Arvostelu: Source Code (2011)

SOURCE CODE

Ohjaus: Duncan Jones

Pääosissa: Jake Gyllenhaal, Michelle Monaghan, Vera Farmiga, Jeffrey Wright, Michael Arden ja Russell Peters

Genre: trilleri, scifi

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Ikäraja: 12

Source Code on Jake Gyllenhaalin tähdittämä scifitrilleri. Käsikirjoittaja Ben Ripley kehitteli elokuvan idean ja sai sen myytyä The Mark Gordon Companylle ja Vendôme Picturesille. Gyllenhaal valittiin pääosaan ja nähtyään Duncan Jonesin ohjaaman Kuun (Moon - 2009), hän ehdotti tuottajille tätä elokuvan ohjaajaksi. Kuvaukset alkoivat maaliskuussa 2010 ja lopulta Source Code sai maailmanensi-iltansa South by Southwest -elokuvafestivaaleilla 11. maaliskuuta 2011 - tasan kymmenen vuotta sitten! Elokuva oli kehuttu, minkä lisäksi siitä muodostui hitti teatterikierroksensa aikana. Itse näin Source Coden vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun se esitettiin televisiossa ja pidin siitä. En ole kuitenkaan katsonut elokuvaa uudestaan, ennen kuin huomasin, että se täyttää nyt kymmenen vuotta, jolloin päätin juhlan kunniaksi katsoa ja arvostella elokuvan.

Kapteeni Colter Stevens herää junassa matkalla Chicagoon, mutta eri miehen, Sean Fentressin kehossa. Juna räjähtää pommi-iskussa ja Colter saa tietää olevansa salaisessa armeijan projektissa, missä sotilaan mieli voidaan siirtää hetkeen ennen terroristi-iskun tapahtumista. Colterin täytyy palata Seanin mieleen yhä uudestaan, saadakseen selville junan pommittajan, jotta tämä voidaan pysäyttää ennen uutta iskua.

Jake Gyllenhaal sopii erittäin hyvin kapteeni Colter Stevensin rooliin, joka päätyy ensimmäisenä mukaan erikoiseen Lähdekoodi-projektiin. Projekti mahdollistaa sotilaan mielen siirtämistä jonkun toisen kehoon kahdeksaksi minuutiksi ennen pommi-iskun tapahtumista. Colterin täytyykin elää nämä kahdeksan minuuttia yhä uudestaan ja uudestaan, ja kuolla räjähdyksessä kerta toisensa perään, kunnes saa selville tekijän. Gyllenhaal tuo oivallisesti esille Colterin päämääräisyyden ja vimman selvittää tapauksen. Hahmon matkaa onkin mielenkiintoista seurata, sillä vaikka hän kokee samat kahdeksan minuuttia yhä uudestaan, hän kuitenkin kehittyy jatkuvasti.

Lisäksi elokuvassa nähdään myös Vera Farmiga ja Jeffrey Wright Lähdekoodi-projektin johtajina, sekä Michelle Monaghan Christinana, joka on junamatkalla Chicagoon Seanin kanssa, jonka mieleen Colter tunkeutuu. Kun muut näyttelijät pääsevät kaiken aikaa viemään hahmojaan eteenpäin, Monaghanin täytyy aina aloittaa hahmonsa kanssa uudestaan samasta kohtaa. Monaghanin tehtäväksi Christinana jääkin lähinnä ihmetellä erilaisin tavoin, kun hänen Seaniksi luulemansa mies alkaa yhtäkkiä käyttäytymään omituisilla tavoilla. Monaghan ja Farmiga ovat mainiot rooleissaan, mutta Wright ampuu hieman yli tiedemiehenä.

Source Codea on useasti verrattu Bill Murrayn tähdittämään komediaan Päiväni murmelina (Groundhog Day - 1993), missä Murrayn hahmo joutuu elämään samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka leffoista löytyykin samankaltaisuuksia, Source Code on lopulta hyvin erilainen elokuva. Colter ei elä koko päivää uudestaan, vaan ainoastaan tiettyä kahdeksan minuutin pätkää, jonka jälkeen hän aina raportoi uudet havaintonsa Lähdekoodin johtajille. Lisäksi Colter tietää, miksi on kierteessä mukana ja tietää, mitä hänen täytyy tehdä, päästäkseen siitä eroon. Isoin ero on kuitenkin lajityyppi. Komediallisen Päiväni murmelina -filmin sijaan Source Code on scifipainotteinen jännäri. Trillerihenki onkin oivallisesti luotu ja katsojaa jännittää yhä vain enemmän, mitä pidemmälle leffa etenee. Vaikka Colter voikin elää samaa hetkeä yhä uudestaan selvittääkseen totuuden, ei se kuitenkaan tarkoita, että hänellä olisi loputtomasti aikaa, sillä uusi isku voi tapahtua koska tahansa.

Heti alussa katsoja saadaan tiukasti mukaan kiehtovan mysteerin kautta, kun vähitellen käy selväksi, mistä onkaan kyse. Vaikka elokuvassa nähdään periaatteessa sama kahdeksanminuuttinen kerta toisensa perään, elokuva välttää tylsistyttämisen, sillä Colter hyödyntää tämän ajanjakson aina eri tavoin. Joskus hän jopa poistuu junasta, mutta jos hän ei löydä tekijää, hän palautuu aina takaisin samaan hetkeen yrittämään uudestaan. Tylsyyden välttämisen elokuva tekee myös sillä, että se kestää vain puolitoista tuntia. Tahti onkin ripeä ja tehtävän kiireellisyyden tuntee kaiken aikaa. Vaikka Source Code onkin tällaisenaan erittäin mainio ja napakka scifitrilleri, jotain merkittävää siitä jää uupumaan, jotta se olisi teoksena yhtä mahtava kuin sen konsepti. Ainakin Colterin ja Christinan välille kehittyvä romanssintynkä on kömpelö ja vaatisi syventämistä. Samaa kaipaisi myös itse syyllinen ja hänen motiivinsa.

Ei ole ihme, että Duncan Jones sai pestin ohjata Source Coden, sillä hänen ensimmäinenkin elokuvansa, Kuu oli ollut erikoisempi scifiteos. Onkin vain harmi, että tämän jälkeen Jonesin taso on romahtanut pahasti. Tässä Jones tekee kuitenkin taitavaa työtä, rakentaessaan jännittävää ja kiehtovaa henkeä. Ben Ripleyn idea on erinomainen ja hänen sen pohjalta työstämänsä käsikirjoitus usein samaa tasoa. Jos Ripley olisi panostanut tiettyihin juttuihin vielä enemmän, olisi leffa kokonaisuutena erinomainen. Tekniseltä toteutukseltaan Source Code on myös onnistunut, vaikka parit digitehosteet ovatkin nähneet parhaat päivänsä. Kuvaus on sulavaa pitkin näyttävästi lavastettua junaa ja leikkaus tukee jännästi kulkevaa kertomusta. Äänimaailma on hyvin rakennettu efektejä ja Chris Baconin tunnelmoivia musiikkeja myöten.

Yhteenveto: Source Code on erittäin mainio scifitrilleri, joka hyödyntää veikeää aikakertomustaan taidokkaasti. Vaikka elokuva kiertääkin saman kahdeksanminuuttisen tapahtumia yhä uudestaan, ei aika käy pitkäksi päähenkilön jatkuvasti erilaisen lähestymistavan ja filmin ripeän kerronnan ansiosta. Kestoa leffalla on vain hieman päälle puolitoista tuntia ja pääasiassa se toimii todella hyvin. Lähinnä Colterin ja Christinan välille muodostuva romanssi jää latteaksi, eikä katsoja pääse täysin kärryille antagonistin motiiveista. Tiettyjen viilauksien kanssa lopputulos vastaisi täysillä idean mahtavuutta. Jake Gyllenhaal on mitä oivallisin valinta pääosaan ja hänen valitsemansa Duncan Jones toimii todella hyvin ohjaajana, rakentaen tiivistunnelmaista henkeä. Jos scifipainotteiset jännärit kiehtovat, suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan Source Codeen. Elokuvan kymmenvuotisjuhla on myös hyvä syy katsoa leffa uudestaan, vaikka sen olisikin nähnyt jo useammin.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 27.8.2020

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.imdb.com

Source Code, 2011, Summit Entertainment, Vendome Pictures, The Mark Gordon Company

Arvostelu: Warcraft / Warcraft: The Beginning (2016)

WARCRAFT (2016)

WARCRAFT: THE BEGINNING

Ohjaus: Duncan Jones
Pääosissa: Travis Fimmel, Toby Kebbell, Paula Patton, Ben Foster, Dominic Cooper, Ben Schnetzer ja Daniel Wu
Genre: fantasia
Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia
Ikäraja: 12

Olen kohta menossa katsomaan Warcraftin tai kuten se kulkee Euroopassa nimellä Warcraft: The Beginning. Ensimmäiseksi sanon suoraan, etten ole koskaan pelannut "Warcraftia" (1994-), joten kaikki mitä tiedän maailmasta perustuu tässä arvostelussa vain siihen, mitä elokuvassa kerrotaan. Kovin suurilla odotuksilla en ole menossa katsomaan sitä, sillä suurimmaksi osaksi Warcraft on kerännyt vain haukkuja, vaikka onkin esimerkiksi Kiinassa menestynyt todella hyvin. Toivon, että elokuva jaksaisi viihdyttää koko kahden tunnin kestonsa aikana. Saa nähdä, mitä tästä tulee...

Örkkien johtaja Gul'dan johdattaa armeijansa ihmisten maailmaan, Azerothiin. Ihmissoturi Lothar lähtee taistoon örkkejä vastaan kuninkaan miehien, Khadgar-velhon ja Vartija Medivhin kanssa.

Lotharia näyttelee Travis Fimmel. Vikings-sarjasta (2013-) tuttu Fimmel ei vakuuta johtajahahmona, mutta suoriutuu muuten roolistaan ihan hyvin. Häiritsevää on, että jokaisessa kohtauksessa Fimmelin silmät vetistävät, niin kuin hän olisi juuri itkenyt.
     Khadgar-velhona nähdään Ben Schnetzer. Schnetzer nousee ihmishahmoista suosikiksi, vaikkei hänen näyttelijänsuorituksensa ihmeellinen olekaan. Pääosin hän vain kulkee paikasta toiseen etsimässä tietoja asioista, mitä katsojille pitää selventää.
     Örkeistä isoimmassa roolissa on Toby Kebbellin näyttelemä Durotan. Durotan on omalla tavallaan inhimmillisin hahmo koko elokuvassa, vaikka onkin todellisuudessa lähinnä vain digimörökölli.
     Elokuvan pahiksena nähdään Gul'dan, jota esittää Daniel Wu. Onnistuneen tyylikäs pahis olisi parempi, jos ei olisi niin ontto sisällöltään. Gul'dan tuntuu vain haluavansa tuhota kaiken.
     Ben Foster näyttelee Medivh-Vartijaa, joka esitetään todella suurena ja mahtavana henkilönä. Harmi vain, että Fosterin suoritus on heikko ja paikoitellen todella koominen, eikä hahmoa osaa ottaa vakavasti. Hahmo toimisi paremmin, jos se olisi joku vanha viisas tietäjä, eikä mikään nuori kundi.
     Ihmisten kuningasta, Llanea näyttelee Dominic Cooper. Kuningas jää todella taka-alalle, mikä on sääli, sillä hahmoon olisi voitu tuoda voimaa antamalla hänelle lisäsisältöä elokuvassa.
     Paula Patton esittää puoliksi örkkiä ja puoliksi jotain muuta olevaa Garonaa. Pattonin hahmo on yksi elokuvan parhaista, vaikka alkupuolella Patton ei hirveästi vakuuta vihreän maskeerauksensa alta.

Elokuva alkaa introlla, jossa örkit lähtevät ihmisten maailmaan ja Durotanin lapsi syntyy. Sen jälkeen ruutuun ilmestyy isona elokuvan logo, mistä voisi olettaa, että tehdään aikahyppy muutama vuosi eteenpäin aikaan, jossa ihmiset ja örkit ovat sotineet jo kauan, mutta elokuva jatkaakin suoraan siitä, mihin intro loppui. Esitellään ihmishahmot ja näytetään hieman heidän maailmaansa. Pääasiassa elokuvan alkupuolisko koostuu hahmojen, paikkojen ja asioiden nimien luettelemisella. Jos ei ole "WoW"-fani, niin täytyy keskittyä kaiken aikaa, jotta muistaa tarvittavat nimet koko elokuvan loppuun saakka. Minulla onneksi oli muistiinpanovihko mukana, jotta kaikki tarvittavat nimet pysyisivät muistissa. Todella sisältörikas maailma on selkeästi kyseessä, mutta onkin harmi, että elokuva ei tunnu pystyvän hyödyntämään kaikkea.

Warcraft on selkeä yritys tuoda pelisarja pidemmäksi elokuvasarjaksi, mutta silti tuntuu kuin tekijät eivät olisi tienneet, mitä kaikkea lähdemateriaalia he käyttäisivät avausosassa, joten he ovat päättäneet tunkea mukaan kaikkea mahdollista. Siltikin elokuvan asiat ovat pelkkä pintaraapaisu pelisarjan maailmaan. Jos tekijät olisivat tarkkaan miettineet, minkä osion fanien tuntemasta tarinasta he haluavat kertoa näin aluksi, niin uskoisin, että tästä olisi saatu tehtyä paljon kompaktimpi paketti. Nyt elokuva tuntuu vain erittäin sekavalta lämmittelyltä, joka voisi mahdollisesti johtaa suurempaan kokonaisuuteen.

Hieman erikoiset roolitusvalinnat eivät myöskään tuo vahvuutta elokuvaan, jolloin parasta ovatkin toimintakohtaukset. Silloin, kun mätkitään turpaan, niin oikeasti mätkitään kunnolla, mikä on hienoa. Taisteluissa näytetään tyylikkäitä, laajoja kuvia, joissa voi katsella, miten isoissa mittakaavoissa soditaan ja välillä näytetään yksittäisiä lähitaisteluita. On sinänsä erikoista, että ihmishahmot ovat niin onttoja, että pääosin itse ainakin olin örkkien puolella, sillä juurikin Durotanin ja Garonan toimintojen motiivit on hyvin tuotu esille. Jännä asia elokuvassa on, että vaikka sekä örkkien, että ihmisten kuullaan puhuvan englantia, niin todellisuudessa kummatkin puhuvat omia kieliään, eivätkä ymmärrä toisiaan. Kohtaukset, joissa örkkien kieltä pitää tulkata ihmisille ja toisinpäin, ovat hieman oudosti toteutettuja, sillä se joka puhuu englantia vaihtuu aina välillä.

Elokuva on kuvattu hyvin, vaikka suurimmaksi osaksi kaikki onkin tehty tietokoneella. En tiedä tottuivatko silmäni tehosteisiin, vai muuttuivatko digiefektit paremmiksi, mitä pidemmälle elokuva meni. Alussa nimittäin tehosteet ovat hieman heikkoja, mutta loppupuolella näyttävät jopa yllättävän hyviltä. Silti läpi elokuvan on mukana myös heikompia tehosteita. Leikkaus on kohtauksissa sujuvaa, mutta välillä kohtauksesta toiseen siirtyminen ei tunnu kovin luonnolliselta. Lopputaistelussa tulee outo hyppy leikkauksessa, mikä sai minut hämilleen ja tuntui kuin kokonainen pätkä puuttuisi. Äänimaailma taisteluissa on hyvin mietitty ja musiikki jumputtaa toimivasti taustalla. Warcraftin on ohjannut Duncan Jones, edesmenneen David Bowien poika. Jonesin aiempia elokuvaohjauksia ovat scifielokuvat Moon (2009) ja Source Code (2011). Kovin montaa elokuvaa ei herra siis ole vielä tehnyt. Näin elokuvan 3D:nä ja vaikka välillä esimerkiksi digiveri näytti lennähtävän päin katsojaa, niin oli tehoste silti aika turha. Ja pakkohan se on myöntää, että vaikka kuinka tyylikkäitä tehosteita elokuvassa onkin, niin se näyttää kuitenkin suurimmaksi osaksi vain todella kalliisti tehdyltä, pelin tasojen välissä nähtävältä videolta.

Yhteenveto: Warcraft on ihan kiva, mutta heikko aloitus mahdolliselle elokuvasarjalle. Se ei ole kovin ihmeellinen ja tuntuu pääasiassa vain introlta suuremmalle kokonaisuudelle. Näyttelijäntyö ei ole erikoista ja ihmishahmot ovat aika onttoja. Siitä kuitenkin löytyy potentiaalia jatko-osalle ja toivon, että jos sellainen tulee, niin selkeään tarinaan panostetaan paremmin. Suosittelen elokuvaa lähinnä pelisarjan faneille, sillä heille tämä aukeaa parhaiten. Jos "WoW" ei ole tuttu, niin monet asiat voivat mennä täysin ohi. Viihdyttävänä kesämäiskintäpätkänä Warcraft toimii, etenkin jos ulkona sataa kaatamalla, kuten tänään. Toimintakohtaukset ovat pääosin näyttäviä, vaikka välillä niistä on vaikea ottaa selvää, kun ruudulla tapahtuu niin paljon kaikkea. Legendaarinen Wilhelm-parkaisu on kuultavissa metsässä käytävässä taistelussa.

Kirjoittanut: Joonatan, 18.6.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, World of Warcraft -tiedot www.en.wikipedia.org ja juliste www.screencrush.com
Warcraft, 2016, Universal Pictures, Legendary Pictures, Atlas Entertainment, Blizzard Entertainment