Arvostelu: The Forever Purge (2021)

THE FOREVER PURGE

Ohjaus: Everardo Gout

Pääosissa: Ana de la Reguera, Tenoch Huerta, Josh Lucas, Cassidy Freeman, Leven Rambin, Will Patton, Will Brittain, Alejandro Edda, Sammi Rotibi, Zahn McClarnon ja Jeffrey Doornbos

Genre: kauhu, toiminta

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikäraja: 16

Kauhuelokuva Puhdistuksen yö (The Purge - 2013) oli taloudellinen hitti, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Puhdistuksen yö: Anarkia (The Purge: Anarchy - 2014), The Purge: Election Year (2016) ja The First Purge (2018) olivat kaikki edeltäjiään menestyneempiä lippuluukuilla, vaikka jokainen saikin lähinnä negatiivista palautetta kriitikoilta. Elokuvien perään päätettiin tehdä televisiosarja The Purge, joka kuitenkin pyöri vain kahden kauden ajan vuodesta 2018 vuoteen 2019. Viidennen elokuvan suunnittelukin lähti nopeasti liikkeelle ja sen kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2019. Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä kesällä 2020, mutta koronaviruspandemian vuoksi sen ensi-iltaa jouduttiin siirtämään. Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa The Forever Purge -nimen saanut leffa julkaistiin kesällä 2021, mutta Suomeen elokuva saapui vasta syksyllä, suoraan myyntiin ja vuokralle. Itse en ole koskaan pahemmin piitannut Purge-elokuvista. Vuonna 2020 katsoin ja arvostelin elokuvat ja sarjan läpi valmistautuessani uuteen filmiin ja kun The Forever Purge oli vihdoin katsottavissa myös Suomessa, vuokrasin ja katsoin sen.

Jokavuotinen Puhdistuksen yö on juuri päättynyt Yhdysvalloissa, mutta eräs ryhmä ei suostukaan lopettamaan kaaosta ja anarkiaa. Yhdessä karjatilan omistavan Tuckerin perheen kanssa pariskunta Juan ja Adela yrittävät päästä pakoon näitä Iankaikkisia Puhdistajia.

Tällä kertaa keskelle Yhdysvaltojen kuvitteellista juhlaa, Puhdistuksen yötä, jolloin kaikki rikokset ovat sallittuja 12 tunnin ajan, päätyvät Meksikosta muuttanut pariskunta Juan ja Adela (Tenoch Huerta ja Ana de la Reguera), sekä Tuckerin perhe, johon kuuluvat Caleb-isä (Will Patton), hänen tyttärensä Harper (Leven Rambin) ja poikansa Dylan (Josh Lucas) ja Dylanin vaimo Cassie (Cassidy Freeman). Valitettavasti tälläkään kertaa Purge-leffan hahmogalleria ei tee minkäänlaista vaikutusta, eikä kenestäkään huomaa piittaavan elokuvan edetessä. Hahmot ovat tylsän pahvisia, eikä yhdenkään kohtalolla ole mitään merkitystä. Meksikolaistaustaisesta parista voisi helposti saada enemmän irti, mutta elokuva on tehty vailla mitään yritystä ja hekin jäävät latteiksi. Näyttelijät yrittävät parhaansa sen kanssa, mitä heille tarjotaan käsikirjoituksessa ja ohjauksella, mutta eipä se todellakaan paljoa ole.

Tylsät hahmot on vain yksi syistä, miksi liian pitkäksi venähtäneen Purge-elokuvasarjan jo viides osa, The Forever Purge on kehno raina. Kun hahmojen kohtaloista ei piittaa, ei leffasta myöskään löydy jännitettä. Ja kun kyseessähän pitäisi olla jonkin sortin kauhuelokuva tai vähintään trillerintapainen, jännityksen puute viittaa isoon epäonnistumiseen. Suoraan sanottuna The Forever Purge on erittäin tylsä elokuva. Leffasarjan tutut jipot on jo käytetty, eikä viidenteen filmiin millään keksitä mitään oikeasti uutta. Ainoa uutuus yrittää olla se, että mukana on ihmisryhmä, jolle 12 tunnin "puhdistautuminen" ei riitäkään, vaan he haluavat jatkaa hirmutekoja vielä sireenin soitua merkiksi siitä, että nyt pitää taas käyttäytyä kiltisti ja unohtaa naapurin tai työkaverin kanssa se, että juuri yritettiin tappaa toisemme.

Näiden Iankaikkisten Puhdistautujien (joiksi jengi itseään julistaa) kautta elokuvasarja pyrkii jälleen ottamaan entistä vahvemmin kantaa poliittisiin asioihin ja Yhdysvaltojen meininkiin. Leffasarjan lähtiessä liikkeelle satiirintapainen kohdistui enemmän jenkkilän aseihannoinnille, rikollisuuden määrälle ja rikkaiden asemalle, mutta sanoma on kääntynyt enemmän siihen, kuinka Puhdistus onkin valkoisten tapa päästä eroon etnisistä ihmisryhmistä. Iankaikkiset Puhdistajat haluavat "puhdistaa" Yhdysvallat maahanmuuttajista ja niinpä Juan ja Adela osuvat heidän silmätikuikseen heti leffan alussa. Vaikka toisaalta on hyvä, että leffasarja yrittää sanoa jotain maan tilanteesta, on elokuva liiankin aggressiivinen ja saarnaava, vieden kaiken mahdollisen huvin pois filmistä. Elokuvan yritys sanoa jotain merkittävää tulee lopulta takellellen ulos tyylillä: "rasismi on muuten ikävä juttu ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain." Keskittyisivät vain näyttämään, millaisiksi hirviöiksi itse kukin muuttuu, kun heille antaa luvan tehdä ihan mitä vain.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Everardo Gout, jonka aiempiin töihin kuuluu lähinnä lyhytelokuvia ja jaksoja eri televisiosarjoista, kuten Luke Cagesta (2016-2018) ja Snowpierceristä (2020-). Goutin työ on ponnetonta, eikä hän saa rakennettua tunnelmaa ollenkaan. Käsikirjoituksen taas on jälleen rustannut James DeMonaco, jolla on täysin ideat loppu. Ainoa älynväläys on, että tässä kuvitteellisessa maailmassa Yhdysvalloissa annetaan työpaikkabonukset juuri ennen Puhdistuksen yötä, jotta työntekijät voisivat ostaa aseita ja puolustaa itseään, jotta pystyisivät tehdä töitä seuraavankin vuoden ajan. Se kuulostaa hyvin amerikkalaiselta. Tekniseltä puoleltaan The Forever Purge ei myöskään ole kaksinen. Seassa on oivaa kuvausta, ihan päheitä puhdistautujien asuja, sekä kelvollisia ääniefektejä. Erikoistehosteista kuitenkin huomaa pienen budjetin, aivan kuin leffa olisi alun perinkin tehty katsottavaksi televisiosta.

Yhteenveto: The Forever Purge on kehno yritys pitää kuolemaa tekevää kauhuleffasarjan tapaista hengissä. Tutusta ideasta ei oikein keksitä enää mitään uutta ja niinpä homma on venytetty seuraavalle tasolle ajatuksella "mutta mitä jos jotkut haluavatkin olla rikollisia joka päivä?" Elokuvan syyttelevä sormi osoittelee kiusallisesti vähän joka suuntaan, mutta sen sijaan, että filmi oikeasti julistaisi jotain jonkin puolesta, lopputulos on pelkkä heiveröinen ääni massan keskellä. Kauhuleffaksi The Forever Purge on myös harmillisen vaisu, eikä sen aikana pääse jännittämään. Hahmojen kohtalot eivät kiinnosta, joten heidän edesottamustensa seuraaminen on aika pitkäveteistä puuhaa. Elokuvasarjan luoja James DeMonaco oli aiemmin sanonut tämän jäävän viimeiseksi Purgeksi, mutta eipä taida tulla yllätyksenä, että kuudetta filmiä suunnitellaan parhaillaan. Sitä odotellessa yritän puhdistaa mieleni tästä pökäleestä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.11.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Forever Purge, 2021, Universal Pictures, Blumhouse Productions, Platinum Dunes, Man in a Tree, Perfect World Pictures

Arvostelu: American Made (2017)

AMERICAN MADE (2017)

Ohjaus: Doug Liman
Pääosissa: Tom Cruise, Domhnall Gleeson, Sarah Wright, Alejandro Edda, Jesse Plemons, Caleb Landry Jones ja Jayma Mays
Genre: draama, komedia
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12

American Made on tositapahtumiin perustuva elokuva Barry Sealista, joka oli mukana useissa salakuljetusbisneksissä 1980-luvulla. Leffan teko lähti liikkeelle, kun ohjaaja Doug Liman sai käsiinsä Gary Spinellin käsikirjoituksen ja innostui siitä heti. Kuvaukset alkoivat keväällä 2015 työnimellä "Mena". Elokuvan oli tarkoitus ilmestyä jo alkuvuodesta 2017, mutta ensi-ilta siirrettiin kesän loppuun ja nimi muutettiin American Madeksi. Leffan piti ilmestyä Suomessa 18. elokuuta, mutta ensi-iltaa siirrettiin jälleen muutamalla viikolla eteenpäin. Noh, näemme sen silti ennen Yhdysvaltoja, jonne se saapuu vasta syyskuun lopussa. Kiinnostuin American Madesta heti, kun kuulin, että sen pääosassa esiintyy Tom Cruise. Otin selvää, millaisesta filmistä oli kyse ja aihe sai minut kiinnostumaan lisää. Olin myös yllättynyt, kuinka positiivisen vastaanoton elokuva oli saanut, joten menin oikein positiivisin mielin katsomaan sen.

Salakuljettaja Barry Seal päätyy CIA:n salaisiin hommiin ja huomaa voivansa tienata tolkuttomia summia rahaa viemällä asioita paikasta toiseen. CIA-tehtävien lisäksi hän päätyy kuljettamaan mm. kartellin huumeita Yhdysvaltoihin ja aseita Nigaracuassa taisteleville contrasotilaille. Mikä voisi mennä pieleen?

Barry Sealia näyttelee tosiaan Tom Cruise, joka on aika samanlainen virnistelevä hurmuri kuin monissa muissakin leffoissa. Barry on todella huoleton veikko, joka uskoo itseensä, eikä tunnu usein edes miettivän, että asiat voisivat mennä pieleen. Hahmon ajatusmaailma tuodaan kaiken aikaa erinomaisesti esille ja katsojana onkin hauska seurata, mitä Barryn pään sisällä liikkuu. Vaikka Cruise ei olekaan erityisen hieno näyttelijä, häneltä löytyy silti aina niin paljon energiaa, riemua ja karismaa, että häntä seuraa oikein mielellään hahmona kuin hahmona. Cruise itsessään jo luo tunnelmaa elokuvaan ja siten pysyy show'n tähtenä kaiken aikaa.
     Brendan Gleesonin poika Domhnall Gleeson esittää agentti Schaferia, joka pistää Barryn salakuljettamaan CIA:n puolesta. Agentti Schafer ei ole hahmona kovin kiinnostava, vaikka hänestä löytyykin toimivia puolia. Gleeson on kuitenkin toimiva roolissa, mutta jää selvästi joka kohtauksessaan Cruisen varjoon.
     Elokuvassa nähdään myös mm. Sarah Wright Barryn Lucy-vaimona, jolle Barry ei saa kertoa työstään, mikä aiheuttaa tietty ongelmia suhteelle; Jesse Plemons sheriffi Downingina; Alejandro Edda Meddelínin huumekartellin perustaja Jorgena; sekä Caleb Landry Jones Lucyn erikoisena pikkuveli JB:nä. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin, etenkin jälkimmäinen, joka sopii osaansa jo pelkän ulkonäkönsä ansiosta.

American Made lähtee erittäin oivallisesti liikkeelle ja nappaa katsojan mukaansa rennon tunnelman avulla. Barry esitellään hauskasti ja katsojana haluaa heti tietää, miten salakuljetushommissa tulee käymään. Läpi elokuvan kuultava Barryn kertojaääni selittää katsojille huvittavasti, miten hän päätyy ties minkälaisiin tilanteisiin. Vaikka paikoitellen tuntuu tylsältä, ettei leffa näytä asioita, vaan sen pitää jatkuvasti selittää juontaan, osoittautuu kertojaääni kuitenkin yllättävän hyödylliseksi, mitä pidemmälle elokuva kulkee. Barrylle tulee nimittäin jatkuvasti uusia hommia, jolloin on todella mukavaa, että parissa kohtaa pysähdytään tarkentamaan keille kaikille hän tekee hommia. Filmi kulkee nopealla temmolla eteenpäin ja katsojana on vaikea olla hymyilemättä ja hekottelematta, kun Barry selviää ties mistä tilanteista ja hänet pistetään taas kerran uusiin töihin. Ja rahaa sen kuin virtaa. Voisi helposti kuvitella, että näin kaksituntinen American Made tuntuisi olevan lähes hetkessä ohi, mutta ei.

Kun elokuvassa tapahtuu koko ajan jotain, luulin kolmen vartin kohdalla, että leffa olisi ohittanut jo useita minuutteja sitten puolen välin. Katsojaa läimitään kasvoille uudella tiedolla vähän väliä, jolloin ei ole ihme, että alkaa käydä sekavaksi, mitä kaikkea Barryn pitääkään tehdä. Mukana on niin paljon erilaisia juonikuvioita, jotka kulkevat päällekäin, että filmi alkaa tuntua uuvuttavalta kokemukselta. Vielä kun uudet asiat tarjoavat mukaan lähestulkoon pelkkää salakuljetusta, ei tarina tunnu kulkevan eteenpäin, vaan se alkaa kiertämään kehää. Rytmitys ei ole kummoisesti toteutettu. Välillä katsoja saa kiinni leffan tunteesta ja jännittää, mitä käy Barrylle, jos eri osapuolet saavat tietää kaikesta, mitä hän tekee, mutta kun tarinan huipennus vihdoin koittaa, on se toteutettu latteasti ja kokonaisuudesta jää helposti aika mitäänsanomaton olo. Lopputuloksena on keskinkertainen teos, joka tarjoaa muutamat hyvät naurut ja pientä jännitystä, sekä tietysti mainion Tom Cruisen, mutta siihen se jää. Hauskinta on, miten elokuvassa tehdään pilkkaa Yhdysvalloista, vaikka samalla se on myös todella jenkkiteos, etenkin kun nimenä on "American Made".

Tom Cruisen lisäksi kiinnostuin leffasta myös sen ohjaajan takia. Tämä on nimittäin Cruisen ja ohjaaja Doug Limanin toinen yhteistyö, ensimmäisen ollessa kelpo scifitoiminta Edge of Tomorrow (2014). Tässä Liman on paikoitellen onnistunut, kun taas välillä hän ei ole saanut kerrottua kokonaisuutta kovin hyvällä tavalla. Myös Gary Spinellin käsikirjoitus heittelehtii välillä miten sattuu. Kaikkein huonointa koko elokuvassa on kuitenkin sen kuvaus. Mukana on useita tyylikkäitä laajoja kuvia, jotka näyttävät hienoilta - etenkin ilmassa otetut lentokuvat - mutta muuten kuvaus näyttää siltä kuin pääkuvaaja olisi filmannut jokaiseen kohtaukseen yhden laajan kuvan ja lähtenyt tauolle, jolloin kameran on saanut innokas harjoittelija, joka ei tiedä yhtään, mitä sellaisella tekisi. Kuvasommittelu on usein karmean näköistä, minkä lisäksi kuvaus on hoidettu paikoitellen niin surkeasti, että voisi luulla katsovansa "found footage" -elokuvaa, jossa hahmot itse kuvaavat kaiken. Leikkauskaan ei ole mitä parhaimmasta päästä. Muuten tekninen toteutus on pääasiassa onnistunutta.

Yhteenveto: American Madesta löytyy mielenkiintoinen tarina, joka menee valitettavan usein hukkaan pitkäveteisen kerronnan ja osittain surkean teknisen toteutuksen takia. Kuvaus on välillä taidokasta, mutta suurimmaksi osaksi se näyttää amatöörimäisen hirveältä heilumiselta. Alkupää leffasta saa napattua katsojan mukaansa, mutta menettää otteensa jo ennen puolta väliä, kun kaiken aikaa tapahtuu hirveästi jotain, mutta tarina ei silti tunnu etenevän, vaan kiertää kehää. Välillä Barryn kertojaääni tuntuu laiskalta ratkaisulta, mutta paikoitellen se on tarpeellinen, sillä ennemmin tai myöhemmin katsoja tarvitsee selityksen, mitä hän tekee ja kenelle. Tom Cruise varastaa jatkuvasti show'n pääosassa ja jättää muut näyttelijät helposti varjoonsa. American Made on keskinkertainen hömppä, jonka vilkaisee kerran, mutta jota ei tarvitse nähdä uudestaan. Elokuvateatteriin ei tämän takia tarvitse lähteä, mutta kyllä sen katsoo sujuvasti esimerkiksi Netflixistä tai televisiosta, kun se niihin päätyy katseltavaksi. Itse olen jopa sitä mieltä, että tämän vuoden The Mummy (2017) oli parempi Cruise-filmi kuin tämä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.8.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.joblo.com
American Made, 2017, Cross Creek Pictures, Imagine Entertainment, Quadrant Pictures, Vendian Entertainment