Arvostelu: Häjyt 2 (2025)

HÄJYT 2

Ohjaus: Aleksi Mäkelä

Pääosissa: Joel Hirvonen, Linda Wiklund, Sari Havas, Severi Saarinen, Ilkka Heiskanen, Petja Lähde, Saaga Salo, Samuli Edelmann ja Kheba Touray

Genre: draama, rikos

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 16

Aleksi Mäkelän ohjaama ja Samuli Edelmannin tähdittämä Häjyt (1999) oli kiitelty ja palkittu rikoselokuva, joka on jäänyt elämään kotimaisena klassikkona. Jo pian elokuvan ilmestymisen jälkeen tekijät alkoivat heitellä ideoita mahdollisesta jatko-osasta ja leffan vuosien varrella kasvattama suosio vain lisäsi halua jatkaa tarinaa. Käsikirjoitusta pyöriteltiin useaan otteeseen ja jatkokertomus vaihteli tekstistä toiseen varsin villisti. Syksyllä 2023 paljastettiin lopulta, että kakkososa on ihan oikeasti tulossa. Kuvaukset käynnistyivät työnimellä "Häjyt 2: The New Generation" ja nyt ihan vain Häjyt 2 on saapunut elokuvateattereihin. Itse katsoin alkuperäiselokuvan vasta viikkoa ennen jatko-osan ilmestymistä ja pidin siitä paljon. En kuitenkaan pahemmin innostunut ajatuksesta kakkosleffasta ja kävinkin hieman epäilevin mielin katsomassa Häjyt 2 heti sen ensi-iltapäivänä.

Kuolleeksi luullun Jussi Murikan poika Konsta yrittää sopeutua takaisin normaaliin elämään, kun hän vapautuu vankilasta, minne hänen paras kaverinsa hänet vasikoi.

Joel Hirvonen näyttelee Konsta Karhua, alkuperäisestä Häjyistä tuttujen Jussi Murikan (Samuel Edelmann) ja Sisko Karhun (Sari Havas) poikaa, joka on päätynyt jatkamaan isänsä jalanjäljissä rikollisilla poluilla. Isänsä tapaan myös Konsta joutui vankilaan epäonnistuneen ryöstön seurauksena ja kun hän vapautuu, luettuaan pari vuotta tiilenpäitä, hän yrittää löytää elämälleen suuntaa. Hirvonen ei valitettavasti vakuuta pääroolissa. Hän ei omaa juuri minkäänlaista karismaa, vaan suuren osan ajasta hän joko seisoo kuin puupökkelö tai huutaa ja paiskoo tavaroita. Asiaa ei auta, että hänen Konsta-hahmonsa on todella rasittava pikkunilkki, jonka toivoo yllättävänkin nopeasti pääsevän hengestään. Havas on kelvollinen Siskona, joka yrittää äitinä johdattaa Konstaa oikeaan suuntaan. Ja eipä nyt taida olla enää mikään spoileri, että Samuli Edelmann palaa rooliinsa Jussina, siitäkin huolimatta, että alkuperäisleffa antoi ymmärtää, että hahmo hukkui poliisiauton takapenkillä. Miten Jussi sai käsiraudat auki ja livahti karkuun? En tiedä, koska jatko-osa ei vaivaudu selittämään asiaa; pyytää vain katsojaa hyväksymään asian. Edelmann näyttää olevan mukana kuin pakon saattelemana ja kaikki se, mikä aiemmin teki Jussista täysjunttinakin pidettävän hahmon, on kadonnut ja korvattu tylsällä kansainvälisellä rikollispomolla. Jos menet katsomaan Häjyt 2:a nimenomaan Edelmannin takia, voi vastassa olla pettymys, sillä mies tulee ruutuun vasta tunnin jälkeen ja sittenkin hänellä on vain kourallinen kohtauksia.

     Elokuvassa nähdään myös Saaga Salo Konstan tyttärenä Saarana, Linda Wiklund Konstan tyttöystävänä Terhinä, Severi Saarinen Konstan pettäneenä parhaana ystävänä Jalona, Ilkka Heiskanen iäkkäänä rikollisena Jehuna ja Petja Lähde tämän hupaisana sukulaispoikana Ilmarina, joka on leffan todella harvoja valopilkkuja. Wiklund ja Heiskanen hoitavat tonttinsa menevästi, mutta eipä Saarinenkaan juuri hetkauta suorituksellaan.

Niin sanotuista "legacy sequeleista", eli vapaasti suomennettuna "perintöjatko-osista" on muodostunut todellinen trendi Hollywoodissa. Eli jatketaan vuosikymmeniä sitten ilmestyneen elokuvan tarinaa uusilla hahmoilla ja heitetään parit vanhat tutut sekaan nostalgian vuoksi. Nyt sama trendi näyttäisi saapuneen Suomeen. Häjyt 2:sta löytyy kaikki perisynnit, jotka vaivaavat näitä perintöjatko-osia. Alkuperäistä elokuvaa monin paikoin laiskasti kopioiva käsikirjoitus? Check! Sekoitettu uusia hahmoja ja vanhoja tuttuja, joista osa on yllättäviä sukulaisia keskenään? Check! Tehdään hallaa vanhalle hahmolle ja vahingoitetaan sitä käsitystä, mikä hahmosta ja hänen kohtalostaan saatiin vuosikymmeniä sitten? Check! Kierrätetään vanhaa rekvisiittaa, paikkoja ja musiikkeja nostalgiapojojen toiveessa? Check!

On vaikea kuvitella, että Häjyt 2:n käsikirjoitukseen olisi käytetty aikaa ja ajatusta montaa vuotta tai että jatko-osa olisi syntynyt mistään muusta syystä kuin rahasta. Alkuperäisenkin elokuvan taustalla häärännyt tuotantoyhtiö Solar Films viettää 30-vuotisjuhlaansa ja Häjyt 2 tuntuu vain tätä juhlaa varten pakotetusti tehdyltä. Elokuvan väkinäisyys teki katselukokemuksesta todella vaikean, mitä ei auta yhtään se, että alkuperäisleffan palo ja viihdyttävyys ovat kadoksissa. Lopputulos on suorastaan pitkästyttävä. Jopa alkuperäiselokuvan kypsyys tuntuu olevan kadoksissa. Siinä, missä ensimmäinen leffa oli tragedia, joka näytti, ettei hahmojen elämäntyyli kannata, jatko-osa antaa oudon viestin. Lisäksi tämänkertainen perhedraama on todella kömpelöä ja yritys paisuttaa juttuja ison kirkon malliin vain vesittää sen, mikä Häjyissä viehättää. Laiton viina on korvattu kokaiinikaupoilla kuin jossain jenkkirainassa. Viime minuuteilla leffa vielä petaa kolmatta osaa, mutta kun lopputekstit vihdoin pyörähtävät käyntiin, päässäni päällimmäinen ajatus oli, että voi kunpa tätä kakkostakaan ei olisi ikinä tehty. Perkeles! 

Ei kyllä uskoisi, että Häjyt 2 on samalta ohjaajalta kuin alkuperäinen Häjyt. Toki Aleksi Mäkelälle on ikää ja kokemusta tullut lisää tässä välissä, mutta leffa tuntuu vain siltä kuin joku toinen, juuri elokuvaopintonsa suorittanut pojankloppi yrittäisi tehdä samaa kuin Mäkelä vuosia sitten. Isoin ongelma on toki Ilmaria näytelleen Petja Lähteen työstämä käsikirjoitus. Lähde on kirjoittanut itselleen elokuvan parhaan hahmon hupaisine repliikkeineen ja kaikki muu meneekin sitten sieltä, mistä aita on matalin. Leffa on teknisiltä ansioiltaankin ailahteleva. Osa kameratyöskentelystä on oivaa, joskus taas kameran heiluminen häiritsee muuten rauhallista kohtausta. Lavasteet ovat mainiot, puvustus myös - joskin Jussin uusi, tyylikkäämpi look sai hahmon tuntumaan täysin eri tyypiltä. Äänitys on paikoin heikohkoa, mutta muuten äänimaailma on hyvin rakennettu. Kalle Chydenius kierrättää tuttuja musiikkejaan, tuomatta sekaan oikeastaan mitään uutta tai mielenkiintoista, summaten hyvin koko elokuvan siinä ympärillä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

Häjyt 2, 2025, Solar Films

Arvostelu: Häjyt (1999)

HÄJYT

Ohjaus: Aleksi Mäkelä

Pääosissa: Samuli Edelmann, Juha Veijonen, Teemu Lehtilä, Kalevi Haapoja, Sari Havas, Arttu Kapulainen, Eero Aho, Kari Väänänen, Vesa Mäkelä, Pia Latomäki ja Risto Salmi

Genre: rikos, komedia, draama

Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

Ikäraja: 16

Häjyt on Aleksi Mäkelän ohjaama rikoselokuva. Mäkelä oli lapsesta asti tykännyt westerneistä ja halusikin tehdä Suomen oman western-elokuvan. Hän kypsytteli tarinaa useamman vuoden, ennen kuin ryhtyi työstämään sitä käsikirjoittaja Aleksi Bradyn kanssa, ottaen inspiraatiota tosielämän "häjyjen" Antti Rannanjärven ja Antti Isotalon puuhista. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Häjyt sai ensi-iltansa tammikuussa 1999. Elokuva oli kriitikoiden kehuma menestys, joka sai seitsemän Jussi-ehdokkuutta (mm. paras elokuva, miespääosa, naissivuosa, käsikirjoitus, pukusuunnittelu ja äänisuunnittelu), joista se voitti parhaan miessivuosan palkinnon, sekä vielä lisäksi yleisö-Jussin. Vuosien varrella Häjyille on muodostunut maine yhtenä Suomen parhaista rikoselokuvista. Itse en ollut aiemmin nähnyt Häjyjä, mutta nyt kun elokuva on saamassa jatko-osan, Häjyt 2:n (2025), päätin korjata asian. Ilokseni alkuperäinen elokuva esitettiin ihan leffateattereissa ja kävinkin kokemassa Häjyt ensi kertaa oikein isolta kankaalta.

Jussi Murikka ja Antti Karhu vapautuvat vankilasta ja huomaavat kauhukseen rahakätkönsä tyhjentyneen, joten he päättävät tienata pätäkkää muilla tavoin. Pakkaa saapuu sekoittamaan kaksikon entinen ystävä ja rikoskumppani Heikki Grönberg, joka on siirtynyt kaidalle polulle ja työskentelee nyt kylän nimismiehenä.

Samuli Edelmann ja Juha Veijonen näyttelevät Jussi Murikkaa ja Antti Karhua, kahta miestä jotka ryöstivät pankin, jäivät kiinni ja passitettiin vankilaan. Viiden vuoden jälkeen miehet vapautuvat ja matkaavat kotikyläänsä, minne he onnistuivat hautaamaan ryöstösaaliinsa. Siellä he kuitenkin joutuvat järkytyksekseen huomaamaan, että heidän kätkönsä on tyhjentynyt sillä aikaa, kun he olivat lukemassa tiilenpäitä. Vielä suurempi järkytys on se, että miehiä ryöstössä auttanut Heikki (Teemu Lehtilä), joka onnistui livahtamaan karkuun ja josta Jussi ja Antti eivät vasikoineet, onkin siirtynyt lain toiselle puolelle, käynyt koulunsa ja toimii nyt paikallisena nimismiehenä. Edelmann, Veijonen ja Lehtilä ovat kaikki mainioita rooleissaan ja heidän hahmonsa Jussi, Antti ja Heikki muodostavat mielenkiintoisen kolmikon. Jussi on kunnon tuittupää, jota ei kiinnosta tippaakaan toimia sääntöjen mukaan tai käydä rehdissä työssä ansaitakseen elantonsa, kun taas Heikki yrittää päästä menneisyydestään eroon ja näyttää arvonsa yhteiskunnassa. Antti jää siihen välimaastoon, ajautuen yhä ongelmiin Jussin kanssa, mutta samalla myös pohtien kaidan tien kulkemista. Edelmann on erityisen vakuuttava osassaan, tuoden monia puolia pintapuoleisesti rettelöitsijältä vaikuttavaan hahmoonsa, näyttäen tietyn haavoittuvaisuuden kovan kuoren alla.

     Elokuvassa nähdään myös muun muassa Kalevi Haapoja Antin isoisänä, Arttu Kapulainen Antin veljenä Roopena ja Sari Havas Antin siskona... öh, Siskona, sekä Eero Aho Siskon miehenä Stiginä, joka haluaisi Jussin ja Antin takaisin kiven sisään välittömästi. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, etenkin Jussi-palkinnon voittanut Haapoja isoisänä, jolla on jo valmiina rikollinen bisnesidea vankilasta vapautuville pojille.

Enpä ihmettele, miksi Häjyt on nostettu niin korkeaan arvoon ja miksi sitä pidetään yhtenä parhaista, ellei jopa parhaana rikoselokuvana, mitä Suomessa on tehty. Elokuvan hahmot ovat mainiot kaikessa junttiudessaan ja vaikkei Jussi Murikan ja Antti Karhun tekoja hyväksy, heidän vankilanjälkeistä elämäänsä on mielenkiintoista seurata. Lain koura ei heihin tunnu ulottuvan ja etenkin Jussista tulee kaiken aikaa vain itsevarmempi törttöilyssään. Hahmojen kautta on myös kiehtovaa syventyä näiden häjyjen, eli puukkojunkkareiden elämään - voisiko sanoa jopa että "kulttuuriin" - kuinka erilaista se on ja mistä sellainen johtuu. Pintapuoleisesti kyse on hauskanpidosta vailla mietteitä siitä, toimiiko nyt oikein ja saattaako sivulliselle käydä huonosti, mutta taustalta löytyy jotain vaikeampaa ja kun nämä miehet laskevat muurejaan elokuvan edetessä, tietyt tragediat puskevat pintaan. Loppupäässä nähdään parikin varsin liikuttavaa hetkeä, kun Jussin ja Antin ajattelemattomat tekoset iskevät kierteellä takaisin kuin karma konsanaan.

Tarina vie mukavasti mukanaan ja tunnin ja kolmen vartin kesto on sopivan ytimekäs, antaen kuitenkin aikaa syventyä hahmoihin ja viedä heitä väkevästi eteenpäin. Tunnelmakin on hyvin rakennettu ja vaikka lopussa tuleekin surumielisempiä hetkiä, pitkään elokuvassa vallitsee lystikäs ilmapiiri. Vaikkei niitä tekoja tosiaan hyväksyisi, katsojankin kasvoille leviää vähän väliä virne, etenkin räävittömän Jussin menoa seuratessa ja nauramaan pääsee useampaankin otteeseen.

Aleksi Mäkelällä oli takanaan jo pari elokuvaa, mutta Häjyt nosti hänet uuteen asemaan ohjaajana - asemaan, mitä miehen myöhemmät työt Pahat pojat (2003) ja Vares - yksityisetsivä (2004) vahvistivat. Mäkelän rakentama tunnelma on vahva ja hän saa näyttelijät irrottelemaan hyvin. Aleksi Bradyn työstämä käsikirjoitus on täynnä veikeää dialogia. Häjyt on kelvollisesti kuvattu, mutta hitusen tönkösti leikattu kasaan, lähes joka kohtauksen alkaessa ja päättyessä mustaan ruutuun. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat oivat, mutta äänityöskentely on varsin heikkoa, oli kyse sitten ailahtelevasta äänityksestä tai kömpelöistä ääniefekteistä. Kalle Chydeniuksen säveltämät musiikit ovat kuitenkin erittäin mainiot, niiden lisätessä paljon tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Häjyt, 1999, Solar Films, YLE