Luojat: Jennifer Flackett, Andrew Goldberg, Nick Kroll ja Mark Levin
Näyttelijät: Zach Woods, Nick Kroll, June Diane Raphael, Sabrina Jalees, Ana Gasteyer, Clancy Brown, Abbi Jacobson, Timothy Olyphant, Jack McBrayer, Annaleigh Ashford, Jason Mantzoukas ja Sarah Silverman
Genre: animaatio, komedia
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: noin 26 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 22 minuuttia
Ikäraja: 16
Mating Season on Jennifer Flackettin, Andrew Goldbergin, Nick Krollin ja Mark Levinin luoma animoitu komediasarja. Kun nelikon luoma animaatiosarja Big Mouth (2017-2025) tuli päätökseensä, he esittelivät uuden ideansa Netflixille ja saivat sen läpi. Ääninäyttelijät nauhoittivat repliikkinsä, animaattorit kävivät töihin ja nyt Mating Seasonin ensimmäinen tuotantokausi on julkaistu. Itse pidin Big Mouthista aluksi, mutta mielestäni sarjan taso laski roimasti sen edetessä, enkä juuri innostunut, kun luin samojen tyyppien tekevän uutta häröä animaatiosarjaa. Katsoin Mating Seasonin silti läpi sen julkaisuviikonloppuna.
Karhu Josh herää talviuniltaan, vain huomatakseen että hänen tyttöystävänsä on ottanut itselleen uuden poikaystävän. Kesän alkaessa Josh ja hänen ystävänsä yrittävät löytää uudet parittelukumppanit.
Mating Seasonin keskiössä on neljän eläimen kaveriporukka. On karhu nimeltä Josh (äänenä Zach Woods), peura nimeltä Fawn (June Diane Raphael), pesukarhu nimeltä Ray (Nick Kroll) ja kettu nimeltä Penelope (Sabrina Jalees). Josh on juuri jäänyt sinkuksi, herättyään liian myöhään talviunilta. Fawn suree äitinsä kuolemaa metsästäjän käsissä, lesbo Penelope yrittää löytää rakkauden, kun taas naistenmies Ray on valmis ottamaan kaiken ilon irti alkaneesta kutusesongista. Hahmot ovat sopivan erilaiset toisistaan. Josh, Fawn ja Penelope ovat mainiot tapaukset, mutta Ray jäi mielestäni loppuun saakka aika ärsyttäväksi tyypiksi, eikä asiaa auta Krollin rasittava ääni.
Muita hahmoja sarjassa ovat muun muassa Joshin vanhemmat Robert (Clancy Brown) ja Ellen (Ana Gasteyer), susi Dylan (Timothy Olyphant), joutsen Addy (Annaleigh Ashford), haisunäätä Samantha (Sarah Silverman), vuohi Arnold (Beck Bennett), hirvi Zeke (Drew Tarver), pöllö Geoffrey (Jack McBrayer) ja ajokoira Summer (Abby Jacobson). Heiltäkin löytyy omat voimakkaat persoonansa, erilaisine oikkuineen.
Jos Mating Seasoniin lisäisi sekaan hormonihirviöt, sarja menisi helposti läpi Big Mouthin eläimiin keskittyvänä lisäosana. Niin paljon samaa sarjojen välillä on. Mutta siinä, missä Big Mouth oli aluksi aidosti fiksu ja samaistuttava sarja murrosiästä sen monien villienkin puolten kera, Mating Season on enemmän häröilyä häröilyn vuoksi. Jos se sellaisenaan riittää ja mielestäsi jo ajatuksen tasolla on hauska tuumia, millainen olisi Big Mouth eläimillä ihmisten sijaan, Mating Season todennäköisesti iskee. Omasta mielestäni sarjan vitsi vanhenee vaivaannuttavan nopeasti ja näiden härskien eläimien kiima-ajan erilaisia sattumuksia ei juuri jaksaisi seurata.
Ihan täysin onneton pohjanoteeraus sarja ei ole. Kun se vaivautuu kaivaa hahmoista hieman syvemmältä, meno jopa menettelee. Ja vaikka muuten en mieltänytkään sarjan pääasiassa seksin ympärille rakennettua komediaa erityisen hauskana, ovat eri eläinten omituisiin tapoihin liittyvät tietoiskut ihan huvittavia. Ne ovat turhan itsetietoisia, yrittäessään esittää kuin sarjalla olisi oikeasti jotain fiksuakin sanottavaa, mutta täytyy silti myöntää, että ne saivat minut toisinaan hymähtelemään. Silti mielsin Mating Seasonin jo avauskautensa puolesta väsähtäneeksi komediaksi, enkä edes ihmettelisi, vaikka Netflix ei suostuisi jatkamaan sarjaa tätä pidemmälle.
Visuaalisesti Mating Season toimii hyvin ja jo eläinhahmojen ulkonäöistä huomaa, että taustalla häärää Big Mouth -poppoo. Hahmot ovat tunnistettavan erilaiset toisistaan ja varsin vekkulin näköiset. Parasta animaatiojäljessä ovat kuitenkin paikoitellen jopa nätit metsämaisemat. Lisäksi sarja on ilahduttavan värikäs. Äänimaailmakin on kelvollisesti rakennettu Mark Riversin säveltämiä musiikkeja myöten ja Elvin Bishopin esittämä Fooled Around And Fell In Love on mainio tunnuskappale sarjalle.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.5.2026
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Mating Season, Yhdysvallat, 2026-, Brutus Pink, Good At Business, Titmouse
Näyttelijät: Glen Powell, Margaret Qualley, Jessica Henwick, Adrian Lukis, Bill Camp, Raff Law, Zach Woods, Topher Grace, Ed Harris, Bianca Amato, Alexander Hanson, Stevel Marc, Phumi Tau, Sean Cameron Michael, James Frecheville ja Nell Williams
Genre: komedia, jännitys
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
Ikäraja: 12
How to Make a Killing, eli suomalaisittain Kuinka lyödä rahoiksi perustuu Roy Hornimanin kirjaan Israel Rank: The Autobiography of a Criminal vuodelta 1907. Kirjan pohjalta oli jo vuonna 1949 tehty brittiläinen elokuva Kruunupäitä ja hyviä sydämiä (Kind Hearts and Coronets). John Patton Ford innostui Hornimanin kirjasta ja työsti sen pohjalta käsikirjoituksen nimeltä "Rothchild", joka pyöri vuonna 2014 Hollywoodin mustalla listalla yhtenä suosituimmista teksteistä, joista ei oltu vielä tehty elokuvaa. Vuonna 2019 Jon S. Baird pestattiin ohjaajaksi ja päärooleihin valittiin Shia LaBeouf ja Mel Gibson. Projekti ei kuitenkaan edennyt heidän kanssa ja lopulta Ford päätti ohjata leffan itse. Kuvaukset käynnistyivät kesällä 2024 työnimellä "Huntington" ja nyt Kuinka lyödä rahoiksi on saapunut elokuvateattereihin. Itse kiinnostuin leffasta heti, kun näin ensi kertaa sen trailerin. Kävinkin katsomassa Kuinka lyödä rahoiksi -elokuvan sen ensi-iltaviikonloppuna.
Ökyrikkaan suvun äpäräpoika Becket Redfellow ei ole serkkujensa, tätiensä ja enojensa tapaan päässyt nauttimaan luksuselämästä. Saadessaan tietää olevansa edelleen oikeutettu suvun jättiperintöön, Becket päättää tasata tilit nostamalla itsensä perintöjärjestyksen ykköseksi... vaikka sitten tappamalla koko sukunsa.
Glen Powell näyttelee Becket Redfellow'ta, joka on syntynyt ökyrikkaaseen sukuun, joskin harmillisella tavalla. Nimittäin hänen äitinsä (Nell Williams) seurusteli alemman luokan miehen kanssa, mitä suvun patriarkka, Becketin isoisä Whitelaw (Ed Harris) ei hyväksynyt ja kun raskaus tuli hänen tietoonsa, Whitelaw antoi tyttärelleen kaksi vaihtoehtoa: abortti tai perheestä ulos potkiminen. Tytär päätti pitää lapsensa ja Becket on kasvanut koko ikänsä tietäen muiden sukulaistensa leveästä elämästä. Kun katkeralle Becketille selviää, että lain mukaan hän on yhä oikeutettu Redfellow'n miljardiperintöön, joskin hän on suvun nuorin, Becket päättää pistää vanhemmat sukulaisensa hengiltä, saadakseen rahat itselleen. Powell on erittäin passeli rooliinsa, tehden hahmostaan pidettävän, vaikka tämän aikomukset ovatkin erittäin kyseenalaiset.
Elokuvassa nähdään myös Raff Law, Zach Woods ja Topher Grace Becketin serkkuina Taylorina, Noahina ja Steveninä, Bill Camp ja Alexander Hanson Becketin enoina Warrenina ja McArthurina ja Bianca Amato Becketin tätinä Cassandrana, Margaret Qualley Becketin lapsuudenystävänä ja vuosien ihastuksenkohteena Juliana, Jessica Henwick Noahin tyttöystävänä Ruthina, sekä Phumi Tau ja Stevel Marc FBI-agentteina Pinfieldinä ja Matthewsina. Sivunäyttelijätkin ovat hyviä osissaan, etenkin serkkuja esittävät Law, Woods ja Grace. Heidän hahmonsa eivät periaatteessa ole tehneet mitään väärää Becketille - he eivät itse asiassa edes tiedä koko miehen olemassaolosta - mutta he ovat ihmisinä niin raivostuttavia kultalusikat hanurissa syntyneitä narsisteja, että eipä katsojaa juuri haittaa, mikäli Becket pistää heidät päiviltä.
En ole lukenut Roy Hornimanin kirjaa, enkä nähnyt siitä tehtyä aiempaa elokuvasovitusta (jossa Alec "Obi-Wan Kenobi" Guinness näyttelee kaikkia rikkaan suvun jäseniä), joten kävin katsomassa Kuinka lyödä rahoiksi -elokuvan ilman mitään vertailukohtaa. Ja vastassani oli oikein hyvä rikoskomedia, joka ei ihan yllä maaliinsa, mutta viihdyttää passelisti siitä huolimatta. Tarina on mainio, haastaen onnistuneesti niin päähenkilönsä kuin katsojansa moraalit. Voiko Becketin puolelle asettua, kun mies päättää katkeruudessaan pistää periaatteessa täysin viattomia ihmisiä hengiltä, saadakseen vihdoin ne rahat, joihin hän on vuosia kokenut olevansa oikeutettu? Joo ja ei. Mitä pidemmälle tarina etenee, sen selvemmäksi käy, että Becket on matkalla kohti omaa tuhoaan, etenkin kun elämä alkaa luistaa jo ilman jättiperintöä, mutta mies ei suostu luopumaan katalasta suunnitelmastaan. Oma tuho toki käy jo selväksi heti ensiminuuteilla, sillä leffa käynnistyy vankilasta, missä Becket kertoo papille elämäntarinaansa, odottaessaan kuolemantuomiotaan.
Vaikka pidin näkemästäni, Kuinka lyödä rahoiksi olisi mielestäni voinut olla vieläkin veijarimpi leffa. Jo tällaisenaan siinä on kelvollisesti pilkettä silmäkulmassa, mutta elokuva kaipaisi pientä lisäpotkua. Lisäksi tarinankerronnallinen rytmitys on hieman ailahtelevaa. Leffa käyttää pitkän tovin Becketin serkkujen parissa, mutta enot ja täti hoidellaan hassusti pikavauhtia pois alta. Toisaalta elokuvasta saisi saksittua helposti kymmenisenkin minuuttia pois, mikä johtaisi napakampaan lopputulokseen, mutta sitten taas toisaalta - kenties jopa vähän paradoksaalisesti - olisin mielelläni katsonut elokuvan sijaan vaikkapa kahdeksan jakson mittaisen minisarjan.
Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa John Patton Ford, jolla on takanaan vasta yksi elokuva, trilleri Emily the Criminal (2022). Fordin työ on pääasiassa toimivaa, mutta mielestäni hän olisi voinut leikitellä velmun ja kieron tarinan kanssa hieman enemmän. Jo nyt hän väläyttelee yksittäisiä hauskoja juttuja, mutta leffa voisi olla täynnä niitä. Teknisesti Kuinka lyödä rahoiksi on pätevä, vaikka leikkaus tiettyä napakkuutta kaipaakin. Kameratyöskentely on oivallista, lavasteet ovat hienot, puvustus tyylikästä ja maskeerauksetkin mainiot. Äänimaisema on osaavasti rakennettu ja Emile Mosserin säveltämät musiikit tunnelmoivat kivat leikittelevästi taustalla.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 14.3.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
How to Make a Killing, Iso-Britannia, Ranska, 2026, Blueprint Pictures, StudioCanal
Ohjaus: Charlie Bean, Paul Fisher ja Bob Logan Pääosissa: Dave Franco, Justin Theroux, Michael Peña, Kumail Nanjiani, Abbi Jacobson, Zach Woods, Fred Armisen, Jackie Chan, Olivia Munn ja Kaan Guldur Genre: animaatio, seikkailu, toiminta Kesto: 1 tunti 42 minuuttia Ikäraja: 7
The LEGO Ninjago Movie, eli suomalaisittain Lego Ninjago elokuva pohjautuu Legon "Ninjago"-lelusarjaan, jonka tuotteita alkoi ilmestyä kauppoihin vuonna 2011. Lelujen pohjalta tehtiin televisiosarja samana vuonna, jotta lelut saisivat lisää huomiota. "Ninjago"-legot ovatkin nousseet suureen suosioon lasten keskuudessa ympäri maailman. Harmillisesti suosio ei ole yhtä suuri aikuisten keskuudessa, joten kun vuonna 2013 ilmoitettiin, että Lego Ninjago Elokuva oli tekeillä, ei se herättänyt suuria tunteita. Toisaalta siinä kohtaa ensimmäinen Lego-filmi, eli Lego Elokuva (The LEGO Movie - 2014) ei ollut vielä ilmestynyt, joten monet suhtautuivat muutenkin todella epäilevästi leffaan. Suosio ei kuitenkaan noussut vuonna 2014, vaikka Lego Elokuvaa ylistettiin, sillä seuraavana oli tiedossa Lego Batman Elokuva(The LEGO Batman Movie - 2017), jonka päähenkilö oli paaaljon tunnetumpi kuin jokin "Ninjago". Itse olen aina ollut suuri Lego-fani ja omistan todella paljon erilaisia tuotesarjoja, mutta "Ninjago"-tuotteita minulla ei ole lainkaan, sillä se ei ole koskaan kiinnostanut minua. Televisiosarjasta olen nähnyt pätkiä, mutta ne eivät tehneet minuun vaikutusta. Odotin tältä vuodelta huomattavasti enemmän Lego Batman Elokuvaa ja olisin toivonut seuraavan leffan olevan "Lego Star Wars Elokuva" tai jotain. Vasta viikkoa ennen lehdistönäytöstä aloin oikeasti löytää mielenkiintoa Lego Ninjago Elokuvaa kohtaan, sillä ajattelin, että koska en tiedä koko hommasta mitään, se voisi yllättää minut olemalla todella hyvä, minkä lisäksi se olisi varmasti visuaalisesti upea. Positiivisin tuntein lähdin siis katsomaan elokuvaa, vaikken odottanutkaan samanlaista nerokkaan erinomaista teosta kuin kaksi edellistä Lego-elokuvaa.
Paha Garmadon hyökkää jatkuvasti armeijansa kanssa Ninjagon kaupunkiin, jota suojelee ninjatiimi. Vihreä ninja on Garmadonin suurin vihollinen, mutta Garmadon ei tiedäkään, että Vihreä ninja on oikeasti hänen teini-ikäinen poikansa Lloyd.
Vihreää ninjaa (varmaan ikuisesti laiskan kuuloinen Dave Franco), eli Lloyd Garmadonia kiusataan kaiken aikaa siitä, että hän on pahiksen poika. Vaikka Garmadon ei sitä tiedä, niin koko kaupunki tuntuu tietävän totuuden. Kaikki syyttävät Lloydia hyökkäyksistä ja monet pelkäävätkin häntä, mutta kun Lloyd naamioituu ninjavermeisiinsä, on hän koko kaupungin suosikki, sillä se on salaisuus, jonka vain muut ninjat tietävät. Läpi leffan onkin hauska seurata, miten Lloyd suhtautuu kaupunkilaisiin, jotka sekä inhoavat että rakastavat häntä. Hahmo on mielenkiintoinen, vaikka alkupäässä hän lähinnä kiukuttelee ärsyttävästi. Muita ninjoja ovat punainen Tulininja, eli Kai (Michael Peña), sininen Salamaninja, eli Jay (Kumail Nanjiani), harmaa Vesininja, eli Nya (Abbi Jacobson), valkoinen Jääninja, eli Zane (Zach Woods) ja musta Maaninja, eli Cole (Fred Armisen). Jokaiselle viidestä on luotu pientä sisältöä: Kai on porukan siistein; Nya on hänen voimakas siskonsa; Jay on pelokas; Cole kuuntelee musiikkia ja ottaa rennosti; ja Zane on todellisuudessa robotti, vaikka yrittääkin esittää tavallista teiniä. Harmillisesti alun jälkeen nämä ninjahahmot muuttuvat aika lailla statisteiksi, vaikka kulkevatkin koko ajan Lloydin mukana. Hahmoja ei pääse kunnolla tuntemaan, jolloin heistä ei oikeastaan jaksa välittää. Garmadon (Justin Theroux) on mustiin pukeutuva nelikätinen pahis, joka muistuttaa hieman Tähtien sodan (1977-) Darth Vaderia, etenkin kun hänellä on päässään musta kypärä. Leffasta tulee muutenkin mieleen Tähtien sota nuoren sankarin ja tummiin pukeutuneen pahiksen isä-poika-suhteen takia. Garmadon ei ole kuitenkaan yhtä julma kuin Vader, vaan hänen mielestään Ninjagon valloittaminen on vain hauskaa hupia. Vaikka jotkut hänen tekonsa ovat kauheita, on ne käsitelty lapsiystävälliseen tapaan huumorin kautta. Muita hahmoja leffassa ovat ninjojen johtaja, eli mestari Wu (Jackie Chan), joka on stereotyyppisesti vanha valkoparta, joka osaa kuitenkin taistella erittäin nopeasti, ja Lloydin äiti Koko (Olivia Munn), joka ei tiedä poikansa ninjapuuhista. Jackie Chan nähdään myös näyttelemässä ääniroolin lisäksi, minkä lisäksi toisena aitona ihmisenä nähdään pientä innokasta poikaa esittävä Kaan Guldur.
Lego Ninjago Elokuva alkaakin hölmöllä kohtauksella, jossa Guldurin esittämä poika astuu sisään liikkeeseen, joka myy ikivanhoja tavaroita. Jackie Chan on liikkeen myyjä, joka päättää kertoa pojalle Ninjagon legendasta, koska pölystä päätellen asiakkaita ei ole, joten mitä muutakaan sitä tekisi? Onneksi kiusallisen aloituksen jälkeen seikkailu lähtee käyntiin vauhdikkaasti. Nopean esittelyn jälkeen alkaa ensimmäinen nopeatempoinen taistelu Garmadonia vastaan. Elokuva itsessään tuntuu kulkevan todella nopeasti kohtauksesta toiseen, eikä mukana ole kunnon hengähdystaukoja. Harmillisesti kun leffa vihdoin rauhoittuu ja alkaa vaikuttaa siltä, että tarina kertookin oikeasti oudosta isä-poika-suhteesta, elokuvaa muuttuu hieman laahaavaksi. Vaikka erikoinen perhetarina onkin mielenkiintoinen, ei siihen ole saatu mukaan sydäntä, jotta siitä jaksaisi missään kohtaa välittää. Kokonaisuutena Lego Ninjago Elokuva onkin aika ontto, vaikka se viihdyttää lähes koko kestonsa ajan. Sekavan rytmityksen takia filmi tuntuu välillä kulkevan nopeutettuna ja välillä hidastettuna, eikä siitä jää kovin paljoa käteen loppujen lopuksi. Elokuvan jälkeen ihmettelinkin, miten muutaman vuoden takainen Lego Elokuva sai kerrottua paljon monimutkikkaamman ja moniulotteisemman tarinan samassa ajassa, ilman, että se oli yhtä sekava? Leffasta puuttuu lähes kokonaan Lego Elokuvan kekseliäisyys, itseironia ja syvällisyys. Se oli paljon selkeämmin koko perheen teos, kun taas tämä on lähes kokonaan pelkkää viihdettä lapsille. Aikuisetkin voivat kyllä löytää siitä riemua, etenkin koko elokuvan kekseliäimmästä asiasta, eli ultimaattisesta aseesta ja sen vaikutuksista, mutta muuta ihmeellistä ei ole luvassa. Lapsille siinä on paljon seikkailua, toimintaa ja hassuja hetkiä, mutta suuria nauruja se ei kuitenkaan tarjoa. Elokuva ei osaa nauraa itselleen samalla tavalla kuin edelliset Lego-leffat, mikä voi johtua siitä, että tekijöiden on pitänyt pelata varman päälle, sillä "Ninjago" ei ole erityisen tunnettu juttu vielä. Olisikin ollut parempi, jos tätä ennen olisi tehty tunnetuista leffasarjoista, kuten Tähtien sodasta, Indiana Jonesista (1981-) ja Harry Potterista (2001-2011) Lego-elokuvat ja sitten vasta olisi kokeiltu toimiiko tällainen filmi? Hyviä hetkiä on kyllä mukana ja leffa onnistuu pitämään kiinnostuksen yllä, jolloin kyseessä on ihan menevä pätkä, mutta Lego Ninjago Elokuva on silti todella selvä tasonpudotus kahden edellisen elokuvan jälkeen.
Leffa on kuitenkin animoitu pääasiassa tyylikkäästi. Ninjago-kaupunki on erinomaisesti toteutettu ja sitä on hienoa katsella, mutta on harmi, että Lego Batman Elokuvan tavoin vesi on vettä, eikä se koostu sinisistä palikoista, kuten Lego Elokuvassa. Hommaa on viety tässä vieläkin pidemmälle, sillä Garmadonin tukikohtatulivuorikaan ei ole legoista koottu, eikä myöskään ole metsä, jossa seikkaillaan leffan aikana paljon. Vaikka niihin onkin yhdistetty palikoita, olisi ollut paljon näyttävämpää, jos kaikki taustat koostuisivat legoista. Onneksi realistinen metsä on kuitenkin oikeassa koossa hahmoihin verrattuna, jolloin tavallinen kasvikin vaikuttaa isolta puulta. Äänimaailmassa parasta on kaikkien aikojen tunnetuimman elokuvahuudon, eli "Wilhelm screamin" käyttö useaan otteeseen peräkkäin. Harmillisesti Mark Mothersbaughin säveltämät musiikit ovat todella mitäänsanomattomat. Ohjauksesta vastaavat Charlie Bean, Paul Fisher ja Bob Logan, jotka ovat toimineet pääasiassa animaattoreina aiemmin ja vain Bean on ollut ohjaajan hommissa. Harmillisesti sen myös huomaa ja olen varma, että elokuva olisi paljon parempi, jos ohjaajina olisivat toimineet Lego Elokuvan ohjaajakaksikko Phil Lord ja Christopher Miller.
Yhteenveto:Lego Ninjago Elokuva on ihan viihdyttävä seikkailuelokuva, mutta se jää monin tavoin kahden edellisen Lego-elokuvan jalkoihin. Mukana ei ole kunnon kekseliäisyyttä yhtä hienoa juttua lukuunottamatta, eikä teos osaa nauraa itselleen, mikä oli yksi hauskimmista asioista edellisissä leffoissa. Hauskoja hetkiä on kyllä mukana, muttei filmi kovin monia nauruja tarjoa. Leffan pääteema, eli erikoinen isä-poika-suhde tuo hieman liian paljon mieleen Tähtien sodan ja on harmi, että päähenkilön lisäksi muita ninjoja ei pääse tuntemaan kunnolla. Tarina on ihan toimiva ja pitää mukanaan, mutta kokonaisuus tuntuu silti jotenkin ontolta ja sydämettömältä. Animointijälki on upeaa, vaikka onkin harmi, että vesi, metsä ja Garmadonin tulivuori eivät olekaan legopalikoista rakennetut. Lapsille Lego Ninjago Elokuva on varmasti todella hyvä toimintaseikkailu, mutta aikuiset tämä voi helposti jättää kylmäksi. Ei siis kannata odottaa kovin nerokasta teosta, vaan varautukaa näkemään kivaa hömppää.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.9.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.superherohype.com
The LEGO Ninjago Movie, 2017, Warner Bros. Pictures, Warner Bros. Animation, Warner Animation Group, LEGO System A/S, Lin Pictures, Lord Miller, RatPac-Dune Entertainment, Vertigo Entertainment
