The Ugly Stepsister (Den Stygge Stesøsteren - 2025) - elokuva-arvostelu

THE UGLY STEPSISTER

DEN STYGGE STESØSTEREN

Ohjaus: Emilie Blichfeldt

Näyttelijät: Lea Myren, Ane Dahl Torp, Thea Sofie Loch Næss, Flo Fagerli, Isac Calmroth, Malte Myrenberg Gårdinger, Ralph Carlsson, Cecilia von der Esch, Katarzyna Herman, Adam Lundgren ja Willy Ramnek Petri

Genre: kauhu

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 16

The Ugly Stepsister pohjautuu Grimmin veljesten versioon Tuhkimo-sadusta. Ohjaaja-käsikirjoittaja Emilie Blichfeldt piti Grimmien synkemmästä tulkinnasta ja halusi kertoa kerrankin tarinan Tuhkimon kateellisen sisarpuolen vinkkelistä. Kun hän katsoi David Cronenbergin elokuvan Crashin (1996), hän innostui näkemästään ja päätti tehdä oman elokuvansa samalla body horror -tyylillä. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta The Ugly Stepsister sai maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla tammikuussa 2025. Suomessa elokuva esitettiin muutamaa kuukautta myöhemmin Night Visions -festivaaleilla. Itse kuulin leffasta vasta loppuvuodesta ja kun elokuva sai Oscar-ehdokkuuden maskeerauksestaan, päätin vihdoin katsoa sen.

Kun Elviran leskeksi jäänyt äiti menee uudelleen naimisiin, he muuttavat uuden miehen ja tämän tyttären Agneksen luokse. Uusi mies kuitenkin kuolee ja perhe jää varattomaksi, jolloin ainoa toivo on saada paikallinen prinssi naimaan Elvira. Ongelma vain on, että Elvira ei ole erityisen viehättävä ja siihen on tehtävä muutos, hinnalla millä hyvänsä.

Lea Myren näyttelee Elviraa, joka haaveilee tulevaisuudesta ihka oikean prinssin vaimona. Elvira ei ole kuitenkaan yhteiskunnan silmissä kovinkaan kaunis ja niinpä Elvira pelkää, ettei prinssi voisi koskaan huomioida häntä. Tilaisuus yllättäen koittaa, kun Elvira ja hänen siskonsa Alma (Flo Fagerli) muuttavat yhdessä äitinsä (Ane Dahl Torp) kanssa äidin uuden miehen (Ralph Carlsson) luokse. Kun mies äkillisesti kuolee ja käy selväksi, että tämä oli itse asiassa varaton, Elvirasta on pakko saada kaunis, jotta tämä voidaan naittaa prinssille ja taata siten perheen taloudellinen tulevaisuus. Myren on oiva valinta rooliinsa ja hän tulkitsee vaikuttavasti aluksi ihan sympaattisen hahmonsa pakkomielteiseksi muuttuvaa muutosta. Torp on myös mainio tämän karmeana äitinä, joka käyttää hävyttömästi tytärtään omien etujensa ajamiseksi.

     Elokuvassa nähdään myös Thea Sofie Loch Næss Elviran uutena sisarpuolena, kauniina Tuhkim... siis Agneksena, Isac Calmroth prinssi Julianina, Katarzyna Herman tanssia opettavana madame Wandziana, Adam Lundgren kosmeettisena kirurgina Esthétiquena ja Cecilia von der Esch Elviraa muodonmuutoksessa auttavana, hauskasti nimettynä von Kronenberginä. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä rooleissaan, etenkin Herman ja Lundgren varsin eksentrisinä hahmoinaan.

The Ugly Stepsister on tosiaan saanut inspiraationsa Tuhkimosta, mutta ei todellakaan mistään Disneyn piirretystä, vaan Grimmin veljesten versiosta, mihin kuuluu esimerkiksi sitä, että Tuhkimon kateelliset sisarpuolet leikkelevät varpaitaan ja kantapäitään irti mahduttaakseen jalkansa lasikenkään. On vekkuli idea nostaa keskiöön Tuhkimon sijaan yksi tämän sisarpuolista, joka haikailee prinssin perään. Näin tuttuakin tutummasta tarinasta saadaan aikaiseksi pitkästä aikaa kiehtova adaptaatio, joka myös osoittaa, että klassisista saduista olisi mahdollista tehdä onnistuneita kauhuelokuvia, eikä vain jotain Winnie-the-Pooh: Blood and Honeyn (2023) tai Peter Pan's Neverland Nightmaren (2025) kaltaisia räpellyksiä.

Elokuva suorastaan lumoaa mukaansa tietyllä tavalla ihastuttavan estetiikkansa kanssa, joka muuttuu kuitenkin hiljalleen vinksahtaneemmaksi. Kauhu tuodaan mukaan yhä vain epämiellyttävämpien kohtausten muodossa, joissa Elvirasta yritetään saada kauniimpi. Parit näistä kohtauksista ovat niin häijyjä ja suorastaan jopa kuvottavia, että katse tekisi mieli kääntää pois. Näillä kohtauksilla ei mässäillä, vaan niitä käytetään säästeliäästi ja sitäkin tehokkaammin. Tuhkimon tarinan tutut kaaret on saatu sisällytettyä mukaan, mutta eri näkökulma pitää menon kaiken aikaa raikkaana. Tunneskaala on myös melkoinen pitkin elokuvaa, eikä loppupeleissä tiedä, pitäisikö Elviraa kannustaa, sääliä, pelätä vai mitä. Oman mainion lisänsä tähän kaikkeen tuo tietynlainen kiero huumorintaju.

The Ugly Stepsister on ohjaaja-käsikirjoittaja Emilie Blichfeldtin esikoisteos, mutta sitä ei osaisi arvata, sillä niin taidokkaasti nainen hoitaa hommansa. Hänen rakentamansa ilmapiiri on monikerroksinen, eikä hän pelkää olla näyttämättä todella inhottaviakin juttuja. Blichfeldtin käsikirjoitus on kanssa oivallinen ja siitä löytyy kelpo kommentaaria naisten kauneusihanteiden tavoittelusta, joka voi mennä sairaalloisen puolelle. Lisäksi elokuva on tyylikkäästi kuvattu, mitä vain tehostaa nätti värileikittely. Lavasteet ovat hienot, puvustus upeaa ja maskeeraajat ovat kyllä Oscar-ehdokkuutensa ansainneet. Tehosteet vakuuttavat ja äänimaailmakin on pätevästi kasattu. Kaadan ja Vilde Tuvin säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.2.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Den Stygge Stesøsteren, Norja, Ruotsi, Puola, Tanska, 2025, Mer Film, Film i Väst, Lava Films, Motor, Scanbox Entertainment, Zentropa International Sweden

Arvostelu: Bølgen / The Wave (2015)

BØLGEN (2015)

THE WAVE

Ohjaus: Roar Uthaug
Pääosissa: Kristoffer Joner, Ane Dahl Torp, Jonas Hoff Oftebro ja Edith Haagenrud-Sande
Genre: katastrofielokuva
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12

En olisi varmaan pitkään aikaan saanut tietää Bølgenista, jos en olisi mennyt katsomaan sitä työharjoitteluni merkeissä. Ainoa mitä tiesin elokuvasta, kun kävelin saliin oli, että julisteessa aalto on osumassa taloon ja että elokuva on norjalainen. Luulin kuitenkin meneväni katsomaan jonkinlaista vakavampaa, pohjoismaista, todellisempaa katastrofipätkää kuin mitä Hollywood putkauttaa ilmoille. Ihmettelen vain, miksi tätä ei voitu suomentaa "Aalloksi", vaan tämä pitää pyöriä englanninkielisellä nimellä The Wave?

Geologi Kristian Eikjord on muuttamassa perheensä kanssa pois Geirangerista. Kuitenkin vanhat kollegat huomaavat, että läheisen vuoren maaperä on liikkumassa. Kristianin mielestä kaikki pitäisi saada turvaan onnettomuuden varalta, mutta kukaan ei kuuntele häntä. Pahimmat pelot käyvät lopulta toteen, kun vuoren seinämä murenee, mikä aiheuttaa massiivisen hyökyaallon.

Perheenisää, Kristian Eikjordia esittää Oscar-ehdokaselokuva The Revenantissakin (2015) esiintynyt Kristoffer Joner. Kyseessä on hyvin perinteinen isähahmo, joka lopulta lähtee pelastamaan perhettään uhkarohkeasti. Silti Jonerin suoritus on hyvä ja ainoa, mikä hänessä häiritsee, on hänen hermostunut naurunsa, jota kuullaan useasti elokuvan alkupuolella.
     Perheenäitiä, Idun Karlsenia näyttelee Ane Dahl Torp. Hienoa hahmossa on, ettei hän ole vain avuton neitokainen odottamassa miestään pelastamaan, vaan hän myös tekee kaikkensa pitääkseen poikansa hengissä. Asia, mitä ihmettelin hahmossa on, että minkä pituisia työpäiviä hän oikein tekee? Sillä elokuvassa hän työskentelee hotellissa ja kyseinen työpäivä, mikä näytetään, kestää aamusta iltaan.
     Tietenkin perheessä on yksi teiniangsti. Jonas Hoff Oftebro esittää Sondrea, omiin maailmoihinsa keskittyvää, musiikkia kuulokkeilla kuuntelevaa, tyttöjä vilkuilevaa skeittaripoikaa, jonka uhma sääntöjä vastaan aiheuttaa tietenkin ongelmia. Ottaen huomioon, millaiseen vaaraan Sondre pistää muita hahmoja, niin itseäni ei ainakaan paljoa kiinnostanut hahmon kohtalo. Ja kuka oikeasti pelaa huojuvaa tornia puhelimellaan?
     Perheellä on myös tytär, Julia, jota näyttelee Edith Haagenrud-Sande. Tämä on Edithin ensimmäinen elokuvarooli ja hän hoitaa osuutensa toimivasti. Vaikka Kristian selkeästi rakastaa tytärtään, niin silti hän pistää Julian kaiken aikaa vaaratilanteissa muiden vastuulle.

Toisin kuin odotin, Bølgen on itse asiassa aika lailla samanlainen kuin Hollywoodin katastrofielokuvat. Se on tehty pienemmässä mittakaavassa, mutta huomaa, että esimerkiksi elokuvat The Day After Tomorrow (2004) ja 2012 (2009) on katsottu ennen elokuvan tekoa. Ei siinä mitään, jos elokuva olisikin Hollywoodin tuotantoa, mutta nyt se tuntuu vain kopiolta. Onhan Bølgen viihdyttävä, mutta hieman latteaksi se kuitenkin jää. Elokuvan alussa näytetään uutiskuvaa vanhoista samankaltaisista tapaturmista, mistä tarina lähtee käyntiin. Itse aaltoa saakin sitten odotella kolme varttia. Plussana pitää kuitenkin sanoa, että vaikuttavan vuorenrinteen sortumisen ja aallon tekijät ovat saaneet toteutettua.

Hollywood-katastrofielokuvien monet kliseet on nähtävissä elokuvassa. Vuorelta poistuvat linnut enteilevät pahaa. Kun suuri aalto tulee lähemmäksi, sitä pitää jäädä tuijottamaan. Pelastumiset tapahtuvat juuri viime hetkellä. Juuri kun jokin on hyvin, niin uusi ongelma iskee. Nopeasti esitelty toinen perhe auttaa hädässä päähenkilöitä - toinen mielellään ja toinen vastahakoisesti. Pelkästään koko juoni siitä, ettei kukaan usko päähenkilöä, joka lopulta onkin oikeassa, on hyvin yleistä lajityyppinsä edustajille. Elokuvasta puuttuu vielä perheen koira, joka mystisesti pelastuu lopussa.

Bølgenin on ohjannut Roar Uthaug, jonka olisi tarkoitus ohjata tuleva Tomb Raider -elokuva. Hänen aiempia elokuviaan ovat olleet mm. Fritt vilt (2006) ja Flukt (2012). Elokuva on kuvattu todella taidokkaasti. Laajat kuvat Geirangerista ovat erittäin tyylikkäitä. Leikkaus on myös onnistunutta ja kuten jo sanoin, tehosteet ovat yllättävän näyttävät. Outous, mikä minulle huomautettiin, on väestönsuojan ovi, joka välillä pitää työntää kiinni ja välillä vetää kiinni...

Yhteenveto: Bølgen on norjalainen Hollywood-kopio. Se ei paljoa eroa isoista jenkkileffoista, muuten kuin että se on pienemmässä mittakaavassa, se tapahtuu Norjassa, kaikki ovat norjalaisia ja koko elokuva puhutaan norjaksi. Se on ihan kiva elokuva, mutta toimisi paremmin, jos se olisi oikeasti Hollywoodissa tehty, kuin kopio samasta tyylistä. Visuaalisesti yllättävän näyttävän näköinen elokuva on kyseessä, joten siitä on pakko antaa plussaa. Ehkä jos olisin tiennyt, mitä odottaa, niin olisin pitänyt elokuvasta enemmän. Bølgen on ennalta-arvattava, mutta niinhän ne katastrofielokuvat yleensä ovatkin - kun on nähnyt yhden, niin on tavallaan nähnyt kaikki. Jos tietää, mitä elokuva tarjoaa, niin sen parissa luultavasti viihtyy paremmin.

Kirjoittanut: Joonatan, 11.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.goldposter.com
Bølgen, 2015, Fantefilm, Film Väst