Arvostelu: Ring 2 (The Ring Two - 2005)

RING 2

THE RING TWO

Ohjaus: Hideo Nakata
Pääosissa: Naomi Watts, David Dorfman, Simon Baker, Kelly Stables, Sissy Spacek, Elizabeth Perkins, Gary Cole, Ryan Merriman, Emily VanCamp ja Mary Elizabeth Winstead
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 16

Japanilaisen Ringu-kauhuelokuvan (リング - 1998) amerikkalainen uudelleenfilmatisointi The Ring (2002) oli kriitikoiden kehuma menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Ohjaaja Gore Verbinski oli kuitenkin kiireinen Säämiehen (The Weather Man - 2005) ja Pirates of the Caribbean -seikkailuleffojen kanssa, minkä vuoksi studio kääntyi alkuperäisen japanilaisleffan ohjaajan, Hideo Nakatan puoleen. Nakata suostui jatko-osan ohjaajaksi ja kuvaukset käynnistyivät loppukesästä 2004. Lopulta The Ring Two, eli suomalaisittain hieman yksinkertaisemmin Ring 2 ilmestyi maaliskuussa 2005. Elokuva ei kuitenkaan ollut edeltäjänsä veroinen hitti ja se sai lähes pelkkää murskapalautetta kriitikoilta. Itse olin aiemmin nähnyt vain ensimmäisen The Ringin, mistä pidin todella paljon. Olin jopa hieman vältellyt jatko-osaa, mutta kun huomasin ensimmäisen osan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin sen lisäksi katsoa ja arvostella sen jatko-osat, Ring 2:n ja Ringsin vuodelta 2017. Katsoinkin Ring 2:n hieman yli kuukausi ensimmäisen elokuvan jälkeen.

Rachel ja hänen poikansa Aidan muuttavat uuteen kaupunkiin, aloittaakseen elämänsä alusta. Kauhu tuntuu kuitenkin seuranneen heitä, sillä pian Rachel saa tietää kahden kaupunkilaisnuoren saaneen Samaran kirotun videokasetin haltuunsa. Rachelin täytyy keksiä keino pysäyttää kirous lopullisesti.

Naomi Watts ja David Dorfman palaavat rooleihinsa Rachel ja Aidan Kellerinä, äitinä ja poikana, jotka selvisivät kerran kaamean ja vesivahinkoja aiheuttavan Samaran (Kelly Stables) kirotusta videokasetista, mutta jotka joutuvat nyt uudestaan Samaran vainoamiksi. Dorfman jatkaa samalla hieman karmivalla linjallaan, pojan ollessa yhä vain isommin yhteydessä pahaan olentoon. Watts sen sijaan tekee hieman heikompaa työtä kuin viimeksi. Hänen roolityöstään ei oikein ota selvää, kuinka halukas hän oli jatkamaan leffasarjan parissa. Silti Watts ja Dorfman muodostavat yhä oivallisen äiti-poika-kaksikon, jonka toivoo selviytyvän.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. Simon Baker Rachelin uutena pomona Max Rourkena, Elizabeth Perkins tohtori Emma Templenä, sekä Ryan Merriman ja Emily VanCamp teineinä, jotka elokuvan alussa tietty katsovat Samaran videokasetin. Mary Elizabeth Winstead tekee ensimmäisen elokuvaroolinsa nuorena Evelyn Bordenina, joka liittyy Samaran menneisyyteen. Vanhaa Evelyniä esittää kauhuklassikko Carriesta (1976) tuttu Sissy Spacek. Baker sopii hyvin osaansa virnuilevana uutislehden johtajana, mutta muut näyttelijät eivät oikein vakuuta. Perkins on kiusallisen ylidramaattinen tohtorina, kun taas Merriman ja VanCamp ovat aika kehnoja ja ampuvat yli hahmojensa shokkireaktiot.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, etten ole vanhoja japanilaisia Ringu-leffoja vielä katsonut, minusta on hienoa, että niiden ohjaaja Hideo Nakata pyydettiin mukaan ohjaamaan amerikkalaisfilmatisoinnin jatko-osa. Pidän myös siitä, että ainakin kuulemani ja lukemani perusteella Nakata ei lähtenyt tekemään toisintoa japanilaisesta Ringu 2:sta (リング2 - 1999), vaan lähti työstämään erilaista jatkotarinaa. Nakatan mukanaolo ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita automaattisesti hyvää jatko-osaa, vaan Ring 2 on jopa hämmentävän kökkö jatkoelokuva hämmentävän laadukkaalle ensimmäiselle leffalle. Yksi filmin isoimmista ongelmista on, ettei se ole lainkaan pelottava. Gore Verbinski onnistui ensimmäisessä elokuvassa rakentamaan upean tunnelman, joka samanaikaisesti tuntui hyvin epämiellyttävältä, mutta silti kiehtovan mukaansatempaavalta. Nakata yrittää samaa, muttei saa aikaan minkäänlaista jännitettä. Itse asiassa Ring 2 on suorastaan tylsä elokuva.

Sen lisäksi, että elokuvan tunnelma on kehnosti kehitelty, itse tarina ei millään jaksa imaista mukaansa. Ensimmäinen The Ring oli aika hidastempoinen filmi, missä ei paljoa mitään böö-pelotteluja nähty, mutta sen tarina oli niin koukuttava ja tunnelma kutkuttavan ahdistava, että se piti tiukasti mukanaan läpi liki kahden tunnin kestonsa. Ring 2:a katsoessani vilkaisin ensimmäistä kertaa, kuinka paljon kestoa on jäljellä jo siinä kohtaa, kun filmiä oli mennyt vasta puoli tuntia. Toisaalta elokuvassa tapahtuu paljon enemmän ja Samaraa näytetään useammin kuin viimeksi, mutta silti rytmitys on laahaava. Elokuva yrittää rakentaa uutta mysteeriä Samaran ympärille, mutta se on niin tökerösti tehty, että se jopa sotii täysin lähes kaikkea ensimmäisessä elokuvassa nähtyä ja kerrottua vastaan. Ensimmäinen filmi loi selvät säännöt Samaran ja videokasetin toiminnalle ja jatko-osa peruu sääntöjä, repien takapuolestaan uusia leffan kulkiessa eteenpäin, sillä logiikalla, että milloin mikäkin juttu voisi olla siistiä missäkin kohtauksessa. Lopputuloksena on turhauttava ja pitkäveteinen katselukokemus.

Ring 2 ei ole myöskään teknisesti yhtä laadukas teos kuin edeltäjänsä. Se yrittää kovasti kopioida Verbinskin visuaalista tyyliä, mutta epäonnekkaasti. Siinä, missä The Ring näytti hienolta teokselta tarkkaan toteutetun kuvastonsa ja värimaailmansa kanssa, Ring 2:ssa on jotain suoraan VHS:lle tehdyn tuntua. Sen kuvaus on hutiloidumpaa ja leikkauksessa erityisesti siirtymät välillä kiusallisenkin kömpelöitä. Väreillä ja valaisulla pyritään samaan alakuloisuuteen ja se sentään toimii jotenkin. Erikoistehosteet ovat kuitenkin jo eläneet parhaat päivänsä ja yhden kohtauksen selvät digihirvet ovat lähinnä huvittava ilmestys. Äänimaailma toimii oivallisesti, vaikkakin Henning Lohnerin ja Martin Tillmanin säveltämät musiikit kuulostavat aivan liikaa ensimmäisen filmin musiikit työstäneen Hans Zimmerin kopioinnilta. Lohner ja Tillman eivät tuo mitään uutta pöytään.

Yhteenveto: Ring 2 on harmillisen kehno jatko-osa vaikuttavalle kauhuelokuvalle. Ensimmäisen leffan rakentaessa hiljalleen, mutta koukuttavasti kiehtovaa tarinaansa, jatko-osa on lähinnä pitkästyttävää seurattavaa. Tarina ei nappaa mukaansa, eikä uusi mysteeri kiinnosta, etenkin kun se tuntuu sotivan ykkösosan asettamia sääntöjä vastaan. Pelottelukohtauksia on enemmän, mutta leffa ei ole pelottava - ei edes kovin jännittävä. On kumma, ettei alkuperäisen Ringun ohjaaja Hideo Nakata saa tätä parempaa aikaiseksi. Näyttelijöiden työ on epätasaista, eikä Naomi Wattsia näytä nappaavan leffassa mukana oleminen. Tekninen puoli on myös ailahtelevaa ja elokuvan efektit ovat ikääntyneet heikosti. Ring 2:a on vaikea suositella edes sellaiselle, jonka mielestä ensimmäinen The Ring on kaikkien aikojen paras kauhuelokuva. Saa nähdä, jatkuuko kolmososassa, Ringsissä leffasarjan alamäki, vai lähteekö meno uuteen nousuun...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Ring Two, 2005, DreamWorks, BenderSpink, Parkes/MacDonald Image Nation, Vertigo Entertainment

Arvostelu: Kaameat pomot 2 (Horrible Bosses 2 - 2014)

KAAMEAT POMOT 2

HORRIBLE BOSSES 2

Ohjaus: Sean Anders
Pääosissa: Jason Bateman, Charlie Day, Jason Sudeikis, Chris Pine, Jennifer Aniston, Jamie Foxx, Christoph Waltz, Jonathan Banks, Lindsay Sloane, Keegan-Michael Key, Kelly Stables ja Kevin Spacey
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia - Extended Cut: 1 tunti 56 minuuttia
Ikäraja: 12

Jason Batemanin, Charlie Dayn ja Jason Sudeikisin tähdittämä komedia Kaameat pomot (Horrible Bosses - 2011) oli menestys, joten sille alettiin heti työstämään jatko-osaa. Kuvaukset alkoivat syyskuussa 2013 ja lopulta Kaameat pomot 2 sai ensi-iltansa loppuvuodesta 2014 (Suomeen elokuva tosin saapui vasta tammikuussa 2015). Elokuva ei kuitenkaan tienannut kuin puolet ensimmäisen osan lipputuloista, eivätkä kriitikot lämmenneet leffalle. Edellisen osan tavoin näin Kaameat pomot 2:n vasta vuokralta. Olen katsonut elokuvan kerran uudestaan, mutta siitä on jo kulunut aikaa. Kun huomasin ensimmäisen Kaameat pomot -leffan täyttävän nyt kymmenen vuotta, päätin juhlistaa sitä katsomalla ja arvostelemalla sen. Samalla päätin tehdä saman myös jatko-osalle.

Nick, Dale ja Kurt ovat perustamassa omaa yhtiötään, keksittyään uudenlaisen suihkutuotteen. He saavat valtavan tilauksen tuotetta rikkaalta Bert Hansonilta, mutta tämä osoittautuukin huijaukseksi, millä hän saisi varastettua tuotteen kokonaan itselleen. Kaverikolmikko päättää kostaa tämän sieppaamalla Bertin pojan, Rexin.

Jason Bateman, Charlie Day ja Jason Sudeikis palaavat tuttuihin rooleihinsa Nickinä, Dalena ja Kurtina. Hahmot ovat hyvin samanlaiset kuin viime leffassa, mutta näyttelijät jopa ylikorostavat hahmojensa tiettyjä maneereja. Dayn kohdalla tämä tarkoittaa lähinnä hermoille käyvää huutamista, tyhmyyttä ja valitusta. Sudeikis onnistuu olemaan vielä hävyttömämpi Kurtina, kun taas Bateman on porukan järjen ääni (eli tylsimys) Nickinä. Kolmikon kaveruus tuntuu toistamiseen aidolta ja vaikka Day ärsyttääkin, on heidän yhteistyötään jälleen ilo seurata.

Paluun tekevät myös Jennifer Aniston Dalea ahdistelevana hammaslääkäri Juliana, Jamie Foxx rikollisia neuvoja antavana Motherfucka Jonesina, sekä Kevin Spacey Nickin entisenä pomona, Davidina, joka viruu nyt vankilassa edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Aniston on jälleen veikeän inhottava perverssinä, mutta Foxx ja Spacey hoitavat hommansa hieman väsähtäneesti. Etenkin Foxx on tainnut miettiä, että hänen hahmo on tuotu takaisin aika väkinäisesti.
     Uusina hahmoina taas esitellään rikas bisnesmies Bert Hanson (Christoph Waltz) ja tämän pyrkyripoika Rex (Chris Pine). Tiedän molempien näyttelijöiden osaavan, kun he niin yrittävät, mutta tässä sekä Waltz että etenkin Pine eivät toimi. Pine ampuu roolissaan pahasti yli, mitä vain pahentaa hänen rasittava hahmonsa, kun taas Waltzista katoaa mielenkiinto elokuvaa kohtaan jo ennen puolta väliä. Alkupäässä hän onnistuu herkuttelemaan häijyllä hahmollaan, mutta sekin ilo loppuu lyhyeen.

Kaameat pomot 2 on hieman ristiriitainen teos siinä mielessä, että siinä on selkeitä asioita, joista pidän, mutta myös paljon sellaista, mistä en pidä. Yksi elokuvan heikkouksista on, kuinka tarpeeton se onkaan. Elokuva on täysin rahan perässä tehty, minkä jopa Jason Bateman on haastattelussa tunnustanut. Leffalla on lopulta niin vähän tekemistä ensimmäisen elokuvan idean kanssa, että kidnappauskertomus tuntuu siltä kuin se olisi kirjoitettu jotain täysin muuta filmiä varten, mutta se on nopeasti päätetty työstää uudestaan Kaameat pomot 2:ksi. Yhdessä kohtaa elokuva yrittää sanoa, että tällä kertaa Nick, Dale ja Kurt olisivat ne "kaameat pomot", mutta sekin älykkyyden hiven ja kiinnostava idea unohdetaan pian. Kidnappaustarina voisi olla mainio, mutta se on paikoitellen jopa pitkäveteisesti kerrottu. Puolen välin paikkeilla on noin puolen tunnin osio, mikä vain laahaa. Leffan lähes kahden tunnin kesto on aivan liikaa.

Sitten taas toisaalta elokuvan alku- ja loppupää toimivat oikein passelisti, vaikka loppuhuipennus onkin turhan samanlainen kuin ensimmäisen leffan. Elokuvan ensimmäinen puolituntinen, missä kolmikko mm. esittelee uutta suihkutuotettaan televisio-ohjelmassa, on usein jopa hysteerisen hauska. Myöhemminkin on luvassa muutamia hulvattomuuksia, mutta meno kyllä väsähtää, kun tarina lähtee kunnolla käyntiin. Siinä, missä televisiokohtaus on hauskalla tavalla kiusallinen, on mukana muita kohtauksia, missä vitsit ovat niin kehnoja, että se tekee kohtauksista kiusallista katsottavaa. Vitsejä myös venytetään elokuvan keston tavoin turhan pitkiksi. Kun vitsi on hyvä, venytys toimii, mutta kun vitsi ei ole kummoinen, tuntuu se jatkuvan ikuisuuksiin.

Ensimmäisen osan ohjaaja Seth Gordon ei pystynyt jatkamaan sarjan parissa, joten hänen tilalle otettiin Sean Anders. Valitettavasti Anders ei omaa samoja lahjoja komedian parissa, eikä onnistu pitämään veikeää tunnelmaa yllä kuten Gordon. Andersin ja John Morrisin käsikirjoituskaan ei ole kovin vahva ja kaksikko käyttää kaikki parhaat korttinsa heti leffan alussa. Kaameat pomot 2 on kuitenkin teknisesti ihan oivallisesti tehty. Kuvaus on sujuvaa, mutta leikkauksessa leffaa olisi voinut tiivistää. Lavasteita ja äänimaailmaa myöten kaikki ovat kunnossa. Christopher Lennertzin säveltämät musiikit eivät vieläkään nouse esille, sillä elokuva on niin täynnä tuttuja kappaleita muilta artisteilta ja yhtyeiltä.

Elokuvasta on olemassa noin kahdeksan minuuttia pidempi versio, mikä sisältää lähinnä liian pitkiksi venytettyjä vitsejä. Myös kolmikon koston suunnittelu kestää kauemmin.

Yhteenveto: Kaameat pomot 2 on turha ja ylipitkä komediaelokuva, joka jaksaa kuitenkin viihdyttää paikoitellen erittäin passelisti. Erityisesti filmin alkupää on lystikäs - muutamassa kohtaa suorastaan hulvaton. Loppuhuipennus on myös vekkulimainen, joskin osittain turhan samanlainen kuin ensimmäisen elokuvan. Kuitenkin noin puolessa välissä elokuva jämähtää täysin paikoilleen noin puoleksi tunniksi ja aika käy jopa hieman pitkäksi. Kidnappaustarinasta löytyy omat hilpeytensä, mutta samalla se on myös liian kaukaa haettu jatkokertomus ensimmäisen elokuvan ideaan verrattuna. Filmistä huomaa, että se on tehty puhtaasti rahan perässä, mutta siitä löytyy tarpeeksi hauskoja juttuja, jotta sen katsoo ihan sujuvasti kaikessa keskinkertaisuudessaankin. Jason Bateman, Jason Sudeikis ja Charlie Day ovat toistamiseen mainiot kaveruksina ja pelkästään heidän kemiansa tuo filmille viihdearvoa - siitä huolimatta, että Dayn ääni käy jatkuvasti hermoille.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 15.8.2020
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Horrible Bosses 2, 2014, New Line Cinema, Rat Entertainment, BenderSpink