keskiviikko 18. marraskuuta 2026

101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää (101 Dalmatians - 1996) - elokuva-arvostelu

101 DALMATIALAISTA - AITOA KOIRANELÄMÄÄ

101 DALMATIANS



Ohjaus: Stephen Herek
Näyttelijät: Jeff Daniels, Joely Richardson, Glenn Close, Joan Plowright, Hugh Laurie, Mark Williams, John Shrapnel, Tim McInnerny, Hugh Fraser ja Brian Capron
Genre: seikkailu, komedia, jännitys
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Ikäraja: 7

101 Dalmatians, eli suomalaisittain 101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää on näytelty uudelleenfilmatisointi Walt Disneyn samannimisestä animaatioelokuvasta (One Hundred and One Dalmatians - 1961), joka puolestaan perustuu Dodie Smithin kirjaan Satayksi dalmatiankoiraa (The Hundred and One Dalmatians - 1956). Kun Disneyn aiempi näytelty uudelleenfilmatisointi Rudyard Kiplingin Viidakkokirja (Rudyard Kipling's The Jungle Book - 1994) menestyi hyvin, Disney päätti kokeilla onneaan toisen klassikkonsa kanssa. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 1995 ja lopulta 101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää sai maailmanensi-iltansa 18. marraskuuta 1996 - tasan 30 vuotta sitten! Elokuva sai kriitikoilta nuivan vastaanoton, mutta se oli taloudellinen hitti. Itse katsoin 101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää useasti lapsena, kun se tuli televisiosta. Viime katselukerrasta on kuitenkin kulunut jo yli vuosikymmen. Kun huomasin elokuvan täyttävän nyt 30 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen pitkästä aikaa ja samalla arvostella sen.

Rogerin ja Anitan, sekä heidän dalmatialaiskoiriensa Pongon ja Perditan onni katkeaa, kun Anitan julma pomo Cruella de Vil sieppaa koirien pennut, tehdäkseen niistä itselleen turkiksen.




Jeff Daniels ja Joely Richardson näyttelevät Roger Dearlyä ja Anita Campbell-Greeniä, videopelisuunnittelijaa ja vaatesuunnittelijaa, jotka rakastuvat, kun heidän dalmatialaiskoiransa, Rogerin Pongo ja Anitan Perdita tapaavat puistossa. Roger ja Anita menevät naimisiin ja pian he saavat karvaisia perheenlisäyksiä, kun Perdita synnyttää viisitoista pentua. Roger ja Anita ovat tykättävät hahmot, joskin heidän osuutensa elokuvassa pienenee kohtaus kohtaukselta. Daniels suostui rooliinsa välittömästi, kun häntä pyydettiin mukaan, sillä häntä harmitti, että hän oli joutunut kieltäytymään Disneyn Mutta mitä tapahtui joulupukille? -elokuvasta (The Santa Clause - 1994), tehdäkseen Nuijan ja tosinuijan (Dumb and Dumber - 1994). Daniels on hyvä osassaan, kuten on myös Richardson, eikä pidä unohtaa herttaista Hanna-sisäkköä näyttelevää Joan Plowrightia.
     Elokuvan veikeimmät hahmot löytyvät kuitenkin pahisosastolta. Pienen kiertelyn ja suostuttelun jälkeen Anitan pomoksi, turkiksia rakastavaksi Cruella de Viliksi saatiin Glenn Close, joka on täydellinen rooliin. Close herkuttelee tänä klassisena Disney-pahiksena oikein sydämensä kyllyydestä, tehden hahmosta niin vihattavan kuin kierolla tavalla myös hauskan. Cruellan juoni on varastaa Pongon ja Perditan pennut ja tehdä niistä itselleen dalmatialaisturkis. Nainen ei kuitenkaan halua itse liata käsiään, vaan lähettää asialle kätyrinsä Jasperin ja Horacen, joita esittävät nykyään House-sarjasta (2004-2012) tuttu Hugh Laurie ja Harry Potter -elokuvista (2001-2011) tuttu Mark Williams. Laurie ja Williams muodostavat todella hupaisan taulapääkaksikon.




Disney on nykyään pahamaineinen siitä, kuinka studio tehtailee näyteltyjä versioita vanhoista animaatioklassikoistaan kuin liukuhihnalta. Eipä animaatioiden tarvitse enää olla edes vanhoja, jotta niistä voi tehdä uuden version, kuten kesän Vaiana (Moana - 2026) näytti. 30 vuotta sitten tämä näytelty 101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää oli kuitenkin suorastaan poikkeus Disneyn repertuaarissa. Tätä elokuvaa ei vain tehtailtu helpon rahan takia, vaan sitä katsoessa tuntuu oikeasti siltä, että tekijät työstivät uudelleenfilmatisoinnin aidosta rakkaudesta alkuperäisteosta kohtaan. Olin suorastaan yllättynyt, kuinka paljon edelleen pidin tästä 101 dalmatialaista -versiosta - osittain nostalgian takia, osittain Glenn Closen vuoksi ja kenties ennen kaikkea osittain siksi, kun tiedän kuinka laiskoja kierrätyksiä studio nykyään tekee.

Näytelty 101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää on lähes suora kopio piirroselokuvasta, mutta sillä poikkeuksella, että eläinhahmot eivät tällä kertaa puhu. Ratkaisu on oikea, vaikka vuotta aiemmin ilmestynyt Babe - urhea possu (Babe - 1995) näyttikin, että puhuvia eläimiä olisi mahdollista tehdä uskottavasti. Tällä tavoin leffan täytyy luottaa enemmän kuvakerrontaan, eikä koirien puhumattomuus edes haittaa, sillä lapsikin pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä ruudulla tapahtuu.




Kyseessä on aika synkästä tarinastaan huolimatta suorastaan ilahduttava koko perheen elokuva, joka nostaa hymyn vähän väliä huulille. Etenkin alkupäässä on aidosti suloista seurata, kuinka Roger ja Anita, sekä samalla heidän koiransa rakastuvat. Tosissaanhan leffa lähtee toki liikkeelle, kun dalmatialaispennut syntyvät ja Jasper ja Horace sieppaavat ne eräänä yönä. Tästä alkaa mukaansatempaava ja perheen pienimmille jopa aika jännittävä pelastusretki, joka viihdyttää hyvin läpi kestonsa. Huumoria on seassa runsaasti ja etenkin Jasperin ja Horacen toilailut saavat aikaiseksi vähintään huvittuneita hymähdyksiä. 

Elokuvan ohjasi Stephen Herek, joka tunnetaan parhaiten pöljäkomediasta Billin ja Tedin uskomaton seikkailu (Bill & Ted's Excellent Adventure - 1989). 101 dalmatialaisessa Herek pitää tunnelmaa korkealla ja loihdittua jopa sitä tiettyä Disneyn magiaa. Käsikirjoituksesta vastuussa oli kasarin teinikomediaklassikoita tehnyt John Hughes. Miehen kynäily on oivallista, vaikkei se hänen parhaiden töidensä tasolle millään ylläkään - pääasiassa toki siksi, että kyse on tutun tarinan toistosta, eikä Hughesin omasta luomuksesta.




Teknisesti 101 dalmatialaista - Aitoa koiranelämää on myös mainio elokuva. Se on hyvin kuvattu ja leikattu. Lavasteet ovat hienot ja asut oivalliset. Vaikka Close esittääkin turkiksia rakastavaa Cruellaa, tosielämässä hän on vannoutunut eläinrakas ja vaatikin, ettei yksikään hänen vaatteistaan sisältäisi ainuttakaan oikean eläimen karvaa. Tehosteet toimivat myös kelvollisesti, vaikka parissa kohtaa onkin selvää, että oikeat koiranpennut on pitänyt vaihtaa digihauvoihin ja että pesukarhut ovat suuren osan ajastaan nukkeja. Äänimaailmakin on hyvin työstetty ja Michael Kamenin säveltämät musiikit tunnelmoivat ilahduttavasti taustalla.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.12.2025
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
101 Dalmatians, Yhdysvallat, 1996, Walt Disney Pictures, Great Oaks Entertainment, Wizzer Productions


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti