Arvostelu: Companion (2025)

COMPANION

Ohjaus: Drew Hancock

Pääosissa: Sophie Thatcher, Jack Quaid, Lukas Gage, Megan Suri, Harvey Guillén, Rupert Friend, Marc Menchaca, Jakoubie Young-White ja Matt McCarthy

Genre: trilleri, scifi, komedia

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Ikäraja: 16

Companion on ensikertalaisen Drew Hancockin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva. Hancock kirjoitti elokuvan ja sai myytyä ideansa New Line Cinemalle. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2023 ja nyt Companion on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin leffasta, kun sitä ryhdyttiin mainostamaan mahtavan Barbarian-kauhuelokuvan (2022) kautta ja vaikka olinkin hieman pettynyt, kun kyseessä ei ollutkaan kyseisen elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja Zach Creggerin uusi teos, kävin silti uteliain mielin katsomassa Companionin sen ennakkonäytöksessä Finnkinon Femman päivänä.

Irisin mukavalta vaikuttanut viikonloppu poikaystävänsä kavereiden kanssa syrjäisellä rantamökillä saa shokeeraavan käänteen, kun Irisille selviää, että hän onkin tekoälyllä varustettu robottikumppani.

Kauhugenren uusi nouseva nimi Sophie Thatcher ja The Boys -sarjasta (2019-) tuttu Jack Quaid nähdään Irisinä ja Joshina, siirappiselta vaikuttavana pariskuntana, joilla on kuitenkin salaisuus, jota Iris ei itsekään tiedä: Iris on Joshin netistä tilaama, ihmiseltä näyttävä ja huipputeknologisella tekoälyllä varustettu robottirakas. Thatcher vakuuttaa jälleen kerran, tulkiten hyvin hahmoaan, jolle muodostuu totaalinen identiteettikriisi, kun järkyttävä tapaus paljastaa totuuden Irisille. Quaidin hahmo sen sijaan muuttuu leffan varrella vaivaannuttavaksi incel-stereotypiaksi, mutta sentään Quaid vetää roolinsa täysillä, lisäten kierroksia leffan edetessä yhä vain hullunkurisemmaksi.

     Elokuvassa nähdään myös Rupert Friend rikkaana rantamökin omistavana Sergeynä ja Megan Suri tämän salarakkaana ja Joshin kaverina Katina, sekä Harvey Guillén ja Lukas Gage heidän ystäväpariskuntanaan Elinä ja Patrickina. Sivunäyttelijätkin ovat mainiot rooleissaan, joskin Friend jää harmillisen alikäytetyksi lipevänä miehenä. What We Do in the Shadows -vampyyrisarjasta (2019-2024) tuttu Guillén ja esimerkiksi viimevuotisesta Smile 2 -kauhurainasta (2024) tuttu Gage ovat mahtavat ystäväpariskuntana, jotka vasten tahtoaan joutuvat aikamoiseen tapahtumavyyhtiin mukaan.

Companionin markkinointi on ollut varsin kummallinen. Ensimmäinen traileri piti kaiken vielä mysteerinä ja antoi ymmärtää, että kyseessä olisi puhdasverinen kauhuelokuva. Koska traileri ei muodostanut juuri minkäänlaista hypeä ympärilleen, ohjaaja-kirjoittaja Hancock joutui turhautuneena myöntymään, että suuri osa ihmisistä eivät nykyään halua katsoa leffaa sokkona ja niinpä toinen traileri paljasti elokuvan idean ja todellisen luonteen. Selvän kauhun sijaan Companion on trilleriä ja mustaa huumoria yhdistelevä scifileffa, joka tuo usein mieleen pitkäksi venähtäneen jakson Black Mirror -sarjasta (2011-). Sekaan on myös ryöstetty kuvastoa suoraan Terminator 2 - Tuomion päivästä (Terminator 2: Judgment Day - 1991).

Elokuvassa käsitellään nykypäivänä jo jonkinlaiseksi ilmiöksi noussutta tekoälykumppania ja sellaisen moraalisia kysymyksiä. Onko misogynististä hankkia itselleen virtuaalinen tyttöystävä, joka on juuri sellainen kuin käyttäjänsä haluaa? Onko tässä deittailun tulevaisuus? Samalla leffa puhuu siitä, kuinka naisten autonomiaa omaan kehoonsa rikotaan. Joshilla on puhelimessaan sovellus, jolla hän voi kontrolloida Irisiä kuten hän haluaa. Elokuvan teemat ovat ajatuksiaherättäviä ja ajankohtaisia, joskin niiden käsittely on kaukana hienovaraisuudesta. Tosin ehkä juuri tällainen rautalangasta vääntäminen on sitä, mitä nykypäivän yleisö kaipaa.

Elokuva ei ollut mielestäni läheskään yhtä fiksu kuin se kuvittelee olevansa, lähtien näistä teemojen hieman aliravituista, mutta silti turhankin alleviivaavista käsittelyistä. Vaikka elokuvasta ei etukäteen tietäisikään mitään, ei katsojan tarvitse olla edes sieltä tarkkaavaisimmasta päästä, jotta totuuden Irisistä hoksaa jo ensimetreillä. Joshin lellittelynimi Irisille on "Piip-puup", Iris kertoo spontaanisti säätiedotuksen kuin mikäkin sovellus, Kat kysyy Irisiltä suoraan, että eikös tämä ole nimenomaan rakennettu Joshin rakastamista varten ja onpa nimi "Iris" toisinpäin "Siri". Vaikka käsikirjoitus onkin paikoitellen hieman ontuva, johtaa se silti passeliin ja parhaimmillaan todella viihdyttävään lopputulokseen. Yllätyksenä tullut komediapuoli on pääasiassa onnistunut ja leffa tarjoaa muutamat makeat naurut. Ja vaikkei tekoälytyttöystäväkuvio pääse yllättämään, on loppuelokuva onneksi hyviä käänteitä täynnä.

Drew Hancockin käsikirjoitus jättää tosiaan hieman toivomisen varaa, mutta sitä hän onneksi korvaa sujuvalla ohjauksellaan. Companion on Hancockin ensimmäinen täyspitkä elokuva, mutta sitä ei hoksaa lopputuloksesta. Hänen rakentamansa ilmapiiri tasapainottelee vakuuttavasti jännityksen ja huumorin välillä. Teknisiltä ansioiltaan Companion on pääasiassa pätevä. Elokuva on hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivat ja äänimaailmakin oivallisesti rakennettu. Tietokonetehosteista huomaa pienehkön budjetin ja etenkin digitaaliset verenroiskahdukset näyttävät hieman kököiltä, mutta onneksi efektejä hyödynnetään säästeliäästi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.1.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Companion, 2025, New Line Cinema, Vertigo Entertainment, BoulderLight Pictures