LEMMIKKIEN SALAINEN ELÄMÄ
THE SECRET LIFE OF PETS
Ohjaus: Chris Renaud ja Yarrow Cheney
Pääosissa: Louis C.K. Eric Stonestreet, Kevin Hart, Jenny Slate, Albert Brooks, Lake Bell, Ellie Kemper ja Steve Coogan
Genre: animaatio, seikkailu, komedia
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Ikäraja: 7
Minun on pakko myöntää, etten pitänyt Itse ilkimys -elokuvaa (Despicable Me - 2010) kovin ihmeellisenä ja että sen jatko-osa Itse ilkimys 2 (Despicable Me - 2013) oli mielestäni aika huono. Sarjan lisäosa Kätyrit (Minions - 2015) yllätti minut olemalla parempi kuin sarjan "oikeat" elokuvat ja toimi omana seikkailunaan. Universal Picturesin ja Illumination Entertainmentin yhteistyön animaatioelokuvat eivät siis minua suurimmaksi osaksi erityisemmin vakuuttaneet. Kun näin Lemmikkien salaisen elämän mainoksen, niin nauroin kunnolla ja katsoinkin mainoksen useaan otteeseen - joko näyttäessäni sitä muille tai kun halusin nauraa. En kuitenkaan kovin paljoa odottanut sitä kokonaisena elokuvana, sillä kyseisen animaatioyhtiön aiemmat tuotokset eivät olleet vakuuttavia, joten pelkäsin tämänkin olevan aika keskinkertainen. Innostuin kuitenkin, kun pääsin katsomaan elokuvan kuukauden ennakkoon. Ainoa harmi vain, etten voinut keskustella kuukauteen kenenkään kanssa elokuvasta, sillä kukaan muu ei ollut vielä nähnyt sitä...
Max-koiran elämä on täydellistä hänen omistajansa Katien kanssa... kunnes Katie tuo kotiin uuden koiran, Duken, joka alkaa tunkeilla Maxin reviirille.
En erityisemmin pidä koirista, ainakaan livenä. Videoissa niiden juoksentelua ja pomppimista on hauska katsoa, mutta olen henkilökohtaisesti kissaihminen. Silti elokuvan päähenkilö Max oli aika hellyyttävä tyyppi, vaikka hänessä olikin ilkeä piirre, josta en oikein perustanut. Maxin äänenä kuullaan Louis C.K. ja hänen äänensä toimii hyvin hahmolla. Hänen omistajaansa Katiea - jota ei tosin nähdä paljoa - esittää Ellie Kemper.
Maxin kotiin uutena tullutta Dukea ääninäyttelee Eric Stonestreet. Luulin alussa, että Duke olisi elokuvan pahis, mutta oli positiivinen yllätys, ettei asia menekään niin yksinkertaisesti, vaan Duke ja Max joutuvat toimimaan myös yhdessä selviytyäkseen monista tapahtumista. Jos Chewbacca olisi koira, hän olisi Duke.
Maxin naapurissa asuu Gidget-hauva, joka on aivan rakastunut Maxiin. Hahmo on hyvä, mutta häntä esittävän Jenny Slaten ääni käy välillä todella rasittavaksi.
Muita eläimiä, joita seikkailuun lähtee, ovat koirat Mel (Bobby Moynihan) ja Buddy (Hannibal Buress), joilla on kummallakin erilaiset stereotypiset koiraominaisuudet, sekä vanhempi Pappa-koira (Dana Carvey), kuten myös kissa Chloe (Lake Bell), joka ei paljoa välitä mistään, hamsteri Norman, joka etsii kotiaan talon ilmastointikanavissa ja Tiberius-haukka (Albert Brooks), jolle tuottaa vaikeuksia olla syömättä muita hahmoja, peto kun sattuu olemaan. Näistä eläinhahmoista suosikkejani olivat Tiberius syömisongelman takia ja Chloe, joka on niin stereotypinen kissahahmo kuin vain voi olla.
Pahiksena nähdään söpö pupu Lumipallo, joka muuttuu vähemmän söpöksi, kun hahmo alkaa puhua. Lumipallon äänenä kuullaan nimittäin stand-up -koomikko Kevin Hart ja hänen tapansa puhua on todella tunnistettavissa. Ehkä hän päätti tarkoituksella puhua sillä lailla, jotta varmasti kaikki tunnistavat hänet. Hartin korkeat äänet ja kiukkuaminen käy välillä todella ärsyttäväksi. Muuten hahmo on ihan toimiva. Muita pahiksia ovat Lumipallon johtamat, alamaailmassa asuvat, hylätyt lemmikit, joita ihmiset ovat koetelleet kaltoin. Katsojana kykenee ymmärtämään, miksi monet eläimistä niin vihaavat ihmisiä.
Jos näitte Lemmikkien salaisen elämän ensimmäisen mainoksen, niin olette jo nähneet kokonaisen pätkän elokuvasta. Elokuvan alussa näytetään New Yorkia, samalla kun Max kertoo tarinansa siitä, miten päätyi omistajansa luokse. Max ihmettelee, että minne Katie lähtee aina aamuisin ja jää odottamaan ulko-oven eteen, että hän tulisi takaisin. Samaan aikaan naapuritkin lähtevät töihin ja lemmikit jäävät yksin. Siitä päästäänkin mainoksessa näytettyihin pätkiin, joissa lemmikit toilailevat yksin kotonaan. Ei kuitenkaan mitään hätää. Vaikka olisitte nähneet kyseisen mainoksen, niin se ei silti pilaa elokuvaa teiltä, sillä vasta mainoksessa näytetyn osion jälkeen itse tarina lähtee liikkeelle. Katie saapuu kotiin Duken kanssa ja koirat eivät tule ollenkaan toimeen keskenään. Seuraavana päivänä ulkona Duken ja Maxin tapellessa, koirakaksikko joutuu hylättyjen eläinten käsiin, joilla on huima idea tuhota kaikki ihmiset. Maxin talon naapureiden lemmikit lähtevät Gidgetin johdolla etsimään Maxia ja siitä tässä elokuvassa on kyse - pelastusseikkailusta.
Vaikka ymmärtää, että Max haluaisi olla ikuisesti kahdestaan Katien kanssa, niin silti tapa, jolla hän kohtelee Dukea, on aika julma, jolloin elokuvan päähenkilöä on vaikea pitää täysin hyviksenä. Jos Max olisi ollut ystävällinen uudelle koiralle, ei heidän tarvitsisi kohdata vaaroja, joihin he elokuvassa joutuvat. Tässä onkin siis opetus kaikille: olkaa kivoja tuntemattomille tai muuten voitte joutua vaikkapa hengenvaaraan. Elokuva ei paljoa pysähtele, kun se lähtee käyntiin. Se on hyvä asia, ei vain sen takia, ettei katsoja kyllästy, vaan sen takia, että lapsikatsojan innostus pysyy aivan varmasti kaiken aikaa. Elokuva ei onneksi kuitenkaan kiirehdi. Se on myös loppujen lopuksi hyvän mielen elokuva ja jaksaa naurattaa useasti.
Lemmikkien salainen elämä on animoitu aivan täydellisesti. Elokuva ei ole niin todellisen näköinen kuin monet Pixarin elokuvat ja koko keston ajan tietää katsovansa animaatiota. Animaatiojälki on silti todella upeaa. Hahmojen design on tyylikäs ja pidän eläinten sarjakuvamaisista ulkonäöistä. Eläinten turkkien jokainen karva näkyy erittäin selkeästi ja elokuva on muutenkin hyvin yksityiskohtainen. Laajat kuvat New Yorkista ovat todella näyttäviä. Elokuva on myös erittäin värikäs, mistä minä pidin kovasti. Musiikista vastaa Alexandre Desplat ja hän on tehnyt hyvää työtä sävellyksen parissa. Elokuva on myös leikattu hyvin ja yllättävää kyllä, mutta 3D toimi! Istuin aika lähellä valkokangasta, enkä nähnyt kovin paljoa kankaan ympärillä olevaa tyhjää tilaa, jolloin elokuva tuntui olevan lähempänä minua. 3D-tehostetta on käytetty hyvin ja alun New York -kuvissa tuntuu siltä kuin penkki olisi irti lattiasta ja leijuisi talojen välissä. Monta kertaa myös asioita lentää päin näköä ja pakko sanoa, että jopa säikähdin hieman, kun krokotiilin suu loksahtaa kiinni silmänräpäyksessä aivan nenäni edessä. Näin 3D-tehostetta kuuluu käyttää. Tämä oli ehdottomasti paras 3D-kokemukseni elokuvateatterissa!
Elokuvaa ennen näytetään lyhytelokuva "Kätevät kätyrit", jossa seikkailevat (mitkä muutkaan kuin) Itse ilkimys -sarjan (2010-) minionit, eli kätyrit. Siinä tutut keltaiset hölisijät näkevät televisiossa mainoksen sekoittimesta, joka heidän on aivan pakko ostaa. Heillä ei kuitenkaan ole rahaa, joten mikä neuvoksi? Minionit päättävät auttaa vanhuksia pihan siistimisessä ja se ei tietenkään mene, niin kuin toivoisi. Lyhärikin on hyvin animoitu ja 3D-tehoste toimii, mutta kun härdelli alkaa, niin ruudulle pamahtaa niin paljon asioita, että on hieman vaikea pysyä perässä kaikesta. Ihan kiva lyhytelokuva, mutta haluaisin katsoa sen uudestaan 2D:nä, jotta saisin paremman käsityksen kaikesta, mitä siinä tapahtuu. Itse elokuvaankin on minion pitänyt tunkea mukaan ja lyhärissä nähty puutarhatonttu on nähtävissä myös elokuvassa.
Blu-rayn kuvanlaatu on erinomainen. Lisämateriaalina Blu-raylla on lyhytelokuvia, sekä niiden teosta kertova pätkä, musiikkivideo "Lovely Day", "Hot Dog" -kappaleen laula mukana -versio, Sing-elokuvan (2016) traileri, elokuvan tekijöistä kertova "The Humans That Brought You 'Pets'", ääninäyttelijöistä kertova "Animals Can Talk: Meet the Actors", erilaisista lemmikeistä kertova "All About the Pets", koirien ulkonäön siistimisestä kertova "Hairstylists to the Dogs", sekä animaation teosta kertovat "How to Make an Animated Movie" ja "Anatomy of a Scene",
Yhteenveto: Lemmikkien salainen elämä on parempi elokuva kuin odotin. Se on todella hyvä, vaikka odotin sen olevan lähinnä vain viihdyttävä. Yksi parhaista asioista katselukokemuksessani oli, etten tiennyt juonta etukäteen. Tarina on hyvä ja tavallaan pidän siitäkin, ettei päähenkilö ole täysin puhtoinen, mutta välillä taas tuntui, että päähenkilö muistutti enemmän kiusaajaa, etenkin koirapuistokohtauksessa. Lähes jokaiselle hahmolle on luotu omanlainen persoona, jotka toimivat. Harmi vain, ettei elokuvan pahispupu oikein toimi. En ole aiemmin pitänyt Kevin Hartia kovin ärsyttävänä, mutta tässä hän oli paikoitellen sietämätön. Animointijälki on upeaa ja tämä on ehdottomasti paras 3D-elokuva, jonka olen kokenut. Viekää lapsenne katsomaan Lemmikkien salainen elämä, sillä tekin pidätte siitä!
Muistakaa jäädä saliin, kun lopputekstit alkavat, sillä niiden aikana näkyy lyhyt kohtaus.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.7.2016 - Muokattu: 5.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
The Secret Life of Pets, 2016, Universal Pictures, Illumination Entertainment, Fuji Television Network, Dentsu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti