Arvostelu: Kesäkirja (The Summer Book - 2024)

KESÄKIRJA

THE SUMMER BOOK

Ohjaus: Charlie McDowell

Pääosissa: Glenn Close, Emily Matthews, Anders Danielsen Lie, Pekka Strang, Sophia Heikkilä ja Ingvar Sigurdsson

Genre: draama

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: S

The Summer Book, eli suomalaisittain Kesäkirja perustuu Tove Janssonin samannimiseen kirjaan (Sommarboken) vuodelta 1972. Alkuvuodesta 2023 ilmoitettiin, että kirjan pohjalta oli tekeillä kansainvälinen elokuvatuotanto, jota tähdittäisi Glenn Close ja joka kuvattaisiin Suomessa. Elokuva kuvattiin samaisena kesänä Kotkan, Porvoon ja Espoon saaristoissa ja maailmanensi-iltansa Kesäkirja sai lokakuussa 2024 Lontoon elokuvajuhlilla. Nyt elokuva on saapunut Suomenkin teattereihin ja itse odotin elokuvan näkemistä positiivisin mielin, vaikkei tämä kyseinen Janssonin kirja ollutkaan minulle tuttu. Vein Janssonin kirjaa rakastavan isoäitini katsomaan Kesäkirjan heti elokuvan ensi-iltaviikonloppuna.

Sophia-tyttö ja hänen isoäitinsä viettävät kesää mökillään Suomenlahden saarella, tytön toipuessa äitinsä kuolemasta.

Suomalaismediat suurin piirtein räjähtivät, kun paljastettiin, että itse Glenn Close, kahdeksankertainen Oscar-ehdokas ja tuttu naama elokuvista kuten Vaarallinen suhde (Fatal Attraction - 1987) ja 101 dalmatialaista (101 Dalmatians - 1996) saapuu Suomeen kuvaamaan Tove Janssonin kirjaan perustuvaa elokuvaa. Statuksestaan huolimatta Closen saaminen tänne ei nähtävästi ollut vaikea homma. Close oli ihastunut Janssonin töihin ja haaveillut jo pitkään Suomessa käymisestä. Kun nämä kaksi seikkaa oli vielä yhdistettävissä hänen ammattinsa kautta, Close oli heti messissä. Close nähdään elämän nähneenä, viisaana mutta ajoittain myös hupsuttelevana isoäitinä, joka pyrkii olemaan lapsenlapsensa Sophian (suomalainen Emily Matthews ensimmäisessä elokuvaroolissaan) tukena tämän äidin menehtymisen jälkeen, kun Sophian isä (Anders Danielsen Lie) on niin surun musertama, ettei hänellä ole aikaa tyttärelleen, ainoastaan työlleen. Close on roolissaan erinomainen, muuntuessaan täysin hahmokseen jokaista vanhan liikettä myöten. Mahtava on myös nuori Matthews, jonka ei uskoisi tekevän esikoisleffaansa. Hänestä löytyy juuri sitä oikeaa lapsuuden intoa ja tunnepuuskia, sekä sinisilmäisyyttä mitä rooli vaatiikin. Hän ja Close muodostavat uskottavan ja ennen kaikkea lämpimän isoäiti-lapsenlapsi-kaksikon. Lie jää näiden naisten varjoon, mutta tämä kuuluukin hänen hahmoonsa, isän vetäytyessä kaiken aikaa omiin oloihinsa, siitäkin huolimatta, että perhe on saapunut lomamökilleen viettämään juhannusta.

Tammikuu 2025 on ollut varsinainen riemuvoitto kotimaisille elokuville. Ensin nähtiin Klaus Härön hieno katsojamenestys Ei koskaan yksin (2024) ja nyt teattereihin on saapunut Kesäkirja, jonka taustalla saattaa pyöriä yhdysvaltalaisia ja brittiläisiä elokuvantekijöitä, ja jossa puhutaan englantia, mutta joka tuntuu silti täysin suomalaiselta. Kesäkirja on kertakaikkisen vaikuttava elokuva, joka etenee hissuksiin ja jossa toisaalta tapahtuu aika vähän, mutta joka tarjoaa silti valtavan paljon. Elokuva viipyilee, muttei ole koskaan pitkäveteinen. Suomalaisille katsojille itse kesäloman vietto mökillä puhuttelee taatusti, oikeastaan iästä riippumatta. Tätä juhannusta kuvataan niin lapsen, aikuisen kuin vanhuksen silmistä ja kokemus on ainakin osittain joka sukupolvelle tunnistettava ja samaistuttava. Tämän lisäksi elokuva kuvaa erinomaisesti lapsen ja tämän isovanhemman välistä suhdetta, jota yleensä välissä olevat lapsen vanhempi, eli isovanhemman oma lapsi, eivät välttämättä edes täysin ymmärrä. Teinkin täysin oikean päätöksen ottaessani isoäitini mukaan leffareissulle, sillä Kesäkirja herätti molemmissa muistoja vuosien takaa.

Tähän kesänviettoon mahtuu monenlaista puuhailtavaa, oli kyse sitten uimisesta, kaarnalaivojen veistelystä, juhannustaikojen tekemisestä tai ihan vain olemisesta yhtä luonnon kanssa. Tunnelataus syntyy kuitenkin hahmojen lähes täysin vaietusta surusta, koskien Sophien äidin kuolemaa, mikä näkyy hahmoissa eri tavoin. Isoäiti yrittää parhaansa mukaan saada poikansa tämän tyttären tueksi. Kaikki tämä johtaa tunteikkaaseen lopetukseen. Kesäkirja on kertakaikkisen kaunis elokuva.

Elokuvan on ohjannut Charlie McDowell, jonka aiemmat työt ovat jääneet aika vähälle huomiolle, mutta joka on tehnyt nyt kulttuuritekoa, työstettyään kansainvälisen produktion Janssonin kirjasta. McDowellin rakentama tunnelma on läpikotaisin nätti, hahmojen tunteiden ylä- ja alamäkien aikana. Ja täytyypä muuten vielä kertoa, että minä itse asiassa törmäsin McDowelliin kesällä 2023 Finnkino Tennispalatsissa, joskin tuolloin en tiennyt hänestä muuta kuin että hän on Emily in Paris -sarjan (2020-) tähti Lily Collinsin - joka toimii Kesäkirjan tuottajana - poikaystävä. Robert Jonesin käsikirjoitus on vahva, etenkin isoäidin ja Sophian välisten keskustelujen puolesta. Myös teknisiltä ansioiltaan Kesäkirja on onnistunut ja kameran takana onkin häärinyt runsaasti suomalaisia tekijöitä. Elokuva on kauniisti kuvattu ja Suomen kesäisiä maisemia katsellessa silmä kyllä lepää. Lavasteet ovat mainiot ja Closen maskeeraukset erittäin vakuuttavat. Äänimaailma on hyvin rakennettu luonnonääniä ja Hania Ranin sävellyksiä myöten. Kuullaanpa leffassa muutamaankin otteeseen myös suomalaisia klassikkolauluja.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.fi.wikipedia.org, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

The Summer Book, 2024, Helsinki-filmi, Finnish Impact Film Fund, Case Study Films, Craig Stilley Productions, Free Range Films, High Frequency Entertainment, Hurst Capital