Arvostelu: Clerks III (2022)

CLERKS III

Ohjaus: Kevin Smith

Pääosissa: Brian O'Halloran, Jeff Anderson, Trevor Fehrman, Jason Mewes, Kevin Smith, Marilyn Ghigliotti, Amy Sedaris, Jennifer Schwalbach Smith, Austin Zajur, Rosario Dawson, Justin Long, Kate Micucci ja Ben Affleck

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 16

Kevin Smithin pikkurahalla tehty debyyttielokuva Tiskirotat (Clerks - 1994) nousi kulttisuosioon ja Smith rakensi komedian ympärille kokonaisen elokuvauniversumin. Vuonna 2006 vihdoin ilmestynyt jatko-osa Tiskirotat II (Clerks II) oli edeltäjäänsä isompi hitti, joskin se ei saanut yhtä positiivista vastaanottoa katsojilta ja kriitikoilta. Jo jatko-osan kommenttiraidalla Smith puhui potentiaalisesta kolmososasta ja pohti, että kestäisi pitkään, ennen kuin hän tekisi sellaisen. Vuonna 2012 Smith suunnitteli tekevänsä kolmoselokuvan sijaan näytelmän, mutta idea ei edennyt toteutukseen ja Smith palasi pohtimaan leffaa. Edellisosaan rahoitusta antanut The Weinstein Company aiheutti kuitenkin ongelmia, eikä projekti ottanut tuulta alleen. Kun Smith sai rahoituksen ja käsikirjoituksen valmiiksi, hänelle muodostui ongelma saada näyttelijät takaisin, jotka kokivat olevansa liian vanhoja leffaan, joten hän tekikin lisäosaelokuvan Jay and Silent Bob Reboot (2019). Kun Smith selvisi vuonna 2018 sydänkohtauksesta, hän sai uuden idean kolmososaan ja ryhtyi kirjoittamaan kokonaan uutta käsikirjoitusta. Vuonna 2021 Smith sai Lionsgaten hyppäämään projektiin mukaan ja kuvaukset käynnistyivät vihdoin saman vuoden elokuussa. Clerks III sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa elokuussa 2022, minkä jälkeen se on vähitellen levinnyt muuallekin maailmaan - Suomeen nettivuokrauksen kautta. Kuten olen aiemmin kertonut, näin elokuvasarjasta ensiksi kakkososan, jota pidin hauskana, mutten sen jälkeen lämmennyt alkuperäiselokuvalle. Kun kuulin kolmannen leffan olevan tulossa, päätin antaa aiemmille uuden mahdollisuuden. Tällä kertaa pidin Tiskirotista todella paljon, mutta jatko-osa ei riemastuttanut enää yhtä paljon. Odotin mielenkiinnolla kolmoselokuvan näkemistä ja kun Clerks III julkaistiin Netflixissä, pääsin vihdoin katsomaan sen.

Randalin selviydyttyä sydänkohtauksesta, hän päättää tehdä elokuvan työelämästään lähikaupassa ja pistää tietty Danten, Eliaksen, Jayn ja Silent Bobin avustamaan häntä.

Brian O'Halloran ja Jeff Anderson palaavat vuosien odotuksen jälkeen rooleihinsa lähikaupan myyjinä Dantena ja Randalina, siitä huolimatta, että Anderson koki pitkään, ettei hänen olisi enää ikänsä puolesta järkeä tehdä Clerks-elokuvia. Herralla on periaatteessa pointtia, sillä kummatkin näyttelijöistä ovat jo yli 50-vuotiaita. Ei ole varmaan helppoa yrittää enää siinä kohtaa esittää parikymppisen jätkän habitusta - sillä vaikka heidän hahmonsa ovat vanhentuneet, ovat he yhä samat sisäpuolelta lapsenmieliset ääliöt kuin ennenkin. Randal erityisesti ei ole kasvanut henkisesti lainkaan ja Dante on tälläkin kertaa murehtimassa jonkun naisen perään - tällä kertaa kyse on Tiskirotat II:sta tutusta Beckystä (Rosario Dawson), joka on elokuvien välissä kuollut autokolarissa. Huolistaan huolimatta O'Halloran ja Anderson suoriutuvat rooleistaan jälleen mainiosti ja heidän väliltä löytyy yhä vahvaa kaverikemiaa.

     Paluun tekevät myös Trevor Fehrman hömelönä Eliaksena, Marilyn Ghigliotti Danten ex-tyttöystävänä Veronicana, Kevin Smithin vaimo Jennifer Schwalbach Smith Danten toisena ex-tyttöystävänä Emmana, sekä tietty Jason Mewes ja ohjaaja Smith fanisuosikkeina Jayna ja Silent Bobina. Merkittävänä uutena hahmona nähdään Amy Sedariksen esittämä tohtori Ladenheim, joka saa lyhyessä ruutuajassaankin leffan hauskimmat vitsit. Näyttelijäkaarti suoriutuu yhä passelisti osistaan. Fehrman ei ole Tiskirotat II:n ja Clerks III:n välissä tehnyt yhtä ainutta elokuvaa ja hän hyppääkin innolla takaisin Eliaksen osaan, joka tällä kertaa painiskelee kristinuskon ja satanismin välillä.

Jos parin vuoden takainen kulttikomedioiden moderni jatko-osa Bill & Ted Face the Music (2020) lämmitti sydäntäsi ja sai nostalgiamittarisi nupit kaakkoon, veikkaisin Clerks III:n toimivan erittäin passelisti sinulle. Se on täysin nostalgiapärinöissä ja leffasarjan faneille väsätty kolmososa, joka vie trilogian ja näiden tiskirottien tarinan päätökseen tarpeeksi passelisti. Kuten arvata saattaa, vuosikymmenellä 2020 ei ole kehdattu tehdä yhtä räävitöntä ja anteeksipyytelemätöntä törkyturpakomediaa kuin kaksi aiempaa osaa, mutta on Clerks III tarpeeksi ronski hyväilemään hävyttömästä huumorista intoilevien nauruhermoja. Elokuvasta löytyy muutamia varsin hauskoja kohtauksia, mutta leffa yllättää huumorin vähyydellä ja draaman määrällä. Enpä olisi uskonut kirjoittavani tätä Clerks-arvosteluun, mutta suosittelen varautumaan nenäliinoin, sillä kuivin silmin tätä tuskin pystyy yksikään Clerks-fani katsomaan.

Ongelmakseni Clerks III:n kohdalla ei muodostunut ronskin huumorin vähyys (tai ylipäätään huumorin vähyys) ja draamapuolen lisääminen, vaan elokuvan tarina. Kevin Smith koki tosiaan vuosia ongelmia leffan käsikirjoituksen kanssa, pohtiessaan, mitä hänellä olisi enää kerrottavana näistä tyypeistä ja vasta kun hän sai vakavan sydänkohtauksen, hän keksi liittää tämän mukaan kolmososaan. Randalin johdolla kaverukset ryhtyvät tekemään elokuvaa pikkukaupan myyjistä, vitsaillen samalla, että kuka kumma sellaista haluaisi katsoa. Elokuva liikkuukin hyvin itsetietoisilla meta-tasoilla ja kuten Smithin kiitospuheista leffan lopputeksteissä voi päätellä, Clerks III on rakkauskirje sitä aikaa kohtaan, kun hän vielä itse työskenteli kaupassa ja kuvasi öisin ensimmäistä Tiskirotat-komediaa. Vaikka idea on sympaattinen, se ei oikein jaksa kantaa koko leffaa. Kovan luokan faneille elokuva toimii hyvin todennäköisesti täysillä, onhan koko elokuva periaatteessa niiden "vanhojen hyvien aikojen" muistelua.

Smithin ohjaus toimii paremmin kuin hänen käsikirjoituksensa ja hän hoitaa draamaosuudet yllättävänkin mallikkaasti. Smith toimii leffassa myös leikkaajana, kuten aiemmissakin osissa. Teknisiltä ansioiltaan Clerks III on oivallisesti tehty. Kameratyöskentely on pätevää ja Randalin tekemä leffa on totta kai tehty mustavalkoisena, alkuperäisen Tiskirottien tapaan. Lavasteet ovat hienot, asut mainiot ja äänimaailmakin hyvin rakennettu.

Yhteenveto: Clerks III on harmillisen epätasainen, nostalgiapärinöissä tehty jatko-osa, joka vie ihan kivasti tiskirottien tarinan päätökseensä. Elokuvan tarina on lähtökohdiltaan vekkuli, mutta se ei jaksa kantaa leffan loppuun asti. Varsinaisilla meta-tasoilla liikkuva elokuva ei ole ihan niin mehukas ja itseironinen silmänisku kuin Kevin Smith on varmasti tarkoittanut. Elokuva yllättää huumorin vähyydellä ja draaman määrällä. Vielä yllättävämpää on, kuinka liikuttavaksi leffan draama muuttuu. Vähäinen huumori ei ole niin ronskia kuin kahden edellisosan jälkeen voisi odottaa ja toivoa, mutta elokuva tarjoaa muutamat hyvät naurut - pääasiassa Amy Sedariksen hahmon kohtauksessa. Näyttelijät hoitavat tonttinsa passelisti ja Smithin ohjaus on pääasiassa oivallista. Hänen käsikirjoituksensa jättää kuitenkin toivomisen varaa. Uskoisin silti Clerks III:n iskevän lujaa edellisleffojen faneille ja suosittelenkin katsomaan sen, jos Tiskirotat ja Tiskirotat II ovat lähellä sydäntäsi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.2.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Clerks III, 2022, View Askew Productions, BondIt Media Capital, Destro Films, SModcast Pictures

Arvostelu: Tiskirotat II (Clerks II - 2006)

TISKIROTAT II

CLERKS II

Ohjaus: Kevin Smith

Pääosissa: Brian O'Halloran, Jeff Anderson, Rosario Dawson, Trevor Fehrman, Jennifer Schwalbach, Jason Mewes, Kevin Smith, Jason Lee, Kevin Weisman, Zak Knutson, Wanda Sykes ja Ben Affleck

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Ikäraja: 16

Kevin Smithin esikoiselokuva Tiskirotat (Clerks - 1994) oli pienimuotoinen menestys, joka keräsi kehuja kriitikoilta ja on vuosien varrella noussut kulttiasemaan. Laajennettuaan elokuvan aloittamaa maailmaa, "View Askewniverseä", leffoilla Häiriköt (Mallrats - 1995), Amyn jäljillä (Chasing Amy - 1997), Dogma (1999) ja Jay and Silent Bob Strike Back (2001), Smith ryhtyi vihdoin tosissaan työstämään jatko-osaa Tiskirotille. Työnimillä "Clerks 2: Hardly Clerkin'" ja "The Passion of the Clerks" kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 2005 ja lopulta Clerks II, eli suomalaisittain Tiskirotat II sai ensi-iltansa toukokuussa 2006. Elokuva oli edeltäjäänsä isompi menestys taloudellisesti ja sai ihan positiivista palautetta kriitikoilta. Hassua kyllä, minä itse asiassa näin Tiskirotat II:n ennen ensimmäistä leffaa ja pidin sitä ihan hauskana. Olen katsonut elokuvan kerran uudestaan, mutta viime kerrasta on kulunut jo joitain vuosia. Nyt kun elokuvasarja on saamassa jälleen jatkoa pidemmän odotuksen jälkeen Clerks III:n (2022) muodossa, päätin katsoa ja arvostella aiemmat osat uudestaan. Tasan kuukausi ensimmäisen Tiskirotat-elokuvan jälkeen katsoin Tiskirotat II:n.

Quick Shopin tuhouduttua tulipalossa, Dante ja Randal työskentelevät nyt pikaruokala Mooby'sissä. Dante aikoo kuitenkin muuttaa tyttöystävänsä kanssa Floridaan, mihin ravintolan henkilökunnan jäsenet suhtautuvat eri tavoin Danten viimeisenä työpäivänä.

Brian O'Halloran ja Jeff Anderson tekevät paluun rooleihinsa Dante Hicksinä ja Randal Gravesina, parhaimpina kaveruksina, jotka ovat siirtyneet töihin pikaruokala Mooby'siin, tulipalon tuhottua pienen Quick Shop -kaupan. Hahmot pysyvät samanlaisina, Danten pohtiessa rakkauspulmiaan liittyen uuteen tyttöystäväänsä Emmaan (Jennifer Schwalbach) ja Randalin heittäessä häröjä ja muutenkin asiattomia kommentteja. Kaksikko huvittaa edelleen mukavasti ja O'Halloranin ja Andersonin kemiat toimivat yhä hyvin. Näyttelijäduo suoriutuu kelvollisesti osistaan, joskin O'Halloran joutuu tyytymään leffan kenties epähauskimman hahmon esittämiseen.

     Jason Mewes ja Kevin Smith palaavat myös rooleihinsa Jayna ja Silent Bobina, jotka olivat viisi vuotta aiemmin saaneet oman elokuvansa Jay and Silent Bob Strike Back. Mooby'sin kulmalle huumeita kaupustelemaan, musiikkia kuuntelemaan ja Raamatusta puhumaan siirtyneet Jay ja Silent Bob ovat ihan hilpeitä sivuhahmoina, mutten vieläkään ymmärrä, kuinka tästä duosta saatiin väännettyä omia leffojaan. Uusina hahmoina elokuva esittelee Danten ja Randalin pomon Beckyn (Rosario Dawson) ja Mooby'sissä työskentelevän nörtti Eliaksen (Trevor Fehrman), jonka Randal on ottanut silmätikukseen. Lisäksi Ben Affleck ja Wanda Sykes tekevät hupaisat pikkuroolit elokuvan aikana. Dawson ja Fehrman, joista jälkimmäisen elokuvaura katkesi kuin seinään Tiskirotat II:n jälkeen, ovat hahmoineen oivat lisäykset.

Katsoin Tiskirotat-leffat tosiaan lapsena hassusti nurinkurisessa järjestyksessä. Silloin pidin ensin näkemästäni kakkososasta enemmän, enkä pahemmin piitannut alkuperäisestä filmistä. Kuitenkin nyt aikuisiällä huomasin ykköselokuvan iskevän paremmin kuin Tiskirotat II. Jatko-osa on kyllä oivallinen ja siitä löytyy hauskoja juttuja, mutta alkuperäisen elokuvan kotikutoisuus, innokkuus ja samaistuttavuus viehättivät minua enemmän. Kevin Smithillä on selvästi ollut enemmän rahaa jatko-osaa varten ja se näkyy jo siinä, että Tiskirotat II on kuvattu väreinä, eikä mustavalkoisena. Lisäksi leffaa ei tarvittu kuvata Smithin omalla työpaikalla keskellä yötä, vaan työryhmä on saanut käyttöönsä ravintolan ja kunnon lavasteet ja kuvaavat päiväsaikaan.

Onneksi Smith ei ole hullaantunut isommasta budjetista liikaa, vaan elokuvan kertomus lähentelee hyvin alkuperäisteosta. Prologia ja epilogia lukuun ottamatta koko elokuva tapahtuu yhden päivän aikana - Danten viimeisenä työpäivänä, ennen Floridaan muuttamista tyttöystävänsä kanssa. Ykkösosan tavoin tämäkin elokuva sisältää paljon tyhjänpäiväistä, mutta silti hauskaa paskanjauhantaa ja erilaisille asiakkaille naljailua. Huumori on ronskia ja kierrokset vain nousevat leffan edetessä kohti loppuhuipennustaan, "lajirajat ylittävän erotiikkansa" kanssa. Vaikka mukana on joitain oikein hilpeitä juttuja, olen itse aina hekotellut eniten hahmojen väittelylle siitä, kumpi on parempi elokuvatrilogia, alkuperäiset Tähtien sodat (Star Wars - 1977-) vai Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings - 2001-2003)?

Smithin ohjaus ja käsikirjoitus ovat tälläkin kertaa lystikkäitä, vaikkei elokuvasta löydy enää samaa henkilökohtaisuuden tuntua kuin ensimmäisestä osasta. Ykkösosan tavoin olisi hauskaa tietää, kuinka paljon dialogista on käsikirjoitettua ja kuinka paljon improvisoitua. Tiskirotat II on mainiosti kuvattu ja Smithin leikkauskin on sujuvaa. Elokuvaa ei onneksi ole venytetty liian pitkäksi, vaan sen puolentoista tunnin kesto on erittäin passeli mitta tällaiselle pöljäkomedialle. Lavasteet ja asut toimivat hyvin ja äänimaailmakin on kelvollisesti rakennettu James L. Venablen musiikkeja myöten.

Yhteenveto: Tiskirotat II on kelpo ja hauska jatko-osa, joka ei kuitenkaan ihan yllä edeltäjänsä tasolle. Elokuvaa on tehty ykkösosaa isommalla budjetilla ja vaikka se näkyy heti värikuvassa ja puitteissa, Kevin Smith pitää onneksi ensimmäisen leffan henkeä yllä. Filmi sijoittuu pääasiassa yhteen päivään ja pitää sisällään samanlaista tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa, mikä ykköselokuvassa viehätti. Erilaiset keskustelut ja kohtaamiset asiakkaiden kanssa tarjoavat runsaasti nauruja. Huumori sen kuin häröytyy leffan edetessä ja kierrokset nousevat hävytöntä loppuhuipennusta kohti. Näyttelijät jatkavat oivaa työtään ja tekniseltä puoleltaan filmi on mainiosti toteutettu. Tiskirotat II ei ihan yllä mielestäni ykkösosan tasolle, mutta se on oikein passeli jatko-osa ja odotan ihan positiivisin mielin näkeväni, millainen viisitoista vuotta myöhemmin tehty Clerks III tulee olemaan...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.8.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Clerks II, 2006, View Askew Productions, The Weinstein Company

Arvostelu: Tiskirotat (Clerks - 1994)

TISKIROTAT

CLERKS

Ohjaus: Kevin Smith

Pääosissa: Brian O'Halloran, Jeff Anderson, Marilyn Ghigliotti, Lisa Spoonauer, Jason Mewes, Kevin Smith, Scott Mosier, Scott Schiaffo, Al Berkowitz, Walt Flanagan, Ed Hapstak, Pattijean Csik, Ken Clark, Ernest O'Donnell, Kimberly Loughlan ja Gary Stern

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 32 minuuttia

Ikäraja: 16

Clerks, eli suomalaisittain Tiskirotat on ohjaaja Kevin Smithin esikoiselokuva. Smith kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen itse ja keräsi siihen rahoituksen mm. pyytämällä vanhemmiltaan lainaa, myymällä arvokasta sarjakuvakokoelmaansa ja käyttäessään vakuutusrahoja, jotka hän oli saanut tulvassa tuhoutuneesta autostaan. Hän onnistui keräämään elokuvaa varten noin 27 ja puoli tuhatta dollaria ja pieni budjetti muuttui jatkuvasti esteeksi. Yksi kohtaus oli liian kallis toteutettavaksi ja kunnollisten valojen hankkiminen olisi maksanut liikaa, jolloin elokuva päätettiin kuvata mustavalkoisena. Elokuva kuvattiin Smithin omassa työpaikassa, Quick Stop -kaupassa, missä hän sai kuvata vain öisin. Läpi kuvausten Smith ei nukkunut lähes lainkaan, tehdessään töitä kaupassa päivällä ja kuvatessaan leffaansa siellä läpi yön. Elokuva saatiin kuitenkin valmiiksi ja lopulta Tiskirotat sai ensi-iltansa lokakuussa 1994. Leffa oli minimaaliseen budjettiinsa verrattuna menestys ja se sai paljon kehuja katsojilta ja kriitikoilta. Nykyään Tiskirotat on noussut kulttimaineeseen. Itse katsoin elokuvan muutama vuosi sitten, oltuani itse asiassa jo katsonut jatko-osan Tiskirotat II (Clerks II - 2006). Tuolloin en elokuvasta piitannut, mutta nyt kun leffasarja on saamassa kolmannen osan, päätin antaa aiemmille uuden mahdollisuuden. Vuokrasinkin Tiskirotat eräänä kesäiltana.

Pienen kaupan myyjä Dante Hicks pyydetään vapaapäivänä töihin tuuraamaan työkaveriaan. Työpäivän aikana Dante ja hänen kaverinsa Randal kohtaavat erilaisia asiakkaita, pohtivat rakkauselämiään ja pelaavat jääkiekkoa kaupan katolla.

Suuri osa elokuvan näyttelijöistä tekee Tiskirotissa ensimmäisen leffaroolinsa. Brian O'Halloran näyttelee Dante Hicksiä, pienen Quick Stop -kaupan myyjää, joka suostuu vapaapäivänään raahautumaan töihin, vaikka hänellä olisi tärkeät kiekkotreenit tiedossa. Dante ei ole työntekijä reippaimmasta päästä ja hänestä näkyykin kyllästyminen duuniaan kohtaan. Varmasti lähes kaikki asiakaspalvelutyötä tehneet voivat elokuvan aikana samaistua Danteen. O'Halloran suoriutuu osastaan mainiosti, tulkiten hahmonsa turhautumista autenttisen tuntuisesti.

     Leffassa nähdään myös Jeff Anderson Danten rivona työkaverina Randalina, Marilyn Ghigliotti Danten tyttöystävänä Veronicana, Lisa Spoonauer Danten ex-tyttöystävänä Caitlinina, sekä Jason Mewes ja itse Kevin Smith kaupan ulkona hengailevina fanisuosikkeina Jayna ja Silent Bobina, jotka ovat myöhemmin saaneet omat elokuvansa. Sivunäyttelijätkin toimivat osissaan hyvin, joskin tämän ykkösleffan aikana kummastelin, kuinka Jaysta ja Silent Bobista tuli niin suosittuja? Anderson on erityisesti nappivalinta häröjä juttuja puhuvaksi Randaliksi, jota ei kiinnosta työnteko tuon taivaallista.

Tiskirotat toimi minulle todella paljon paremmin nyt uusintakatselulla kuin nuorempana. Tämä luultavasti johtuu siitä, että olen itsekin asiakaspalvelualalla, joten pystyin helpommin samaistumaan filmin hahmoihin ja tapahtumiin. Tarinallisesti elokuva ei tarjoa mitään maailmaa mullistavaa; se vain kuvaa yhtä työpäivää Danten elämästä. Draamaa tuodaan hieman Danten rakkauskuvioilla, sillä vaikka hän on yhdessä Veronican kanssa, hän haaveilee exänsä Caitlinin perään. Pääasiassa filmi on kuitenkin sitä, kun Dante ja Randal joutuvat kohtaamaan erilaisia asiakkaita ja siinä välissä he suoraan sanottuna vain jauhavat paskaa. Hahmojen välinen dialogi tuntuu täysin luonnolliselta, eikä suurella osalla heidän repliikeistään ole mitään tekemistä tarinan edistämisessä. Mukana on esimerkiksi muutaman minuutin väittely siitä, kumpi on parempi elokuva; Tähtien sota: Episodi V - Imperiumin vastaisku (Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back - 1980) vai Tähtien sota: Episodi VI - Jedin paluu (Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi - 1983)?

Elokuvan luontevuus ja todentuntuisuus syntyy selvästi siitä, että tämä työ on Kevin Smithille tuttua. Hän on kerännyt varmasti paljon omakohtaisia kokemuksia ja kärjistellyt niitä tekstiinsä. Hän on myös onnistuneesti seurannut aloitteleville elokuvantekijöille annettuja ohjeita siitä, että homma kannattaa pitää yksinkertaisena, eikä heti esikoistyössä kannata kurkotella kuuta taivaalta. Smith noudattaa myös neuvoa siitä, että kertoo tarinan jostain itselleen tutusta ja hyödyntää asioita ja ihmisiä, jotka tulevat hänelle mahdollisimman halvoiksi. Smithin rakentama yleishenki on mainion lupsakka ja leffa viihdyttää erittäin passelisti, naurattaen aika ajoin. Puolitoista tuntia kuluu vauhdilla ja Danten ja kumppaneiden kommelluksia katsoo mielellään lisääkin.

Projektin tärkeyden tekijälleen tietää siitä, että tunnetusti kovimman luokan nörtti suostui myymään kallisarvoisia sarjakuviaan leffan rahoittamista varten. Toki nykyään Smith on monimiljonääri ja ostanut kaiken takaisin, mutta voin vain kuvitella, kuinka tämä päätös on tuolloin kirpaissut ja pahasti. Vaikka Smith saikin kerättyä lähes 30 tonnia, ei sekään kaikkeen riitä - kuten kunnon valaistukseen. Valojen vuokraaminen olisi koitunut liian kalliiksi ja kaupan omat kattovalot aiheuttivat näyttelijöiden kasvoille kummallisia värejä, joten kuvaaja David Kleinin ehdotuksesta Smith päätti tehdä filmin mustavalkoisena. Tällainen hieman amatöörimäinen ja kotikutoinen tyyli istuu elokuvaan täydellisesti. Oivallisen visuaalisen ilmeen lisäksi myös äänimaailma toimii passelisti.

Yhteenveto: Tiskirotat on erittäin mainio ja hilpeä komediaelokuva, josta löytyy paljon samaistuttavia juttuja - etenkin jos on töissä asiakaspalvelualalla. Leffa on kaikin tavoin todella simppeli, mutta juuri siksi varsin tehokas. Tarina ei tarjoa mitään ihmeellistä, mutta eipä se haittaa, sillä näiden tykättävien hahmojen keskusteluja, väittelyitä ja naljailuja seuraa mielellään. Pientä draamantynkää mahtuu mukaan, mutta pääasiassa filmissä vain hassutellaan ja pidetään hyvää fiilistä yllä. Tulokasnäyttelijät suoriutuvat osistaan toimivasti ja ensikertalaiselokuvantekijä Kevin Smith hoitaa tonttinsa pätevästi. Pienen budjetin tuomat rajoitteet ovat johtaneet luovuuden venyttämiseen äärimmilleen, mikä taas johtaa ihailtaviin konsteihin. Rakeinen mustavalkokuva vain lisää elokuvan hassua viehätystä. Jos Tiskirottia ei ole vielä nähnyt, suosittelen lämpimästi sen katselua. Se toimi itselleni uusintakatselulla huomattavasti paremmin ja nyt odotankin näkeväni, kuinka isommalla budjetilla tehty jatko-osa iskee tällä kertaa...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 12.7.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Clerks, 1994, View Askew Productions, Miramax