sunnuntai 14. elokuuta 2022

Arvostelu: Tiskirotat (Clerks - 1994)

TISKIROTAT

CLERKS



Ohjaus: Kevin Smith
Pääosissa: Brian O'Halloran, Jeff Anderson, Marilyn Ghigliotti, Lisa Spoonauer, Jason Mewes, Kevin Smith, Scott Mosier, Scott Schiaffo, Al Berkowitz, Walt Flanagan, Ed Hapstak, Pattijean Csik, Ken Clark, Ernest O'Donnell, Kimberly Loughlan ja Gary Stern
Genre: komedia
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Ikäraja: 16

Clerks, eli suomalaisittain Tiskirotat on ohjaaja Kevin Smithin esikoiselokuva. Smith kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen itse ja keräsi siihen rahoituksen mm. pyytämällä vanhemmiltaan lainaa, myymällä arvokasta sarjakuvakokoelmaansa ja käyttäessään vakuutusrahoja, jotka hän oli saanut tulvassa tuhoutuneesta autostaan. Hän onnistui keräämään elokuvaa varten noin 27 ja puoli tuhatta dollaria ja pieni budjetti muuttui jatkuvasti esteeksi. Yksi kohtaus oli liian kallis toteutettavaksi ja kunnollisten valojen hankkiminen olisi maksanut liikaa, jolloin elokuva päätettiin kuvata mustavalkoisena. Elokuva kuvattiin Smithin omassa työpaikassa, Quick Stop -kaupassa, missä hän sai kuvata vain öisin. Läpi kuvausten Smith ei nukkunut lähes lainkaan, tehdessään töitä kaupassa päivällä ja kuvatessaan leffaansa siellä läpi yön. Elokuva saatiin kuitenkin valmiiksi ja lopulta Tiskirotat sai ensi-iltansa lokakuussa 1994. Leffa oli minimaaliseen budjettiinsa verrattuna menestys ja se sai paljon kehuja katsojilta ja kriitikoilta. Nykyään Tiskirotat on noussut kulttimaineeseen. Itse katsoin elokuvan muutama vuosi sitten, oltuani itse asiassa jo katsonut jatko-osan Tiskirotat II (Clerks II - 2006). Tuolloin en elokuvasta piitannut, mutta nyt kun leffasarja on saamassa kolmannen osan, päätin antaa aiemmille uuden mahdollisuuden. Vuokrasinkin Tiskirotat eräänä kesäiltana.

Pienen kaupan myyjä Dante Hicks pyydetään vapaapäivänä töihin tuuraamaan työkaveriaan. Työpäivän aikana Dante ja hänen kaverinsa Randal kohtaavat erilaisia asiakkaita, pohtivat rakkauselämiään ja pelaavat jääkiekkoa kaupan katolla.




Suuri osa elokuvan näyttelijöistä tekee Tiskirotissa ensimmäisen leffaroolinsa. Brian O'Halloran näyttelee Dante Hicksiä, pienen Quick Stop -kaupan myyjää, joka suostuu vapaapäivänään raahautumaan töihin, vaikka hänellä olisi tärkeät kiekkotreenit tiedossa. Dante ei ole työntekijä reippaimmasta päästä ja hänestä näkyykin kyllästyminen duuniaan kohtaan. Varmasti lähes kaikki asiakaspalvelutyötä tehneet voivat elokuvan aikana samaistua Danteen. O'Halloran suoriutuu osastaan mainiosti, tulkiten hahmonsa turhautumista autenttisen tuntuisesti.
     Leffassa nähdään myös Jeff Anderson Danten rivona työkaverina Randalina, Marilyn Ghigliotti Danten tyttöystävänä Veronicana, Lisa Spoonauer Danten ex-tyttöystävänä Caitlinina, sekä Jason Mewes ja itse Kevin Smith kaupan ulkona hengailevina fanisuosikkeina Jayna ja Silent Bobina, jotka ovat myöhemmin saaneet omat elokuvansa. Sivunäyttelijätkin toimivat osissaan hyvin, joskin tämän ykkösleffan aikana kummastelin, kuinka Jaysta ja Silent Bobista tuli niin suosittuja? Anderson on erityisesti nappivalinta häröjä juttuja puhuvaksi Randaliksi, jota ei kiinnosta työnteko tuon taivaallista.




Tiskirotat toimi minulle todella paljon paremmin nyt uusintakatselulla kuin nuorempana. Tämä luultavasti johtuu siitä, että olen itsekin asiakaspalvelualalla, joten pystyin helpommin samaistumaan filmin hahmoihin ja tapahtumiin. Tarinallisesti elokuva ei tarjoa mitään maailmaa mullistavaa; se vain kuvaa yhtä työpäivää Danten elämästä. Draamaa tuodaan hieman Danten rakkauskuvioilla, sillä vaikka hän on yhdessä Veronican kanssa, hän haaveilee exänsä Caitlinin perään. Pääasiassa filmi on kuitenkin sitä, kun Dante ja Randal joutuvat kohtaamaan erilaisia asiakkaita ja siinä välissä he suoraan sanottuna vain jauhavat paskaa. Hahmojen välinen dialogi tuntuu täysin luonnolliselta, eikä suurella osalla heidän repliikeistään ole mitään tekemistä tarinan edistämisessä. Mukana on esimerkiksi muutaman minuutin väittely siitä, kumpi on parempi elokuva; Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980) vai Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluu (Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983)?

Elokuvan luontevuus ja todentuntuisuus syntyy selvästi siitä, että tämä työ on Kevin Smithille tuttua. Hän on kerännyt varmasti paljon omakohtaisia kokemuksia ja kärjistellyt niitä tekstiinsä. Hän on myös onnistuneesti seurannut aloitteleville elokuvantekijöille annettuja ohjeita siitä, että homma kannattaa pitää yksinkertaisena, eikä heti esikoistyössä kannata kurkotella kuuta taivaalta. Smith noudattaa myös neuvoa siitä, että kertoo tarinan jostain itselleen tutusta ja hyödyntää asioita ja ihmisiä, jotka tulevat hänelle mahdollisimman halvoiksi. Smithin rakentama yleishenki on mainion lupsakka ja leffa viihdyttää erittäin passelisti, naurattaen aika ajoin. Puolitoista tuntia kuluu vauhdilla ja Danten ja kumppaneiden kommelluksia katsoo mielellään lisääkin.




Projektin tärkeyden tekijälleen tietää siitä, että tunnetusti kovimman luokan nörtti suostui myymään kallisarvoisia sarjakuviaan leffan rahoittamista varten. Toki nykyään Smith on monimiljonääri ja ostanut kaiken takaisin, mutta voin vain kuvitella, kuinka tämä päätös on tuolloin kirpaissut ja pahasti. Vaikka Smith saikin kerättyä lähes 30 tonnia, ei sekään kaikkeen riitä - kuten kunnon valaistukseen. Valojen vuokraaminen olisi koitunut liian kalliiksi ja kaupan omat kattovalot aiheuttivat näyttelijöiden kasvoille kummallisia värejä, joten kuvaaja David Kleinin ehdotuksesta Smith päätti tehdä filmin mustavalkoisena. Tällainen hieman amatöörimäinen ja kotikutoinen tyyli istuu elokuvaan täydellisesti. Oivallisen visuaalisen ilmeen lisäksi myös äänimaailma toimii passelisti.

Yhteenveto: Tiskirotat on erittäin mainio ja hilpeä komediaelokuva, josta löytyy paljon samaistuttavia juttuja - etenkin jos on töissä asiakaspalvelualalla. Leffa on kaikin tavoin todella simppeli, mutta juuri siksi varsin tehokas. Tarina ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta eipä se haittaa, sillä näiden tykättävien hahmojen keskusteluja, väittelyitä ja naljailuja seuraa mielellään. Pientä draamantynkää mahtuu mukaan, mutta pääasiassa filmissä vain hassutellaan ja pidetään hyvää fiilistä yllä. Tulokasnäyttelijät suoriutuvat osistaan toimivasti ja ensikertalaiselokuvantekijä Kevin Smith hoitaa tonttinsa pätevästi. Pienen budjetin tuomat rajoitteet ovat johtaneet luovuuden venyttämiseen äärimmilleen, mikä taas johtaa ihailtaviin konsteihin. Rakeinen mustavalkokuva vain lisää elokuvan hassua viehätystä. Jos Tiskirottia ei ole vielä nähnyt, suosittelen lämpimästi sen katselua. Se toimi itselleni uusintakatselulla huomattavasti paremmin ja nyt odotankin näkeväni, kuinka isommalla budjetilla tehty jatko-osa iskee tällä kertaa...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.7.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Clerks, 1994, View Askew Productions, Miramax


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti