Arvostelu: No Hard Feelings (2023)

NO HARD FEELINGS

Ohjaus: Gene Stupnitsky

Pääosissa: Jennifer Lawrence, Andrew Barth Feldman, Natalie Morales, Scott MacArthur, Matthew Broderick, Laura Benanti, Ebon Moss-Bachrach, Hasan Minhaj, Kyle Mooney ja Zahn McClarnon

Genre: komedia, romantiikka

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikäraja: 12

No Hard Feelings on Jennifer Lawrencen tähdittämä uutuuskomedia. Gene Stupnitsky ja John Phillips työstivät elokuvan käsikirjoituksen ja saivat usean studion Netflixistä Universaliin taistelemaan projektin oikeuksista. Lopulta Sony teki parhaan tarjouksen ja leffaa ryhdyttiin tekemään. Kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2022 ja nyt No Hard Feelings saapuu elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin elokuvasta heti, kun siitä ryhdyttiin uutisoimaan alkuvuodesta sen pöyristyttävän premissin takia. Törkykomedioista tykkäävänä kävinkin uteliain mielin katsomassa No Hard Feelingsin sen lehdistönäytöksessä viikkoa ennen ensi-iltaa.

Talousvaikeuksissa kieriskelevä 32-vuotias Maddie saa kummallisen työtarjouksen: 19-vuotiaan Percy-pojan vanhemmat ovat huolissaan, ettei heidän seksuaalisesti kokematon lapsensa pärjäisi collegessa ja haluavat jonkun deittailevan Percyä, ennen kuin tämä lähtee opiskelemaan.

Nälkäpeleistä (The Hunger Games - 2012-2015) tuttu Jennifer Lawrence nähdään elokuvan pääroolissa Maddiena, joka on pahoissa talousvaikeuksissa talovelkansa takia. Kun Uber-kuskin hommia tekevän Maddien auto vielä viedään ulosotossa, hänen on pakko tarjoutua kummallisimpaan työtarjoukseen, mikä hänen eteensä on koskaan pistetty. Lawrence on roolissaan mainio, onnistuessaan hyvin niin komediaosastolla kuin myös draamapainotteisemmissa kohtauksissa. Elokuvan todellinen vetonaula on kuitenkin tulokasnäyttelijä Andrew Barth Feldman, joka esittää nuorta Percyä, jonka vanhemmat (Matthew Broderick ja Laura Benanti) palkkaavat Maddien tapailemaan tätä - toki Percyn tietämättä. Feldman on hulvaton aivan käsittämättömän kiusallisena nuorukaisena, joka viettää päivät huoneessaan pelaillen, eikä ole koskaan edes jutellut yhtä viehättävälle naiselle kuin Maddie - ja nyt tämä yrittää iskeä häntä oikein antaumuksella. Lawrencen ja Feldmanin kemiat toimivat täydellisesti. Aluksi heidän välillä ei tarkoituksellisesti ole ollenkaan kemiaa, mutta leffan edetessä, kun Maddie ja Percy alkavat lämmetä toisilleen, näyttelijät puhaltavat yhteen hiileen onnistuneesti. Benanti ja aivan liian vähän elokuvia tekevä Broderick ovat myös hyvässä vedossa Percyn yli-innokkaina vanhempina.

     Elokuvassa nähdään myös Natalie Morales ja Scott MacArthur Maddien kavereina, pariskuntana Sarahina ja Jiminä, joilla on oma juonikuvionsa, kun pari odottaa lasta, mutta lähinnä heidän roolikseen jää vain antaa omat mielipiteensä Maddien omituiseen työtilanteeseen.

No Hard Feelings pitää sisällään yhden vuoden omituisimmista juonista tähän mennessä, eikä ihme, että siitä on noussut kohua internetissä. Jo tällaisenaan kertomus on varsin hävytön, mutta sen hävyttömyyttä ovat painottaneet ne, jotka pohtivat, että noinkohan yksikään Hollywood-studio olisi tarttunut käsikirjoitukseen, jos hahmojen sukupuolet olisi vaihdettu ja 32-vuotias mies palkattaisiin deittailemaan 19-vuotiasta naisenalkua - joka ei vieläpä osoita erityistä mielenkiintoa deittailua ja seksiä kohtaan? Elokuva onneksi tiedostaa tarinansa outouden ja epämiellyttävät piirteensä, ja tekeekin siitä tarpeeksi hyvää kommentaaria, jottei se muutu täysin sinisilmäiseksi grooming-kertomukseksi. Tällä juonikuviolla olisi voinut saada aikaiseksi myös ahdistavan trillerin.

Mutta en voi kuin myöntää, että tästä todella absurdista ja hävyttömästä konseptista saadaan irti todella hauskaa huumoria. Alku vielä hakee itseään, mutta heti siitä kohtauksesta lähtien, kun Maddie ja Percy kohtaavat toisensa ensi kertaa, katsoja vuoronperään pidättelee nauruaan ja kieriskelee myötähäpeässä. Lopulta juuri se, että tämä asetelma on niin valtavan väärin, tekee siitä niin lystikkään. Pääparin väliset kohtaukset ovat todella hilpeitä, oli kyse sitten tapahtumista tai dialogista. Onkin harmi, että No Hard Feelings menettää tehoaan loppupäässä. Katsoja arvaa heti alussa, ettei siitä voi seurata hyvää, kun vanhemmat pestaavat jonkun tapailemaan omaa poikaansa ja kun tästä siirrytään pakollisen draaman puolelle, villillä idealla käynnistynyt komedia muuttuu tylsän kaavamaiseksi. Laiskahkon lopetuksensakin kanssa kyseessä on ihan passeli hömppäraina, jonka katsoo tyytyväisesti ainakin kerran.

Elokuvan on ohjannut Gene Stupnitsky, jonka esikoisohjaus Good Boys (2019) oli mielestäni todella hauska tapaus. No Hard Feelingsin juoni on sitä kekseliäämpi, mutta lopputulos ei ole yhtä roisi. Kenties elokuvasta tulee vielä joskus pidempi ja aavistuksen hävyttömämpi leikkausversio. Hänen ja John Phillipsin käsikirjoitus ei ihan yllä maaliinsa loppupäässä, vaan kaksikko olisi voinut olla yhtä lennokas siinä, kuinka he vievät tarinan päätökseen kuin he olivat itse kertomuksen ideassa. No Hard Feelings on teknisiltä ansioiltaankin kelvollinen. Se on hyvin kuvattu ja ihan sujuvasti leikattu. Lavasteet ja asut ovat mainiot ja äänimaailma on pätevästi työstetty. Mychael Dannan ja Jessica Rose Weissin säveltämät musiikit tunnelmoivat ihan kivasti, mutta leffasta jää lähinnä mieleen useasti kuultava Hall & Oatesin kappale Maneater.

Yhteenveto: No Hard Feelings on oikein kelpo hömppäkomedia, joka ei ihan mene maaliinsa niin vahvasti kuin mihin hävyttömällä premissillä olisi potentiaalia. Pöyristyttävistä lähtökohdista saadaan aikaiseksi useita hulvattomia hetkiä, joissa katsoja vuoronperään pidättelee nauruaan ja kierii myötähäpeässä. Harmillisesti loppupää latistaa menoa ja tutun tuntuinen finaali tylsän draamailun kanssa on liian kaavamainen näin räväkälle idealle. Jennifer Lawrence on mainio pääroolissa Maddiena, mutta show'n varastaa tuntematon Andrew Barth Feldman nuorena Percynä. Kaksikon kemiallinen kemiattomuus on todella lystikästä seurattavaa. Jos Gene Stupnitsky ja John Phillips olisivat keksineet elokuvalleen yhtä räävittömän lopun kuin mistä skenaariosta tarina lähtee liikkeelle, No Hard Feelings voisi olla todella hyvä komedia. Tällaisenaankin se on täysin kelvollista viihdettä - jonka toki voi herkästi mieltää oudoksi ja tyylitajuttomaksi grooming-tarinaksi. Kuten jo sanoin, näistä lähtökohdista olisi saanut aikaiseksi myös tiivistunnelmaisen trillerin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 29.6.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

No Hard Feelings, 2023, Sony Pictures Entertainment, Odenkirk Provissiero Entertainment, Excellent Cadaver