Arvostelu: Sisu (2022)

SISU

Ohjaus: Jalmari Helander

Pääosissa: Jorma Tommila, Aksel Hennie, Jack Doolan, Mimosa Willamo, Onni Tommila ja Paul Anderson

Genre: toiminta

Kesto: 1 tunti 31 minuuttia

Ikäraja: 16

Sisu on Jalmari Helanderin ohjaama ja käsikirjoittama toimintaelokuva. Helander suunnitteli elokuvaa pitkään ja sai kerättyä kasaan suomalaisleffaksi korkean kuuden miljoonan budjetin. Hän sai myös ulkomaalaiset kiinnostumaan filmistään ja Sony Pictures hankki elokuvan maailmanlaajuiset levitysoikeudet jo ennen kuin kuvaukset käynnistyivät vuonna 2021. Sisu sai maailmanensi-iltansa Toronton elokuvajuhlilla syyskuussa 2022 ja kuukautta myöhemmin Espanjassa Sitgesin elokuvajuhlilla leffa voitti parhaan elokuvan, miespääosan, kuvauksen ja musiikin palkinnot. Nyt Sisu on saapunut Suomenkin elokuvateattereihin. Itselläni on aika nihkeä suhtautuminen kotimaisiin elokuviin, mutta kiinnostuin hieman Sisusta, kun näin sen trailerin ensimmäistä kertaa. Olin pitänyt Helanderin aiemmista filmeistä, Rare Exportsista (2010) ja Big Gamesta (2014), ja tuumin katsovani tämänkin joskus. Kun elokuva alkoi yllättäen saamaan jopa viiden tähden arvioita, päätin lopulta, että tämähän pitää sittenkin käydä kurkkaamassa ihan elokuvateatterissa ja kävin katsomassa Sisun sen ensi-iltaviikonloppuna.

Vuonna 1944 Lapissa mies nimeltä Aatami Korpi löytää suuren määrän kultaa ja saa rahanahneet natsit peräänsä. Kullastaan kynsin ja hampain kiinni pitävä Aatami näyttää natseille, mitä suomalainen sisu tarkoittaa.

Jalmari Helanderin isosiskon aviomies ja ohjaajan kaikissa leffoissa näytellyt Jorma Tommila nähdään Sisun pääroolissa Aatami Korpena, joka antaa hakkunsa ja nyrkkiensä puhua puolestaan. Aatami on sotaveteraani, joka päätti vetäytyä Lappiin omaan rauhaansa ja kaivamaan kultaa. Kun hän osuu valtavaan kultasuoneen, Aatami joutuu taistelemaan rikkauksistaan, kun lähistöllä Lapin kautta Norjaan matkaavat natsit bongaavat miehen. Tommila on täydellinen valinta rooliin ja hänestä löytyy karismaa vimmaisen ja sitkeän Aatamin rooliin. Kun toiminta alkaa, Tommila pistää parastaan ja hyppää täysillä meininkiin mukaan.

     Elokuvassa nähdään myös Aksel Hennie natsikomentaja Helldorfina, Jack Doolan tämän oikeana kätenä toimivana Wolfina, sekä Tommilan poika, eli Helanderin siskonpoika ja ohjaajan aiempien leffojen päätähti Onni Tommila panssarivaunun kuljettajana. Mimosa Willamo taas esittää natsien vankina olevaa naista, jonka hommaksi jää lähinnä kertoa dramaattista tarinaa suomalaisesta sisusta. Willamon osuus jää harmillisen pieneksi, sillä hän näyttää, että myös hänen hahmostaan löytyisi sisua isompiin taisteluihin. Tommila junior tuntuu olevan mukana vain nepotismin takia. Hennie ja Doolan pärjäävät hyvin pahisrooleissaan, mutta samalla en voinut olla pohtimatta, että elokuva toimisi paremmin, jos natseja esittäisivät saksalaiset tai jotkut, jotka puhuvat saksaa. Englanti toimiikin kansainvälistä suosiota tavoittelevassa Sisussa pääkielenä. Hollywood-tuotannossa ei ole ihme, jos natsit puhuvat englantia, mutta suomalaisfilmissä ratkaisu vain särähtää korvaan, kun jopa saksalainen korostus unohtuu leffan edetessä.

Helanderin ensimmäinen täyspitkä elokuva Rare Exports saattaa jopa olla suosikkini kotimaisista elokuvista, vaikka leffa kompasteleekin lopussa vähäisen budjetin muodostamien rajojen takia. Sitä seurannut Big Game ei ollut yhtä onnistunut, mutta silti ihan menevää viihdettä. Lähes kymmenen vuoden jälkeen tehty Sisu saattaa jopa olla leffakolmikosta paras. Suomalaiseksi toimintaelokuvaksi Sisu on yllättävänkin laadukas ja sähäkkä paketti, joka jättää monet amerikkalaisrainat varjoonsa. Kun toiminta käynnistyy, se yllättää kerta toisensa perään luovuudellaan ja brutaaliudellaan. Verta roiskitaan litrakaupalla, ihmisiä ammutaan tohjoksi ja ylipäätään leffasta löytyy kekseliäitä tapoja pistää natseja hengiltä.

Tarinallisesti leffa ei ole mitenkään mullistava, mutta simppeli juoni natseja vastaan taistelevasta kullankaivajasta jaksaa hyvin kantaa läpi napakan puolentoista tunnin keston. Aika ei käy koskaan pitkäksi, vaan elokuva pitää räväkkyyttään hyvin yllä, unohtamatta välillä myös hiljentää tahtia hieman. Sekaan mahtuu ihan hyvää huumoriakin, oli kyse sitten hupaisista repliikeistä tai koomisen yliampuvista kuolemista. Suomalainen jurous ihastuttaa varmasti paikallista katsojakuntaa ja odotankin mielenkiinnolla, millaisen vastaanoton Sisu saa maailmalla laajemmassa levityksessä. Espanjasta voitettujen palkintojen perusteella tästä voi kenties muodostua Rare Exportsin tapainen kulttihitti.

Jalmari Helander hoitaa tonttinsa ohjaajana yllättävänkin pätevästi, näyttäen etenkin toiminnan saralla selvää kehitystä Big Gamen jälkeen. Tekijän esikuvaleffat kyllä huomaa ja filmistä tuleekin toisinaan mieleen Suomen Mad Max: Fury Road (2015) tai alkuperäinen Rambo-leffa, Taistelija (First Blood - 1982). Tarinankerronnasta löytyy taas tarantinomaista lukuihin jakamista, mikä tuntuu kuitenkin loppupeleissä aika turhalta tehokeinolta. Visuaalisesti Sisu on näyttävä, joskin loppuhuipennuksen lentokoneosuudesta paistaa digitaalisuus. Lapin jylhät maisemat pääsevät oikeuksiinsa hienoissa laajoissa otoksissa ja muutenkin kameratyöskentely on tyylikästä. Leikkauksesta löytyy muutamia kauneusvirheitä ja parissa taistelussa hyvä stunt-työskentely on korvattu laiskan silppuavalla leikkauksella. Lavasteet, asut ja erityisesti veriset maskeeraukset ovat mainiot. Äänimaailma tykittelee hyvin menemään ja Juri Sepän ja Tuomas Wäinölän musiikit jylisevät onnistuneen mahtipontisesti.

Yhteenveto: Sisu on yllättävänkin mainio kotimainen toimintaelokuva, jossa väännellään tehokkaasti nuppeja kaakkoon, kun mäiske alkaa. Toimintakohtaukset ovat oivallisen brutaaleja, villejä ja verisiä, puhumattakaan mielikuvituksellisuudesta. Genren fanien kasvoille vääntäytyy pakostikin vähän väliä hymy, kun leffa keksii jatkuvasti uusia keinoja pistää natseja hengiltä. Juoni on simppeli ja sitäkin efektiivisempi, pitäen hyvin mielenkiinnon yllä läpi napakan puolentoista tunnin keston. Jorma Tommila uhkuu karismaa pääroolissa Aatami Korpena. Natsien esittäjät sopivat pahiksiksi, mutta homma toimisi paremmin, jos rooleissa nähtäisiin saksankielen osaajia. Mimosa Willamo taas joutuu tyytymään aika lyhyeen ruutuaikaan. Puitteiltaan ja kameratyöskentelyltään elokuva on komeaa katseltavaa ja erikoistehosteetkin ovat joitain selviä digitaalisuuksia lukuun ottamatta oivalliset. Juri Sepän ja Tuomas Wäinölän säveltämät musiikit tehostavat päheää menoa. Jalmari Helander osoittaa jälleen kerran olevansa yksi Suomen kiinnostavimmista elokuvantekijöistä ja toivon, että hän jatkaa samaa rataa. Suosittelenkin Sisua kaikille toiminnannälkäisille katsojille, vaikka kotimaiset leffat eivät yleensä olisikaan juttunne. Elokuva nimittäin pistää monet jenkkituotannotkin nurkkaan häpeämään.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 30.1.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.fi.wikipedia.org, www.imdb.com ja elokuvan juliste www.filmikamari.fi

Sisu, 2022, Stage 6 Films, Subzero Film Entertainment