THE BREAKFAST CLUB
Ohjaus: John Hughes
Pääosissa: Judd Nelson, Emilio Estevez, Molly Ringwald, Anthony Michael Hall, Ally Sheedy, Paul Gleason ja John Kapelos
Genre: komedia, draama
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Ikäraja: 16
The Breakfast Club (esitetty Suomen televisiossa myös nimellä "Brekkariklubi") on John Hughesin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama draamakomedia. Hughes työsti elokuvan käsikirjoituksen työnimellä "The Lunch Bunch", mutta vaihtoi nimen kuultuaan ystävänsä koulussa järjestettävästä jälki-istuntotunnista nimeltä "The Breakfast Club". Hän aikoi tehdä elokuvan ohjausdebyyttinään, mutta päätyikin ensin tekemään komedian Synttärit (Sixteen Candles - 1984). Hughes koki vaikeuksia saada jälki-istuntoleffalleen rahoitusta, koska hän oli vielä varsin kokematon elokuva-alalla. Hän minimoikin taloudelliset riskit sijoittamalla koko elokuvan kouluun ja typistämällä hahmogallerian minimiin. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 1984 ja lopulta The Breakfast Club sai maailmanensi-iltansa 7. helmikuuta 1985 - tasan 40 vuotta sitten! Pieneen budjettiinsa verrattuna elokuva oli iso hitti, mutta sillä kesti aikaa voittaa kriitikot puolelleen. Vuosien varrella elokuvan arvostus on vain kasvanut ja nykyään sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista nuorisoelokuvista. Itse katsoin The Breakfast Clubin ensimmäisen kerran aika lailla kymmenen vuotta sitten. Pidin leffasta, mutten ole katsonut sitä uudestaan. Kuitenkin nyt kun huomasin elokuvan täyttävän 40 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen toistamiseen ja samalla arvostella sen.
24. maaliskuuta 1984 viisi toisilleen tuntematonta nuorta viettävät lauantaita jälki-istunnossa, joka muuttaa heistä jokaisen elämät.
Breakfast Club muodostuu viidestä päällepäin varsin stereotyyppisestä teinistä. On "neropatti" Brian (Anthony Michael Hall), "urheilija" Andrew (Emilio Estevez) "sekopää" Allison (Ally Sheedy), "prinsessa" Claire (Molly Ringwald) ja "rikollinen" Bender (Judd Nelson). Nuoret käyvät samaa koulua, mutta he ovat niin kiinni omissa samanhenkisissä kaveriporukoissaan, että muut neljä ovat jokaiselle lähinnä tutut kasvot luokasta, käytävältä tai ruokalasta. Jokainen heistä on tehnyt jotain väärää ja siksi jokainen heistä joutuu viettämään erään maaliskuisen lauantain jälki-istunnossa. Kaikki viisi hahmoa ovat onnistuneita, eikä yksikään heistä jää lopulta yksiulotteiseksi kliseeksi. Jokaista viisikosta ryhdytään vähitellen avaamaan ja samalla katsoja tykästyy ja kiintyy hahmoihin voimakkaasti. Jokaisesta löytyy jotain samaistumispintaa ja eri katsojille nousee takuulla esiin eri suosikki viisikosta. Hall, Estevez, Sheedy, Ringwald ja Nelson ovat kaikki nappivalintoja rooleihinsa - Nelson niinkin hyvä valinta, että hän jatkoi kaikille paskat haistattavan Benderin esittämistä silloinkin, kun kamerat eivät pyörineet. Nuorten näyttelijöiden kemiat osuvat täydellisesti yksiin ja oli kyse sitten hahmojen välisistä riidoista tai hauskanpidosta, heidän puuhiaan seuraa mielellään.
Merkittävä hahmo on myös Paul Gleasonin näyttelemä Richard Vernon, koulun vararehtori, jonka tehtävänä on valvoa näitä oppilaita jälki-istunnon ajan. Nopeasti käy selväksi, ettei Vernon ole kovinkaan mukava heppu, mutta hänestäkin löytyy useampia puolia elokuvan edetessä. Välillä voi ymmärtää vararehtorin äkäistä luonnetta ja häpeilemättömiä lausahduksia, mutta toisinaan taas hän ampuu pahasti yli, eikä hänen välttämättä kuuluisi olla tällaisissa työtehtävissä. Gleasonista löytyy oikeaa karismaa auktoriteettiseen rooliin.
Kun katsoin The Breakfast Clubin ensimmäistä kertaa, pidin sitä oikein kelpo kasarikomediana, mutta se ei juuri sen enempää resonoinut. Kuitenkin nyt, katsoessani elokuvaa uudestaan, se onnistui iskemään häkellyttävän lujaa. Kyseessä on erinomainen teos ja yksi kaikkien aikojen parhaista nuorisokuvauksista. Elokuva leikittelee fantastisesti teinihahmokliseillä, nostamalla pöydälle ne kaikista tyypillisimmät stereotypiat. Kuitenkin toisin kuin muut teinirainat ennen The Breakfast Clubia ja The Breakfast Clubin jälkeen, tämä elokuva haluaa kaivaa huomattavasti pintaa syvemmälle. Yksi kerrallaan nämä nuoret laskevat roolejaan, naamioitaan ja suojamuurejaan toistensa edessä ja avaavat, miksi he ovat sellaisia kuin he ovat. Tästä saadaan aikaiseksi aivan mielettömän hyvä ja tunteikas keskustelu viisikon välillä, jossa yksi kerrallaan jokainen heistä murtuu ja tuo esiin todellisen itsensä. Viisikon tehtävänä jälki-istunnossa olisi kirjoittaa esseet siitä, keitä he ovat ja mitä he haluaisivat olla ja vaikka nuo tekstit jäävät tekemättä, katsojalle kyllä selviää vastaukset kysymyksiin.
The Breakfast Club on myös upea yhdistelmä hersyvää huumoria ja sydämellistä draamaa. Siitä löytyy useita hupaisia repliikkejä ja koomisia tilanteita, mutta myös syvälle pureutuvia henkilökuvauksia, jotka eivät jätä kylmäksi. Katsojalla on itselläänkin tippa linssissä loppupäässä, kun nuoret pohtivat, että jatkuuko heidän tuore ystävyytensä, kun koulu taas jatkuu seuraavalla viikolla, vai palaavatko he takaisin näihin rooleihinsa ja kaveriporukoihinsa? Aivan mahtavia hetkiä täynnä oleva teos huipentuu yhteen elokuvahistorian ikonisimmista finaaliotoksista, joiden myötä niin hahmot kuin katsojakin tuntevat käyneensä läpi varsinaisen matkan, jonka jälkeen ei ole enää paluuta entiseen. Teinileffojen mestariteos, mikä jokaisen pitäisi nähdä ainakin kerran elämässään!
Rahoittajat olivat täysin turhaan huolissaan ohjaaja-käsikirjoittaja John Hughesin kokemattomuudesta. Hughes hoitaa tonttinsa kunnialla kotiin molemmissa hommissa. Hänen ohjauksensa on väkevää, niin näyttelijöiden kohdalla kuin ilmapiirin rakentamisessa. Myös Hughesin teksti on ensiluokkainen oivaltavuudessaan. Kesto on pidetty napakassa vain vähän päälle puolentoista tunnin mitassa, johon ei tyhjäkäyntiä kuulu ja joka on pullollaan loistavaa dialogia. The Breakfast Club on myös hyvin kuvattu ja sujuvasti leikattu. Kirjastotilan lavasteet ovat hienot ja puvustus oivallista. Äänimaailma on pätevästi työstetty kasaan ja musiikkia hyödynnetään säästeliäästi, mutta sitäkin tehokkaammin. Elokuvan päätteeksi päähän jää takuulla soimaan Simple Mindsin esittämä Don't You (Forget About Me) -kappale.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 2.6.2024
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Breakfast Club, 1985, Universal Pictures, A&M Films, Channel Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti