lauantai 27. elokuuta 2016

Arvostelu: Thor (2011)

THOR



Ohjaus: Kenneth Branagh
Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Tom Hiddleston, Anthony Hopkins, Stellan Skarsgård, Kat Dennings, Clark Gregg, Idris Elba ja Jeremy Renner
Genre: supersankarielokuva, seikkailu
Kesto: 1 tunti 55 minuuttia
Ikäraja: 12

Thor ei ollut kovin tuttu hahmo minulle ennen tämän elokuvan näkemistä. Tiesin tietenkin mytologiasta Thorin, Lokin, Odinin ja Asgårdin, mutta ajattelin, että tämä elokuva olisi hyvin kaukana alkuperäisistä jumaltarinoista. En erityisemmin odottanut elokuvaa, kun se ilmestyi keväällä 2011, sillä odotin paljon enemmän tämän jälkeen ilmestynyttä Captain America: The First Avengeria (2011). Marvel Cinematic Universen (2008-), joka kattaa monien tuttujen Marvel-sankareiden elokuvat, uusin osa Doctor Strange (2016) ilmestyy parin kuukauden päästä, joten sitä ennen täytyi käydä läpi sarjan aiemmat osat.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää mahdollisia SPOILEREITA koskien elokuvaa Iron Man 2 (2010)!

Odin karkottaa Thorin Maahan, tämän käytöksen takia. Maassa Thor tapaa Jane Fosterin ja yrittää löytää keinoa päästä takaisin Asgardiin.

En erityisemmin perusta Chris Hemsworthista näyttelijänä, mutta Thorin roolissa hän toimii... ainakin tarpeeksi hyvin. Paikoitellen hän ei vakuuta yhtään ja lähinnä vain ärsyttää hahmon toimintatavat. Pidän silti elokuvan tarinakaaresta, jossa päähahmolla on jo valmiiksi sankarin voimat, mutta hän joutuu oppimaan kantapään kautta, mitä vaatii olla sankari.
     Thorin isänä, Odinina, nähdään Anthony "Hannibal Lecter" Hopkins. Hopkins sopii erittäin hyvin vanhan, viisaan jumalan rooliin ja hänestä huokuu arvokkuus. Harmi vain, ettei hän esiinny kovin paljoa elokuvassa.
     Monien fanityttöjen suosioon nousi Loki-hahmo, jota näyttelee Tom Hiddleston. Itse en ymmärrä hahmon suurta suosiota, sillä tässä hän on lähinnä vain ärsyttävä, valittava kakara, joka vaikuttaa erittäin ylihemmotellulta, ollessaan oikeasti se lapsi, joka ei saanut suurta suosiota. Hiddleston ei vakuuta tässä ollenkaan. Häntä fanitetaan selkeästi vain näyttelijän ulkonäön takia.




Tutkija Jane Fosterina nähdään Natalie Portman, joka on enimmäkseen vain erittäin hämillään koko elokuvan ajan. Vaikka Portman on hyvä näyttelijä ja sopii muuten rooliin, niin uskottavana tutkijana häntä on vaikea nähdä. Hahmo ei onneksi ole "neito hädässä" -tyyppinen ratkaisu.
     Janen kanssa tutkimukseen osallistuvat Erik Selvig (Stellan Skarsgård) ja Darcy Lewis (Kat Dennings). Skarsgård on tuttuun tapaansa hyvä, mutta Dennings on suurimmaksi osaksi ärsyttävä, yrittäessään olla elokuvan muka-hauska hahmo. Darcy on selkeästi vain Janen ystävä, sillä häntä ei todellakaan voi ottaa tosissaan minkäänlaisena tutkijana.
     Iron Manissa (2008) ja Iron Man 2:ssa esiintynyt agentti Coulson (Clark Gregg) esiintyy myös tässä. Jo Iron Man 2:n lopussa pohjustettiin Thoria, kun Coulson saapuu New Mexicoon ja näkee Thorin Mjolnir-vasaran ihmisten ympäröimänä. Tässä elokuvassa kyseinen kohtaus tapahtuu ennen puoltaväliä. Elokuvassa esitellään uusi hahmo, nimeltä Clint Barton, jonka fanit kuitenkin tietävät nimellä Hawkeye. Bartonia näyttelee Jeremy Renner. Hahmo ei kuitenkaan esiinny elokuvassa kuin yhdessä kohtauksessa lyhyesti.
     Mukana ovat myös Thorin tiimiin kuuluvat Fandral (Josh Dallas), Sif (Jaimie Alexander), Hogun (Tabanodu Asano) ja Volstagg (aiemmin Marvel-elokuva Punisher: War Zonessa, 2008, nähty Ray Stevenson), sekä Asgardia vartioiva Heimdall (Idris Elba). Jääjättiläisten johtajaa, kuningas Laufeyta näyttelee Colm Feore.

Elokuvan alussa kuullaan Odinin kertojaääni, tämän selittäessä sekä katsojille, että Thorille ja Lokille näiden ollessa lapsia, kuinka Jotunheimin jääjättiläiset aikoinaan hyökkäsivät Maahan ja kuinka Asgardin joukot pysäyttivät heidät. Vuosia myöhemmin, kun Thoria ollaan kruunaamassa uudeksi kuninkaaksi, ryhmä jääjättejä hyökkää Asgardiin. Tämän seurauksena Thor vie oman joukkonsa - Odinin säännöistä huolimatta - Jotunheimiin, kostaakseen näille, minkä takia Odin vie Thorilta voimat ja Mjolnirin, ja karkottaa tämän Maahan.




Elokuvan alkuosuudessa on fantasiaseikkailun tunnelmaa. Asgardin värikkyys on hyvässä kontrastissa Jotunheimin kylmänsiniseen synkkyyteen. Kun elokuva kulkee eteenpäin, niin värikkyys ei olekaan enää niin toimiva juttu ja suurin osa asioista Asgardissa muuttuu tahattoman koomisiksi. Thorin saapuessa Maahan, elokuva muuttuu jonkin sortin komediaksi, sillä suurimmaksi osaksi elokuva yrittää vain saada katsojaa nauramaan. Kyllä se siinä välillä onnistuukin, esimerkiksi Thorin kävellessä lemmikkikauppaan ostamaan hevosta. Vaikka onkin hauskaa, että Thor käyttäytyy oudosti ihmisten keskuudessa kulttuurierojen takia, niin se tuntuu hieman kummalliselta, kun ottaa huomioon, ettei Thor tee Asgardissa samoja hölmöyksiä kuin Maassa. Elokuva luo uusia tunnelmia ja tuntuu rikkovan niitä läpi tarinansa, eikä kykene olemaan samaan aikaan sekä uskottava fantasiaseikkailu, että mitä ikinä elokuvan muu osuus ikinä onkaan. Se on hieman liian jännittävä ollakseen lastenelokuva, mutta liian lapsellinen sopiakseen vanhemmalle yleisölle. Elokuvan todellinen pahis on erittäin ennalta-arvattava ja onkin hyvä, että hänet paljastetaan jo alkupuolella, ettei tehdä samaa virhettä kuin Iron Manissa. Alkupuoli on lupaava, mutta sen jälkeen elokuva lässähtää, eikä jaksa enää nousta kunnolla jaloilleen ja loppupuolen taistelut ovat aika tylsää ja mitäänsanomatonta katsottavaa. Sitten alkavatkin jo lopputekstit.

Elokuvan on ohjannut Kenneth Branagh, jonka pitäisi minun mielestäni pysyä kameran toisella puolella. En ole tähän mennessä nähnyt häneltä ainuttakaan kovin kummoista ohjaustyötä. Thorin lisäksi olen nähnyt hänen ohjaamistaan elokuvista Mary Shelley's Frankensteinin (1994), Jack Ryan: Shadow Recruitin (2014) ja uusimman Cinderellan (2015), eikä yksikään vakuuttanut minua. Elokuva on myös kuvattu aivan hirveästi. Tiedän, että se on tyyli eikä vahinko, mutta olisitte nyt voineet ihan oikeasti pitää sen kameran suorassa! Lähes jokainen kuva on enemmän tai vähemmän vinossa ja se vie omasta katselukokemuksestani paljon pois, etenkin kun tarkoituksella vielä kääntelin päätäni, jotta kuva näyttäisi suoralta. Leikkaus ja äänitehosteet ovat kuitenkin onnistuneita. Elokuvan musiikista vastaa Patrick Doyle, joka on tehnyt oivaa työtä sävellysten kanssa. Mahtipontiset musiikit parantavat omalla tavallaan elokuvaa. Visuaaliset tehosteet ovat valitettavasti jo nyt kärsineet viiden vuoden aikana. Jääjätit näyttävät todella hölmöiltä ja niiden jättihirviö sekä Tuhoaja näyttävät liian digitaalisesti tehdyiltä.




Elokuvassa on nähtävissä "easter eggejä", eli viittauksia muihin elokuviin, hahmoihin jne. Asgardin aarreholvissa on nähtävissä monia asioita, joista fanit riemastuvat, kuten myöhemmin tärkeään rooliin nouseva Ikuisuuden rautahanska. Stan Lee tekee tietysti cameonsa ja jälleen pohjustetaan tulevaa The Avengersia (2012).

Blu-rayn kuvanlaatu on hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on elokuvan teosta kertovat pätkät "From Asgard to Earth", "Our Fearless Leader", "Assembling the Troupe", "Hammer Time", "Creating Laufey", "Music of the Gods" ja "A Conversation". Mukana on myös pätkä "Road to the Avengers", joka yrittää olla jonkinlainen valmisteluvideo The Avengers -elokuvaa varten, sekä lyhytelokuva "The Consultant", poistettuja kohtauksia ja mainoksia.

Yhteenveto: Thor on aika keskinkertainen tekele. Se alkaa toimivasti, mutta kun päästään Maahan, se muuttuu aika kummalliseksi ja katsojan mielenkiinto katoilee helposti. Onneksi siinä saa sentään nauraa useaan otteeseen. Hemsworth on ihan kiva pääosassa, mutta Hiddlestonin näyttelemä Loki on vain ihme valittaja. Hopkins on näyttelijäkaartissa ehdottomasti paras. Kuvaus on aivan hirveää. Millä lailla se on hieno tyyli, että kamera on lähes koko ajan vinossa? Tehosteet eivät ole kovin erikoiset ja etenkin puvustus on paikoitellen tahattoman koomista. Toimintakohtaukset eivät erityisemmin vakuuta ja fantasiatunnelma ei toimi muun elokuvan kanssa kovin hyvin. Kyseessä ei kuitenkaan onneksi ole huono elokuva. Se ei vain ole kovin hyväkään, jolloin se jää siihen väliin roikkumaan. Kyllähän sen aina välillä jaksaa katsoa ihan sujuvasti, vaikka se on mielestäni edelleen MCU:n heikoin elokuva. Älkää ottako levyä pois, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 6.8.2016
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.marvelcinematicuniverse.com
Thor, 2011, Marvel Studios, Marvel Entertainment, Paramount Pictures


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti