Arvostelu: Häjyt (1999)

HÄJYT

Ohjaus: Aleksi Mäkelä

Pääosissa: Samuli Edelmann, Juha Veijonen, Teemu Lehtilä, Kalevi Haapoja, Sari Havas, Arttu Kapulainen, Eero Aho, Kari Väänänen, Vesa Mäkelä, Pia Latomäki ja Risto Salmi

Genre: rikos, komedia, draama

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: 16

Häjyt on Aleksi Mäkelän ohjaama rikoselokuva. Mäkelä oli lapsesta asti tykännyt westerneistä ja halusikin tehdä Suomen oman western-elokuvan. Hän kypsytteli tarinaa useamman vuoden, ennen kuin ryhtyi työstämään sitä käsikirjoittaja Aleksi Bradyn kanssa, ottaen inspiraatiota tosielämän "häjyjen" Antti Rannanjärven ja Antti Isotalon puuhista. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Häjyt sai ensi-iltansa tammikuussa 1999. Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys, joka sai seitsemän Jussi-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, miespääosa, naissivuosa, käsikirjoitus, pukusuunnittelu ja äänisuunnittelu), joista se voitti parhaan miessivuosan palkinnon, sekä vielä lisäksi yleisö-Jussin. Vuosien varrella Häjyille on muodostunut maine yhtenä Suomen parhaista rikoselokuvista. Itse en ollut aiemmin nähnyt Häjyjä, mutta nyt kun elokuva on saamassa jatko-osan, Häjyt 2:n (2025), päätin korjata asian. Ilokseni alkuperäinen elokuva esitettiin ihan leffateattereissa ja kävinkin kokemassa Häjyt ensi kertaa oikein isolta kankaalta.

Jussi Murikka ja Antti Karhu vapautuvat vankilasta ja huomaavat kauhukseen rahakätkönsä tyhjentyneen, joten he päättävät tienata pätäkkää muilla tavoin. Pakkaa saapuu sekoittamaan kaksikon entinen ystävä ja rikoskumppani Heikki Grönberg, joka on siirtynyt kaidalle polulle ja työskentelee nyt kylän nimismiehenä.

Samuli Edelmann ja Juha Veijonen näyttelevät Jussi Murikkaa ja Antti Karhua, kahta miestä jotka ryöstivät pankin, jäivät kiinni ja passitettiin vankilaan. Viiden vuoden jälkeen miehet vapautuvat ja matkaavat kotikyläänsä, minne he onnistuivat hautaamaan ryöstösaaliinsa. Siellä he kuitenkin joutuvat järkytyksekseen huomaamaan, että heidän kätkönsä on tyhjentynyt sillä aikaa, kun he olivat lukemassa tiilenpäitä. Vielä suurempi järkytys on se, että miehiä ryöstössä auttanut Heikki (Teemu Lehtilä), joka onnistui livahtamaan karkuun ja josta Jussi ja Antti eivät vasikoineet, onkin siirtynyt lain toiselle puolelle, käynyt koulunsa ja toimii nyt paikallisena nimismiehenä. Edelmann, Veijonen ja Lehtilä ovat kaikki mainioita rooleissaan ja heidän hahmonsa Jussi, Antti ja Heikki muodostavat mielenkiintoisen kolmikon. Jussi on kunnon tuittupää, jota ei kiinnosta tippaakaan toimia sääntöjen mukaan tai käydä rehdissä työssä ansaitakseen elantonsa, kun taas Heikki yrittää päästä menneisyydestään eroon ja näyttää arvonsa yhteiskunnassa. Antti jää siihen välimaastoon, ajautuen yhä ongelmiin Jussin kanssa, mutta samalla myös pohtien kaidan tien kulkemista. Edelmann on erityisen vakuuttava osassaan, tuoden monia puolia pintapuoleisesti rettelöitsijältä vaikuttavaan hahmoonsa, näyttäen tietyn haavoittuvaisuuden kovan kuoren alla.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Kalevi Haapoja Antin isoisänä, Arttu Kapulainen Antin veljenä Roopena ja Sari Havas Antin siskona... öh, Siskona, sekä Eero Aho Siskon miehenä Stiginä, joka haluaisi Jussin ja Antin takaisin kiven sisään välittömästi. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, etenkin Jussi-palkinnon voittanut Haapoja isoisänä, jolla on jo valmiina rikollinen bisnesidea vankilasta vapautuville pojille.

Enpä ihmettele, miksi Häjyt on nostettu niin korkeaan arvoon ja miksi sitä pidetään yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana rikoselokuvana, mitä Suomessa on tehty. Elokuvan hahmot ovat mainiot kaikessa junttiudessaan ja vaikkei Jussi Murikan ja Antti Karhun tekoja hyväksy, heidän vankilanjälkeistä elämäänsä on mielenkiintoista seurata. Lain koura ei heihin tunnu ulottuvan ja etenkin Jussista tulee kaiken aikaa vain itsevarmempi törttöilyssään. Hahmojen kautta on myös kiehtovaa syventyä näiden häjyjen, eli puukkojunkkareiden elämään - voisiko sanoa jopa että "kulttuuriin" - kuinka erilaista se on ja mistä sellainen johtuu. Pintapuoleisesti kyse on hauskanpidosta vailla mietteitä siitä, toimiiko nyt oikein ja saattaako sivulliselle käydä huonosti, mutta taustalta löytyy jotain vaikeampaa ja kun nämä miehet laskevat muurejaan elokuvan edetessä, tietyt tragediat puskevat pintaan. Loppupäässä nähdään parikin varsin liikuttavaa hetkeä, kun Jussin ja Antin ajattelemattomat tekoset iskevät kierteellä takaisin kuin karma konsanaan.

Tarina vie mukavasti mukanaan ja tunnin ja kolmen vartin kesto on sopivan ytimekäs, antaen kuitenkin aikaa syventyä hahmoihin ja viedä heitä väkevästi eteenpäin. Tunnelmakin on hyvin rakennettu ja vaikka lopussa tuleekin surumielisempiä hetkiä, pitkään elokuvassa vallitsee lystikäs ilmapiiri. Vaikkei niitä tekoja tosiaan hyväksyisi, katsojankin kasvoille leviää vähän väliä virne, etenkin räävittömän Jussin menoa seuratessa ja nauramaan pääsee useampaankin otteeseen.

Aleksi Mäkelällä oli takanaan jo pari elokuvaa, mutta Häjyt nosti hänet uuteen asemaan ohjaajana - asemaan, mitä miehen myöhemmät työt Pahat pojat (2003) ja Vares - yksityisetsivä (2004) vahvistivat. Mäkelän rakentama tunnelma on vahva ja hän saa näyttelijät irrottelemaan hyvin. Aleksi Bradyn työstämä käsikirjoitus on täynnä veikeää dialogia. Häjyt on kelvollisesti kuvattu, mutta hitusen tönkösti leikattu kasaan, lähes joka kohtauksen alkaessa ja päättyessä mustaan ruutuun. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivat, mutta äänityöskentely on varsin heikkoa, oli kyse sitten ailahtelevasta äänityksestä tai kömpelöistä ääniefekteistä. Kalle Chydeniuksen säveltämät musiikit ovat kuitenkin erittäin mainiot, niiden lisätessä paljon tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Häjyt, 1999, Solar Films, YLE