillit huurussa -komediasarjan (The Big Bang Theory - 2007-2019) Leonard Hofstadterin roolista parhaiten tunnettu Johnny Galecki näyttelee college-opettaja Gabriel Brownia, joka on päättänyt ottaa elämäntehtäväkseen selvittää Samaran salaisuudet ja pysäyttää tämän lopullisesti. Voi olla, että olen liian tottunut Galeckiin epävarman nörtin roolissa, mutta mielestäni hän ei sopinut elokuvaan yhtään. Myös sokeaa Galen Burkea näyttelevä Vincent D'Onofrio tuntuu eksyneen väärään leffaan ja kummankin kohdalla minua jopa harmitti, että he ovat suostuneet tällaiseen moskaan.

Rings on nimittäin aikamoista kuraa, minkä olisi voinut jättää tekemättä. On selvää heti myötähäpeällisen koomisesta avauskohtauksesta lähtien, että nyt on menty pahasti päin mäntyä, kun lentokoneessa yksi matkustajista on katsonut Samaran videon viikko sitten ja yhtäkkiä Samara ilmestyy joka ikiselle ruudulle koneessa. Ymmärrän toki, että 2010-luvun loppupäässä tehtyyn elokuvaan ei enää haluta pistää mukaan videokasettia (osa kohderyhmästä ei välttämättä edes tunne koko teknologiaa), mutta silti tekijöiden yritykset modernisoida tuttua kauhutarinaa johtavat aika kiusallisiin ratkaisuihin. Kun kirottua videota katsotaan milloin iMacilta, milloin iPadilta ja milloin iPhonelta, herää katsojalle nopeasti tunne Applen tuotesijoittelumainoksesta. Tällaisiin yksityiskohtiin kiinnittää erityisesti huomioita, sillä elokuvassa tapahtuu todella vähän mitään kiinnostavaa.

On hieman hämmentävää, että minuuttimäärältään pidempi ja rytmitykseltään rauhallisempi The Ring piti paljon voimakkaammin mukanaan kuin vauhdikkaampi Rings, mutta niin siinä käy, kun ohjaus ja käsikirjoitus ovat näin onnetonta sähellystä. Ohjaaja F. Javier Gutiérrez ei saa leffasta pakottamallakaan pelottavaa ja Samaran näkeminen saa enemmän innostumaan kuin kauhistelemaan. Yksi taulutelevisioon liittyvä Samara-kohtaus on oikeasti mainio, mutta siihen elokuvan hyvät puolet sitten jäävätkin. Lähinnä kauhupuoli luottaa typeriin äkkisäikäytyksiin. Vielä ohjausta kökömpi on Akiva Goldsmanin, David Louckan ja Jacob Estesin kyhäämä käsikirjoitus, mikä väkisin keksii mukaan uutta mysteeriä, mistä katsojan on äärimmäisen vaikea kiinnostua. Kun seurattavat hahmot ovat vielä näin tympeitä pahveja, katselukokemus on entistä vaikeampi. Ringsin surkeuden vain kruunaa naurettavan huono loppuhuipennus, joka pistää todella ihmettelemään, kuinka elokuvasarjan taso onnistuikaan tekemään näin huiman pudotuksen loistavan avausosan jälkeen.

Elokuvasta puuttuu myös visuaalisesti ensimmäisen The Ringin vaikuttavuus. Ensimmäinen osa osasi olla painostava ja tunnelmoiva jo pelkällä kuvaustyylillään ja värimaailmallaan, mutta Rings näyttää aika yhdentekevältä. Välillä valaisua hyödynnetään toimivasti ja mukaan mahtuu muutama aidosti mainio otos, mutta muuten filmi ei ole teknisesti kummoinen. Erikoistehosteetkaan eivät vakuuta ja osa leikkauksista ovat todella tönkköjä. Lavasteet ja maskeeraukset ovat sentään oivalliset, mutta äänimaailma luottaa liikaa nykykauhun tylsimpiin kliseisiin. Säveltäjä Matthew Margeson yrittää edes hieman rakentaa tunnelmaa musiikeillaan, mutta turhaan.

Yhteenveto: Rings on surkea kauhuraina, joka lähinnä tylsistyttää eikä pelota. Mukaan mahtuu yksi toimiva Samara-kohtaus taulutelevision kera, mutta kauhistumisen sijaan katsoja lähinnä innostuu, että elokuvassa vihdoin tapahtuu jotain. Alkukohtaus lentokoneessa ja loppuhuipennus ovat lähinnä surkuhupaisan kököt. F. Javier Gutiérrezin ohjaus on kauttaaltaan kömpelöä, eikä asiaa auta kehno käsikirjoitus. Tarina on tönkösti rakennettu ja Samarasta paljastuvat uudet puolet tuntuvat sotivan hahmon aiemmin esiteltyjä paljastuksia ja sääntöjä vastaan. Hahmot ovat mitäänsanomattomia pahveja, joiden kohtalot eivät kiinnosta lainkaan. Sivurooleissa nähtävät Johnny Galecki ja yleensä fantastinen Vincent D'Onofrio ovat ihan väärässä leffassa. Edes teknisiltä ansioiltaan Rings ei vakuuta. Lopputuloksena on erittäin huono kauhuleffa, jota ei oikein voi suositella edes sarjan ja Samaran isoille faneille. Eipä haittaisi yhtään, vaikka tämä mätäpaise jäisi elokuvasarjan viimeiseksi osaksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.7.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Rings, 2017, Macari/Edelstein, Parkes/MacDonald Image Nation, Quebec Film and Television Tax Credit, The Georgia Film Office, Vertigo Entertainment, Waddeish Claretrap