NÄLKÄPELI: ELONKORJUUN SARASTUS
THE HUNGER GAMES: SUNRISE ON THE REAPING
Ohjaus: Francis Lawrence
Näyttelijät: Joseph Zada, Mckenna Grace, Jesse Plemons, Kieran Culkin, Ralph Fiennes, Glenn Close, Elle Fanning, Whitney Peak, Ben Wang, Molly McCann, Iona Bell, Percy Daggs IV, Jhaleil Swaby, Laura Marcus, Billy Porter, Iris Apatow, Maya Hawke, Kelvin Harrison Jr., Lili Taylor, Kara Tointon, Smylie Bradwell, Scot Greenan, Grace Ackary, Jefferson White, Woody Harrelson, Jennifer Lawrence ja Josh Hutcherson
Genre: jännitys, toiminta
Kesto: 2 tuntia 38 minuuttia
Ikäraja: 12
The Hunger Games: Sunrise on the Reaping, eli suomalaisittain Nälkäpeli: Elonkorjuun sarastus perustuu Suzanne Collinsin kirjaan Elonkorjuun sarastus (Sunrise on the Reaping) vuodelta 2025 ja se sijoittuu aikaan Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä -esiosan (The Hunger Games: The Ballad of Songbirds and Snakes - 2023) ja alkuperäisen Nälkäpelin (The Hunger Games - 2012) väliin. Heti, kun Collins ilmoitti työstävänsä uutta Nälkäpeli-kirjaa, Lionsgate paljasti työstävänsä siitä elokuva-adaptaatiota. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025 ja nyt Nälkäpeli: Elonkorjuun sarastus on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidin paljon niin kahdesta ensimmäisestä Nälkäpeli-kirjasta kuin niiden elokuvasovituksista, mutta alkuperäistarinan huipentanut Matkijanärhi (Mockingjay - 2010) oli mielestäni aikamoinen pettymys niin kirjana kuin kaksiosaisena elokuvana ja mielsin Nälkäpeli: Balladin laululinnuista ja käärmeistä aika keskinkertaiseksi esiosaksi. En siis ole juuri odottanut Nälkäpeli: Elonkorjuun sarastuksen näkemistä, mutta kävin silti katsomassa elokuvan ennakkonäytöksessä päivää ennen ensi-iltaa.
Nuori Haymitch Abernathy joutuu osallistumaan 50. Nälkäpeliin, jossa kilpailijoita on kaksinkertainen määrä.
Varsin tuntematon Joseph Zada näyttelee Haymitch Abernathya, jota esitti alkuperäisissä Nälkäpeli-elokuvissa Woody Harrelson. Toisin kuin Harrelsonin ikääntynyt, katkera ja alkoholisoitunut Haymitch, Zadan esittämä nuori Haymitch on vielä edes jollain tavalla optimistinen tulevaisuudesta... kunnes hänet valitaan osallistumaan Nälkäpelissä, televisioidussa tapahtumassa, missä kahdentoista vyöhykkeen lapset taistelevat kuolemaan asti, kunnes enää yksi on jäljellä. Zada on roolissaan pääasiassa hyvä, tulkiten pätevästi hahmonsa muuttuvaa tunnetilaa, mutta hänen ongelmakseen koituvat paikoitellen kankeat repliikit.
Haymitch ei lähde kisaamaan yksin, vaan hänen kanssa Vyöhyke 12:lta Nälkäpeliin pakotetaan myös poikkeuksellisesti jopa kolme muuta: Mckenna Gracen näyttelemä äksy Maysilee, Ben Wangin esittämä pelokas Wyatt ja Molly McCannin näyttelemä todella nuori Louella. Muut hahmot koostuvat pitkälti aiempien elokuvien tutuista tyypeistä nuorempina, vaikka mukaan mahtuu myös pari uuttakin tyyppiä, Haymitchin tyttöystävä Lenore Dove (Whitney Peak), sekä Vyöhyke 12:n tribuutit valitseva Drusilla Sickle (Glenn Close). Ralph Fiennes näyttelee diktaattorimaista presidentti Snow'ta, Jesse Plemons näyttelee kuvauksia johtavaa Plutarch Heavensbeetä, Kieran Culkin esittää Nälkäpeliä juontavaa Caesar Flickermania, Elle Fanning näyttelee stylisti Effie Trinketiä ja Maya Hawke, Kelvin Harrison Jr. ja Lili Taylor esittävät aiempien pelien voittajia Wiressia, Beeteetä ja Magsia. Sivunäyttelijöidenkin työ on hitusen ailahtelevaa. Plemons, Fanning ja Harrison Jr. kanavoivat täydellisesti Philip Seymour Hoffmanin, Elizabeth Banksin ja Jeffrey Wrightin henkeä hahmoissaan, mutta yleensä mainio Culkin ei lopulta ihan vakuuttanut minua Caesarina. Ja vaikka Fiennes onkin aina karismaattinen, ei hänkään mielestäni täysin istunut presidentti Snow'ksi. Sen sijaan Close heittäytyy ilahduttavasti raivostuttavaksi Drusillaksi.
Nälkäpeli: Elonkorjuun sarastus osoittautui oikein kelvolliseksi esiosaksi alkuperäisille Nälkäpeli-elokuville ja mielestäni myös paremmaksi leffaksi kuin edellinen esiosa Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä. Täysin virheetön teos tämä ei kuitenkaan mielestäni ole ja minua jäivät häiritsemään niin osa näyttelijäsuorituksista, paikoitellen todella tönkkö dialogi, sekä ajoittain vaivaannuttavat fanipalvelukset. Lisäksi elokuva kompastuu siihen esiosatarinoiden yleisimpään sudenkuoppaan, eli kun tarina rakentuu pääasiassa sellaisten hahmojen ympärille, joiden kohtalot ovat jo tiedossa etukäteen, vaikkapa Haymitchin puolesta ei jaksa jännittää. Myönnän kuitenkin, että Haymitchin kohdalla on kyllä mielenkiintoista seurata, miten nuoresta ja optimistisesta pojasta lopulta kasvoi se tympeä alkoholisti, jollaisena hänet alun perin tapasimme ensimmäisessä Nälkäpeli-elokuvassa.
Tietyistä heikkouksistaan huolimatta mielsin Nälkäpeli: Elonkorjuun sarastuksen varsin viihdyttäväksi ja mukaansatempaavaksi leffaksi, eikä yli kahden ja puolen tunnin kesto tuntunut missään kohtaa liialliselta. Parhaimmillaan elokuva on, kun se kuvastaa kauhistuttavasti ja valitettavan ajankohtaisesti valtiopropagandan voimaa, minkä lisäksi hetkellisesti leffa onnistuu olemaan ihan liikuttava. Tämän dystooppisen maailman julmuus tulee kyllä selväksi tasaisin väliajoin, mutta samalla tietty toivon kipinä on olemassa, vaikka se syttyisikin roihuamaan vasta vuosia myöhemmin. Nälkäpelin kovimmille faneille elokuva on todennäköisesti riemuvoitto ja muun ennakkonäytöksen yleisön reaktioista päätellen leffa tekee adaptaationa tehtävänsä todella hyvin.
Nälkäpeli: Elonkorjuun sarastuksen ohjauksesta vastaa Francis Lawrence, joka onkin ohjannut sarjan kaikki osat kakkosleffa Nälkäpeli: Vihan liekeistä (The Hunger Games: Catching Fire - 2013) lähtien. Lawrencen työ on pääasiassa mainiota, mutta sen sijaan Billy Rayn ja Michael Lesslien työstämä käsikirjoitus on toisinaan hieman töksähtelevä. Teknisesti elokuva on muuten oivallinen, mutta jotkut tietokonetehosteet digieläimistä digiliekkeihin pistävät kyllä silmään. Kameratyöskentely on pätevää, lavasteet ovat hienot, puvustus tarkoituksellisen räväkkää ja maskeerauksetkin ovat ajoittain varsin villit. Pidin paljon siitä, kuinka värikäs elokuva on ja millaisen kontrastin kirkkaat värit luovat tähän synkkään maailmaan ja tarinaan. Äänityöskentelykin on osaavaa ja James Newton Howardin säveltämät musiikit tunnelmoivat hyvin taustalla, hyödyntäen toki miehen vanhoja, mainioita töitä ensimmäisestä Nälkäpelistä.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 19.11.2026
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Hunger Games: Sunrise on the Reaping, Yhdysvallat, 2026, Lionsgate, Color Force, Medienboard Berlin-Brandenburg, Studio Babelsberg




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti