TUULI NOUSEE
風立ちぬ
Ohjaus: Hayao Miyazaki
Pääosissa: Hideaki Anno, Miori Takamoto, Hidetoshi Nishijima, Masahiko Nishimura, Stephen Alpert, Morio Kazama, Mirai Shida, Keiko Takeshita, Shinobu Otake ja Nomura Mansai
Genre: anime, draama, historia
Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia
Ikäraja: 7
Tuuli nousee on Studio Ghiblin anime-elokuva, joka perustuu lentokonesuunnittelija Jiro Horikoshin elämään. Studio Ghiblin animeleffoja, kuten Naapurini Totoron (となりのトトロ - 1988), Prinsessa Mononoken (もののけ姫 - 1997) ja Henkien kätkemän (千と千尋の神隠し - 2001) ohjannut Hayao Miyazaki oli ollut lapsesta asti kiinnostunut lentokoneista ja koska hänen isänsä valmisti peräsimiä Horikoshin suunnittelemiin Zero-hävittäjäkoneisiin, Miyazaki kiinnostui myös Horikoshista. Vuonna 2008 Miyazaki ryhtyi työstämään The Wind Has Risen -nimistä mangaa miehen elämästä, pääasiassa omaksi huvikseen. Elokuvien puolelle Miyazaki suunnitteli seuraavaksi elokuvakseen jatko-osaa Ponyo rantakalliolla -animelle (崖の上のポニョ - 2013), mutta Studio Ghiblin tuottaja Toshio Suzuki ehdotti, että Miyazaki tekisi elokuvasovituksen The Wind Has Risen -mangansa pohjalta. Aluksi Miyazaki epäröi, ajatellessaan, ettei elokuva olisi aiheiltaan sopiva lapsiyleisölle, mutta tuli toisiin ajatuksiin ja elokuvan teko käynnistyi. Lopulta Tuuli nousee sai maailmanensi-iltansa 20. heinäkuuta 2013 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli menestys, joka keräsi paljon kehuja kriitikoilta ja katsojilta. Se voitti parhaan animaatioelokuvan ja musiikin Japan Academy Prize -palkinnot, minkä lisäksi se sai parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkuuden ja parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -ehdokkuuden. Itse en ollut aiemmin nähnyt Tuuli nousee -elokuvaa, mutta olen tiennyt siitä sen ilmestymisestä lähtien. Nyt kun elokuva täyttää kymmenen vuotta, minkä lisäksi Hayao Miyazaki on jälleen palaamassa eläkkeeltään uuden Studio Ghibli -anime-elokuvan, How Do You Live? (君たちはどう生きるか - 2023) kera, päätin vihdoin katsoa ja arvostella Tuuli nousee -elokuvan.
1900-luvun alussa syntynyt Jiro Horikoshi on lapsuudestaan asti ollut innostunut lentokoneista. Nuorena aikuisena Jiro pääseekin opiskelemaan lentokonesuunnittelijaksi ja hänen visionäärisyytensä herättää pian Japanin keisarillisen armeijan huomion.
Elokuvan keskiössä on Jiro Horikoshi (äänenä Hideaki Anno), tosielämän lentokonesuunnittelija, jonka työstämää Zero-hävittäjää hyödynnettiin paljon toisen maailmansodan aikana. Elokuva ottaa kuitenkin vapauksia Jiron elämäntarinaa kertoessaan, eikä etenkään sen romanttista puolta pidä mieltää autenttiseksi historiankuvaukseksi. Olivat miehelle kirjoitetut tapahtumat totta tai tarua, Jiron matkaa ryhtyy seuraamaan heti ensiminuuteilla mielenkiinnolla. Heti alussa käy ilmi Jiron rakkaus lentokoneita kohtaan ja kuinka hänen mielikuvituksellinen päänsä toimii. Nuori mies on päättäväinen ja paikoin jopa turhankin intohimoinen työtään kohtaan. Nopeasti selviääkin, että aikuisiällä Jiro on ajautunut hieman erilleen perheestään, haaveitaan jahdatessaan.
Muita hahmoja elokuvassa ovat muun muassa Jiron äiti (Keiko Takeshita), Jiron pikkusisko Kayo (Mirai Shida), Jiron lentokonesuunnittelijakaveri Honjo (Hidetoshi Nishijima), kaksikon pomo Kurokawa (Masahiko Nishimura), sekä nuori nainen Nahoko (Miori Takamoto), jonka Jiro kohtaa nuorena junamatkallaan. Lisäksi pitkin elokuvaa Jiro näkee unta idolistaan, italialaisesta lentokonesuunnittelijasta, kreivi Capronista (Nomura Mansai). Sivuhahmot tukevat oivallisesti Jiron tarinaa. Jiron ja Nahokon välille rakennettu rakkaustarina on aidon ihana, olematta tippaakaan siirappinen tai imelä.
Siitä huolimatta, että Tuuli nousee on piirroselokuva, ei kyseessä ole mikään lastenleffa, josta perheen pienimmät katsojat innostuisivat. Kyseessä on aikuisille suunnattu, vapauksia ottava elämäkertadraama, joka on vain tehty animena. Hyvin nopeasti käy selväksi, että tämä on niin epä-länsimaalainen animaatioleffa kuin vain voi olla, enkä usko, että vastaavaa elokuvaa ikinä nähtäisiin Yhdysvalloissa tehtynä. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana luvassa on hurja luonnonkatastrofi, joka kuvataan dramaattisesti ja paikoin jopa kauhistuttavasti. Elokuvan edetessä toinen maailmansota tulee kuvioihin ja sekaan mahtuu muutamia otoksia, kun lentokoneita käytetään tuhon tuojina. Kun mukana on vielä runsaasti tupakointia, en usko, että moni vanhempi haluaa tätä näyttää lapsilleen.
Aikuisille taas elokuvaa voi suositella todella lämpimästi. Tuuli nousee on hieno draamaelokuva, jonka yksi hienouksista on, ettei ohjaaja-käsikirjoittaja Hayao Miyazaki kohtele sitä kuin piirroselokuvaa, vaan kuin draamaelokuvaa muiden joukossa. Tarina on huolellisesti rakennettu ja Jiron kasvu kerrotaan vakuuttavasti. Sekaan mahtuu muutamia unikohtauksia, mutta pääasiassa kyseessä on yksi Miyazakin uran maanläheisimmistä elokuvista (jos siis unohtaa sen, että leffa on täynnä lentokoneiden kaartelua ja kiertelyä ilmassa). Miyazaki vuodattaa elokuvaan lapsenomaista mielikuvituksellisuutta ja intoa, tarjoten myös tehokkaan kontrastin sillä, mihin Jiron suunnittelemia lentokoneita sitten käytetäänkään. Miyazaki on tunnettu pasifisti, eikä hän tälläkään kertaa näytä sotaa mairittelevassa valossa. Hän ei kuitenkaan myöskään maalaile Jirosta pahaa, sillä tämä ei (ainakaan elokuvan mukaan) suunnitellut koneitaan sotaisiin tarkoituksiin.
Vaikka elokuva kulkee varsin rauhallisesti eteenpäin ja kestoakin on muutama minuutti päälle kahden tunnin, ei leffa ole koskaan pitkästyttävä. Sen kertomus vie hyvin mennessään ja tunnelma on erinomaisesti rakennettu. Elokuvaan mahtuu hyvää huumoria, joka ei tarjoa mitään röhönauruja, mutta tuo kaivattua kepeyttä varsin vakavien aihepiirien keskelle. Toisella puoliskolla mukaan astuva rakkauskuvio on myös väkevästi tehty, kuten jo aiemmin mainitsinkin. Se on onnistuneen herkkä ja liikuttava. Elokuvasta löytyy joitain hirvittäviä otoksia sodasta - joskin ihan Studio Ghiblin aiemman tuotoksen, Tulikärpästen haudan (火垂るの墓 - 1988) tuskaisiin sydäntäsärkevyyksiin ei sentään mennä - mutta silti Tuuli nousee on pääasiassa varsin kaunis teos.
Kaunista on myös animaatiojälki. Tuuli nousee on visuaalisesti todella näyttävä elokuva, enkä voi muuta kuin nostaa hattua animaattoreille. Kuvat ovat toinen toistaan yksityiskohtaisempia ja niitä katsellessa silmä todella lepää. Maisemaotokset ovat komeita läpi elokuvan ja katastrofikohtauksista on saatu aikaiseksi järisyttävän uhkaavia. Värien käyttö on erinomaista, kuten myös valojen ja varjojen hyödyntäminen. Äänimaailmakin on hyvin rakennettu Joe Hisaishin säveltämiä nättejä ja onnistuneesti tunnelmoivia musiikkeja myöten.
Yhteenveto: Tuuli nousee on hieno draamaelokuva ja mielenkiintoinen kuvaus historiallisesta henkilöstä. Vaikka kyseessä on piirrosleffa, ei elokuva ole mikään koko perheen filmi, vaan enemmän aikuiseen makuun tehty animaatio. Lapsille mukana on paljon hurjaa sisältöä, enkä voisi kuvitella, että Yhdysvalloissa moista piirroselokuvaa tehtäisiin. Vaikka tarina kerrotaan rauhassa, ei kahden tunnin kesto sisällä yhtään tylsää hetkeä, vaan se pitää tiukasti mukanaan. Jiron elämää seuraa mielellään, oli kyse sitten lentokonesuunnittelusta tai hempeästä rakkaustarinasta. Mukana on vahvoja sodanvastaisia teemoja ja elokuvassa pohditaankin eroa lentokoneiden suunnittelijassa ja siinä, mihin koneita lopulta oikeasti käytettiin. Visuaalisesti elokuva on todella upea, eikä piirtäjien yksityiskohtaista työtä voi kuin ihailla. Tuuli nousee ei ole animaatio jokaiseen makuun, mutta jos pitää animesta ja historiallisista draamatarinoista, niiden yhdistelmä johtaa tässä elokuvassa todella väkevään lopputulokseen.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.5.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti