EMILY IN PARIS - KAUSI 1
Luoja: Darren Star
Pääosissa: Lily Collins, Philippine Leroy-Beaulieu, Ashley Park, Lucas Bravo, Samuel Arnold, Bruno Gouery, Camille Razat, Kate Walsh, William Abadie, Arnaud Viard, Roe Hartrampf, Eion Bailey, Jean-Christophe Bouvet, Charles Martins, Julien Floreancig, Carlson Young ja Victor Meutelet
Genre: romantiikka, komedia, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 24 minuuttia - 34 minuuttia - Yhteiskesto: noin 4 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 16
Emily in Paris on Lily Collinsin tähdittämä komedia-draamasarja. Sarja lähti liikkeelle Darren Starin ideasta, johon alun perin Paramount Network tarttui syksyllä 2018. Kuvaukset käynnistyivät keväällä 2019, mutta vuonna 2020 sarja siirtyi Paramountilta Netflixille. Lopulta Emily in Parisin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa lokakuussa 2020. Sarja nousi nopeasti valtavaan suosioon, pysyen pitkään palvelun katsotuimpien ohjelmien joukossa. Monet kriitikotkin antoivat positiivista palautetta ja sarja sai Golden Globe -ehdokkuudet parhaana komediasarjana ja parhaasta naispääosasta. Kehujen lisäksi sarja sai myös valtavasti kritiikkiä, monien pitäessä sen kuvausta ranskalaisista erittäin tökerönä stereotypiana. Itse ylipäätään kuulin koko sarjasta vasta, kun sen ympärillä alkoi liikkua kohua. Vielä viime vuonna en kuitenkaan Emily in Parisia katsonut, mutta kun huomasin, että se olisi nyt saamassa toisen tuotantokauden, päätin vihdoin vilkaista, mistä hommassa on oikein kyse?
Chicagolainen Emily Cooper saa vastaansa unelmien työtarjouksen: hän pääsee matkustamaan Pariisiin, työskentelemään ranskalaisessa markkinointifirma Savoirissa. Kulttuurien kohtaaminen ei kuitenkaan suju Emilyn toivomalla tavalla ja amerikkalaisnaisen täytyy tehdä kaikkensa voittaakseen paikalliset puolelleen.
Pääroolissa Emily Cooperina nähdään Lily Collins, joka on aivan nappivalinta osaansa - jo ihan siitä syystä, että Emilyn tavoin myös Collins on suosittu somevaikuttaja. Emily lähtee innokkaasti työmahdollisuuden perässä unelmiensa kaupunkiin, mutta joutuu nopeasti hoksaamaan, ettei kaupunki ole ihan yhtä valmis toivottamaan häntä tervetulleeksi. Emilyn kömmähdyksiä ja onnistumisia on ihan viihdyttävää seurata ja iso osa siitä syntyy Collinsin hurmaavuudesta pääosassa. Hahmona Emily on erittäin tavanomainen kuvaus naiivista nuoresta, joka tuntuu vähän väliä kuvittelevan maailman pyörivän juurikin hänen ajatusmallinsa tahtiin, eikä yhtään erilailla. Niinpä Pariisin anti onkin aikamoinen kulttuurishokki monella tapaa.
Lisäksi sarjassa nähdään myös Roe Hartrampf Emilyn poikaystävänä Dougina, Kate Walsh Emilyn pomona Chicagossa, Philippine Leroy-Beaulieu Emilyn uutena pomona Savoir-firmassa, Samuel Arnold ja Bruno Gouery Savoirin veikeinä työntekijöinä, Lucas Bravo Emilyn pariisilaisnaapurina Gabrielina, Ashley Park Emilyn tapaamana lastenhoitaja Mindynä, sekä mm. William Abadie, Eion Bailey ja Jean-Christophe Bouvet Savoirin eri asiakkaina, joiden kanssa Emily päätyy tekemään töitä. Näyttelijät hoitavat hommansa kelvollisesti, monet pieni pilke silmäkulmassaan, eikä kukaan ota sarjaa liian tosissaan. Emily in Paris on kevyttä hömppää ja kaikki kameran edessä ja takana selvästi tietävät sen.
Ei kestä kauaa, kun voi jo ymmärtää, mikä Emily in Parisin kuvauksessa ranskalaisista on saanut monet vetämään herneen nenään. Aivan kaikki tuntuu olevan kliseiden täyttämää stereotypiaa ja tällaisen nykypäivän poliittisen korrektiuden ajalla Ranska esitetään tavallaan jopa takapajulana vanhentuneiden arvojen ja oppien kanssa. Ranskankielelle naureskellaan, miehet esitetään kaikki viettelevinä hurmureina, salaisia rakastajattaria pidetään normaaleina, Emily syö jatkuvasti croissanteja, ihmiset ovat usein hyvin teatraalisia, jne. jne. jne. Eiffel-torni näkyy suunnilleen jokaisessa maisemaotoksessa, ainakin vähintään talojen takana pilkistävänä huippuna. Jossain kohtaa voi jopa huomata ihmettelevänsä, missä on tyypillinen pitkätakkinen mies pyöräilemässä kovaa kyytiä Pariisin katuja, pyöränkorissaan paperinen kauppakassi, mistä pilkistää esiin patonki. Stereotypiat ja kliseet ovat kaikki esillä. Mutta samalla myös päähenkilö tuntuu olevan mitä kliseisin modernin ajan somevaikuttaja. Kun kaikki on näin tarkoituksellisesti ylikorostettua, itse koin sarjan tavan esittää asiat vain hieman huvittavina. Huvittavuutta vain lisää se, kuinka sarja selvästi uskoo olevansa kovin poliittisesti korrekti ja siinä nostetaankin esille termejä, kuten "seksismi" ja "miehinen katse", joista ei sitten saada sen enempää irti kuin että Emily sanoo, että ne ovat väärin ja ranskalaiset pyörittelevät silmiä.
Vaikka etukäteen tuumin, ettei Emily in Paris olisi millään lailla sarja minun makuuni, olin jopa positiivisesti yllättynyt, kuinka sujuvasti katsoin ensimmäisen kauden kymmenen, noin puolituntista jaksoa läpi parissa päivässä. Sarja on hyvin helppoa ja kevyttä hömppää, joka viihdyttää pääasiassa ihan mukavasti. Erilaisille sattumille ja kommelluksille naurahteleekin ihan passelisti. Jossain kohtaa huomasin kannustavani Emilyä näyttämään kykynsä ranskalaisille työtovereilleen ja toisinaan taas jännitin, milloin tietyt Emilyn tekemät kehnot valinnat kolahtavat omaan nilkkaan. Paikoitellen sarjan yliampuva pirteys sai pienesti silmät pyörimään, mutta muuten koin jopa jollain tavalla pitäväni sarjasta. Onhan jo pelkästään ihastuttavan Pariisin katukuvia miellyttävää katsella. Emily in Paris on kuin Starin luoma Sinkkuelämää-sarja (Sex and the City - 1998-2004) olisi saanut lapsen Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan (The Devil Wears Prada - 2006) kanssa. Noihin kahteen liittyvä mielipide vaikuttaa varmasti paljon siihen, voiko Emily in Parisista nauttia.
Ohjaajakolmikko Andrew Flemingin, Zoe Cassavetesin ja Peter Lauerin rakentama tunnelma on miellyttävän höttöinen. Surullisissa kohtauksissa homma livahtaa pienesti melodraaman puolelle, mutta sellainen tuntuu sopivankin sarjaan. Käsikirjoittajatiimi on työstänyt menevän tarinan, mutta täyttänyt sen vähän liiankin monilla kliseillä. Tekniseltä puoleltaan Emily in Paris toimii kelvollisesti. Yhtä töksähtelevästi liikkuvaa lennokkikuvaa lukuun ottamatta kuvaus on sujuvaa ja siinä esitellään oikein toden teolla Pariisin maisemia ja puvustajien tyylikkäitä luomuksia. Leikkaus on sujuvaa ja on hyvä, että jaksot pidetään helpoissa puolen tunnin pituuksissa. Äänimaisema on sujuvasti rakennettu ja James Newton Howardin säveltämistä musiikeista löytyy hyvin tyypillisiä ranskalaismelodioita.
Yhteenveto: Emily in Parisin ensimmäinen tuotantokausi on kelpo komediahömppää, joka pääsee aika ajoin yllättämään viihdyttävyydellään. Pariisin-matkalle lähtee mielellään mukaan, vaikka sarjan kuvaus ranskalaisista onkin hieman kiusallisen kliseinen. Toisaalta taas itse Emily on hyvin stereotyyppinen amerikkalainen somevaikuttajanainen, joten kliseillä leikittelyä löytyy molempiin suuntiin. Paikoitellen sarja yrittää olla poliittisesti korrekti, mutta nämä yritykset jäävät lähinnä vähän noloiksi dialoginpätkiksi. Vioistaan huolimatta kymmenen noin puolituntista jaksoa sisällään pitävä kausi onnistuu pitämään sujuvasti mukanaan. Se on oivallisen helppoa höttöä, minkä voi pistää pyörimään, kun ei jaksa mitään erityisen vakavaa. Hauskoja juttuja löytyy tarpeeksi ja Lily Collins on mainion hurmaava pääroolissa, vaikkei itse Emily olekaan kovin pidettävä päähenkilö. Olin jopa yllättynyt, että Emily in Paris toimi minulle näinkin hyvin ja täytyy todeta, että katson täysin sujuvasti jatkoa, kun se joku päivä Netflixiin ilmestyy. Saa nähdä, onko avauskauden aiheuttama kohu pistänyt tekijät muuttamaan linjaansa tietyissä ratkaisuissa...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 3.5.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Emily in Paris, Yhdysvallat, 2020-, Jax Media, MTV Studios, Netflix
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti