Arvostelu: 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey - 1968)

2001: AVARUUSSEIKKAILU

2001: A SPACE ODYSSEY

Ohjaus: Stanley Kubrick
Pääosissa: Keir Dullea, Gary Lockwood, William Sylvester ja Douglas Rain
Genre: scifi
Kesto: 2 tuntia 29 minuuttia
Ikäraja: 7

HUOM! Tämä teksti pitää sisällään kaksi arvostelua! Ensin on alkuperäinen arvostelu elokuulta 2016 ja sen jälkeen tulee uusi arvostelu syyskuulta 2019, toisen katselukerran myötä. Mielipiteeni elokuvasta on muuttunut hurjasti ja halusin tuoda tuoreet mietteeni esiin, pitäen silti alkuperäiset pohdiskeluni luettavissa.

Kukaan ei voi väittää vastaan sille, etteikö 2001: A Space Odyssey, eli suomalaisittain 2001: Avaruusseikkailu, olisi yksi tieteiselokuvien isoimmista merkkipaaluista - oli elokuvaa nähnyt tai ei. Tietty jos ei ole nähnyt elokuvaa tai tiedä siitä mitään, niin silloin on hieman vaikea mennä sanomaan. Minun on pakko tunnustaa, että näin kyseisen elokuvan vasta tänään, juuri ennen kuin aloin kirjoittaa tätä. Elokuva on ollut katselulistallani jo todella kauan, mutta kuulemani asiat eivät kovin paljoa houkuttaneet katsomaan sitä. Olin kuullut, että se on todella hidastempoinen - joidenkin mukaan jopa tylsä - ja että se olisi paikoitellen erittäin kummallinen. Hidastempoisuuden se todisti minulle kertaheitolla, kun koulussa meille näytettiin lyhyt pätkä elokuvan alusta. Päätin kuitenkin, että minun on aika katsoa kyseinen elokuva ja löysinkin sen Makuunista. Heti kun olin pikaisesti tarkistanut, että levy toimii naarmuista huolimatta, aloin katsoa elokuvaa... ja noh, sanotaan näin aluksi, että kuulemani asiat olivat osittain totta - ja että pidin todella monta taukoa.

Eri aikakausilta ja lokaatioista löytyneet monoliitit johdattavat ihmiskunnan matkalle läpi avaruuden tyhjyyden.

2001: Avaruusseikkailu tapahtuu neljässä osiossa. Ennen kuin elokuva edes lähtee liikkeelle, ruutu pysyy mustana muutaman minuutin ja kuuluu vain musiikkia. Sen jälkeen alkutekstit alkavat ja näytetään mahtipontisen musiikin säestämänä avaruutta. Ensimmäinen osa käsittelee ihmiskunnan syntyä. Siinä nähdään ihmisapinoita tekemässä periaatteessa ei-mitään tärkeää. Elokuvan ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia vietetään ihmisapinoiden kanssa, kun nämä istuskelevat, tappelevat, huutavat, nukkuvat ja kävelevät ympäriinsä. Kun elokuvaa oli kulunut noin kymmenen minuuttia, eikä elokuvassa ollut tapahtunut muuta, niin mietin, että mitä minä oikein edes katson. Eräänä aamuna, kun ihmisapinat heräävät, he näkevät mustan monoliitin edessään, jota he pelästyvät ja alkavat tutkia. Söin elokuvan alun aikana voileipäkeksejä ja kun tämä kohtaus alkoi ja kuoro pauhasi, suuni jäi auki ja keksi pysyi kädessäni, kunnes oli jälleen hiljaista. Tuijotin ruutua, kuin olisin ensimmäistä kertaa elämässäni nähnyt liikkuvaa kuvaa. Niin vaikuttavasti oli mustiin apina-asuihin pukeutuneiden ihmisten riehuminen ison mustan palikan ympärillä tehty. Tämän kohtauksen jälkeen tajusin, mikä tässä elokuvassa on niin hienoa. Harmi vain, ettei se hienous ihan pysynyt koko elokuvan ajan.

Toisessa osassa ollaan hypätty evoluutiossa jo miljoonia vuosia eteenpäin. Tohtori Heywood Floyd (William Sylvester) matkustaa avaruusasemalle tutkimaan Kuusta löydettyä magneettikentän keskittymää. Vaikka ensimmäisessä osassa ei oikein tapahdu paljoa, niin mielestäni se oli silti parempi kuin toinen, sillä tässä kiinnostukseni alkoi selkeästi kadota. Kun on käytetty viisi minuuttia aikaa siihen, että avaruusalus kiinnittyy avaruusasemaan ja sitten toiset viisi minuuttia siihen, että laskeudutaan Kuuhun, niin ajatukset alkavat helposti harhailla. Floydin hahmoon ei myöskään pääse oikein kiinni, vaikka hänelle annetaan hieman sisältöä kertomalla, että hänellä on tytär. Silti hahmo jää todella ontoksi.

Myös kolmannen ja neljännen osion - jotka muodostavat yhdessä oman osionsa - hahmot, tohtori Dave Boweman (Keir Dullea) ja tohtori Frank Poole (Gary Lockwood), jäävät ontoiksi. Suurimmaksi osaksi ajasta en edes erottanut heitä toisistaan, sillä he olivat kaikin puolin niin samanlaiset ja yhtä mitäänsanomattomat. Eniten elokuvassa keskitytään kuitenkin Dave Bowemaniin. Tohtorien mukana on tietokonejärjestelmä HAL 9000, joka ohjaa avaruusalusta. HAL 9000 -tietokoneen äänenä kuullaan Douglas Rain ja samantien voi arvata, että tässä on elokuvan "pahis". Tunteettomalta vaikuttava - mutta silti ihmishahmoja enemmän tunteita näyttävä - tietokone on jopa pelottava puhuessaan kylmän rauhallisesti kanssamatkustajilleen. Neljännessä osassa ei ensimmäisen osan tavoin kuulla puhetta, vaan kaikki kerronnassa perustuu kuviin, musiikkiin ja äänitehosteisiin. Loppuhuipennusta en paljasta, mutta voin sanoa sen olevan todella kummallinen.

Elokuva on oikeasti erittäin hidastempoinen. Vaikka sen tarina on moniulotteinen ja eri tavoin tulkittavissa, se kerrotaan hyvin yksinkertaisilla asioilla, minimaalisella replikoinnilla ja musiikilla. Välillä nähdään useita kuvia peräkkäin, joissa ei tapahdu yhtään mitään. Monet niistä tuntuvat välillä hieman puuduttavilta, mutta joihinkin on löytynyt vangitsevuutta, eikä katsojana edes oikeastaan tiedä, mikä elokuvassa niin pysäyttää paikoilleen. Osioihin jakaminen tavallaan toimii ja alun esihistoriallinen näytös on hyvässä kontrastissa muun elokuvan futuristisiin avaruusmatkoihin. Mustan monoliitin näyttäminen jo alussa viestii, että ulkoavaruudessa on jokin tiennyt jo pitkään ihmisten olemassaolosta. Koko elokuva pyöriikin näiden monoliittien ympärillä.

Elokuvan on ohjannut Stanley Kubrick, jonka elokuvia olen itse nähnyt neljä ennen tätä; Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb - 1964), mikä meni minulta yli hilseen, Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange - 1971), joka oli kaikessa häiriintyneisyydessään mahtava, Hohto (The Shining - 1980), joka on ehkä paras kauhuelokuva, jonka olen nähnyt ja Full Metal Jacket (1987), jonka alkupuolisko oli erinomainen, mutta jossa loppu lässähti pahasti. 2001: Avaruusseikkailu jää minun listallani Kellopeliappelsiinin ja Hohdon jalkoihin, mutta pysyy vaivatta kahden muun yläpuolella. Elokuva perustuu Arthur C. Clarken kirjoittamaan novelliin "The Sentinel", jonka pohjalta hän ja Kubrick tekivät elokuvalle käsikirjoituksen. Kubrickilla on ollut todella selkeä visio, mitä hän haluaa elokuvalta. Kerrontatapa, musiikin käyttö ja vähäiset repliikit toimivat paikoitellen loistavasti, usein hyvin, mutta monesti myös heikosti. Elokuva on kuvattu erittäin taidokkaasti. Kameran liike on tasaista ja pelkästään paikalla pysyvä kuva on omalla tavallaan maaginen. Pakko kyllä sanoa, että minä olisin ollut leikkauspöydällä hieman rankempi ja lyhentänyt monia kohtia reippaasti - sekä poistanut koko toisen osion, sillä sen sisältö saadaan joka tapauksessa selville kolmannessa osiossa. Lavasteet ovat tyylikkäät, vaikkakin suurimmaksi osaksi yksinkertaiset. Elokuvan tehosteet ovat nähneet aikaa, mutta jotkut niistä ovat säilyneet ihan hyvin. Hienoin on kamerakikkailulla katsojia huijaava tehoste, jolla painovoima näyttäisi liikkuvan pitkin alusta. Vaikka repliikkien äänitys kuulostaa paikoitellen hieman kehnolta, niin äänitehosteet ovat todella huikeita. Äänityöskentely on tarkkaan mietittyä, vaikka välillä korkeat piipitykset aluksissa ärsyttävätkin.

Yhteenveto: 2001: Avaruusseikkailu on todella hämmentävä elokuva. Tällaista kokonaisuutta on vaikea lähteä arvioimaan. Siinä on monia erinomaisia kohtia, mutta siinä on myös heikompia kohtia erinomaisten edestä. Vähäisten repliikkien käyttö, klassisen musiikin hyödyntäminen ja äänitehosteiden huikeus ovat plussaa, mutta miinuksena on hidastempoisuus, joka muuttuu paikoitellen puuduttavaksi, toinen osio, joka on aivan turha, sekä ihmishahmot, jotka ovat äärimmäisen onttoja, unohdettavia ja kaiken kaikkiaan mitäänsanomattomia. Silti 2001: Avaruusseikkailu on oman lajityyppinsä merkkipaalu, vaikkei ihan täysin minua vakuuttanut. Tiedostin siitä otettuja lainauksia muissa elokuvissa ja ymmärrän, miksi siitä on lainattu niin paljon. Se on silti kokonaisuutena erittäin raskas katsoa ja miinusta tulee myös siitä, etten koe tarvetta nähdä sitä enää koskaan uudestaan. Se ei ehdottomasti ole kaikkien elokuva. Jos en olisi tällainen elokuvaholisti, joka haluaa nähdä merkkiteoksia ja pakottaa itsensä katsomaan kaikki loppuun, olisin luultavasti jättänyt elokuvan kesken jo alussa. Ikärajana on 7, mutten usko, että sen ikäiset saisivat mitään irti tästä. Jos suunnitelmissa on elokuvailta perheen kanssa, niin tämä ei siihen todellakaan sovellu. Treffielokuvanakaan tämä ei toimisi. Jos haluat sivistää itseäsi, niin silloin katso, mutta jos hidastempoiset elokuvat eivät nappaa, niin jätä suosiolla väliin, sillä ei tämä tule toimimaan. Kohtaus, jossa ihmisapinat löytävät monoliitin on ehdottomasti parasta ja huikeinta elokuvassa.

Alkuperäinen arvosana:

Kun ensimmäisen kerran katsoin 2001: Avaruusseikkailun, pidin siitä, mutta olin todella hämmentynyt, sillä en todellakaan tajunnut sitä. Mitä enemmän leffan näkemisestä on kulunut aikaa, sitä enemmän olen alkanut ymmärtämään sitä paremmin ja kunnioittamaan sitä enemmän. Olen jo pidempään pohtinut elokuvan katselua uudestaan, mutta sain tämän aikaiseksi vasta syyskuussa 2019. Tiesin heti, että mielipiteeni muuttuisi, kun pistin elokuvan pyörimään ja minua jännitti paljon, pysyisinkö vieläkään kärryillä...

Tässä kohtaa täytyy kuitenkin varoittaa, että teksti tulee sisältämään isoja SPOILEREITA elokuvasta. Lyhyenä ja spoilerittomana arvosteluna totean vain, että tämä filmi todella kuuluu niihin, mitkä jokaisen pitää nähdä ainakin kerran elämässään. 2001: Avaruusseikkailu on ihan oikeasti yksi kaikkien aikojen upeimmista elokuvista. Se on mestariteos, mikä hakee vertaistaan yhä yli 50 vuotta sen julkaisun jälkeen.

On päivänselvää, etten tajunnut elokuvaa sen ensimmäisellä katselukerralla. Tämä on niin moniselitteinen, abstrakti ja pohdiskeleva paketti, että sen ymmärtäminen vaatii paljon katsojaltaan. Ja vaikka luulisi ymmärtävänsä sen, on oma näkemys lopulta vain yksi pohdinta elokuvasta muiden joukossa. Elokuva ei anna vastauksia moniin sen aikana herääviin kysymyksiin ja monet pitävät tätä ärsyttävänä. Epätietoisuus on todella turhauttavaa. Mutta samalla on selvää, että tämä on yksi isoimmista syistä, miksi elokuvasta puhutaan yhä tänä päivänä. Se kummastuttaa edelleen samalla lailla kuin ilmestyessään 1968. Kun katsoin tätä ensimmäistä kertaa, purin leffaa täysin väärällä tavalla, yrittäessäni löytää selvää tarinaa, mikä kulkisi alusta loppuun kuin muissakin elokuvissa. Sen vuoksi näinkin leffan lähinnä irrallisina kertomuksina. Ja onhan leffa helppo nähdä muutamana irrallisena tarinana, sillä elokuva hyppää aikakaudesta toiseen ja sen hahmot eivät esiinny kuin omassa osuudessaan. Nämä osaset ovat yksittäisinä kummallisia ja irrallisia kertomuksia, mutta yhdistettynä voi lopulta nähdä, kuinka ne kertovat samaa tarinaa.

Kolmen vuoden pohdiskelun ja internetistä lukemieni teorioiden jälkeen näin elokuvan täysin uudella tavalla. Rakastin yhä luontodokumenttia muistuttavaa kuvausta esi-ihmisistä, mutta tyhjänpäiväisen huuhaan sijaan näinkin selvän tarinan. Löytäessään mystisen monoliitin nämä esi-ihmiset kehittyvät. Se siis selvästi tarjoaa niille jotain; tietoa ja taitoa. Esi-ihmiset osaavatkin nyt kävellä kahdella jalalla neljän sijaan ja yksi esi-ihmisistä kehittää työkalun. Hyvin nopeasti kuitenkin huomataan, kuinka tämä työkalu muuttuu aseeksi, mitä esi-ihminen käyttää lajitoveriaan vastaan, osoittaen ihmislajin todellisen luonteen. Yksi elokuvahistorian ikonisimmista leikkauksista nähdään, kun esi-ihminen heittää tämän luisen työkalun, aseen ilmaan ja yhtäkkiä katsommekin avaruudessa leijuvaa ydinasetta. Olemme loikanneet ihmisten ensimmäisestä aseesta ihmisten kehittyneimpään ja vaarallisimpaan. Yksi elokuvan tärkeimmistä sanomista onkin, että kun ihmiset keksivät jotain, heillä on taipumusta tehdä siitä vaarallinen ja kehittää sitä lopulta niin pitkälle, että se kääntyykin ihmistä vastaan. Tämä on parhaiten nähtävissä ihmisen luomassa HAL-9000 -tekoälyssä, mikä on jo niin pitkälle kehittynyt, että se ymmärtää olevansa ihmisen yläpuolella. Vuonna 1968 tämä oli pelottava kuvitelma tulevaisuudesta, 2019 se alkaa olla todellisuutta.

Elokuva on muutenkin syvällinen katsaus ihmiseen ja sen luonteeseen. Ihminen on todella ylimielinen laji, mikä kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella. Silti jo alussa nähdään, kuinka villipeto voi noin vain päihittää ihmisen. Ihminen ei voita ilman aseeksi muutettua työkalua. Ihminen ei selviä ilman työkaluja, koneita jne. Ihminen ylpeilee avaruusmatkallaan, muttei pysty tekemään sitä ilman ties mitä apuvälineitä. Avaruudessa ihmisen ylpeys kokee kolahduksen, sillä ihminen ei voi mitään maailmankaikkeuden mahdille. Avaruudessa ihmisen pitää opetella uudestaan monet perusasiat, kuten käveleminen. Silti Kuusta monoliitin löytävät tutkijat kuvittelevat olevansa erityisiä, mikä tietty kostautuu heille. Vasta kun Dave tuhoaa HAL-9000:n ja ottaa tilanteen omiin käsiinsä, hänet kuljetetaan eteenpäin jonkinlaisen portaalin läpi. Kymmenen minuutin aikana näemme asioita, mitkä ovat nopealta vilkaisulta pelkkää epilepsiaa aiheuttavaa valojen ja värien tulvaa. Davelle tämä taitaa kuitenkin olla koko maailmankaikkeuden tiedon saamista kerralla monoliitilta. Niin ja mikä muuten on monoliitti? Onko se avaruusolento vai jonkinlainen jumala? Vai molempia? Onko sillä lopulta niinkään väliä? 2001: Avaruusseikkailu on äärimmäisen mystinen elokuva. Se on lumoava. Vangitseva. Hypnoottinen. Outo. Tajunnanräjäyttävä. Hämmentävä. Maaginen. Nerokas.

Lopussa ihmislajin täytyy kuolla, jotta uusi, parempi laji voi ottaa heidän paikkansa. Kummalliselta näyttävä vauva katselee maapalloa avaruudesta käsin ja elokuva päättyy. Katsoja ei tiedä, mitä tuli juuri koettua. Ne, jotka kyllästyivät jo alussa, toteavat, että vittu miten tylsää paskaa. Ne, jotka eivät ymmärrä, tuijottavat hämmentyneenä ja se, pitääkö katsoja hämmennyksen tunteesta vai ei, määrittää luultavasti pitkälti, pitääkö koko leffasta vai ei? Ne, jotka ymmärtävät elokuvan ja pitävät siitä, ovat luultavasti rakastuneet siihen jälleen hieman enemmän. Ensimmäisellä katselukerralla en oikein tiennyt, mitä sanoa, sillä en ollut nähnyt mitään tällaista. Nytkin olin sanaton samasta syystä, mutta se sai minut todella rakastumaan tähän teokseen. Ymmärsin 2001: Avaruusseikkailun vihdoin. Ehkä. Kerroin oman tulkintani (ja joidenkin muiden) leffasta.

Molemmat katselukerrat herättivät halun katsoa leffan heti uudestaan. Onhan tämä pitkä teos, mutta tällä kertaa en olisi leikannut mitään pois. Kaikki on juurikin kohdillaan. Stanley Kubrick on perfektionisti. Tämän huomaa jatkuvasti äänimaailmassa, missä hyödynnetään täydellisesti musiikkeja ja sitten ääniefektejä. Tämän huomaa kameratyöskentelyssä, mikä on yksi elokuvahistorian parhaimmista. Avaruusalusten sisällä käytetään kikkoja, mitkä loksauttivat suuni auki useaan otteeseen. Miten ihmeessä nämä tehtiin? Joka kerta, kun keksin, miten jokin on toteutettu, Kubrick monimutkistaa sitä ja pistää jotain uutta mukaan, enkä tajua, miten kaikki on mahdollista. Mukana on kuvia, mitkä vaikuttavat mahdottomilta. Ja vaikka haluaisinkin tietää, kuinka ne on tehty, ovat ne hieman samaa kuin itse elokuvakin, eli varma tieto poistaisi paljon sen mystisyydestä. Joskus on oikeasti kivempaa, kun ei tiedä. 2001: Avaruusseikkailu näyttää yhä paremmalta kuin suuri osa sen jälkeen ilmestyneistä elokuvista. Tämä 1968 ilmestynyt filmi peittoaa monet tämän päivän leffat efekteissään... ja monessa muussakin.

Ei ole mikään ihme, että 2001: Avaruusseikkailu on inspiroinut ja inspiroi vielä tulevaisuudessa monia elokuvantekijöitä. Tämä teos oli niin edellä aikaansa ja se on niin mestarillisesti rakennettu kaikin tavoin, että tätä on vaikea olla ihailematta. Tämä tulee olemaan ajaton teos, mikä herättää keskustelua vielä seuraavan 50 vuoden päästä. Yhä uusille katsojille tämä tulee tarjoamaan inspiraatiota ja toiset taas pitkästyvät kuoliaaksi tämän parissa.

Yhteenveto: 2001: Avaruusseikkailu on täydellinen mestariteos.

Uusi arvosana:

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 18.7.2016 - uusi arvostelu: 15.9.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.criterioncast.com
2001: A Space Odyssey, 1968, Metro-Goldwyn-Mayer, Stanley Kubrick Productions