SEURAAVAT 365 PÄIVÄÄ
KOLEJNE 365 DNI
Ohjaus: Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes
Pääosissa: Anna-Maria Sieklucka, Michele Morrone, Simone Sussina, Magdalena Lamparska ja Otar Sralidze
Genre: draama, erotiikka
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia
Ikäraja: 18
Blanka Lipińskan kirjaan perustuva eroottinen elokuva 365 päivää (365 dni) nousi haukuistaan huolimatta Netflixin katsojatilastojen kärkeen, kun se julkaistiin kesällä 2020. Alun perin tekijöiden oli tarkoitus ryhtyä heti tekemään kakkoskirjasta elokuvasovitusta, mutta koronaviruksen takia tuotantoa jouduttiin viivästyttämään. Kun kuvaukset vihdoin saatiin käyntiin, tekijät päättivät kuvata peräkanaa kakkos- ja kolmoselokuvan. 365 päivää: Tämä päivä (365 dni: Ten dzień - 2022) julkaistiin tämän vuoden huhtikuussa ja jo nyt, vain neljä kuukautta myöhemmin myös trilogian päätösosa Seuraavat 365 päivää on ilmestynyt Netflixin valikoimaan. Omasta mielestäni kaksi aiempaa osaa olivat kamalaa roskaa ja kun kolmannen elokuvan julkaisusta ilmoitettiin, huusinkin epätoivosta varmaan niin lujaa, että koko kortteli kuuli. Päätin silti toki katsoa Seuraavat 365 päivää, olinhan kärsinyt läpi edellisetkin osat ja heti julkaisupäivän aamuna pistin trilogian päätöselokuvan pyörimään.
Ampumisesta hengissä selvinnyt Laura yrittää päättää, pysyykö hän yhdessä gangsteriaviomiehensä Massimon kanssa, vai lankeaako houkutukseen Nachon kanssa.
Anna-Maria Sieklucka ja Michele Morrone palaavat toivottavasti vihoviimeistä kertaa Laura Bielin ja Massimo Torricellin rooleihin. Edellisen elokuvan päätteeksi Lauraa ammuttiin, mutta kuten arvata saattaa, on hän tämän filmin alussa täysin kunnossa ja panovalmiina - pieni arpi löytyy vain vatsasta. Massimolla taas paljastettiin olevan identtinen kaksoisveli, mikä loi aikamoista draamaa. Veli sai myös osumaa kakkoselokuvan päätteeksi, mutta koska hän ei ollut päähenkilö, hänet on tapettu pois ja asia muistetaan juuri ja juuri parissa lauseessa. Katsojana on todella turhauttavaa palata seuraamaan tätä toksista suhdetta. Sentään nyt Laura on oikeasti hoksannut homman todellisen laidan ja pohtiikin eroamista. Siekluckaa ja Morronea ei millään voi kehua, eikä heidän väliltä löydy trilogian päätösosan lopputeksteihinkään mennessä kemiaa. Morrone näyttää lopen kyllästyneeltä koko roskaan ja Sieklucka on aivan naurettavan huono, yrittäessään ihan liian kovasti esittää vakavia tunteita.
Menossa mukana ovat myös Lauran ärsyttävä kaveri Olga (Magdalena Lamparska), joka saa aivan liikaa ruutuaikaa, sekä edellisessä elokuvassa esitelty, vastakkaisen rikollisjoukon jäsen Nacho (Simone Sussina), jonka perään Laura nyt haaveilee. Kidnappaajarikollisen jälkeen jopa tämä puupökkelögangsta vaikuttaa unelmamieheltä. Lamparska ja Sussina ovat - vähemmän yllättäen - myös surkeita rooleissaan - varsinkin Lamparska, joka tekee Olgasta hetki hetkeltä raivostuttavamman.
Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogia (The Lord of the Rings - 2001-2003) on ehein, laadukkain ja yksinkertaisesti paras elokuvatrilogia, minkä tiedän. Huolella rakennettu ja luovasti työstetty fantasiatrilogia on alusta loppuun esimerkillisen vaikuttavaa ja mestarillista elokuvantekoa, eikä lopputuloksen teho ole kadonnut minnekään parin vuosikymmenen varrella. Miksi puhun siitä sensaatiomaisesta taidonnäytteestä arvostelussani 365 päivää -trilogian päätösosasta? Koska olen vihdoin löytänyt toisen elokuvatrilogian, joka on suunnilleen yhtä ihailtavasti pitänyt merkittävän tasonsa alusta loppuun... toki täysin toisessa ääripäässä. Seuraavat 365 päivää vie nimittäin päätökseen surkeimman elokuvatrilogian, minkä olen ikinä nähnyt.
Kun elokuva on hetken yrittänyt huijata katsojaansa, että Laura olisikin kuollut kakkoselokuvan päätteeksi, lähtee käyntiin leffatrilogian tylsin osa, jota katsoessa voi huomata toivovansa ison asteroidin tippuvan juuri oman huushollin kohdalle. Ensiminuuteilla vihjaillaan sodasta rikollisperheiden välillä, mutta sellaisesta ei ole filmissä tietoakaan. Lähinnä elokuva on sitä, kun Laura ja Massimo panevat, sitten mököttävät, sitten taas panevat ja sitten taas mököttävät, samalla kun Laura haaveilee yhä enemmän Nachosta. Silloin tällöin Laura ja Olga käyvät ulkona syömässä tai tanssimassa yökerhossa. Mitä ikinä ruudulla tapahtuu, oli kyse sitten vaikka vaatesuunnittelusta, asiat pitää esittää mahdollisimman muka-seksikkäästi. Kaikki tämä on sitten rytmitetty leikkaajan Spotify-soittolistan tahtiin ja uutta pop-jumputusta heivataan mukaan siihen tahtiin, ettei edellisessä päästä aina edes kertosäkeeseen asti. Elokuvasta saisikin hyvän juomapelin, missä pitää ottaa huikka aina, kun uusi renkutus lähtee soimaan. Vielä nopeammat kännit saisi tosin sillä, että huikan ottaa joka kerta, kun elokuvan katselu vituttaa.
Elokuvan ensimmäinen puolikas on aika samanlaista musiikkivideomeininkiä kuin kakkosleffassa, mutta toisen puoliskon aikana Seuraavat 365 päivää yrittää vakavoitua ja esittää varteenotettavaa draamaleffaa. Seksikohtaukset yritetään esittää taiteellisemmin ja ne onnistuvat jollain ilveellä olemaan entistä kiusallisempia. Kolmiodraama Lauran, Massimon ja Nachon välillä on todella väkisin väännetty ja vielä Morronea vähemmän Siekluckalla on kemiaa Sussinan kanssa. Toinen puolisko leffasta on kuolettavan pitkäveteinen. Katsoja alkaa toivoa, että tässä leffassa asteroidi tippuisi hahmojen niskaan ja kaikki kolme kuolisivat. Harmillisesti elokuva vie trilogian päätökseensä mitä latteimmalla tavalla, jättäen kuitenkin painajaismaisen avoimen lopetuksen viittauksena potentiaaliselle jatkolle.
Tämänkin 365 päivää -kammotuksen ohjaajina toimivat Barbara Białowąs ja Tomasz Mandes, jotka ovat myös käsikirjoittaneet leffan yhdessä kirjailija Blanka Lipińskan ja Tomasz Klimalan kanssa. Koko joukko on tarjonnut tuleville elokuvanteosta haaveilijoille täydellisiä esimerkkejä siitä, kuinka elokuvia ei pitäisi tehdä, joten propsit siitä. Henkilöohjaus on tönkköä, eikä leffa tosiaan tunnu elokuvalta, vaan pikemminkin eroottisten musiikkivideoiden yhdistelmältä. Käsikirjoituksessa vioiksi koituvat mm. kökkö dialogi ja kömpelö tarinankerronta. Kohtaukset ovat niin yhdentekeviä, että suuren osan niistä voisi pistää ihan mihin tahansa järjestykseen, eikä sillä olisi mitään väliä. Elokuva on myös epätasaisesti kuvattu. Seksikohtauksiin on toki panostettu mahdollisimman paljon, mutta kaikki muu vaikuttaisi olevan merkityksetöntä tekijöille, kameran heiluessa välillä malttamattomana. Valoja ja varjoja hyödynnetään yhdessä vaakamambosessiossa ihan luovasti, joskin kaiketi kuuksi tarkoitettu spottivalo näyttää vain juurikin spottivalolta.
Yhteenveto: Seuraavat 365 päivää on surkea raina, joka vie päätökseen kaikkien aikojen huonoimman elokuvatrilogian. Kyseessä on leffasarjansa tylsin osa, jonka katselu käy usein kuolettavan puuduttavaksi. Kolmiodraama ärsyttää, sillä nämä hahmot ovat kehnoja ja rasittavia, eivätkä näyttelijätkään auta asiaa. Michele Morrone kulkee läpi leffan kyllästynyt ilme naamallaan ja Anna-Maria Siekluckan surkuhupaisaa esiintymistä on todella kiusallista seurata. Kemiaa ei löydy kenenkään väliltä ja niin romanttinen kuin eroottinen puoli jäävät vaisuiksi. Tarinankerronta on tässäkin osassa käsittämättömän huonoa, eikä toinen toistaan yhdentekevämpien kohtausten järjestyksellä ole periaatteessa mitään väliä, kun suuri osa kohtauksista ei vie "juonta" eteenpäin lainkaan. Elokuva yrittää aivan liian kovasti olla seksikäs, vaikka kyse olisi vaikkapa pelkästä ruokailukohtauksesta. Jatkuva pop-renkutusten soiminen taustalla ärsyttää jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, kun periaatteessa ihan samanlaisia biisejä pistetään soimaan yhä vain kiihtyvämmällä vaihtotahdilla. Pisteenä i:n päällä toimii mitä lattein lopetus, joka jättää kuitenkin auki mahdollisuuden jatkolle. Ei helvetti, jos näitä mätäpaiseita on tekeillä vielä enemmänkin... 365 päivää -trilogia on niin kaamea, että se saa jopa Fifty Shades -trilogian (2015-2018) näyttämään mukiinmenevältä.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.8.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Kolejne 365 dni, 2022, Ekipa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti