Arvostelu: Ring 2 (The Ring Two - 2005)

RING 2

THE RING TWO

Ohjaus: Hideo Nakata
Pääosissa: Naomi Watts, David Dorfman, Simon Baker, Kelly Stables, Sissy Spacek, Elizabeth Perkins, Gary Cole, Ryan Merriman, Emily VanCamp ja Mary Elizabeth Winstead
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Ikäraja: 16

Japanilaisen Ringu-kauhuelokuvan (リング - 1998) amerikkalainen uudelleenfilmatisointi The Ring (2002) oli kriitikoiden kehuma menestys, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. Ohjaaja Gore Verbinski oli kuitenkin kiireinen Säämiehen (The Weather Man - 2005) ja Pirates of the Caribbean -seikkailuleffojen kanssa, minkä vuoksi studio kääntyi alkuperäisen japanilaisleffan ohjaajan, Hideo Nakatan puoleen. Nakata suostui jatko-osan ohjaajaksi ja kuvaukset käynnistyivät loppukesästä 2004. Lopulta The Ring Two, eli suomalaisittain hieman yksinkertaisemmin Ring 2 ilmestyi maaliskuussa 2005. Elokuva ei kuitenkaan ollut edeltäjänsä veroinen hitti ja se sai lähes pelkkää murskapalautetta kriitikoilta. Itse olin aiemmin nähnyt vain ensimmäisen The Ringin, mistä pidin todella paljon. Olin jopa hieman vältellyt jatko-osaa, mutta kun huomasin ensimmäisen osan täyttävän nyt 20 vuotta, päätin sen lisäksi katsoa ja arvostella sen jatko-osat, Ring 2:n ja Ringsin vuodelta 2017. Katsoinkin Ring 2:n hieman yli kuukausi ensimmäisen elokuvan jälkeen.

Rachel ja hänen poikansa Aidan muuttavat uuteen kaupunkiin, aloittaakseen elämänsä alusta. Kauhu tuntuu kuitenkin seuranneen heitä, sillä pian Rachel saa tietää kahden kaupunkilaisnuoren saaneen Samaran kirotun videokasetin haltuunsa. Rachelin täytyy keksiä keino pysäyttää kirous lopullisesti.

Naomi Watts ja David Dorfman palaavat rooleihinsa Rachel ja Aidan Kellerinä, äitinä ja poikana, jotka selvisivät kerran kaamean ja vesivahinkoja aiheuttavan Samaran (Kelly Stables) kirotusta videokasetista, mutta jotka joutuvat nyt uudestaan Samaran vainoamiksi. Dorfman jatkaa samalla hieman karmivalla linjallaan, pojan ollessa yhä vain isommin yhteydessä pahaan olentoon. Watts sen sijaan tekee hieman heikompaa työtä kuin viimeksi. Hänen roolityöstään ei oikein ota selvää, kuinka halukas hän oli jatkamaan leffasarjan parissa. Silti Watts ja Dorfman muodostavat yhä oivallisen äiti-poika-kaksikon, jonka toivoo selviytyvän.

     Lisäksi elokuvassa nähdään myös mm. Simon Baker Rachelin uutena pomona Max Rourkena, Elizabeth Perkins tohtori Emma Templenä, sekä Ryan Merriman ja Emily VanCamp teineinä, jotka elokuvan alussa tietty katsovat Samaran videokasetin. Mary Elizabeth Winstead tekee ensimmäisen elokuvaroolinsa nuorena Evelyn Bordenina, joka liittyy Samaran menneisyyteen. Vanhaa Evelyniä esittää kauhuklassikko Carriesta (1976) tuttu Sissy Spacek. Baker sopii hyvin osaansa virnuilevana uutislehden johtajana, mutta muut näyttelijät eivät oikein vakuuta. Perkins on kiusallisen ylidramaattinen tohtorina, kun taas Merriman ja VanCamp ovat aika kehnoja ja ampuvat yli hahmojensa shokkireaktiot.

Vaikka minun täytyy tunnustaa, etten ole vanhoja japanilaisia Ringu-leffoja vielä katsonut, minusta on hienoa, että niiden ohjaaja Hideo Nakata pyydettiin mukaan ohjaamaan amerikkalaisfilmatisoinnin jatko-osa. Pidän myös siitä, että ainakin kuulemani ja lukemani perusteella Nakata ei lähtenyt tekemään toisintoa japanilaisesta Ringu 2:sta (リング2 - 1999), vaan lähti työstämään erilaista jatkotarinaa. Nakatan mukanaolo ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita automaattisesti hyvää jatko-osaa, vaan Ring 2 on jopa hämmentävän kökkö jatkoelokuva hämmentävän laadukkaalle ensimmäiselle leffalle. Yksi filmin isoimmista ongelmista on, ettei se ole lainkaan pelottava. Gore Verbinski onnistui ensimmäisessä elokuvassa rakentamaan upean tunnelman, joka samanaikaisesti tuntui hyvin epämiellyttävältä, mutta silti kiehtovan mukaansatempaavalta. Nakata yrittää samaa, muttei saa aikaan minkäänlaista jännitettä. Itse asiassa Ring 2 on suorastaan tylsä elokuva.

Sen lisäksi, että elokuvan tunnelma on kehnosti kehitelty, itse tarina ei millään jaksa imaista mukaansa. Ensimmäinen The Ring oli aika hidastempoinen filmi, missä ei paljoa mitään böö-pelotteluja nähty, mutta sen tarina oli niin koukuttava ja tunnelma kutkuttavan ahdistava, että se piti tiukasti mukanaan läpi liki kahden tunnin kestonsa. Ring 2:a katsoessani vilkaisin ensimmäistä kertaa, kuinka paljon kestoa on jäljellä jo siinä kohtaa, kun filmiä oli mennyt vasta puoli tuntia. Toisaalta elokuvassa tapahtuu paljon enemmän ja Samaraa näytetään useammin kuin viimeksi, mutta silti rytmitys on laahaava. Elokuva yrittää rakentaa uutta mysteeriä Samaran ympärille, mutta se on niin tökerösti tehty, että se jopa sotii täysin lähes kaikkea ensimmäisessä elokuvassa nähtyä ja kerrottua vastaan. Ensimmäinen filmi loi selvät säännöt Samaran ja videokasetin toiminnalle ja jatko-osa peruu sääntöjä, repien takapuolestaan uusia leffan kulkiessa eteenpäin, sillä logiikalla, että milloin mikäkin juttu voisi olla siistiä missäkin kohtauksessa. Lopputuloksena on turhauttava ja pitkäveteinen katselukokemus.

Ring 2 ei ole myöskään teknisesti yhtä laadukas teos kuin edeltäjänsä. Se yrittää kovasti kopioida Verbinskin visuaalista tyyliä, mutta epäonnekkaasti. Siinä, missä The Ring näytti hienolta teokselta tarkkaan toteutetun kuvastonsa ja värimaailmansa kanssa, Ring 2:ssa on jotain suoraan VHS:lle tehdyn tuntua. Sen kuvaus on hutiloidumpaa ja leikkauksessa erityisesti siirtymät välillä kiusallisenkin kömpelöitä. Väreillä ja valaisulla pyritään samaan alakuloisuuteen ja se sentään toimii jotenkin. Erikoistehosteet ovat kuitenkin jo eläneet parhaat päivänsä ja yhden kohtauksen selvät digihirvet ovat lähinnä huvittava ilmestys. Äänimaailma toimii oivallisesti, vaikkakin Henning Lohnerin ja Martin Tillmanin säveltämät musiikit kuulostavat aivan liikaa ensimmäisen filmin musiikit työstäneen Hans Zimmerin kopioinnilta. Lohner ja Tillman eivät tuo mitään uutta pöytään.

Yhteenveto: Ring 2 on harmillisen kehno jatko-osa vaikuttavalle kauhuelokuvalle. Ensimmäisen leffan rakentaessa hiljalleen, mutta koukuttavasti kiehtovaa tarinaansa, jatko-osa on lähinnä pitkästyttävää seurattavaa. Tarina ei nappaa mukaansa, eikä uusi mysteeri kiinnosta, etenkin kun se tuntuu sotivan ykkösosan asettamia sääntöjä vastaan. Pelottelukohtauksia on enemmän, mutta leffa ei ole pelottava - ei edes kovin jännittävä. On kumma, ettei alkuperäisen Ringun ohjaaja Hideo Nakata saa tätä parempaa aikaiseksi. Näyttelijöiden työ on epätasaista, eikä Naomi Wattsia näytä nappaavan leffassa mukana oleminen. Tekninen puoli on myös ailahtelevaa ja elokuvan efektit ovat ikääntyneet heikosti. Ring 2:a on vaikea suositella edes sellaiselle, jonka mielestä ensimmäinen The Ring on kaikkien aikojen paras kauhuelokuva. Saa nähdä, jatkuuko kolmososassa, Ringsissä leffasarjan alamäki, vai lähteekö meno uuteen nousuun...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 4.7.2021
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Ring Two, 2005, DreamWorks, BenderSpink, Parkes/MacDonald Image Nation, Vertigo Entertainment

Arvostelu: Captain America: The Winter Soldier (2014)

CAPTAIN AMERICA: THE WINTER SOLDIER

Ohjaus: Anthony Russo ja Joe Russo
Pääosissa: Chris Evans, Scarlett Johansson, Anthony Mackie, Samuel L. Jackson, Robert Redford, Sebastian Stan, Cobie Smulders, Frank Grillo, Emily VanCamp, Hayley Atwell ja Toby Jones
Genre: supersankarielokuva, toiminta
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Ikäraja: 12

Captain America: The First Avenger (2011) oli mainio elokuva, vaikka tuntuikin loppupuolella kiirehtivän hieman, jotta päästäisiin vihdoin ja viimein The Avengersiin (2012). The Avengersissa Captain America oli erittäin alikäytetty ja paikoitellen aika turha hahmo, joten toivoin, että hänet saataisiin vihdoin toimimaan kunnolla. Olin myös kiinnostunut näkemään, miten hahmon elämä on lähtenyt käyntiin 2000-luvulla ja näytettäisiinkö aikahypyn vaikutuksia paremmin. Keväällä 2014 Kapun toinen oma seikkailu sai vihdoin ensi-iltansa - jostain kumman syystä Suomessa hölmöllä nimellä "Captain America: The Return of the First Avenger" - ja kävinkin katsomassa sen heti ensi-illassa. Nyt kun Doctor Strangen (2016) ensi-ilta on ihan lähellä, oli aika käydä läpi koko Marvel Cinematic Universe (2008-), johon nämä supersankarielokuvat kuuluvat ja tietty arvostella ne.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä elokuvia Iron Man 2 (2010), Captain America: The First Avenger, The Avengers ja Iron Man 3 (2013)!

Captain Americalle ja Black Widow'lle selviää, ettei S.H.I.E.L.D. olekaan sellainen järjestö kuin ovat luulleet, ja joutuvat taistelemaan sitä ja mysteeristä palkkasoturi Winter Soldieria vastaan.

The Avengersissa aika mitättömään rooliin jäänyt Steve Rogers/Captain America on vihdoin saatu kohdilleen. Ei pelkästään ole Chris Evansin suoritus parantunut, vaan myös hahmon käyttöä on parannettu. Sillä tarkoitan sitä, että hahmo tuntuu oikeasti siltä, että pystyy asioihin ja että on sellainen johtajahahmo kuin Captain American kuuluukin olla. Hänestä on tehty kunnon toimintasankari ja vihdoin hänestä huokuu se, että hän on parempi kuin tavallinen ihminen. Captain American kilpikään ei ole enää vain ikoninen koriste, vaan hahmo heittelee sitä päin pahiksia, kimmottaa sen seinän kautta ja suojautuu sen taakse tulitukselta. Jos löytäisin joskus jostain halvalla Captain American kilven näköisen frisbeen, niin olisihan se pakko ostaa. Harmi vain, että hahmon uudesta puvusta on tehty liian synkkä, eikä se muistuta millään lailla Yhdysvaltain lippua, niin kuin sen kuuluisi.
     Myös Scarlett Johansson parantaa suoritustaan Natasha Romanoffina/Black Widow'na. Silti heikkoja osuuksia löytyy hänen roolisuorituksestaan. The Avengersissa taistelussa avaruusolio-chitaureja vastaan Black Widow ei tuntunut kuuluvan joukkoon, mutta kun tässä ei ole samalla lailla yliluonnollisuuksia, hahmo sopii mukaan oikein hyvin.

Samuel L. Jacksonin esittämä Nick Fury pääsee jälleen paremmin esille ja hän esiintyy esimerkiksi yhdessä tyylikkäässä autotakaa-ajossa. Jackson pääsee olemaan hyvin samanlainen kuin monissa muissakin elokuvissaan, mutta toisaalta se sopii rooliin. Johtajahahmona Samuel L. Jackson on toimiva. Steven ja Furyn välillä on yksi mielenkiintoinen keskustelu, joka hieman kertoo heidän väleistään.
     Elokuvassa esitellään uusi sankari, eli Anthony Mackien näyttelemä Sam Wilson/Falcon. Falcon on erittäin hyvä lisäys MCU-sarjaan ja onneksi hahmon asu ei ole yhtä koominen kuin sarjakuvissa. Vaikka Falconilla on selässään "reppu", josta ilmestyvät siivet, joiden avulla hahmo voi lentää, koko juttu toimii tavallaan maanläheisenä, eikä se tunnu kovin yliluonnolliselta.
     S.H.I.E.L.D:n yhtenä johtohahmona esiintyy Alexander Pierce, jota näyttelee Robert Redford. En ole kovin montaa roolia nähnyt Redfordilta - tämän lisäksi olen nähnyt hänet ainakin The Stingissä (1973) - ja valitettavasti veteraaninäyttelijä ei tässä oikeastaan vakuuta, mutta uskonkin sen johtuvan lähinnä yksiulotteisesta ja aika tylsästi kirjoitetusta hahmosta. Tämä on siis hahmon eikä näyttelijän vika.
     Elokuvan pahiksena, Winter Soldierina, nähdään Sebastian Stan. Fanit tietävät varmasti, kuka Winter Soldier on, enkä usko paljastuksen tulevan yllätyksenä muille kuin hahmoille, mutta silti se on toimiva lisäys ja mielenkiintoinen juonenkäänne sarjaan. Winter Soldier on esitetty todella tyylikkäänä hahmona, eikä ole onneksi MCU:n perinteinen, yksiulotteinen pahishahmo. Winter Soldier saattaa jopa olla yksi parhaista MCU-pahiksista.
     Elokuvassa nähdään myös The Avengersista tuttu agentti Hill (Cobie Smulders), Iron Man 2:ssa esiintynyt senaattori Stern (Garry Shandling), sekä uudet agenttihahmot Brock Rumlow (Frank Grillo) ja Agent 13 (Emily VanCamp).

The Avengersin tapahtumien jälkeen Steve Rogers on aloittanut työt S.H.I.E.L.D:n sotilaana. Hän yrittää samalla ottaa selvää, mitä on tapahtunut niiden vuosien aikana, jotka hän vietti jäätyneenä ja totuttelee elämään nykymaailmassa. Hän pitää listaa asioista, jotka hänen kuuluisi selvittää. Hän ei kuitenkaan tunne kuuluvansa 2000-luvulle ja haikailee menneisyytensä perään. Erään tehtävänsä aikana hänelle selviää, että S.H.I.E.L.D. on jälleen pitänyt häneltä isoja asioita salassa ja alkaa epäillä sen toimintatapoja. Kun salaperäinen Winter Soldier yrittää salamurhata Nick Furyn, Fury paljastaa Stevelle, ettei hän voi luottaa kehenkään, ei edes S.H.I.E.L.D:ssä. Black Widow'n avustuksella Steve alkaa Captain Americana selvittää salattuja asioita, sekä Winter Soldierin henkilöllisyyttä.

Captain America: The First Avenger yhdisti supersankarit sotaelokuvaan, joka toimi. Captain America: The Winter Soldier yhdistää supersankarit vakoojajännäriin, joka toimii vielä paremmin. Siinä on jännitystä, salaliittoja ja soluttautumista, joita löytyy esimerkiksi James Bond -elokuvista (1962-). Tässä 007:n tilalla on Captain America. Teema tekee katselukokemuksesta mielenkiintoisen, sillä sellaista ei olla ennen erityisemmin nähty. Aiemmin maailmaa pelastamassa olleet supersankarit joutuvat piiloutumaan ja takaa-ajetuiksi läpi elokuvan. Elokuvasta löytyy myös monet yllättänyt, hyvin koskettava kohtaus, jossa Steve tapaa vanhan, dementoituneen Peggy Carterin (Hayley Atwell). Tietysti mukana on Marvelin elokuville tuttuja elementtejä, yliluonnollisuutta ja mahtipontinen lopputaistelu, mutta pidän siitä, kuinka realistisen tuntuiseksi elokuva on silti saatu.

Kuitenkin asia, mistä pidän ehkä eniten, on lähitaistelu. Ei pelkästään Captain American kilven heittely ole tyylikkäämpää, vaan myös etenkin nyrkkitappelut. Aiemmin MCU:n elokuvissa on nähty viihdyttäviä toimintakohtauksia ja vaikka New Yorkin taistelu The Avengersissa on erittäin upea, niin tässä on otettu uusi suunta. Yksittäiset tappelut kestävät hieman kauemmin, ne eivät tunnu yhtä koreografioiduilta, vaikka sitä varmasti ovatkin ja nyrkkien osumat näyttävät katsomoon, niin kuin ne oikeasti tuntuisivat pahalta. Captain American ja Winter Soldierin välinen tappelu elokuvan puolessa välissä on aivan mahtava. Kumpikin tuntuu tasavertaiselta, mutta kummankin tuntuu täytyvän pistää kaikkensa peliin, päästäkseen voitolle. Kilpikin vaihtaa nopeasti käyttäjää ja mukana käväisee myös veitsi. Etenkin loistavat äänitehosteet tuovat voimaa iskuihin. Tavallisten tuliaseiden käyttö tuo realismia ja vakavuutta mukaan elokuvaan. Meikä tykkää ja paljon!

Elokuvan ovat ohjanneet Russo-veljekset Anthony ja Joe, ja he ovat selkeästi tienneet, mitä ovat tekemässä. Etenkin toimintakohtauksissa heidän panostuksensa näkyy täydellisesti ja he ovat saaneet onnistuneesti tehtyä supersankaripätkästä realistisemman tuntuisen. Elokuva on kuvattu mainiosti, vaikka välillä käsivarakuva hieman häiritseekin. Leikkaus on sujuvaa ja tehosteet erittäin näyttäviä. Musiikin sävellyksestä vastaa Henry Jackman, mutta valitettavasti pitää sanoa, että musiikki ei erityisemmin jää mieleen. Usein kun Winter Soldier on läsnä, kuullaan mystistä, aika korkeaa ääntä, joka toimii täydellisesti ja tuo uhkaavuutta hahmoon.

Kuten muissakin Marvelin elokuvissa, myös tässä nähdään "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, hahmoihin, sarjakuviin jne. Elokuvassa nähdään mm. tietysti Stan Leen cameo, jonka lisäksi elokuvassa esiintyy ohjaaja Joe Russo, sekä henkilö, joka näyttää epäilyttävästi The Avengersin ohjaajalta, Joss Whedonilta. Siinä myös viitataan Tony Starkiin, eli Iron Maniin, Bruce Banneriin, eli Hulkiin, sekä Stephen Strangeen, eli Doctor Strangeen. Avengersin torni on näkyvissä lyhyenä vilauksena ja Black Widow käyttää kaulakorua, jossa on nuoli, mikä on selvä viittaus Jeremy Rennerin esittämään Hawkeye-hahmoon.

Blu-rayn kuvanlaatu on huippulaatua. Lisämateriaalina Blu-raylla on poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia, mokailupätkä, sekä klipit "On the Front Line: An Inside Look at Captain America's Battlegrounds", "On Set With Anthony Mackie: Cut the Check!" ja "Steve Rogers's Notebook". Mukana ei valitettavasti ole lyhytelokuvaa, eikä lyhyttä vilkaisua Guardians of the Galaxyn (2014) tekoon.

Yhteenveto: Captain America: The Winter Soldier on erittäin hieno elokuva, joka yhdistää supersankarit ja agenttiseikkailut. Vaikka siinä tapahtuukin yliluonnollisia asioita, niin se tuntuu kummallisen realistiselta ja maanläheiseltä. Chris Evans parantaa roolisuoritustaan ja Captain American hahmo toimii vihdoin kunnolla. Itse Winter Soldier on loistava pahis elokuvalle. Elokuvan pari juonenkäännettä voi helposti arvata, mutta kummatkin ovat toimivia. Steve Rogersin lista asioista, jotka hänen kuuluisi tietää, on hauska keksintö. Jännä juttu on, että eri maissa listan sisältö vaihtelee huomattavasti. En ole varma, onko meillä Suomessa sama versio kuin Yhdysvalloissa. Lähitaistelut ovat aivan mielettömän tyylikästä katseltavaa ja ohjaajaveljekset ovat selkeästi tienneet, mitä ovat tekemässä. Onneksi he jäivät Marvelin pariin ohjaamaan myös Captain America: Civil Warin (2016). Olen aivan varma, että heidän käsissään Avengers: Infinity Warista (2018) tulee hieno. Suosittelen elokuvaa kaikille supersankarielokuvien ystäville, sekä niille jotka pitävät toimintaelokuvista. Nuorisolle tämä kelpaa vallan mainiosti hyvänä viihteenä. Muistakaa, ettei levyä saa ottaa pois, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana nähdään vielä pari kohtausta, jotka pohjustavat tämän jälkeen ilmestyneitä MCU-elokuvia.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.9.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.latino-review.com
Captain America: The Winter Soldier, 2014, Marvel Studios, Marvel Entertainment