Arvostelu: Spermageddon (2024)

SPERMAGEDDON

Ohjaus: Tommy Wirkola ja Rasmus A. Sivertsen

Pääosissa: Aksel Hennie, Mathilde Storm, Christian Mikkelsen, Nasrin Khusrawi, Christian Rubeck, Bjørn Sundquist, John Rungot, Gustav Nilsen, Stig Frode Henriksen, Jakob Schøyen Andersen, Ingrid Bolsø Berdal, Charlotte Frogner ja Silya

Genre: animaatio, komedia

Kesto: 1 tunti 20 minuuttia

Ikäraja: 16

Spermageddon on... noh, ihan aito ja oikea norjalainen elokuva. Tommy Wirkola, Jesper Sundnes ja Vegar Hoel suunnittelivat elokuvan käsikirjoituksen. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä ja animointiprosessi käynnistyi keväällä 2022. Spermageddon sai maailmanensi-iltansa Ranskassa jo kesällä 2024 ja nyt elokuva saapuu myös Suomen teattereihin. Minun on pakko myöntää, että jollain oudolla tavalla kyseessä on ollut yksi eniten odottamistani elokuvista alkuvuodesta, lähinnä sen pöyristyttävän ja poskettoman konseptin takia. Jo pelkkä leffan nimi herättää taatusti uteliaisuuden ja kävinkin katsomassa Spermageddonin heti ensi-iltapäivänä.

Nuoret Jere ja Liisa valmistautuvat harrastamaan seksiä ensimmäistä kertaa ja samalla Jeren kiveksissä siittiö nimeltä Simppa valmistautuu elämänsä päätehtävään, hedelmöittämään munasolun.

Spermageddon kertoo kahta risteilevää tarinaa. Niistä ensimmäisessä teinipoika Jere (Christian Mikkelsen) matkaa mökille, viettääkseen viikonloppua kavereidensa kanssa. Yksi paikallaolijoista on Jeren ihastus Liisa (Nasrin Khusrawi) ja kun tunteet ovat vielä molemminpuoleisia, yötä kohti Jere ja Liisa päätyvät kahdestaan ja petipuuhat alkavat näyttää houkuttelevilta. Jere on mitä noloin teinijätkä, johon on vaikea kuvitella kenenkään iskevän silmiään, kun taas Liisasta on tehty fiksu ja flirttaileva, minkä lisäksi tyttö on vieläpä scifi- ja fantasianörtti, saaden katsojan ymmärtämään, mitä Jere tässä näkee.

    Se elokuvan toinen tarina onkin sitten paljon villimpi. Toinen kertomus tapahtuu Jeren kiveksissä, joissa siittiöt valmistuvat teinien tulevaan vaakamamboon ja sitä seuraavaan kliimaksiin, eli spermageddoniin. Näitä valmistautuneita ovat muun muassa Simppa (Aksel Hennie), tämän paras kaveri Kumilla (Mathilde Storm), siittiöitä kouluttava professori (Bjørn Sundquist), hämärähemmo Syväkurkku (John Rungot), sekä Jizzmo (Christian Rubeck), vaikutusvaltainen siittiö, joka aikoo käyttää hävyttömiä keinoja saavuttaakseen munasolun - vaikka se tarkoittaisi jokaisen muun siittiön tappamista. Siittiöhahmot ovat vähemmän yllättäen paljon kiinnostavampia tyyppejä kuin poika, jonka palleissa he muhivat. Siittiöt ovat veikeän erilaisia persoonia ja kun heidän, öh, seikkailunsa alkaa, matkalle lähtee yllättävänkin kiinnostuneena mukaan.

Kuten varmaan jo pelkästä nimestä käy selväksi, ei Spermageddon ole mikään koko perheen yhteiseen elokuvahetkeen tarkoitettu animaatio. Ikärajaksi on lätkäisty K16, mikä on toisaalta huvittavaa, sillä elokuvan kohdeyleisö tuntuu kuitenkin koostuvan hieman sitä nuoremmista, jotka hihittelevät terveystiedon tunneilla oppikirjan niiden tiettyjen sivujen kuvituksille. Samaan aikaan kyseessä on heille myös jokseenkin opettavainen elokuva, joka muistuttaa ehkäisyn käytöstä. Suuri osa seksivalistuksesta tehdään toki huumorin kautta ja etenkin Jeren isän pitäessä pojalleen puhetta kukista ja mehiläisistä, saavat niin Jere kuin katsoja kiemurrella kiusallisuudessa.

Aikuiskatsojillekin Spermageddon toimii, kunhan omaa juuri oikeanlaisen huumorintajun. Minun on pakko myöntää, että nauroin runsaasti läpi leffan. Vaikka periaatteessa Spermageddon olisi helppo leimata typeräksi ja lapselliseksi rainaksi, en itse voinut kuin nostaa hattua tekijöiden uskaliaisuudelle ja päämääräisyydelle taattua kulmienkohottelua aiheuttavaa projektiaan kohtaan. Sen hölmöydessä on jotain oudon nerokasta ja vaikka leffa onkin periaatteessa puhdasta häröilyä ja myötähäpeää, se onnistuu paljon paremmin kuin vaikkapa lähes vuosikymmenen takainen, panevista elintarviketuotteista kertova Sausage Party (2016). Siinä, missä Sausage Party oli hauska enemmän ajatuksena kuin toteutukseltaan, Spermageddon jaksaa naurattaa loppuun asti. Aina kun ehtii luulla, että tekijät ovat jo käyttäneet kaikki paukkunsa, he iskevät lisää pökköä pesään ja homma viihdyttää jälleen. Alle puolentoista tunnin kesto on oikein passeli tälle menolle. Koska eihän se ole se pituus, vaan se, miten sitä käyttää.

Spermageddonin animaatiojälki on ihan kivaa, mutta eipä leffa yllä visuaalisuuksissa vaikkapa Disneyn, Pixarin tai DreamWorksin komeiden taidonnäytteiden tasolle. Pixarista puheen ollen, mielleyhtymiä syntyy väkisilläkin yhtiön Inside Out -hittianimaatioita (2015-2024) kohtaan, etenkin kun leffassa seurataan Jeren aivoja, jotka ohjailevat poikaa samannäköisellä paneelilla kuin Inside Outin tunteet. Tässä paneelissa on tosin seisokkimittari. Mökki ja sitä ympäröivä metsä ovat oivallisesti työstetyt, mutta kiinnostavinta antiahan miljöönä on toki siittiöiden mielikuvituksellinen maailma. Siittiöistä on tehty hupaisan näköisiä ja hahmoille on keksitty vekkuli elekieli, siitäkin huolimatta, että heillä on periaatteessa pelkkä pää ja sitä seuraava siima. Äänimaailma on kelvollisesti rakennettu ja oman hupaisan lisänsä menoon tuovat musikaalinumerot. Jizzmon hoilaama Spermageddon-laulu jää takuulla soimaan päässä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.2.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Spermageddon, 2024, 74 Entertainment, Qvisten Animation