Arvostelu: Tuomari (The Punisher - 2004)

TUOMARI

THE PUNISHER

Ohjaus: Jonathan Hensleigh

Pääosissa: Thomas Jane, John Travolta, Will Patton, Laura Harring, Rebecca Romijn, Ben Foster, John Pinette, Eddie Jemison, James Carpinello, Omar Avila, Eduardo Yanez, Mark Collie, Kevin Nash, Samantha Mathis, Marcus Johns ja Roy Scheider

Genre: toiminta, rikos

Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia - Unrated Extended Cut: 2 tuntia 20 minuuttia

Ikäraja: 16

The Punisher, eli suomalaisittain Tuomari perustuu Marvelin samannimiseen sarjakuvahahmoon, joka teki ensiesiintymisensä vuonna 1974. Hahmosta oli vuonna 1989 tehty Dolph Lundgrenin tähdittämä filmatisointi Rankaisija (The Punisher), joka ei kuitenkaan saanut studio-ongelmien takia kunnon levitystä, eikä siis noussut järin isoksi hitiksi. Vuonna 1997 Marvelilla ryhdyttiin suunnittelemaan uutta elokuvasovitusta hahmosta ja Jonathan Hensleigh palkattiin niin käsikirjoittamaan kuin myös ohjaamaan leffa. Hensleigh joutui työstämään tekstiään uudestaan useaan otteeseen, sillä studion myöntämä budjetti osoittautui liian pieneksi. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2003 ja lopulta Tuomari sai maailmanensi-iltansa 12. huhtikuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli kohtalainen menestys, joka sai lähes täyslyttäyksen kriitikoilta. Itse näin Tuomarin joskus vähän yli kymmenen vuotta sitten ja pidin sitä ihan kelvollisena toimintarainana. En ole katsonut leffaa kertaakaan uudestaan, vaikka olen omistanut sen Blu-rayna jo useamman vuoden. Kun huomasin Tuomarin täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudestaan ja samalla arvostella sen.

FBI-agentti Frank Castle on juuri jäänyt nauttimaan eläkepäivistään, kun rikollispomo Howard Saint tapattaa hänen koko perheensä, kostona Frankin viimeisen tehtävän aikana kuolleesta Howardin pojasta. Henkihieveriin jätetty Frank janoaa nyt kostoa Saintille ja tämän jengille.

Pääroolissa Frank Castlena, eli pahiksia niittävänä Tuomarina nähdään Thomas Jane, joka sopii osaansa varsin passelisti. Janesta löytyy sopivaa kivikasvoisuutta ja hän tulkitsee yhä vain julmemmaksi ja häikäilemättömämmäksi muuttuvaa kostajaa vakuuttavasti. Tuomari kun ei ole mikään tavallinen Marvel-sankari, joka suojelee siviilejä supervoimaisilta pahiksilta, vaan oman käden oikeutta jakava tappaja, jonka tielle ei todellakaan kannata astua. Katsojana on heti valmiina hyppäämään mukaan tämän kostoretkelle, kun elokuvan alkupäässä Frank joutuu todistamaan koko perheensä, mukaan lukien vaimonsa Marian (Samantha Mathis) ja poikansa Willin (Marcus Johns) teloituksen Saintin rikollisjengin toimesta.

     Frankin perheen kuolemasta vastuussa olevaa jengiä johtaa John Travoltan näyttelemä Howard Saint. Travolta on oikein kelpo valinta omaan osaansa, mutta hänen hahmonsa jää aika yhdentekeväksi ja unohdettavan geneeriseksi rikollispomoksi. Laura Harring esittää Howardin vaimoa, ihan yhtä häikäilemätöntä Livia Saintia, James Carpinellon tehdessä tuplaroolin pariskunnan kaksoispoikina Bobbynä ja Johnina. Will Patton nähdään Howardin uskollisimpana kätyrinä Glassina, kun taas Eddie Jemison esittää nyhveröroisto Mickeytä. Pientä huumoria mukaan yrittävät tuoda Frankin uudet naapurit, Dave (Ben Foster) ja Bumpo (John Pinette), kun taas aiemmin Marvelin X-Men -trilogian (2000-2006) Mystikko-pahista näytelleen Rebecca Romijnin esittämä naapuri Joan yrittää näyttää Frankille lempeämpää tietä. Naapurit ovat leffan heikointa antia, vaikka tarjoavatkin parit hassut hetkensä.

Tuomari tuntui toimivan itselleni paremmin uusintakatselulla kuin kymmenisen vuotta sitten. Voi olla, että se johtuu omasta kypsymisestä tai sitten siitä, että kun Marvel-elokuvasovitukset ovat muuttuneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana aika samanlaiseksi bulkiksi, tämä rosoisempi, synkempi ja tylympi kostotarina erottuu paremmin edukseen. En siis sano, että kyseessä olisi parempi leffa kuin monet uudemmat Marvel-elokuvat vaikkapa Avengerseista Guardians of the Galaxyihin tai Captain Americoista Spider-Maneihin, mutta siitä löytyy oma viehätyksensä, jota nämä leffat eivät enää nykyään tarjoa. Yleisesti toimintaelokuvien saralla Tuomari hukkuukin sitten hieman massaan, eikä siinä ole muuta selvää erottavaa tekijää kuin ikoninen päähenkilö hemmetin päheän pääkallopaitansa kanssa.

Elokuva nappaa toimivasti mukaansa ja onnistuu alussa luomaan katsojalle tarpeeksi voimakkaan tunnesiteen, jolloin kun vääjäämätön tapahtuu ja Frank joutuu pitelemään kuolleitta vaimoaan ja poikaansa sylissään, kotisohvallakin voi tulla tippa linssiin. Katsoja todella on täysillä mukana Frankin kostoreissulla ja leffa pitää pääasiassa sujuvasti mukanaan, tarjoten vuoronperään kohtauksia, joissa Frank haavoittaa Saintin rikollisia liiketoimia tai pistää tämän kätyreitä hengiltä ja kohtauksia, joissa Saint lähettää yhä vain isompia korstoja Frankin perään. Frankin ja Kevin Nashin esittämän venäläisjättiläisen välinen kamppailu on onnistuneen tiivistunnelmainen. Kuvauksissa tehdyn mokan myötä Jane vahingossa tökkäsi oikealla puukolla Nashia, joka kuitenkin jatkoi kohtausta kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Loppuhuipennus on toisaalta passelin räjähtävä, mutta silti jotenkin pieni antikliimaksi kaiken jälkeen.

Elokuvan ohjauksesta vastaa sen toinen käsikirjoittaja, Jonathan Hensleigh, joka teki Tuomarissa debyyttiohjauksensa. Hensleigh'n aiempiin töihin kuuluu muun muassa koko perheen seikkailu Jumanji (1995) ja katastrofiraina Armageddon (1998). Hänen työnsä Tuomarissa on oikein kelvollista ja hän on onnistunut toimivasti tiivistämään ja hiomaan käsikirjoitusta, kun studio ei myöntynyt korkeampaan budjettiin tai Hensleigh'n mielestä riittävään kuvauspäivien määrään. Leffa on oivallisesti kuvattu ja valaistu. Lavasteet ovat tyylikkäät ja maskeeraukset sopivan rujot. Frankin Tuomari-asu pääkallopaidan kanssa on simppeli, mutta sitäkin tehokkaampi. Erikoistehosteet näyttävät edelleen hyviltä ja äänitehosteet jylisevät hyvin. Äänityksestä voi kuitenkin aika ajoin huomata, että puheet on selvästi jälkiäänitetty myöhemmin studiossa. Carlo Siliottin säveltämät musiikit säestävät menoa passelisti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.3.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Punisher, 2004, Columbia Pictures, Lions Gate Films, Marvel Entertainment, Marvel Enterprises, Valhalla Motion Pictures, Artisan Entertainment, St. Petersburg Clearwater Film Commission, VIP 2 Medienfonds, VIP 3 Medienfonds

Arvostelu: The Ice Road (2021)

THE ICE ROAD

Ohjaus: Jonathan Hensleigh

Pääosissa: Liam Neeson, Marcus Thomas, Amber Midthunder, Benjamin Walker, Laurence Fishburne, Holt McCallany, Martin Sensmeier ja Matt McCoy

Genre: jännitys, toiminta

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Ikäraja: 12

The Ice Road on jälleen uusi Liam Neesonin tähdittämä toiminnallinen jännäri. Elokuvan kuvaukset käynnistyivät helmikuussa 2020 ja joissain maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa elokuva on jo julkaistu Netflixin ja Amazonin suoratoistopalveluissa. Suomeen The Ice Road saapuu kuitenkin ihan elokuvateattereihin asti. Itse kiinnostuin filmistä, kun näin sen mainoksen jonkin muun elokuvakäynnin yhteydessä alkukesästä. Meninkin ihan positiivisin mielin katsomaan The Ice Roadia sen lehdistönäytökseen.

Kun kanadalaisessa kaivoksessa tapahtuu onnettomuus ja 26 mainaria jäävät loukkuun, rekkakuski Mike McCann ja hänen veljensä Gurty palkataan kuljettamaan tarvittavia työkaluja mainareiden pelastamiseksi. Vaarallinen reitti kulkee satojen kilometrien jäätietä pitkin ja jää on alkanut sulaa...

Liam Neeson on kyllä aikamoinen teräsäijä - The Ice Road on herran jo kolmas elokuva koronaviruspandemian aikana Honest Thiefin (2020) ja The Marksmanin (2021) jälkeen! Neeson tekee leffassa itselleen hyvin tutun ja turvallisen roolin iäkkäänä ja rehtinä, mutta toimintaan ja jännitykseen sujuvasti mukaan hyppäävänä miehenä. Hänen tämänkertainen hahmonsa Mike McCann sekoittuu helposti moniin hänen aiempiin rooleihinsa, vaikkei kyseessä ole mikään entinen sotaveteraani, mikä selittäisi hänen kykynsä toimintakohtausten aikana. Sotaveteraanin osaa hoitaa nimittäin tällä kertaa hänen veljensä Gurty (Marcus Thomas), jolle sota on aiheuttanut vakavan stressihäiriön ja puhetta sekoittavan afasian. Sympaattinen veli onkin elokuvan pidettävin hahmo, ja hänen ja Miken sukulaissuhde tuo jotain lämpöä kylmän retken varrelle.

     Veljesten lisäksi vaaralliselle matkalle lähtevät myös Laurence Fishburnen näyttelemä Goldenrod, Amber Midthunderin esittämä Tantoo ja Benjamin Walkerin esittämä Varnay. Näyttelijät sopivat passelisti osiinsa, mutta heidän hahmonsa jäävät hieman ohuiksi - siitä huolimatta, että Tantoolle on kehitelty hyvä motiivi tarttua hurjaan keikkaan; hänen veljensä Cody (Martin Sensmeier) on yksi kaivokseen loukkuun jääneistä mainareista.

The Ice Road jää kelvollisista lähtökohdistaan huolimatta harmillisen vaisuksi toimintajännäriksi. Vielä filmin alussa katsoja on jännittäen valmiina lähdössä hurjaksi luvattuun kyytiin läpi Kanadan jäätiköiden pelastaakseen poloiset mainarit ansastaan, mutta mitä pidemmälle matka etenee, sitä väsähtäneemmäksi meno muuttuu. Elokuva ei tunnu koskaan osaavan päättää, haluaako se olla vakavasti otettava ja tiivistunnelmainen trilleri, vai hieman pöljä kesäviihdepläjäys ja lopputulos onkin kömpelö sekoitus kumpaakin. Tiettyjä hetkiä ei voi ottaa tosissaan, sillä ne ovat niin hölmösti hoidettu. Jotkut käsikirjoituksen ratkaisut taas ovat muuten vain kummallisia.

Vaarallinen jäätie ei tainnut lopulta herättää kirjoittajan mielikuvitusta kunnolla, sillä heiltä loppuu yllättävänkin pian ideat, kuinka hyödyntää tietä aiheuttamaan vaaratilanteita rekkakuskeille. Niinpä toiselle puoliskolle on rustattu mukaan tyhjänpäiväisiä pyssypahiksia lisävaikeuksiksi, jolloin omalaatuisena alkava trilleri vaipuu aika geneeriseksi toimintarymistelyksi. Elokuvan isoin synti on kuitenkin, ettei se millään osaa päättyä. Loppuhuipennuksessa on kohta, jolloin katsoja luultavasti tuumii, että nyt on viimeinenkin konflikti kohdattu ja seuraavaksi pistetään lopputekstit rullaamaan, mutta ei. Leffa kestää varmaan lähemmäs puoli tuntia sen jälkeen, tunkien yhä vain uutta vastoinkäymistä mukaan. Parhaimmassa tapauksessa tämä voisi toki johtaa erittäin intensiiviseen finaaliin, mutta jokin toteutuksessa tökkii ja lopun itseään toistava rekkakaahailu käy pitkäveteiseksi ja niitä lopputekstejä alkaa tosissaan odottamaan.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Jonathan Hensleigh, joka tunnetaan paremmin käsikirjoittajan työstään mm. leffoissa Die Hard - Koston enkeli (Die Hard with a Vengeance - 1995), Jumanji (1995) ja Armageddon (1998). Hensleigh ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kuitenkaan kirjoittanut tai ohjannut ainuttakaan elokuvaa ja se näkyy The Ice Roadissa. Hänen tekstinsä on epätasainen ja ohjauksensa tökkivää. Hän ei saa toimintakohtauksiin kunnon iskua ja vauhdikkaiksi tarkoitetut takaa-ajot näyttävät hitailta. Leffa on sentään menevästi kuvattu ja siinä on oivallisia lavasteita, asuja, maskeerauksia ja äänitehosteita. Elokuvan erikoistehosteet ovat kuitenkin hämmentävän huonot. Efektit näyttävät siltä kuin ne olisi revitty kymmenen vuoden takaisesta PlayStation 3:n videopelistä. Halkeilevasta jäästä tulee mieleen välillä ensimmäinen Ice Age - jäätikön sankarit (Ice Age - 2002) grafiikoiden puolesta. Lähes kaikki hurjiksi tai näyttäviksi tarkoitetut kohtaukset liukastuvat ja kaatuvat kovaa rähmälleen surkeiden tehosteiden takia.

Yhteenveto: The Ice Road on kelvollisista lähtökohdistaan huolimatta aika heikko ja vaisu tusinajännäri, joka menettää vähäisenkin otteensa noin puolessa välissä leffaa. Ohjaaja-käsikirjoittaja Jonathan Hensleigh ei millään keksi tarpeeksi vaaratilanteita jäätiestä, joten hän on päättänyt tunkea loppupäähän mukaan tylsiä pahishahmoja, joiden kautta omaperäisempänä alkanut jännäri muuttuu geneeriseksi rymistelyksi. Loppuhuipennuksen ongelmana on myös, ettei se tunnu oikein koskaan päättyvän. Hensleigh'n rakentama tunnelma ei koskaan saavuta sellaisia korkeuksia, joita leffalta toivoisi ja se pieninkin intensiivisyys katoaa, kun elokuva pistää kehnot erikoistehosteensa esille. Monet vaikuttaviksi tarkoitetut hetket lässähtävät jo efektiensä puolesta, jotka näyttävät lähes 20 vuotta sitten tehdyiltä. Liam Neeson hoitaa hommansa pääroolissa tutulla varmuudellaan, mutta hänkin alkaa olla jo väsähtänyt näihin toinen toistaan samanlaisiin rooleihin. Toivottavasti herra Neeson pääsisi vielä säväyttämään jossain kohtaa oikein kunnolla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.8.2021

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

The Ice Road, 2021, Code Entertainment, ShivHans Pictures, Solution Entertainment Group, Aperture Media Partners, Envision Media Arts, Manitoba Film & Music, Ice Road Productions