VIDEODROME - TUHON ASE
VIDEODROME
Ohjaus: David Cronenberg
Pääosissa: James Woods, Debbie Harry, Sonja Smits, Peter Dvorsky, Leslie Carlson, Jack Creley, Lynne Gorman, Julie Kahner ja Lally Cadeau
Genre: scifi, kauhu
Kesto: 1 tunti 27 minuuttia
Ikäraja: 18
Videodrome - tuhon ase on David Cronenbergin ohjaama tieteiskauhuelokuva. Cronenberg kehitteli elokuvan idean lapsuutensa muistoista, kun hän asui Kanadassa ja hänen televisionsa sieppasi keskellä yötä yhdysvaltalaisia signaaleja ja lapsena Cronenberg pelkäsi päätyvänsä katsomaan kiellettyä sisältöä. Cronenberg ryhtyi kirjoittamaan 1970-luvulla käsikirjoitusta, joka kulki työnimellä "Network of Blood". Hän ajatteli, että hänen ideansa oli liian outo ja hurja, jolloin mikään studio ei ottaisi projektia työn alle, mutta lopulta hän sai tuottaja Pierre Davidin kiinnostumaan elokuvasta ja rahoituksen filmilleen. Kuvaukset käynnistyivät lokakuussa 1981 ja lopulta Videodrome - tuhon ase sai maailmanensi-iltansa 4. helmikuuta 1983 - tasan 40 vuotta sitten! Elokuva sai kehuja kriitikoilta ja katsojilta, mutta se oli iso taloudellinen pettymys. Vuosien varrella filmin arvostus on kasvanut ja nykyään sitä pidetään kulttiklassikkona. Itse en ollut aiemmin nähnyt Videodrome - tuhon asetta, mutta olin tiennyt elokuvasta jo pitkään - en tosin yhtään mitään sen tarinasta. Kun huomasin leffan täyttävän nyt 40 vuotta, päätin vihdoin katsoa ja arvostella elokuvan sen juhlavuoden kunniaksi.
Max Renn johtaa kiisteltyä televisiokanavaa, jonka sisältö painottuu väkivaltaiseen pornografiaan. Kun Maxille esitellään uusi ohjelmakonsepti Videodrome, hän lumoutuu täysin tästä kierosta ideasta.
James Woods näyttelee Max Renniä, joka johtaa kanadalaista televisiokanavaa, CIVIC-TV:tä, joka esittää pääasiassa väkivaltaan ja pornoon painottuvia ohjelmia - pääasiassa niitä yhdistellen. Eräänä päivänä Maxille esitellään uudenlainen ohjelma, joka kulkee nimellä Videodrome ja Maxin elämä muuttuu totaalisesti. Yhtäkkiä hän on täysin pakkomielteinen Videodromesta ja sen saloista. Woods tulkitsee oivallisesti hahmoaan, joka alkaa kokemaan yhä vain kummallisempia juttuja leffan edetessä. Max jää hahmona hieman tylsäksi, mutta hänen kohtaamansa koettelemukset pitävät hyvin mielenkiintoa yllä.
Elokuvassa nähdään myös mm. Peter Dvorsky Maxin työkaverina Harlanina, Debbie Harry radiojuontaja Nickinä, Leslie Carlson Videodromen tuottajana Convexina, sekä Jack Creley tohtori O'Blivionina ja Sonja Smits tämän tyttärenä Biancana. Sivunäyttelijät suoriutuvat ihan passelisti osistaan, joskin yksikään ei pahemmin hetkauta roolityöllään. Parhaiten roolistaan Woodsin ohella suoriutuu Harry, vaikkakin myös hän saa lopulta harmillisen vähän ruutuaikaa.
Joskus tulee vastaan sellaisia elokuvia, joita katsoessa ei osaa sanoa, että oliko leffaa mukavampaa alkaa katsomaan, tietämättä siitä mitään ennakkoon, vai että olisiko jostain pitänyt etukäteen selvittää, mihin on oikein ryhtymässä? Videodrome - tuhon ase on juurikin tällainen. Toisaalta pidin kovasti siitä, etten tiennyt elokuvan sisällöstä yhtään mitään ennakkoon, mutta samalla pohdin muutamassa kohtaa, että olisikohan leffasta pitänyt selvittää asioita ennen elokuvan aloittamista. Kyseessä on todella häiriintynyt scifiä ja body horroria yhdistelevä filmi, joka on ansaitusti ottanut paikkansa kulttiklassikkojen joukosta. Välillä katsoja ei voi muuta kuin tuijottaa silmät suurina ruutua ja ihmetellä, että mitä hemmettiä? Ei ole myöskään ihme, jos muutamaan otteeseen katsojan tekee mieli sulkea silmänsä tai katsoa poispäin.
Elokuva ei kuitenkaan ole pelkkää ällöttävällä kuvastolla mässäilyä, vaan kaikesta löytyy joku pointtikin. Leffa on vahva satiiri ihmisten ja television suhteesta. Siinä näytetään kärjistäen sitä, kuinka ajan myötä ihmiset tottuvat ja turtuvat näkemiinsä asioihin ja siksi tarjonnan pitää olla kaiken aikaa hurjempaa. Toiminnan pitää olla väkivaltaisempaa, komedian pitää olla hävyttömämpää, kauhun pitää olla raaempaa ja pornon pitää olla rankempaa. Ja kun puhun kärjistämisestä, niin todella tarkoitan kärjistämistä. Videodrome - tuhon aseen maailmassa on liki normaalia, että televisioissa pyöritetään ohjelmia, joissa ihmiset saavat seksuaalista nautintoa kidutuksestaan. Televisiosta puhutaan kuin uudesta sairaudesta tai evoluution muodosta, joka tulee ahmimaan ihmiskunnan kokonaan. Elokuvan viestit eivät ole neljässäkymmenessä vuodessa vanhentuneet oikeastaan päivääkään ja osittain teemat tuntuvat vielä ajankohtaisemmilta 2020-luvulla.
Vaikka elokuvasta löytyy erinomaiset piirteensä ja sen tarina on onnistuneen kiinnostava ja ajatuksia herättelevä, tarinan kerronta on paikoitellen hieman takeltelevaa. Koinkin usein pitäväni Videodrome - tuhon aseesta hieman vähemmän kuin olisin toivonut ja halunnut. Alle puolentoista tunnin kestoon mahtuu välillä oikopolkuja ja muita käsikirjoituksellisia tönkköyksiä, jotka kaipasivat mielestäni lisäviilausta. Jo tällaisenaan kyseessä on erittäin hyvä filmi. Cronenbergin työ varsinkin ohjaajana on taidokasta, eikä hän pelkää esittää yleisölle todella häiriintynyttä kuvamateriaalia - löytyyhän tämä ideologia jo leffan tarinastakin.
Teknisiltä ansioiltaankin filmi on pätevä. Se on taidokkaasti kuvattu ja ihan hyvin leikattu. Lavasteet ovat mainiot, samoin asut ja valaisu. Erikoistehosteet tarjoavat ihastelemisen aihetta kaikessa kuvottavuudessaankin. Efekteistä vastaa Ihmissusi Lontoossa -kauhuleffaankin (An American Werewolf in London - 1981) tehosteet tehnyt Rick Baker, jolta kyllä löytyy taitoa vaikka muille jakaa. Bakerin kyky luoda erittäin vakuuttavia ja outoja tehosteita kameran edessä on häikäisevä ja tästä pitäisi ottaa mallia nykypäivänä. Elokuva tarjosi useita hetkiä, jolloin aika paljon leffanteosta tietävä henkilökin pohtii "kuinka ihmeessä tuo juttu toteutettiin?" Äänimaailma on oivallisesti rakennettu tehosteita ja Howard Shoren säveltämiä musiikkeja myöten.
Yhteenveto: Videodrome - tuhon ase on erittäin mainio scifielokuva, joka tarjoaa niin terävää pohdiskeltavaa kuin kuvottavaa kuvastoa. Leffa ottaa iskevästi kantaa televisioon ja siihen liittyvään katselukulttuuriin, joka koukuttaa katsojaansa ja saa vaatimaan yhä vain lisää ja voimakkaampaa materiaalia. Elokuva osoittaa kärjistetysti, kuinka ihminen turtuu hiljalleen näkemäänsä ja haluaa kaikesta pitämästään yhä vain rajumpaa ja roisimpaa. Teema on edelleen ajankohtainen, kenties jopa ajankohtaisempi kuin elokuvan ilmestymisen aikaan 40 vuotta sitten. Body horrorin mestari David Cronenberg ei pelkää shokeerata katsojaansa ja yhdessä Rick Bakerin luomien efektien kanssa hän tarjoaa erittäin häiriintynyttä kuvamateriaalia. Cronenbergin ohjaus on tehokasta, mutta hänen käsikirjoituksensa kompuroi hieman kerronnassa ja rytmityksessä. Tiettyine kauneusvirheineenkin Videodrome - tuhon ase on vaikuttava filmi, joka täysin ymmärrettävästi nauttii nykyään kulttiklassikon statuksesta. Se ei todellakaan sovellu kaikille, mutta jos ajatuksia herättävät tieteistarinat kiehtovat, eikä oksettava kuvasto haittaa, suosittelen erittäin lämpimästi elokuvan katselua.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.10.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Videodrome, 1983, Filmplan International, Guardian Trust Company, Canadian Film Development Corporation, Famous Players Limited
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti