NALLE PUH JA MÖHKÖFANTTI
POOH'S HEFFALUMP MOVIE
Ohjaus: Frank Nissen
Pääosissa: Nikita Hopkins, Kyle Stanger, Jim Cummings, Ken Sansom, John Fiedler, Peter Cullen, Kath Soucie ja Brenda Blethyn
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1 tunti 8 minuuttia
Ikäraja: S
A. A. Milnen lastenkirjoihin perustuva Walt Disneyn animaatioelokuva Nalle Puh (The Many Adventures of Winnie the Pooh - 1977) oli pidetty menestys, joten Disney ryhtyi tekemään lisää elokuvia Milnen kirjojen pohjalta. Elokuvateattereissa julkaistiin Tiikerin oma elokuva (The Tigger Movie - 2000) ja Nasun suuri elokuva (Piglet's Big Movie - 2003), joiden lisäksi suoraan VHS:llä ja DVD:llä julkaistiin Nalle Puh ystävää etsimässä (Pooh's Grand Adventures: The Search for Christopher Robin - 1997), Nalle Puhin joulu (A Very Merry Pooh Year - 2002) ja Nalle Puh: Kevät ja Ruu (Winnie the Pooh: Springtime with Roo - 2004). 2000-luvun alussa Disneyllä alettiin suunnitella myös elokuvaa hurjan Möhköfantti-olennon ympärille. Alun perin elokuvan oli tarkoitus ilmestyä suoraan VHS:llä ja DVD:llä, mutta yhtiöllä tykättiin leffasta niin paljon, että sille päätettiin antaa kunnon teatterilevitys. Lopulta Nalle Puh ja Möhköfantti saikin maailmanensi-iltansa 10. helmikuuta 2005 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli pienimuotoinen menestys, joka sai positiivista palautetta kriitikoilta. Itse kävin katsomassa leffan tätini kanssa, kun se saapui Suomen teattereihin. Olen katsonut elokuvan kerran tai pari uudestaan, mutta viime katselusta on vierähtänyt jo yli vuosikymmen. Olen viime aikoina kuitenkin nostalgiapärinöissäni katsellut Nalle Puh -elokuvia uudestaan ja päästessäni Nalle Puhin ja Möhköfantin kohdalle, hoksasin, etten ollut sitä vielä arvostellut, toisin kuin kaikki muut elokuvateatterilevityksen saaneet Puh-leffat. Kun vielä huomasin leffan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin korjata asian.
Puolen hehtaarin metsän rauha järkkyy, kun outo ääni kaikuu ympäri metsää ja maasta löytyy valtavia jalanjälkiä... Möhköfantti on saapunut!
Lukuun ottamatta Risto Reipas -poikaa ja Pöllöä, tutut Puolen hehtaarin metsän asukit päätyvät jälleen uuteen seikkailuun. Hunajaa rakastava Nalle Puh (äänenä Jim Cummings), pelokas Nasu-possu (John Fiedler viimeistä kertaa roolissa, hänen menehdyttyä pian elokuvan ilmestymisen jälkeen), energinen Tiikeri (Cummings), määräävä Kani (Ken Sansom), harmillisen vähälle huomiolle jäävä Ihaa-aasi (Peter Cullen), hellä Kengu-äiti (Kath Soucie) ja hänen innokas Ruu-poikansa (Nikita Hopkins, joka lopetti näyttelemisen tähän leffaan) lähtevät Möhköfantti-jahtiin ja kuten odottaa saattaa, jahti on täynnä toilailua, väärinymmärryksiä ja muita hupsuja tilanteita. Hahmot ovat aina yhtä mahtavia ja heidän erilaisiin kommelluksiinsa hyppää joka kerta yhtä mielellään mukaan. Siitä huolimatta, että elokuvan nimessä puhutaan Nalle Puhista, olisi "Ruu ja Möhkofantti" osuvampi nimi leffalle, sillä Ruu nousee elokuvan päähenkilöksi. Kun muut kokevat Ruun liian nuoreksi vaarallisen Möhköfantin etsintään, Ruu päättää tietty todistaa kykynsä etsimällä hurjan otuksen itse.
En voi olla ainoa, jota harmittaa, ettei Disney tee enää uusia Nalle Puh -piirrettyjä. Nämä leffat ovat aivan valtavan ilahduttavia tapauksia, eikä Nalle Puh ja Möhköfantti ole poikkeus. Tämäkin elokuva tarjoaa kosolti hupia tuttujen hupsujen hahmojen kanssa ja se sopii erittäin passelisti koko perheen yhteiseen leffahetkeen. Perheen ihan pienimmille alkupää voi olla ajoittain jännittävä, kun hahmot lähtevät metsän siimekseen etsimään Möhköfanttia ja etenkin kun Ruu ensi kertaa kohtaa tämän vaaralliseksi monsteriksi huhutun olennon.
Vain hieman päälle tunnin mittainen kesto on oikein sopiva, jotta pienemmätkin lapset jaksavat keskittyä ruudulla tapahtuvaan loppuun saakka. Tämä tunti on varsinaista tunteiden vuoristorataa ja katsoja ehtiikin niin nauraa ja jännittää kuin myös todennäköisesti pyyhkiä kyyneliä silmäkulmista leffan loppupäässä. Vaikka mukana onkin paljon vauhdikasta menoa ja meininkiä, ei se tarkoita, etteikö leffa onnistuisi rauhassa kertomaan tarinaansa alusta loppuun ja pitämään sisällään oikeaa ajatustakin. Nalle Puhista ja Möhköfantista löytyykin erinomaista teemaa ennakkoluuloista. Kuinka ne vaikuttavat ja kuinka ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Samalla elokuva myös sanoo, kuinka uusien sukupolvien tehtävänä on rikkoa näitä ennakkoluuloja.
Myös visuaalisesti Nalle Puh ja Möhköfantti on mainio. Se on taitavasti piirretty. Tässä kohtaa näiden hahmojen piirtäminen on tainnut onnistua Disneyn animaattoreilta vaikka silmät sidottuina. Hahmot näyttävät omilta itseltään ja liikkuvat sulavasti. Taustat ovat oivan yksityiskohtaiset ja yleisesti elokuva on ihastuttavan värikäs. Myös äänimaailma on hyvin rakennettu. Joel McNeelyn säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla ja onpa mukaan saatu muutama laulukin, jotka lähinnä vain ajavat asiansa, eivätkä jää millään lailla mieleen - jos ei siis lasketa Nalle Puhin tunnushyräilyä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.4.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Pooh's Heffalump Movie, 2005, Walt Disney Pictures, Disneytoon Studios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti