Emily in Paris, kausi 5 (2025) - sarja-arvostelu

EMILY IN PARIS - KAUSI 5

Luoja: Darren Star

Näyttelijät: Lily Collins, Ashley Park, Philippine Leroy-Beaulieu, Samuel Arnold, Bruno Gouery, Lucien Lavinscount, Eugenio Franceschini, William Abadie, Lucas Bravo, Arnaud Binard, Paul Forman, Anna Galiena ja Minnie Driver

Genre: komedia, romantiikka

Jaksomäärä: 10

Jakson kesto: 31 minuuttia - 38 minuuttia - Yhteiskesto: noin 5 tuntia 44 minuuttia

Ikäraja: 16

Darren Starin luoma romanttinen komediasarja Emily in Paris nousi suureen suosioon, kun sen ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixissä lokakuussa 2020. Toinen, kolmas ja neljäs kausi pitivät suosiota yllä, joten jatkoa oli luvassa lisää. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2025, mutta ne jouduttiin keskeyttämään elokuussa, kun kesken kuvausten apulaisohjaaja Diego Borella menehtyi yhtäkkiä. Muutaman päivän jälkeen kausi kuvattiin loppuun ja lopulta Emily in Parisin viides tuotantokausi julkaistiin Netflixin suoratoistopalveluun joulukuussa. Itse olen pitänyt sarjaa ihan kivana hömppänä, joskaan en ole missään kohtaa juuri innostunut siitä. Ryhdyin katsomaan uutta kautta heti sen julkaisupäivänä.

Emily Cooper on muuttanut Roomaan, johtamaan Agence Grateaun Italian osastoa ja seurustelemaan Marcello Muratorin kanssa.

Lily Collins nähdään jälleen kerran Emily Cooperina, amerikkalaisinfluensserina, joka muutti Pariisiin työskennelläkseen ranskalaisessa muotifirmassa. Emily sai hiljalleen työtoveriensa hyväksynnän ja hänellä on ollut niin ystäviä kuin erilaisia rakkaussuhteita. Neljännen kauden päätteeksi tapahtui iso muutos, kun Emily muuttikin Italian pääkaupunkiin Roomaan, johtaakseen Agence Grateaun paikallista osastoa. Muutossa on plussapuolena myös se, että Emilyn nykyinen poikaystävä Marcello (Eugenio Franceschini) on italialainen. Collins istuu edelleen passelisti rooliinsa, joskin Emily käy tällä kaudella jopa aika tylsäksi hahmoksi. Hänen somepuolensa uupuu nyt lähes täysin ja hänen elämänsä tuntuu vain pyörivän erilaisten miesten ympärillä.

     Tutuista hahmoista paluun tekevät myös Emilyn paras kaveri Mindy (Ashley Park), Emilyn pomo Sylvie (Philippine Leroy-Beaulieu), Emilyn työkaverit Julien (Samuel Arnold) ja Luc (Bruno Gouery), Emilyn ex-poikaystävä Alfie (Lucien Laviscount), sekä kokki Gabriel (Lucas Bravo), siitäkin huolimatta, että Bravo vihjaili aiemmin, että saattaisi jättää sarjan. Gabrielin ruutuaika jääkin tällä kaudella varsin lyhyeksi, lähinnä pariksi piipahdukseksi. Muut hahmot ovat kuitenkin kunnolla mukana ja heilläkin on jos jonkinmoista suhdesotkua jaksojen edetessä. Näyttelijäkaarti on ihan hyvässä vedossa ja parasta antia tarjoaa taas Park Mindynä, joka saa vähän väliä kaikenlaisia työkeikkoja, joista osa menee jo epäuskottavan puolelle.

Viidennellä kaudellaan Emily in Paris - vai pitäisikö oikeastaan sanoa "Emily in Rome", kuten kauden alkutekstitkin korjaavat - jatkaa sarjan tutuksi tulleella linjalla. Eli siis mielestäni ihan kiva hömppäsarja pysyy yhä ihan kivana hömppänä. Ajoittain sarja alkaa jo turhan paljon toistaa itseään, etenkin niissä iänikuisissa suhdesotkuissa, mutta on meno edelleen tarpeeksi viihdyttävää. Vaikka sekaan heitelläänkin (välillä hyvin kömpelösti) draamaa, yleisilmapiiri on varsin kepeä ja niinpä näitä puolen tunnin mittaisia jaksoja on taas helppoa tuijottaa muutamakin putkeen.

Juonikuvioidensa puolesta mielsin tämän kauden kuitenkin hieman edeltäjiään yhdentekevämmäksi. Vaikka Pariisi on vaihtunut Roomaan, ei kausi silti tunnu erityisen raikkaalta. Emilyn rakkauskuviot muuttuvat mies mieheltä tylsemmiksi, etenkin kun tässä kohtaa on vaikea uskoa, että se "kauden miesystävä" olisi mikään pysyvä tyyppi. Eri hahmojen suhdesotkut myös tuntuvat keskenään oudon samanlaisilta, kun suurella osalla hahmoista on parikin ihmistä, joista pitäisi osata päättää se mieluisampi. Sarjan vannoutuneimmille faneille tässä tuskin on ongelmaa ja jos pidit edelliskausista, niin en näe syytä, mikset pitäisi myös tästä uusimmasta. Kuudes kausi on jo työn alla ja vikoineenkin katson jatkoa ihan sujuvasti.

Tuotantokauden ohjaajat Erin Ehrlich ja Andrew Fleming pitävät kepeää ilmapiiriä hyvin yllä, kun taas Darren Starin johtaman käsikirjoitustiimin työ jää taas aikamoiseksi hötöksi. Teknisestikin Emily in Paris pysyy ennallaan. Viides tuotantokausi on kelvollisesti kuvattu ja Italian maisemia esitellään oikein antaumuksella. Lavasteet ovat mainiot, puvustus ailahtelee tyylikkäästä kaameaan ja äänimaisemakin on sujuvasti rakennettu. Chris Alan Leen ja Gabriel Mannin säveltämät musiikit tuovat oman lisänsä tunnelmaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 25.12.2025

Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com

Emily in Paris, Yhdysvallat, 2020-, Jax Media, MTV Studios, Netflix

Arvostelu: Rouva Harris lähtee Pariisiin (Mrs. Harris Goes to Paris - 2022)

ROUVA HARRIS LÄHTEE PARIISIIN

MRS. HARRIS GOES TO PARIS

Ohjaus: Anthony Fabian

Pääosissa: Lesley Manville, Ellen Thomas, Isabelle Huppert, Lambert Wilson, Alba Baptista, Lucas Bravo, Jason Isaacs, Rose Williams, Anna Chancellor, Freddie Fox ja Philippe Bertin

Genre: draama, komedia

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia

Ikäraja: S

Mrs. Harris Goes to Paris, eli suomalaisittain Rouva Harris lähtee Pariisiin perustuu Paul Gallicon samannimiseen kirjaan (Mrs. 'Arris Goes to Paris) vuodelta 1958. Kirjan pohjalta oli aiemmin tehty jo muutama näytelty sovitus, mutta suoraan televisioon; Studio One -ohjelman (1948-1958) jakso Mrs. 'Arris Goes to Paris (1958), länsisaksalainen televisioelokuva Ein Kleid von Dior (1982) ja amerikkalainen televisioleffa Mrs. 'Arris Goes to Paris (1992). Vuonna 2020 ilmoitettiin uuden elokuvasovituksen olevan tekeillä ja sen kuvaukset käynnistyivät saman vuoden lokakuussa. Nyt Rouva Harris lähtee Pariisiin saapuu Suomenkin elokuvateattereihin ja itse odotin elokuvan näkemistä ihan positiivisin mielin. Näin elokuvan trailerin keväällä ennen Downton Abbey: Uutta aikakautta (Downton Abbey: A New Era - 2022) ja pidin sitä mielenkiintoisena. Olinkin ilahtunut, kun pääsin näkemään Rouva Harris lähtee Pariisiin jo yli kuukautta ennen ensi-iltaa.

Vuonna 1957 lontoolaissiivooja, rouva Ada Harris ihastuu asiakkaansa Dior-mekkoon ja haaveilee itsekin pukeutuvansa sellaiseen juhlatilaisuuksissa. Saatuaan käsiinsä mojovan summan rahaa, rouva Harris lähtee Pariisiin, ostamaan itselleen mekon... ja päätyy samalla keskelle Dior-firman sotkuja.

Pääroolissa Ada Harrisina nähdään Lesley Manville, joka on suorastaan ihastuttava roolissaan sanavalmiina rouvana, joka on aina auttamassa muita ahdingossa. Rouva Harrisin mies katosi toisessa maailmansodassa yli kymmenen vuotta sitten, mutta Harris ei ole menettänyt toivoaan, että mies palaisi joskus takaisin. Hahmo työskentelee siivoojana ja kun hän eräänä päivänä näkee asiakkaansa "haute couture" Dior-mekon, hän haluaa samanlaisen itselleen. Niinpä rouva Harris elokuvan nimen mukaisesti lähtee Pariisiin ostoreissulle ja päätyy monenlaiseen kommellukseen. Hahmon matkaan lähtee erittäin mielellään ja katsojanakin on usein äimistynyt näkemästään Pariisissa.

     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. rouva Harrisin paras ystävä Vi (Ellen Thomas), Harrisista kiinnostunut Archie (Jason Isaacs), Harrisin asiakkaat lady Dant (Anna Chancellor) ja näyttelijänalku Pamela (Rose Williams), ranskalainen markiisi de Chassagne (Lambert Wilson), sekä Dior-vaatefirmassa työskentelevät rouva Colbert (Isabelle Huppert), kirjanpitäjä Fauvel (Lucas Bravo), malli Natasha (Alba Baptista), sekä tietty herra Christian Dior itse (Philippe Bertin). Sivunäyttelijätkin suoriutuvat osistaan hyvin - etenkin Huppert tiukkana sihteerinä - ja hahmoihin tuodaan leffan aikana vähitellen pientä syvyyttä, eivätkä he jää täysin yksiulotteisiksi pahveiksi.

Päähenkilönsä tavoin itse elokuvakin Rouva Harris lähtee Pariisiin osoittautui varsin ihastuttavaksi ja ilahduttavaksi. Se on hengeltään miellyttävä ja sympaattinen, ja sen unelmia täynnä olevaan maailmaan on helppo uppoutua pariksi tunniksi. Hieman höttöinen meno viehättää varmasti monia, eikä ihme, jos leffasta lumoutuu niin, että suuntaa heti elokuvateatterisalista kirjakauppaan metsästämään Gallicon alkuperäisteosta ja pistää studiolle viestiä, että milloin saadaan filmatisointi jatko-osasta Rouva Harris lähtee New Yorkiin (Mrs. 'Arris Goes to New York - 1960)? Itsekin viihdyin oikein passelisti leffan parissa, vaikka samalla tuumin, että olisin halunnut pitää siitä vielä enemmän. Se on monin paikoin mainio ja itsekin katsoisin täysin sujuvasti jatkoa, mutta välillä Anthony Fabianin, Carroll Cartwrightin, Keith Thompsonin ja Olivia Hetreedin käsikirjoitus häiritsi minua ratkaisuillaan.

Vaikka rouva Harrisin matkalle lähtee todella mielellään, on reissu pullollaan epäuskottavia juttuja, joiden vuoksi leffa muuttuu yhä vain enemmän saduksi, sisältämättä kuitenkaan selviä satumaisia puolia. Tietyt asiat tuntuvat suorastaan putoavan rouva Harrisin käsiin liiankin helposti ja tarinassa vedetään mutkia suoriksi - lähtien siitä, kuinka vauhdilla vuonna 1957 siivooja saa käsiinsä niin paljon mammonaa, että hänellä on varaa ostaa lentolippu ja Diorin useamman satasen maksavan mekon (nykyrahassa kyseessä on päälle kymppitonni). Välillä käy myös koomiseksi, kuinka rouva Harris tuntuu ratkovan ihan jokaisen hahmon ongelmat antamalla näille puolen minuutin tsemppipuhuttelun. Tarinan ennalta-arvattavuus ei itseäni pahemmin häirinnyt. Vikoineen ja kliseineenkin (vain surullisten kohtausten aikana sataa vettä) Rouva Harris lähtee Pariisiin toimi oivallisesti.

Käsikirjoittamisen lisäksi Anthony Fabian toimii myös elokuvan ohjaajana, hoitaen sen tontin vahvemmin. Leffa voittaa puolelleen heti alussa Fabianin rakentaman tunnelman ansiosta, mitä vain tehostavat Rael Jonesin säveltämät ihanat musiikit. Äänimaailma on muutenkin oivallisesti työstetty. Leffa on myös hyvin kuvattu ja leikattu. Mukana on muutamia todella sulavia ja tyylikkäitä siirtymiä. Lavasteet ja asut ovat totta kai upeat ja vuosi 1957 on herätetty hienosti eloon valkokankaalla.

Yhteenveto: Rouva Harris lähtee Pariisiin on sympaattinen ja ilahduttava elokuva, joka kuitenkin aika ajoin kompastelee käsikirjoittajien tapaan vedellä mutkia liiankin suoriksi. Päähenkilön matkaan lähtee mielellään, joskin ei voi kuin kyseenalaistaa, kuinka helposti rouva Harris muka saa käsiinsä hurjat summat rahaa reissuun ja mekkoon. Reissun aikana taas on huvittavaa, kuinka rouva Harris osaa noin vain ratkoa ties mitkä ihmissuhdedraamat ja firmasotkut pitämällä lyhyet, mutta tiukat puhuttelut. Tekstin vioista viis, ohjaaja Anthony Fabianin rakentama tunnelma on ihastuttavan lumoava ja imaisee katsojaa vahvasti mukaansa. Elokuva on ehtaa hömppää, mitä on mukava katsella. Lesley Manville on pääroolissa mahtava ja sivuosista etenkin Isabelle Huppert ansaitsee erityismaininnan. Teknisiltä ansioiltaan elokuva on oivallinen ja 1950-luvun Lontoo ja Pariisi loihditaan upeasti takaisin eloon. Suosittelenkin Rouva Harris lähtee Pariisiin -elokuvaa lämpimästi, enkä todellakaan pistäisi vastaan, jos jatkokirja Rouva Harris lähtee New Yorkiin päätettäisiin myös filmata.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 16.9.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Mrs. Harris Goes to Paris, 2022, Entertainment One, Moonriver Content, Superbe Films, Hero Squared, Elysian Films, Hungarian National Film Fund, Umedia

Arvostelu: Ticket to Paradise (2022)

TICKET TO PARADISE

Ohjaus: Ol Parker

Pääosissa: George Clooney, Julia Roberts, Kaitlyn Dever, Maxime Bouttier, Billie Lourd, Lucas Bravo, Dorian Djoudi, Ifa Barry ja Cintya Dharmayanti

Genre: komedia, romantiikka

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia

Ikäraja: 7

Ticket to Paradise on George Clooneyn ja Julia Robertsin tähdittämä uutuuskomedia. Ol Parker ja Daniel Pipski kirjoittivat elokuvan käsikirjoituksen ja saivat Universal Picturesin kiinnostumaan leffasta. Kuvaukset käynnistyivät marraskuussa 2021 ja nyt Ticket to Paradise on saapunut elokuvateattereihin. Itse en pahemmin innostunut, kun aloin nähdä elokuvan traileria yhä uudestaan ja uudestaan, osaten sen repliikitkin pian ulkoa. Päätin silti käydä katsomassa Ticket to Paradisen ja pääsinkin näkemään sen ennakkoon Finnkinon järjestämässä Lab-asiakkaiden After Work -ennakkonäytöksessä.

Toisiaan inhoava ex-pariskunta David ja Georgia päättävät tehdä yhteistyötä, estääkseen tyttärensä aikomukset mennä naimisiin miehen kanssa, jonka hän on juuri tavannut Balilla.

George Clooney ja Julia Roberts näyttelevät David ja Georgia Cottonia, yli kymmenen vuotta sitten eronnutta avioparia, jotka kantavat edelleen valtavaa kaunaa toisiaan kohtaan. Exien pitää kuitenkin haudata sotakirveensä, yrittäessään kääntää tyttärensä, mahtavassa Booksmart-komediassa (2019) taitonsa näyttäneen Kaitlyn Deverin esittämän Lilyn mielen, kun tämä ilmoittaa menevänsä naimisiin vastikään Balilla tapaamansa nuorukaisen, Geden (Hollywood-debyyttinsä tekevä Maxime Bouttier) kanssa. Clooney ja Roberts ovat loistovireessä ja heidän väliltä löytyy vahvaa kemiaa - onhan Ticket to Paradise jo konkarinäyttelijöiden viides yhteiselokuva Ocean's Eleven - korkeiden panosten (Ocean's Eleven - 2001), Salaisen agentin tunnustusten (Confessions of a Dangerous Mind - 2002), Ocean's Twelven (2004) ja Money Monsterin (2016) jälkeen. Dever on myös mainio ja Bouttier istuu hyvin juuri asianajajaksi itsensä opiskelleen Lilyn sydämen vieneeksi Gedeksi.

     Elokuvassa nähdään myös mm. prinsessa Leian, eli Carrie Fisherin tytär Billie Lourd Lilyn parhaana ystävänä Wreninä ja Netflixin Emily in Paris -komediasarjasta (2020-) tuttu Lucas Bravo Georgian uutena mielitiettynä, lentäjä Paulina. Lourd ja Bravo ovat hilpeät omissa osissaan, mutta Lourdin Wren-hahmo jää hieman alikehitetyksi. Elokuvasta käy ilmi, etteivät hänen kotiolonsa ja perheensä ole kehuttavat, mutta asiaa ei koskaan syvennetä sen enempää.

Ticket to Paradise onnistui yllättämään minut positiivisesti. Ei kyseessä ole mikään tajuntaa räjäyttävä uusi komediagenren mestariteos tai tuleva klassikko, mutta filmi on huomattavasti parempi kuin odotin - odotuksenani oli siis keskinkertainen ja väsähtänyt huttu. Elokuva on kuitenkin aidosti hauska komedia, joka viihdyttää todella mukavasti läpi kestonsa ja saa jopa nauramaan useampaan otteeseen ääneen. Leffan tarina on hyvin ennalta-arvattava, mutta tämä on niitä kertoja, kun arvattavuus ei oikeastaan haittaa. Hymy pysyy lähes kaiken aikaa katsojan kasvoilla, paitsi toki pakollisissa nyyhkykohtauksissa, joissa paratiisisaarellakin alkaa yllättäen satamaan kaatamalla, tehostamaan tilanteen dramaattisuutta.

Kuten jo sanoin, Clooneyn ja Robertsin kemiat pelaavat täydellisesti yhteen ja on erittäin lystikästä kuunnella hahmojen naljailua - etenkin kun he yrittävät esittää tyttärelleen olevansa ylimmät ystävät. Yhteenottojen ja syyttelyjen ohessa hahmot ryhtyvät myös pohtimaan, että mikä oikeasti tuhosi heidän suhteensa ja johti heidän eroonsa yli kymmenen vuotta sitten. Samalla leffasta löytyy vähitellen teemoja vanhempien suhteesta lapsiinsa ja kuinka jossain kohtaa pitäisi uskaltaa päästää lintu lentämään ulos pesästään. Sen sijaan, että yrittäisi suojella lasta mahdollisilta samanlaisilta virheiltä, mitä itse tuli tehtyä nuorena, pitäisi uskaltaa luottaa. Ticket to Paradise on varsinaista hömppää, mutta juuri sopivan sympaattista sellaista, että elokuvan tarjoama hyvä mieli pysyy vielä pitkään leffateatterista poistuttua.

Elokuvan ohjaajana ja toisena käsikirjoittajana toimii Ol Parker, jonka aiempiin töihin kuuluu musikaalihitin jatko-osa Mamma Mia! Here We Go Again (2018). Parkerin rakentama tunnelma on onnistuneen hilpeä. Dramaattisista hetkistä hän tekee ylidramaattisia, mutta romanttisen puolen hän saa pidettyä suloisena, menemättä kuitenkaan siirappiseksi. Ticket to Paradise on myös hyvin kuvattu ja Balin virkaa toimittavan Australian kauniita maisemia kelpaa katsella isolta kankaalta. Leikkaus on muuten sulavaa, mutta paikoitellen suikaleiksi jakautuva kuva häiritsi itseäni. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja äänimaailma toimivasti rakennettu. Lorne Balfen säveltämät musiikit tuovat kelpo lisänsä tunnelmaan.

Yhteenveto: Ticket to Paradise on yllättävän mainio ja hauska komedia. George Clooney ja Julia Roberts ovat mahtavassa vireessä läpi leffan ja kaksikon esittämää toisilleen naljailevaa ex-pariskuntaa on lystikästä seurata. Muutkin näyttelijät suoriutuvat osistaan passelisti, mutta jäävät toki Hollywoodin konkariduon varjoon. Tarina vie hyvin mukanaan ja elokuva viihdyttää läpi kestonsa. Leffan aikana saa nauraa useammankin kerran ääneen ja vähintään se onnistuu levittämään katsojan kasvoille hymyn, joka ei ihan heti lähde. Tekniseltä puoleltaan filmi on oivallinen ja kauniita paratiisimaisemia kelpaa kyllä katsella kateellisena, Suomen sään muuttuessa yhä vain syksyisemmäksi. Ticket to Paradise on puhdasveristä hömppää, jota voi suositella lämpimästi päänäyttelijöiden faneille ja hyväntuulisten komedioiden ystäville.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.10.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Ticket to Paradise, 2022, Universal Pictures, Working Title Films, Smokehouse Pictures, Red Om Films