Arvostelu: Elemental (2023)

ELEMENTAL

Ohjaus: Peter Sohn

Pääosissa: Leah Lewis, Mamoudou Athie, Ronnie del Carmen, Shila Ommi, Wendi McLendon-Covey, Catherine O'Hara, Mason Wertheimer ja Matt Yang King

Genre: animaatio, romantiikka, draama, komedia

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: S

Elemental on Pixar-yhtiön uusi animaatioelokuva. Yhtiölle aiemmin Kunnon dinosaurus -leffan (The Good Dinosaur - 2015) ohjannut Peter Sohn esitteli idean elementtien kaupungista ja voisivatko eri elementit elää keskenään. Ideat syntyivät Sohnin oman lapsuutensa kulttuurien kohtaamisista, kun hänen vanhempansa muuttivat Koreasta New Yorkiin ja perustivat tavarakaupan. Pixar ilmoitti elokuvasta vuonna 2022, kun tuotantoprosessi oli käynnissä ääninäyttelijöiden ja animaattoreiden kanssa. Elemental sai maailmanensi-iltansa aiemmin keväällä Cannesin elokuvajuhlilla ja nyt se saapuu myös Suomen teattereihin. Pixar on ollut tärkeä minulle lapsesta asti ja olen heti valmis ostamaan liput aina, kun yhtiö ilmoittaa tekevänsä uutta elokuvaa - etenkin jos kyse on uudesta ideasta, eikä jatko-osasta. Alkuinnostukseni on kuitenkin viime kuukausina hiipunut, elokuvan saatua hieman mitäänsanomattoman vastaanoton Cannesissa, minkä lisäksi leffan traileri ei saanut minua vakuuttuneeksi. Kävin silti toiveikkain mielin katsomassa Elementalin sen lehdistönäytöksessä pari viikkoa ennen ensi-iltaa.

Elementtien kaupungissa tulielementtityttö Virva Loimu odottaa, että hänen isänsä jäisi eläkkeelle ja jättäisi hänen omistukseensa tavarakauppansa Tulisijan. Kun onnettomuus uhkaa kaupan tulevaisuutta, Virva lyöttäytyy yhteen vesielementtipoika Vellu Laineen kanssa, pelastaakseen yrityksen.

Elemental kertoo elementtien - tuli, vesi, maa ja ilma - asuttamasta maailmasta. Tarinan keskiössä on Virva Loimu (äänenä Leah Lewis), tulielementtityttö, joka on lapsesta asti haaveillut siitä, että hän saisi vanhempiensa tavarakaupan Tulisijan omistukseensa. Tulena Virva on kuitenkin varsin temperamenttinen tapaus ja hän tuppaa räjähtämään ilmiliekkeihin hiillostavien asiakkaiden takia. Tämän kautta elokuvassa käsitellään ihan pätevästi ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia, jotka vaikeuttavat monien elämää. Virva on oiva päähahmo, jonka elämän koettelemuksia ryhtyy seuraamaan kiinnostuneena. Hänen isänsä Kärtsä (Ronnie del Carmen) on pyörittänyt kauppaa vuosia, kun taas äiti Tuikku (Shila Ommi) ennustaa elementtipariskuntien rakkauksien toimivuudesta. Polttavan luonteensa takia tulielementtejä katsotaan usein nenänvartta pitkin ja niinpä vuosien syrjimisen jälkeen vanhemmat, etenkin Kärtsä-isä, eivät pahemmin välitä muista elementeistä.

     Virvan elämä kuitenkin muuttuu, kun onnettomuuden seurauksena hän kohtaa kaupungin tarkastajan, vesielementti Vellu Laineen (Mamoudou Athie), jota Virva tarvitsee avukseen, kun Tulisijaa uhkaa sulkupakko. Vellu on vetenä monin tavoin läpinäkyvä, etenkin tunteiltaan, eikä nuorukaista pelota vaikka vollottaa julkisilla paikoilla. Hahmo on aluksi jopa aika ärsyttävä, mutta muuttuu elokuvan edetessä pidettävämmäksi.

     Maa- ja ilmaelementit jäävät harmillisesti huomattavasti enemmän sivuosaan ja heitä on edustamassa lähinnä Virvaan ihastunut maaelementtipoika Terho (Mason Wertheimer) ja Vellun pomo, ilmaelementtinainen Tuuli (Wendi McLendon Covey).

Olen intoillut Pixarista siitä lähtien, kun näin yhtiön esikoiselokuvan Toy Story - leluelämää (Toy Story - 1995) ensi kertaa lapsena. Useat yhtiön seuraavista elokuvista, Monsterit Oy (Monsters Inc. - 2001), Nemoa etsimässä (Finding Nemo - 2003), Ihmeperhe (The Incredibles - 2004), Rottatouille (Ratatouille - 2007), WALL-E (2008), Up - kohti korkeuksia (Up - 2009), Inside Out - mielen sopukoissa (Inside Out - 2015) ja Coco (2017) ovat tehneet minuun valtavan vaikutuksen ja ne kuuluvat edelleen suosikkileffojeni joukkoon. Viime vuosien aikana Pixarin taso on kuitenkin notkahtanut ja vaikka yhtiö puskee yhä ulos hyviä filmejä, eivät ne enää järisytä maata, kuten aiemmat tekivät. Elementalin idea elementtien asuttamasta maailmasta on niin kiehtova ja veikeä, että toivoin elokuvan toimivan muutosten tuulena parempaan suuntaan. Valitettavasti kyseessä on yksi yhtiön yhdentekevimmistä rainoista.

Ei Elemental missään nimessä huono elokuva ole. Siinä vain olisi aineksia paljon parempaankin. Elokuvan maailma on todella luova ja kiehtova, ja sitä esittelevä prologi nappaa heti mukaansa. Ohjaaja ja idean isä Peter Sohn rakensi tarinaa omista nuoruutensa kokemuksista ja hän on taidokkaasti siirtänyt kokemuksensa korealaisen maahanmuuttoperheen lapsena elementteihin. Kun Virvan vanhemmat saapuivat elementtien kaupunkiin, ei heitä otettu hyvin vastaan, mikä on luonut eripuraa elementtien välille. Elokuvassa heijastellaan onnistuneesti kulttuurien kohtaamisia ja kuinka erityisesti ennen ne olivat todella vaikeita tilanteiden osapuolille. Maailma on osittain kehittynyt parempaan ja hyväksyvämpään suuntaan, mutta vanhat konfliktit hiertävät edelleen ja sukupolvien traumat jättävät jälkensä myös uusiin lapsiin. Tämä puoli on leffan parasta antia.

Harmillisesti Sohnin ideoiden pohjalta laadittu lopullinen käsikirjoitus tuntuu hieman raakileelta, sinne suuntaan vasemmalla kädellä laaditulta tekstiltä. Sama vaivasi Sohnin edellistä Pixar-leffaa, Kunnon dinosaurusta, joskin Elemental on kyllä sitä toimivampi paketti. Hyvien ideoiden vastapainona toimii jopa aika tylsä juonikuvio, jota Virva ja Vellu yrittävät selvittää. Hahmojen suhteen rakentumista on kiinnostavaa seurata, mutta tilanteet, joissa he ovat, eivät hetkauta yhtään. Koko kuvio Virvan perheen kaupan pelastamisesta on turhauttavan kömpelösti laadittu. Se sisältää useita hetkiä, joita ei ole mietitty lainkaan loppuun asti. Elokuva kompuroi myös hahmokehitystensä kanssa, eikä se millään pääse eroon siitä, että sitä katsoessa herää jatkuvia mielleyhtymiä aiempiin, tätä laadukkaampiin animaatioelokuviin. Luovien ideoidensakin kanssa elokuvaa vaivaa tietynlainen mielikuvituksettomuus ja geneerisyys. Kaikkien huippuelokuvien jälkeen Pixarilta odottaisi paljon tätä väkevämpää menoa. Loppupään nyyhkykohtaukset tuntuvat väkinäiseltä pakkopullalta, koska Pixar-leffaa katsoessahan on pakko jossain kohtaa tirauttaa itkut. Tärkeimmät jutut on kuitenkin hoidettu liian puolivillaisesti, jotta loppupää oikeasti iskisi tunteisiin.

Jos jotain ei kuitenkaan voi moittia, niin elokuvan visuaalista antia. Elemental on totta kai todella näyttävästi animoitu. Se on ihastuttavan värikäs ja elementtien asuttama maailma on täynnä pienenpieniä yksityiskohtia. Yksi turhauttava asia lisää onkin se, että tätä maailmaa päästään näkemään turhankin vähän, tapahtumien pyöriessä pääasiassa Tulisija-kaupassa. Itse elementtejä hyödynnetään onnistuneesti eri tavoin ja niihin on selvästi hyödynnetty hieman erilaisia animaatiotekniikoita, jotta roihuavat tulet, läpinäkyvät ja läiskyvät vedet, kasvuston peittämät maat ja pilvimäiset ilmat erottuvat toisistaan. Animaattorit ovat tietty myös piilotelleet taustoihin ovelia viittauksia Pixarin aiempiin töihin ja tarkkasilmäisimmät katsojat voivat bongata esimerkiksi elokuvateatterikohtauksessa julisteen leffasta "Kunnon elementaali", joka on tietty viittaus Kunnon dinosaurukseen. Äänimaailma on taitavasti rakennettu ja Pixarille aiemmin elokuvien Nemoa etsimässä ja WALL-E musiikit säveltänyt Thomas Newman tekee oivaa työtä melodioillaan.

Yhteenveto: Elemental on kelpo animaatioelokuva, joka jättää kuitenkin toivomisen varaa. Sen idea ja maailma ovat kiehtovat, mutta niitä hyödynnetään hieman kömpelösti. Maailmaa ei pääse tutkimaan toivotulla tavalla, eikä leffa ota läheskään niin paljon irti lennokkaasta konseptistaan kuin voisi toivoa. Päähahmoille kirjoitettu juonikuvio on yllättävänkin tylsä ja yhdentekevä. Se toimii lähinnä huterana kehyksenä Virvan ja Vellun tunteiden lämpiämiselle. Elokuvan parasta antia onkin elementtien kohtaaminen, jota voi helposti verrata kulttuurien yhteentörmäykseen. Animaatiojäljessä ei myöskään ole moitteita, vaan visuaalisesti leffa on värikkyydessään komeaa katseltavaa. Tunnepuoli jättää hieman vaisuksi, eikä katsoja ole läheskään niin menossa mukana kuin elokuva vaatii, jotta loppupään Pixarille pakollinen nyyhkyosasto iskisi sydämeen. Elemental on harmillisen epätasainen filmi aiemmin niin upealta yhtiöltä, joka saa pohtimaan, että kenties Pixarin parhaat ajat todella ovat jo takanapäin. Ei se silti missään nimessä huono ole, vaan oikein mukiinmenevää koko perheen viihdettä.

Ennen elokuvaa teattereissa näytetään Pixarin lyhytelokuva Karlin treffit (Carl's Date - 2023), jossa nähdään Up-leffasta tutut Karl Fredrickson (Ed Asner) ja koira Dogi (Bob Peterson). Itse Elementalia hauskemmassa ja varsin sympaattisessa lyhärissä Karl päätyy sopimaan ruokailusta erään neiti Meyerin kanssa ja Dogin kummallisen ohjeistuksen kanssa eläkeläismies valmistautuu ensimmäisiin treffeihinsä vuosikausiin. Alun perin lyhytelokuvan oli tarkoitus olla osa Disney+ -palvelusta löytyvää Dogin elämää -sarjaa (Dug Days - 2021).

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21.6.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Elemental, 2023, Walt Disney Pictures, Pixar Animation Studios