FLOW
STRAUME
Ohjaus: Gints Zilbalodis
Genre: animaatio, seikkailu
Kesto: 1 tunti 25 minuuttia
Ikäraja: 7
Flow on latvialais-ranskalais-belgialainen animaatioelokuva. Vuonna 2012 Gints Zilbalodis teki lyhytanimaation Aqua, joka kertoi vesipelkonsa ylittävästä kissasta ja tämän pohjalta hän halusi tehdä ihan täyspitkän elokuvan. Tuotanto käynnistyi vihdoin vuonna 2019 ja elokuvaa animoitiin viisi vuotta ja tosiaan kolmen maan yhteistyövoimin. Flow sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2024 ja parhaan animaatioelokuvan Golden Globe -palkinnon ja parhaan animaatioelokuvan ja ulkomaalaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuksien saattelemana Flow saapuu kohta myös Suomen elokuvateattereihin. Itse olen ehdottomasti kissaihminen; minulla on kissa nimeltä Viiru, eikä mielestäni maailmassa voi olla tarpeeksi elokuvia kissoista. Niinpä innostuin heti, kun kuulin Flow'sta ja innostustani on vain lisännyt elokuvan keräämät palkinnot ja kehut maailmalta. Iloitsin, kun pääsin näkemään Flow'n lehdistönäytöksessä jo kuukautta ennen ensi-iltaa ja halusin julkaista arvosteluni jo nyt, ennen Oscar-gaalaa.
Kissa päätyy huimaan seikkailuun, kun suuri hyökyaalto peittää hänen kotimetsänsä vedellä.
Flow'n päähenkilö on harmaa kissa, joka elelee puunveistäjän mökissä keskellä metsää. Kissa välttelee vaaroja, ihastelee maisemia ja pelkää vettä. Katin elämä muuttuu, kun eräänä päivänä jättimäinen hyökyaalto pyyhkäisee metsän yli ja kissan täytyy käyttää kaikkea päättäväisyyttään ja sinnikkyyttään pysyäkseen elossa. Kissan ei kuitenkaan tarvitse suorittaa matkaansa yksin ja yllätyksekseen hän saa matkakumppanikseen yli-innokkaan labradorinnoutajakoiran, internetin suosikkieläimen eli kapybaran, erilaisia tavaroita hamstraavan makin, sekä hurjan sihteerilinnun. Tämän kummallisen viisikon täytyy pystyä yhteistyöhön ja kissan täytyy opetella luottamistaan. Eläinhahmot ovat onnistuneen persoonallisia tyyppejä ja heihin kaikkiin tykästyy voimakkaasti matkan varrella, siitäkin huolimatta, ettei katsoja tiedä heidän nimiään ja että eläimet kommunikoivat vain omilla kielillään, maukuen, haukkuen ja niin edelleen. Osalle katsojista dialogin puute voi tuntua luotaantyöntävältä, mutta itse pidin toteutuksesta valtavasti. Toteutus on niinkin onnistunutta, että katsoja pystyy kaiken aikaa päässään dubbaamaan mitä eläimet mahdollisesti sanovat toisilleen.
Odotin Flow'n näkemistä innokkaana jo ihan vain siksi, että siinä seikkailee kissa, mutta en todellakaan ollut valmis siihen, millaiselle matkalle tämä elokuva katsojansa veisi. Huh huh, kuinka uskomattoman kaunis, koskettava ja kertakaikkisen upea elokuva onkaan kyseessä! Olin täysin mykistynyt Flow'n edessä, enkä yhtään ihmettele, miksi se on saanut niin paljon ylistystä sieltä sun täältä, sekä kahminut parhaan animaatioelokuvan palkintoja gaalassa jos toisessakin.
Jo pintapuoleisesti Flow on mukaansatempaava seikkailu, joka tarjoaa niin hauskoja hetkiä kuin jännittäviä vaaroja, sekä liikuttaviakin juttuja. Nämä eläinhahmot ovat tosiaan todella mainioita ja katsojasta tuntuu kuin olisi itsekin heidän kanssa veneessä ihmettelemässä muuttuvaa maailmaa. Pidin valtavasti siitä, ettei tätä maailmaa ryhdytä sen kummemmin selittelemään. Missä kaikki ihmiset ovat? Miten näin erilaisista paikoista tulevat eläimet ovat ajautuneet samaan paikkaan? Nimenomaan tämä mysteerisyys lumoaa ja pistää katsojan ihmettelemään huuli pyöreänä siinä missä päähahmokissankin. Elokuvasta löytyy sellaista todellista ihmetyksen tunnetta, mitä leffat eivät ole aikoihin tarjonneet. Vaikka leffaa katsoisi pelkkänä kivana eläinseikkailuna, olisi se jo sellaisenaan erittäin onnistunut.
Vaikuttavan silauksen tekee kuitenkin kaikki, mitä löytyy pinnan alta. Ystävyys ja yhteistyö hädän edessä on selkeä teema. Nämä eläimet menettävät hujauksessa kaiken, mutta löytävät uuden merkityksen toisistaan ja vähitellen yksilöiden yritykset pysyä itse hengissä muuttuvat palavaksi haluksi pitää toverit turvassa myös. Tämän lisäksi itse hyökyaaltoa voi tulkita monin tavoin. Sen voi nähdä joko kommentaarina ilmastonmuutoksesta ja luonnonkatastrofeista, mutta samalla siinä on jotain uskonnollista. Veneessä matkaavat eläimet tuovat mieleen Nooan arkin ja onpa leffassa muutenkin kuvastoa, jossa on jotain ylimaallista. Vaikken itse ole uskonnollinen ihminen, pidin näitä puolia todella vaikuttavina. Muutenkin Flow on kaikin puolin vaikuttava teos, joka jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen ja liikutti minua syvästi monikerroksisella kauneudellaan.
Ja pitääpä vielä tietty kehua Flow'n audiovisuaalista puolta. Elokuvan animaatiojälki on äimistyttävän nättiä. Visuaalisesti leffa on kuin elävä maalaus ja elokuvan tekisi vähän väliä mieli pistää pauselle ihan vain siksi, että pääsisi ihastelemaan näitä huikeita näkyjä pidempään. Tarinan puolesta vajaa puolitoistatuntinen on oikein passeli mitta leffalle, mutta elokuvaa olisi voinut jämähtää tuijottamaan tuplasti pidemmäksikin aikaa. Eläimet liikkuvat sulavasti ja pidin erityisesti siitä, kuinka paljon vaikkapa päähahmokissaan on panostettu, jotta tämän pienetkin eleet korvan satunnaisesta nykimisestä pupillien pienenemiseen ja suurenemiseen olisivat uskottavia. Ja kun eläimet eivät puhu mitään, animaattoreille ja ohjaaja-käsikirjoittaja Gints Zilbalodikselle on entistäkin merkittävämpää onnistua tarinankerronnassa. Tällä saralla Flow on yhtä juhlaa ja esimerkillinen työ. Äänimaisemakin on erinomaisesti rakennettu, oli kyse sitten tehosteista tai Zilbalodiksen ja Rihards Zaļupen säveltämistä musiikeista, jotka ovat myös kuin omanlaistaan maalailua.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.2.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Straume, 2024, Arte France Cinéma, Dream Well Studio, Sacrebleu Productions, Take Five
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti