Arvostelu: Kaunotar ja Kulkuri (Lady and the Tramp - 2019)

KAUNOTAR JA KULKURI

LADY AND THE TRAMP

Ohjaus: Charlie Bean
Pääosissa: Tessa Thompson, Justin Theroux, Thomas Mann, Kiersey Clemons, Yvette Nichole Brown, Adrian Martinez, Sam Elliott, Ashley Jensen, Janelle Monáe, Benedict Wong, F. Murray Abraham, Arturo Castro, Clancy Brown, Nate Wonder, Roman GianArthur ja Ken Jeong
Genre: romantiikka
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: S

Lady and the Tramp, eli suomalaisittain Kaunotar ja Kulkuri on uudelleenfilmatisointi Walt Disneyn samannimisestä animaatioklassikosta vuodelta 1955. Elokuvan teosta ilmoitettiin helmikuussa 2018 ja sen kuvaukset niin ihmisnäyttelijöiden kuin koulutettujen koirien kanssa alkoivat saman vuoden heinäkuussa. Leffaa ei kuitenkaan julkaistu elokuvateattereissa, vaan se toimi avajaiselokuvana Disneyn lanseeraamalle suoratoistopalvelulle Disney+. Kun Disney+ avattiin Yhdysvalloissa marraskuussa 2019, uusi Kaunotar ja Kulkuri oli heti saatavilla palvelussa. Siksi olikin yllättävää, että kun Disney+ vihdoin rantautui Suomeen tämän vuoden syyskuussa, ei leffa kuulunutkaan tarjontaan. Nyt uusi Kaunotar ja Kulkuri on vihdoin lisätty Suomenkin Disney+ -valikoimaan ja katsoin sen heti julkaisupäivänä.

Kaunotar-koira elää rakastavassa kodissa ja nauttii hemmottelusta päivästä toiseen. Kun hänen omistajansa saavat lapsen, Kaunotar unohdetaan, jolloin tämä päätyy seikkailuun ympäri kaupungin yhdessä villin ja vapaan Kulkuri-koiran kanssa.

Toisin kuin viime vuoden Leijonakuningas-uudelleenfilmatisoinnin (The Lion King - 2019) kanssa toimittiin, Kaunottaren ja Kulkurin eläimiä ei ole tehty hyperrealistisin tietokonetehostein. Disneyn markkinointitiimi vielä oikein kunnolla painotti, että elokuvan hauvatähdet ovat eläinsuojista pelastettuja ja usean kuukauden ajan koulutettuja aitoja koiria. Koirat nimeltä Rose ja Monte siis ihan oikeasti näyttelevät päähahmoja, Kaunotarta ja Kulkuria. Niin hassua kuin se onkin, täytyy hauvoja ja heidän kouluttajiaan kehua. Koirat tekevät monimutkikkaitakin juttuja leffan aikana, eikä meno koskaan tunnu siltä, että "näyttelijät" toimivat vain kiltisti siihen asti, että saavat herkut. Toki muutamassa hurjemmassa kohdassa on käytetty digiefektejä, mutta ne katsoo sormien läpi. Selkein tietokonetehoste on toki suun liike puheen tahtiin, mikä on aluksi hieman häiritsevä, mutta mihin tottuu nopeasti. Suloisen Kaunottaren äänenä toimii Tessa Thompson, kun taas hilpeää Kulkuria esittää Justin Theroux. Alkuperäisen piirretyn tavoin Kaunotar ja Kulkuri ovat mainiot hahmot ja heidän erilaiset taustansa tekevät heistä oivan parin. Kaunotar tulee hemmotellusta kodista, kun taas Kulkuri on karujen katujen kasvatti. 

Muita hahmoja, niin hännällisiä kuin hännättömiä, ovat mm. Kaunottaren omistajat Jukka ja Kulta (Thomas Mann ja Kiersey Clemons), Kullan ilkikurinen sisko Saara (Yvette Nicole Brown) ja tämän vielä ilkeämmät kissat Devon ja Rex (Nate Wonder ja Roman GianArthur), Kulkuria jahtaava rankkuri (Adrian Martinez), naapurin hauvat Jalo (Sam Elliott) ja tässä leffassa naaraaksi muutettu Tupsu (Ashley Jensen), sekä Kulkurin koirakamut Peg (Janelle Monáe) ja Bull (Benedict Wong). Ihmishahmot saavat enemmän ruutuaikaa kuin piirretyssä, mutta piirretyssä ilahduttanut hömelö Jalo on aika tylsä tässä leffassa. Tupsusta on saatu hauska lähinnä sen omistajan takia, joka maalaa Tupsu-versioita kuuluisista taideteoksista. Devon ja Rex eivät ole samat Si ja Am -katit alkuperäisestä klassikosta, sillä hahmot on vuosien varrella koettu rasistisiksi. Hahmot eivät myöskään siis pääse laulamaan häijyä tunnuslauluaan. Peg jää hieman mitäänsanomattomaksi, mutta urpo Bull tarjoaa parit hyvät naurut.

Kun Disney alkoi 2010-luvulla tehtailemaan näyteltyjä versioita hittianimaatioistaan, en aluksi ollut ajatusta vastaan. En erityisemmin välittänyt esimerkiksi Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa -adaptaatiosta (Alice in Wonderland - 2010), mutta Jon Favreaun Viidakkokirja (The Jungle Book - 2016) oli erittäin positiivinen yllätys, mistä pidin enemmän kuin alkuperäisteoksesta (The Jungle Book - 1967). Viime vuonna yhtiö tuntui kuitenkin haukkaavan liian ison palan ja julkaisi toinen toistaan sieluttomampia kierrätyksiä klassikoistaan. Burtonin Dumbo (2019) oli söpöstä norsustaan huolimatta pitkäveteinen ja unohdettava, uusi Aladdin (2019) keskinkertainen fantasiaseikkailu ja Leijonakuningas mitä hävyttömin ja laimein rahastus. Odotukseni eivät siis olleet korkeat uutta Kaunotarta ja Kulkuria kohtaan, etenkään kun kolmen muun rinnalla ja vieläpä suoratoistopalveluun julkaistuna se tuntui unohtuvan ihmisten mielistä jo ennen elokuvan julkaisua. Sekä Aladdin että Leijonakuningas onnistuivat tahkoamaan yli miljardi dollaria lippuluukuilla, mutta tästä hauvaleffasta ei kukaan puhunut.

Noh, nyt kun uusi Kaunotar ja Kulkuri on vihdoin saapunut Suomeen ja olen katsonut sen, niin mitä mieltä olen? Se on ihan kiva. Elokuva on hyvin pitkälti juuri sitä, mitä siltä voikin odottaa. Paikoitellen se on lähes kuvasta kuvaan -kopio alkuperäisestä, välillä se toistaa tuttuja juttuja pienin muutoksin ja mukaan on lisätty muutama uusikin kohtaus lisäämään kestoa. Leffa kestää yli puoli tuntia kauemmin kuin alkuperäinen ja siinä kestossa se on välillä liian pitkä. Ensimmäinen tunti kuluu vielä mukavasti söpöjen hauvojen kanssa, mutta toisen puoliskon aikana meno käy pariinkin otteeseen tylsäksi. Vaikka aikaa on enemmän, romanttista puolta ei kehitellä rauhassa, vaan koirat ovat heti nuuhkimassa toistensa pyll... 

Jos alkuperäinen teos on hyvin muistissa, ei uusi teos pääse yllättämään. Siamilaisbiisinkin tiputtaminen pois oli arvattava ratkaisu. Ikonisen spagetti-lihapulla-annoksen syönti on tietty mukana. Lähinnä vitsiosasto tarjoaa uudenlaisia hilpeyksiä. Huumoria on pitänyt nykyaikaistaa, vaikka leffa sijoittuu yhä vuosikymmenien päähän menneisyyteen. Rotan kautta tarjotaan jonkinlaista jännitettä perheen pienemmille katsojille. Oikeiden eläinten vuoksi elokuva voikin olla hurja pienille lapsille ja heidän kanssa kannattaa pysytellä klassikossa. Oikeastaan kaikkien kannattaa pysytellä klassikossa. Ei uusi Kaunotar ja Kulkuri sille hallaa sinänsä tee, eikä sitä katsoessa ärsytä, kuten vaikkapa uuden Leijonakuninkaan aikana. Uuden filmin voi kurkata kertaalleen, todeta, että "jaa, tällainen oli tällä kertaa" ja unohtaa sitten koko leffan olemassaolon. Sitä on Disneyn bisnes nykyään. Sääli, kun ottaa huomioon, millaisia hienoja teoksia yhtiö on viimeisen vajaan sadan vuoden aikana loihtinut. Tänä päivänä studion täysosumat ovat todella harvassa.

Elokuvan ohjaajana toimii Lego Ninjago Elokuvankin (The Lego Ninjago Movie - 2017) kanssa häärinyt Charlie Bean. Bean on tainnut kiltisti tehdä sen, mitä yhtiö on sanellut. Käsikirjoittajia on merkitty jopa kaksi, Andrew Bujalski ja Kari Granlund, vaikka voisi luulla, että kuvauksissa on lähinnä käytetty alkuperäistä tekstiä 1950-luvulta, pienin muutoksin. Lukuunottamatta muutamia erikoistehosteita ja sitä, että elokuvaa olisi voitu leikata reippaammalla kädellä, filmi on teknisesti taidokkaasti toteutettu. Kuvaus on oivallista, lavasteet tyylikkäät ja asut mainiot. Joseph Trapanesen säveltämät musiikit ovat miellyttävät; taidokkaasti koulutettujen koiranäyttelijöiden ohella elokuvan parasta antia. Jazzversio Disneyn tunnusmusiikista logojen aikana oli oiva veto. Siamilaisbiisiä lukuunottamatta mukana ovat tietty tutut kappaleet Bella Nottesta La La Lu'hun.

Yhteenveto: Kaunotar ja Kulkuri vuosimallia 2019 on ihan kiva ja katsottava uudelleenfilmatisointi. Koirafaneille se tarjoaa varmasti riemua ja pitää luultavasti alkuperäisen klassikon fanit tarpeeksi tyytyväisinä. Ainakaan itseäni ei ärsyttänyt sitä katsoessa. Lähinnä toinen puolisko alkoi vain tylsistyttämään, kun filmiä venytetään väkisin liian pitkäksi. Jotkut lisäykset ovat meneviä, toiset lähinnä turhia. Monessa kohtaa elokuvaa on tehty lähes kuvasta kuvaan -kopiona klassikosta ja käsikirjoituskin on luultavasti työstetty pieninä muutoksina alkuperäisen elokuvan tekstin päälle. Siamilaislaulu saa tietty kyytiä, mutta muut kappaleet ovat pakotetusti mukana. Sentään elokuvasta löytyy yllättävänkin hauskoja uusia vitsejä. Koirat ovat erinomaisesti koulutettuja ja toivon, että elokuvan hauvatähdet Rose ja Monte saavat lopunikänsä niin paljon rapsutteluja, herkkuja ja lenkkejä kuin vain haluavat. Leffaa varten sävelletyt musiikitkin toimivat mainiosti. Uusi Kaunotar ja Kulkuri ei nouse Disneyn uudelleenfilmatisointien parhaimmistoon, mutta eipä se myöskään edusta huonompaa päätyä. Se on nopeasti unohdettava väliinputoaja, jonka katsoo sujuvasti kerran. On surullista, että aikoinaan ajattomia klassikoita taikonut Disney on laskeutunut kertakäyttökopioita tehtailevaksi studioksi. Disneyn omistamat Pixar, Marvel ja Lucasfilm tarjoavat yhä hyvää materiaalia, mutta emostudio tuntuu olevan hukassa elokuvien teon suhteen. Saas nähdä, millainen on parin viikon päästä Suomeen saapuva uusi Mulan (2020)...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.11.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com
Lady and the Tramp, 2019, Walt Disney Pictures, The Walt Disney Company, Taylor Made

Arvostelu: Lego Ninjago Elokuva (The LEGO Ninjago Movie - 2017)

LEGO NINJAGO ELOKUVA

THE LEGO NINJAGO MOVIE

Ohjaus: Charlie Bean, Paul Fisher ja Bob Logan
Pääosissa: Dave Franco, Justin Theroux, Michael Peña, Kumail Nanjiani, Abbi Jacobson, Zach Woods, Fred Armisen, Jackie Chan, Olivia Munn ja Kaan Guldur
Genre: animaatio, seikkailu, toiminta
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Ikäraja: 7

The LEGO Ninjago Movie, eli suomalaisittain Lego Ninjago elokuva pohjautuu Legon "Ninjago"-lelusarjaan, jonka tuotteita alkoi ilmestyä kauppoihin vuonna 2011. Lelujen pohjalta tehtiin televisiosarja samana vuonna, jotta lelut saisivat lisää huomiota. "Ninjago"-legot ovatkin nousseet suureen suosioon lasten keskuudessa ympäri maailman. Harmillisesti suosio ei ole yhtä suuri aikuisten keskuudessa, joten kun vuonna 2013 ilmoitettiin, että Lego Ninjago Elokuva oli tekeillä, ei se herättänyt suuria tunteita. Toisaalta siinä kohtaa ensimmäinen Lego-filmi, eli Lego Elokuva (The LEGO Movie - 2014) ei ollut vielä ilmestynyt, joten monet suhtautuivat muutenkin todella epäilevästi leffaan. Suosio ei kuitenkaan noussut vuonna 2014, vaikka Lego Elokuvaa ylistettiin, sillä seuraavana oli tiedossa Lego Batman Elokuva (The LEGO Batman Movie - 2017), jonka päähenkilö oli paaaljon tunnetumpi kuin jokin "Ninjago". Itse olen aina ollut suuri Lego-fani ja omistan todella paljon erilaisia tuotesarjoja, mutta "Ninjago"-tuotteita minulla ei ole lainkaan, sillä se ei ole koskaan kiinnostanut minua. Televisiosarjasta olen nähnyt pätkiä, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta. Odotin tältä vuodelta huomattavasti enemmän Lego Batman Elokuvaa ja olisin toivonut seuraavan leffan olevan "Lego Star Wars Elokuva" tai jotain. Vasta viikkoa ennen lehdistönäytöstä aloin oikeasti löytää mielenkiintoa Lego Ninjago Elokuvaa kohtaan, sillä ajattelin, että koska en tiedä koko hommasta mitään, se voisi yllättää minut olemalla todella hyvä, minkä lisäksi se olisi varmasti visuaalisesti upea. Positiivisin tuntein lähdin siis katsomaan elokuvaa, vaikken odottanutkaan samanlaista nerokkaan erinomaista teosta kuin kaksi edellistä Lego-elokuvaa.

Paha Garmadon hyökkää jatkuvasti armeijansa kanssa Ninjagon kaupunkiin, jota suojelee ninjatiimi. Vihreä ninja on Garmadonin suurin vihollinen, mutta Garmadon ei tiedäkään, että Vihreä ninja on oikeasti hänen teini-ikäinen poikansa Lloyd.

Vihreää ninjaa (varmaan ikuisesti laiskan kuuloinen Dave Franco), eli Lloyd Garmadonia kiusataan kaiken aikaa siitä, että hän on pahiksen poika. Vaikka Garmadon ei sitä tiedä, niin koko kaupunki tuntuu tietävän totuuden. Kaikki syyttävät Lloydia hyökkäyksistä ja monet pelkäävätkin häntä, mutta kun Lloyd naamioituu ninjavermeisiinsä, on hän koko kaupungin suosikki, sillä se on salaisuus, jonka vain muut ninjat tietävät. Läpi leffan onkin hauska seurata, miten Lloyd suhtautuu kaupunkilaisiin, jotka sekä inhoavat että rakastavat häntä. Hahmo on mielenkiintoinen, vaikka alkupäässä hän lähinnä kiukuttelee ärsyttävästi.
     Muita ninjoja ovat punainen Tulininja, eli Kai (Michael Peña), sininen Salamaninja, eli Jay (Kumail Nanjiani), harmaa Vesininja, eli Nya (Abbi Jacobson), valkoinen Jääninja, eli Zane (Zach Woods) ja musta Maaninja, eli Cole (Fred Armisen). Jokaiselle viidestä on luotu pientä sisältöä: Kai on porukan siistein; Nya on hänen voimakas siskonsa; Jay on pelokas; Cole kuuntelee musiikkia ja ottaa rennosti; ja Zane on todellisuudessa robotti, vaikka yrittääkin esittää tavallista teiniä. Harmillisesti alun jälkeen nämä ninjahahmot muuttuvat aika lailla statisteiksi, vaikka kulkevatkin koko ajan Lloydin mukana. Hahmoja ei pääse kunnolla tuntemaan, jolloin heistä ei oikeastaan jaksa välittää.
     Garmadon (Justin Theroux) on mustiin pukeutuva nelikätinen pahis, joka muistuttaa hieman Tähtien sodan (1977-) Darth Vaderia, etenkin kun hänellä on päässään musta kypärä. Leffasta tulee muutenkin mieleen Tähtien sota nuoren sankarin ja tummiin pukeutuneen pahiksen isä-poika-suhteen takia. Garmadon ei ole kuitenkaan yhtä julma kuin Vader, vaan hänen mielestään Ninjagon valloittaminen on vain hauskaa hupia. Vaikka jotkut hänen tekonsa ovat kauheita, on ne käsitelty lapsiystävälliseen tapaan huumorin kautta.
     Muita hahmoja leffassa ovat ninjojen johtaja, eli mestari Wu (Jackie Chan), joka on stereotyyppisesti vanha valkoparta, joka osaa kuitenkin taistella erittäin nopeasti, ja Lloydin äiti Koko (Olivia Munn), joka ei tiedä poikansa ninjapuuhista. Jackie Chan nähdään myös näyttelemässä ääniroolin lisäksi, minkä lisäksi toisena aitona ihmisenä nähdään pientä innokasta poikaa esittävä Kaan Guldur.

Lego Ninjago Elokuva alkaakin hölmöllä kohtauksella, jossa Guldurin esittämä poika astuu sisään liikkeeseen, joka myy ikivanhoja tavaroita. Jackie Chan on liikkeen myyjä, joka päättää kertoa pojalle Ninjagon legendasta, koska pölystä päätellen asiakkaita ei ole, joten mitä muutakaan sitä tekisi? Onneksi kiusallisen aloituksen jälkeen seikkailu lähtee käyntiin vauhdikkaasti. Nopean esittelyn jälkeen alkaa ensimmäinen nopeatempoinen taistelu Garmadonia vastaan. Elokuva itsessään tuntuu kulkevan todella nopeasti kohtauksesta toiseen, eikä mukana ole kunnon hengähdystaukoja. Harmillisesti kun leffa vihdoin rauhoittuu ja alkaa vaikuttaa siltä, että tarina kertookin oikeasti oudosta isä-poika-suhteesta, elokuvaa muuttuu hieman laahaavaksi. Vaikka erikoinen perhetarina onkin mielenkiintoinen, ei siihen ole saatu mukaan sydäntä, jotta siitä jaksaisi missään kohtaa välittää. Kokonaisuutena Lego Ninjago Elokuva onkin aika ontto, vaikka se viihdyttää lähes koko kestonsa ajan. Sekavan rytmityksen takia filmi tuntuu välillä kulkevan nopeutettuna ja välillä hidastettuna, eikä siitä jää kovin paljoa käteen loppujen lopuksi. Elokuvan jälkeen ihmettelinkin, miten muutaman vuoden takainen Lego Elokuva sai kerrottua paljon monimutkikkaamman ja moniulotteisemman tarinan samassa ajassa, ilman, että se oli yhtä sekava?

Leffasta puuttuu lähes kokonaan Lego Elokuvan kekseliäisyys, itseironia ja syvällisyys. Se oli paljon selkeämmin koko perheen teos, kun taas tämä on lähes kokonaan pelkkää viihdettä lapsille. Aikuisetkin voivat kyllä löytää siitä riemua, etenkin koko elokuvan kekseliäimmästä asiasta, eli ultimaattisesta aseesta ja sen vaikutuksista, mutta muuta ihmeellistä ei ole luvassa. Lapsille siinä on paljon seikkailua, toimintaa ja hassuja hetkiä, mutta suuria nauruja se ei kuitenkaan tarjoa. Elokuva ei osaa nauraa itselleen samalla tavalla kuin edelliset Lego-leffat, mikä voi johtua siitä, että tekijöiden on pitänyt pelata varman päälle, sillä "Ninjago" ei ole erityisen tunnettu juttu vielä. Olisikin ollut parempi, jos tätä ennen olisi tehty tunnetuista leffasarjoista, kuten Tähtien sodasta, Indiana Jonesista (1981-) ja Harry Potterista (2001-2011) Lego-elokuvat ja sitten vasta olisi kokeiltu toimiiko tällainen filmi? Hyviä hetkiä on kyllä mukana ja leffa onnistuu pitämään kiinnostuksen yllä, jolloin kyseessä on ihan menevä pätkä, mutta Lego Ninjago Elokuva on silti todella selvä tasonpudotus kahden edellisen elokuvan jälkeen.

Leffa on kuitenkin animoitu pääasiassa tyylikkäästi. Ninjago-kaupunki on erinomaisesti toteutettu ja sitä on hienoa katsella, mutta on harmi, että Lego Batman Elokuvan tavoin vesi on vettä, eikä se koostu sinisistä palikoista, kuten Lego Elokuvassa. Hommaa on viety tässä vieläkin pidemmälle, sillä Garmadonin tukikohtatulivuorikaan ei ole legoista koottu, eikä myöskään ole metsä, jossa seikkaillaan leffan aikana paljon. Vaikka niihin onkin yhdistetty palikoita, olisi ollut paljon näyttävämpää, jos kaikki taustat koostuisivat legoista. Onneksi realistinen metsä on kuitenkin oikeassa koossa hahmoihin verrattuna, jolloin tavallinen kasvikin vaikuttaa isolta puulta. Äänimaailmassa parasta on kaikkien aikojen tunnetuimman elokuvahuudon, eli "Wilhelm screamin" käyttö useaan otteeseen peräkkäin. Harmillisesti Mark Mothersbaughin säveltämät musiikit ovat todella mitäänsanomattomat. Ohjauksesta vastaavat Charlie Bean, Paul Fisher ja Bob Logan, jotka ovat toimineet pääasiassa animaattoreina aiemmin ja vain Bean on ollut ohjaajan hommissa. Harmillisesti sen myös huomaa ja olen varma, että elokuva olisi paljon parempi, jos ohjaajina olisivat toimineet Lego Elokuvan ohjaajakaksikko Phil Lord ja Christopher Miller.

Yhteenveto: Lego Ninjago Elokuva on ihan viihdyttävä seikkailuelokuva, mutta se jää monin tavoin kahden edellisen Lego-elokuvan jalkoihin. Mukana ei ole kunnon kekseliäisyyttä yhtä hienoa juttua lukuunottamatta, eikä teos osaa nauraa itselleen, mikä oli yksi hauskimmista asioista edellisissä leffoissa. Hauskoja hetkiä on kyllä mukana, muttei filmi kovin monia nauruja tarjoa. Leffan pääteema, eli erikoinen isä-poika-suhde tuo hieman liian paljon mieleen Tähtien sodan ja on harmi, että päähenkilön lisäksi muita ninjoja ei pääse tuntemaan kunnolla. Tarina on ihan toimiva ja pitää mukanaan, mutta kokonaisuus tuntuu silti jotenkin ontolta ja sydämettömältä. Animointijälki on upeaa, vaikka onkin harmi, että vesi, metsä ja Garmadonin tulivuori eivät olekaan legopalikoista rakennetut. Lapsille Lego Ninjago Elokuva on varmasti todella hyvä toimintaseikkailu, mutta aikuiset tämä voi helposti jättää kylmäksi. Ei siis kannata odottaa kovin nerokasta teosta, vaan varautukaa näkemään kivaa hömppää.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.superherohype.com
The LEGO Ninjago Movie, 2017, Warner Bros. Pictures, Warner Bros. Animation, Warner Animation Group, LEGO System A/S, Lin Pictures, Lord Miller, RatPac-Dune Entertainment, Vertigo Entertainment