NARCOS - KAUSI 1
Luojat: Chris Brancato, Carlo Bernard ja Doug Miro
Pääosissa: Boyd Holbrook, Wagner Moura, Pedro Pascal, Joanna Christie, Maurice Compte, Diego Cataño, Jorge A. Jimenez, André Mattos, Roberto Urbina, Stephanie Sigman, Paulina Gaitán, Luis Guzmán, Raúl Mendez, Manola Cardona, Florencia Lozano, Eric Lange, Damián Alcázar ja Luis Gnecco
Genre: rikos, draama
Jaksomäärä: 10
Jakson kesto: 45 minuuttia - 57 minuuttia - Yhteiskesto: noin 8 tuntia 14 minuuttia
Ikäraja: 16
Narcos perustuu tositapahtumiin kolumbialaisen huumeparoni Pablo Escobarin elämästä ja huumepoliisien yrityksistä kaataa hänen miljardibisneksensä. Sarjan teosta ilmoitettiin vuonna 2014, kun Netflix ja Gaumont International Television ryhtyivät yhteistuumin työstämään projektia. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta Narcosin ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin Netflixin suoratoistopalvelussa elokuussa 2015. Sarja nousi nopeasti suosituksi ja kriitikotkin kehuivat sitä. Avauskausi onnistui myös saamaan parhaan draamasarjan ja miespääosan Golden Globe -ehdokkuudet, parhaan ulkomaalaisen ohjelman BAFTA-ehdokkuuden, sekä parhaan intron, tunnusmusiikin ja leikkauksen Emmy-ehdokkuudet. Itse en ole koskaan aiemmin katsonut Narcosia, vaikka sitä on kehuttu minulle jo muutaman vuoden ajan. Sarjan lisäosan, Narcos: Mexicon (2018-2021) saatua kolmannen ja samalla viimeisen tuotantokautensa, päätin vihdoin aloittaa sarjojen katsomisen. Jäin lopulta niin koukkuun Narcosin avauskauteen, että katsoin sen läpi kahdessa päivässä.
1970-luvulla yhdysvaltalainen DEA-agentti Steve Murphy lähetetään Bogotáan, Kolumbiaan, auttamaan paikallisia huumepoliiseja taistelussa pahamaineista huumeparoni Pablo Escobaria vastaan.
Boyd Holbrook näyttelee Steve Murphyä, todellista DEA-huumepoliisin agenttia, joka lähetetään vaimonsa Connien (Joanna Christie) kanssa Bogotáan paikallisten huumepoliisien avuksi. Holbrook ei ole aiemmin erityisemmin vakuuttanut minua näyttelijänä, mutta Narcosissa hän tekee erittäin pätevää työtä, istuen täydellisesti amerikkalaisen huumepoliisin osaan. Steve toimii myös sarjan kertojana ja hänet on selvästi valittu auttamaan jenkkiyleisöä pääsemään helpommin sisälle tarinaan. Onkin kiinnostavaa seurata, kuinka yhdysvaltalaisiin tapoihin tottunut Steve päätyy Bogotáan, missä poliisitkin hoitavat hommia hiukan eri tavoin.
Sarjassa nähdään myös mm. nykyään The Mandalorianista (2019-) parhaiten tuttu Pedro Pascal Steven työparina Javier Peñana, Maurice Compte paikallisena poliisipäällikkö Carrillona, Florencia Lozano Steveä ja Javieria valvovana Messinana, Raúl Méndez Kolumbian presidentti Gaviriana, Manolo Cardona varaoikeusministeri Sandovalina, Luis Guzmán yhtenä Medellín-huumekartellin perustajana Gachana, sekä Diego Gataño ja Jorge A. Jimenez kilpailevina palkkamurhaajina, sicarioina. Sivunäyttelijätkin hoitavat hommansa taidokkaasti ja varsinkin Pascal on erittäin hyvä työparin osassa.
Narcosin todellinen tähti on kuitenkin Wagner Moura, joka näyttelee itse Medellín-kartellin johtajaa, maailman tunnetuinta huumeparonia, Pablo Escobaria. Moura on suorastaan fantastinen roolissa, tehden jo ensimmäisessä kohtauksessaan Pablosta moniulotteisen ja kiinnostavan henkilön. Mourasta huokuu karisma ja hän onnistuu tekemään paljon hyvin vähälläkin; vaikka pelkillä yksinkertaisilla katseilla, joissa ei ikinä näy pelkoa tai katumusta. Hän on toisaalta tavallisen tallaajan näköinen reppana, joka voi helposti voittaa kansan suosion juhlavilla puheillaan, mutta joka voi ihan yllättäen muuttua todella epämiellyttäväksi ja uhkaavaksi persoonaksi. Pablo Escobar tunnetaan toki valtavasta kokaiinin salakuljetusbisneksestään, joka oli valmis poistamaan kaikki esteet tieltään täysin säälittä, mutta samalla hän oli myös erikoinen hyväntekijä, joka auttoi parantamaan köyhien oloja Bogotássa ja monet jopa puhuivat hänestä Kolumbian Robin Hoodina.
Narcos onnistui heti ensiminuuttiensa aikana koukuttamaan minut kuin mikäkin huume ja kun olin alun perin sarjan aloittamispäivänä aikonut katsoa pari jaksoa, katsoinkin lähes yhteen pötköön yli puolet ensimmäisestä tuotantokaudesta. Seuraavana aamuna minun oli pakko herätä hieman aiemmin, jotta ehdin katsoa edes yhden jakson ennen kuin minun piti lähteä lehdistönäytökseen. Palatessani näytöksestä tykitin kauden loppuun ja minun teki heti mieli aloittaa toinen kausi. Narcosin avauskausi on ihailtavan erinomaisesti rakennettu paketti, joka onnistuu yhdistelemään dokumentaarista tyyliä perinteikkäämpään rikosdraamaan. Sarja hyödyntää ovelasti aitoja uutisklippejä, valokuvia, videomateriaaleja ja muita herättämään tunnetta siitä kuin katsoisi dokumenttia, vahvistaen vain sitä, että sarjan tapahtumat ovat suurimmaksi osaksi tosia. Jo pelkkä Steven kertojaääni on kirjoitettu nerokkaasti niin, että se toimisi niin dokumentissa kuin fiktiivisessäkin sarjassa.
Huumepoliisien ja Pablo Escobarin johtaman kartellin kissa-hiiri-jahti on todella mukaansatempaavaa ja jännittävää seurattavaa, siitä huolimatta, että Steveä ja Javieria harvemmin pistetään todelliseen vaaratilanteeseen. On todella kiehtovaa nähdä, kuinka Escobar rakentaa imperiumiaan ja kauden edetessä vain vahvistaa asemaansa, tehden poliiseista lähes toimintakyvyttömiä hänen edessään. Avausjaksosta asti käy selville, että Escobar hallitsee monia poliiseja ja poliitikkoja, mikä vain luo lisäjännitettä, kun katsoja ei tiedä, keneen Steve voi luottaa Bogotássa? Kartelli tuntuu olevan koko ajan askeleen edellä jo sen takia, ettei heidän tarvitse toimia lainmukaisesti ja luvassa onkin toinen toistaan epäonnisempia operaatioita. Kun vastassa olevilla on näin paljon valtaa, että jopa kansa tuntuu rakastavan hyväntekijän valeasuun pukeutunutta Pabloa, onko Stevellä ja kumppaneilla edes mahdollisuutta voittaa - varsinkin kun on pian selvää myös, että vankilaan roistoja on turha lähettää, sillä vartijatkin ovat lopulta kartellin leivissä. Kaikkea nostatetaan hienosti kohti kauden loppuhuipennusta, joka jättää katsojan vaatimaan jatkoa.
Tuotantokauden ohjaajanelikko José Padilha, Guillermo Navarro, Fernando Coimbra ja Andi Baiz luovat tunnelmaa todella vaikuttavasti, pitäen draaman ytimekkäänä ja jännitteen yllä, lisäten silloin tällöin mukaan oivallisia ripauksia huumoria. Käsikirjoittajatiimi taas pitää kertomuksen kaiken aikaa mielenkiintoisena, eikä seasta löydy yhtäkään heikompaa tai tylsempää jaksoa. Lisäksi Narcos on myös tyylikkäästi kuvattu ja erinomaisesti leikattu. Leikkauksesta löytyy oivaa sähäkkyyttä ja kuten jo totesin, vanhoja uutismateriaaleja sun muita hyödynnetään tehokkaasti seassa. Lavasteet ovat hienot ja ajalle sopivat asut onnistuneet. Äänimaailma on hyvin rakennettu Pedro Bromfmanin säveltämiä musiikkeja myöten. Tunnuskappaleena toimiva Rodrigo Amaranten Tuyo toimii jakso jaksolta paremmin, kunnes kauden loppupäässä sen rytmissä tekisi jo mieli hieman tanssahdella.
Yhteenveto: Narcos-sarjan ensimmäinen tuotantokausi on hieno avaus koukuttavalle rikossarjalle. Sarja yhdistelee tyylikkäästi perinteisempää rikosdraamaa dokumentaariseen vivahteeseen, mikä jatkuvasti muistuttaa katsojaa, että homma perustuu tositapahtumiin. Avauskauden kymmenen jaksoa ahmii helposti lyhyessä ajassa, sillä kertomus nappaa niin vahvasti mukaansa. Jännitettä rakennetaan taidokkaasti ja huumepoliisien työ käy kaiken aikaa vaativammaksi ja epätoivoisemmaksi. Boyd Holbrook ja Pedro Pascal muodostavat mainion kyttäkaksikon jota seurata, mutta sarjan todellinen tähti on kuitenkin Wagner Moura, joka on aivan fantastisen hyvä huumeparoni Pablo Escobarina. Mouran työ on todella vaikuttavaa ja pelkästään hänen ansiosta sarjaa jumittuu seuraamaan. Tekninenkin puoli on onnistunut, yhdistellen tehokkaasti aitoa uutismateriaalia jne. näyttelijöiden kanssa kuvattuihin kohtauksiin. Narcosin ensimmäinen tuotantokausi on läpikotaisin väkevä, enkä malta odottaa näkeväni jatkoa!
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 31.8.2021
Lähteet: televisiosarjan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja tuotantokauden juliste www.impawards.com
Narcos, Yhdysvallat, Kolumbia, 2015-2017, Netflix, Dynamo, Gaumont International Television
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti