Best of the Best (2026) - elokuva-arvostelu

BEST OF THE BEST

Ohjaus: Lena Khan

Näyttelijät: Maitreyi Ramakrishnan, Priyanka Kedia, Ankur Rathee, Chaneil Kular, Hasan Minhaj, Janina Gavankar, Shreya Navile, Becky Alex, Nihar Duvvuri, Amryn Khurana, Nico Greetham ja Neha Gundubogula

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 13

Best of the Best on Netflixin uusi tanssielokuva. Projektista ilmoitettiin jo vuonna 2021, jolloin se kulki työnimellä "For the Culture" ja Amazon Studios oli mukana sen teossa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025 ja nyt Best of the Best on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse en ollut erityisen kiinnostunut elokuvasta, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden eräänä iltana, toivoen lopputuloksen olevan edes viihdyttävää hömppää.

Parhaat ystävät Maya ja Anjali aloittavat opinnot UCLA:n yliopistolla ja liittyvät Bollywood-tanssiryhmään, joka tavoittelee voittoa tulevassa koulujen välisessä Best of the Best -kilpailussa.

Netflixin Never Have I Ever -sarjaa (2020-2023) tähdittänyt Maitreyi Ramakrishnan ja aiemmin kesällä ilmestyneessä Disclosure Dayssa (2026) nähty Priyanka Kedia näyttelevät Mayaa ja Anjalia, jotka ovat olleet parhaita ystäviä niin pitkään kuin muistavat. He ovat tehneet kaiken yhdessä ja niinpä he myös hakivat (ja pääsivät) samaan yliopistoon, UCLA:han. Molemmat ovat myös innokkaita tanssijoita, joten kun heille esitellään tilaisuus liittyä kilpailevaan tanssiryhmään, he ovat tietenkin heti mukana. Ramakrishnan ja Kedia ovat hyviä rooleissaan ja he onnistuvat tuntumaan pitkäaikaisilta kaveruksilta. Maya ja Anjali ovat myös oivalliset hahmot. Maya on päämääräinen, mutta monet mieltävät hänet hankalaksi persoonaksi, kun taas Anjalista kaikki tykkäävät saman tien, mutta tytöllä on omat paineensa koulun suhteen. He ovat sopivan erilaiset, täydentäen toisiaan samalla toimivasti.

     Elokuvassa nähdään myös Janina Gavankar Anjalin tiukkana äitinä Rekhana, Ankur Rathee, Shreya Navile, Becky Alex, Nihar Duvvuri, Amryn Khurana ja Nico Greetham tanssiryhmän johtohahmo Ronakina, kaksikko Deepicana ja Dimplenä, innokkaana Nirbhayna, tympeänä Sumina ja tiimin ainoana valkoihoisena Harryna, Chaneil Kular Mayasta kiinnostuneena Arjunina, sekä Hasan Minhaj professori Latifina, joka tuntuu olevan koko koulun opettaja. Siis oikeasti, aina kun kohtaus vaatii opettajan, paikalle saapuu professori Latif, oli konteksti mikä tahansa. Sivunäyttelijät heittäytyvät hyvin rooleihinsa, etenkin tanssijat ja vaikka osa hahmoista tuntuukin lähinnä yksiulotteiselta karikatyyrilta, kaikilla on sopiva paikkansa ryhmässä.

Kuten etukäteen ounastelin, Best of the Best osoittautui oikein passeliksi valinnaksi leffailtaan, jolloin ei halunnut katsoa mitään erityisen vaikeaa tai synkkää. Vaikka elokuva oli mielestäni hieman liian pitkä ja sen tarina kulkee äärimmäisen ennalta-arvattavia latuja, se pääasiassa onnistuu viihdyttämään läpi kestonsa. Päähenkilöt ovat tosiaan oivalliset ja heidän haluaa nähdä saavuttavan tavoitteensa ja osoittavan kykynsä muille. Toki matkaan mahtuu sitä pakollista draamaa loppusuoralla, ennen suurta finaaliesitystä, luomaan hieman jännitettä Mayan ja Anjalin välille. Jännitteen olisi tosin voinut mieluummin rakentaa vastapuolelta löytyvän tanssija Selenan (Neha Gundubogula) kautta, mutta harmillisesti hahmo jää todella vähälle ruutuajalle.

Elokuvan kirkkaasti parasta antia ovat sen näyttävät tanssinumerot. En ole koskaan pahemmin innostunut tansseista, en itse tanssimisesta, enkä tanssimisen katsomisesta ja niinpä muun muassa hittileffa Step Up (2006) jatko-osineen on jäänyt minulta kokonaan väliin. Tässä kuitenkin viihdyin tanssien aikana niin hyvin, että odotin aina seuraavan esityksen alkamista. Best of the Bestiin kiinnostavan lisänsä tuo toki intialaiskulttuuri ja bollywoodmainen teatraalisuus. Tanssit ovat kekseliäitä, nopeatempoisia ja paikoitellen jopa hauskoja. Erityisen vekkuli on esitys, joka yhdistelee Bollywoodia ja cowboy-länkkäreitä, niin omituiselta kuin se voi paperilla kuulostaa. Ilman näitä luovia tanssinumeroita Best of the Best olisi vain yksi unohdettava teinikomedia muiden joukossa.

Elokuvan on ohjannut Lena Khan, joka ohjasi jaksoja Ramakrishnanin tähdittämästä Never Have I Everistä. Khan pitää mukavaa ilmapiiriä sujuvasti yllä, sekä tuo hyvää potkua tansseihin, kohottaen Hasan Minhajin ja Prashanth Venkataramanujamin työstämää aika keskinkertaista käsikirjoitusta hitusen korkeammalle. Best of the Best on lisäksi hyvin kuvattu, lavasteet ovat hienoja, asut tyylikkäitä ja äänityöskentelykin on oivallista Daniel Rojasin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.9.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Best of the Best, Yhdysvallat, 2026, 186K Films, Rideback

Mutiny - Lavastettu syylliseksi (Mutiny - 2026) - elokuva-arvostelu

MUTINY - LAVASTETTU SYYLLISEKSI

MUTINY

Ohjaus: Jean-François Richet 

Näyttelijät: Jason Statham, Annabelle Wallis, Roland Møller, Jason Wong, Arnas Fedaravicius, Ramon Tikaram, Chaneil Kular, Simon Kluth ja Adrian Lester

Genre: toiminta, jännitys

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Ikäraja: 16

Mutiny - Lavastettu syylliseksi on Jason Stathamin uusi toimintaelokuva. Leffan teosta ilmoitettiin keväällä 2024 ja sen kuvaukset käynnistyivät saman vuoden syyskuussa. Nyt Mutiny - Lavastettu syylliseksi on saapunut elokuvateattereihin ja itse pidin sitä jopa potentiaalisena Statham-pätkänä. Miehen viimeaikaiset leffat ovat jättäneet minut aika kylmäksi, mutta tämän traileri näytti ihan lupaavalta. Kävinkin katsomassa Mutinyn sen ensi-iltapäivänä, yhdessä totta kai isäni kanssa, jonka kanssa olen käynyt katsomassa Stathamin neljä edellistäkin leffaa, Expend4blesin (2023), The Beekeeperin (2024), A Working Manin (2025) ja Shelterin (2026). 

Cole Reed on työskennellyt jo vuosia rahtilaivabisnestä pyörittävän Tibu Campallon henkivartijana. Kun eräänä yönä Tibu murhataan ja Cole lavastetaan syylliseksi, mies päättää etsiä käsiinsä todelliset tekijät ja päätyykin yhden Tibun firman rahtilaivan kyytiin, selvittäen kauhistuttavan totuuden.

Jason Statham nähdään jälleen tutussa roolissaan. En siis tarkoita, että hän esittäisi jotain tiettyä hahmoa uudelleen, vaan hän näyttelee taas kerran sitä tietynlaista tyyppiä, jollaisena hänet lähes aina nähdään; entinen taistelija, joka päätyy harjoittamaan vanhoja taitojaan, kun hänelle läheiselle henkilölle käy huonosti. Tällä kertaa kyse on Cole Reedistä, entisestä sotilaasta ja poliisista, joka on päätynyt töihin henkivartijana bisnespohatta Tibu Campallolle (Ramon Tikaram). Mies ei ole Colelle pelkkä pomo, vaan myös hänen ystävänsä, joten kun Tibu tapetaan, Colen täyttää kostonhimo. Statham on roolissaan juuri niin Statham kuin voi olla, yrittämättä tehdä yhtään mitään muuta kuin mitä häneltä aina odotetaan. Hän on toisaalta nappivalinta rooliinsa, mutta samalla on tylsää nähdä, että aavistuksen laajemman skaalan omaava Statham ei tunnu edes yrittävän enää haastaa itseään. Tikaram on passeli Tibuna, joka tosin pääsee hengestään jo muutaman kohtauksen jälkeen.

     Elokuvassa nähdään myös Chaneil Kular Tibun poikana Kameronina, Roland Møller rahtilaiva Artemiksen kapteeni Madsenina, Annabelle Wallis laivan perämiehenä Angiena, Simon Kluth hämäräheppu Danilesina, sekä Adrian Lester sotilaslaivaa komentavana amerikkalaiskapteeni Spencerinä. Sivunäyttelijätkin toimivat ihan hyvin osissaan. Møller on oivallinen kierona kapteenina ja Lesteristä löytyy oikeaa auktoriteettia sotilaskomentajaksi. Oikeastaan vain Wallisin kyvyt tunnutaan hukkaavan laimean naishahmon kanssa.

Mutiny - Lavastettu syylliseksi kulkee niitä tavanomaisia Statham-reittejä, mutta mielsin elokuvan kiinnostavammaksi ja viihdyttävämmäksi kuin monet hänen muista viime vuosien leffoistaan. Älkää käsittäkö väärin, tämäkin elokuva on täysin puhdasta ja häpeilemättömän anteeksipyytelemätöntä tusinatoimintaa, mutta jokin siinä iski paremmin kuin vaikkapa A Working Manissa. Erityisesti pidin elokuvan miljöönä toimivasta rahtilaivasta, minne Cole soluttautuu, halutessaan selvittää miksi Tibu murhattiin ja sitten toki kostaa tapahtuneen. Keskellä merta Cole ei voi paeta, mutta laivasta löytyy runsaasti erilaisia paikkoja, joissa vetää pataan, kun hänen olinpaikkansa ja aikomuksensa selviävät miehistölle, jolla ei ole puhtaat jauhot pusseissaan. Vai pitäisikö sanoa "lailliset tuontitavarat konteissaan".

Tarina nappaa tarpeeksi toimivasti mukaansa ja asiaa auttaa se, että leffa on maltettu pitää tiiviinä, vain puolentoista tunnin mittaisena. Parasta elokuvassa on sen toiminnallinen anti. Turpasaunat ovat viihdyttäviä ja sopivan rujoja. Aseiksi kelpaa mikä tahansa kättä pidempi ja parit iskut meinaavat tuntua teatterin penkissä asti. Mutiny - Lavastettu syylliseksi tyydyttää siis passelisti pahimman toiminnannälän, vaikka leffan varrelta löytyy myös hölmöt hetkensä. Cole esimerkiksi soluttautuu tappamansa miehen henkilöllisyystodistuksen kanssa Artemikselle ja voisi luulla, että pahiksilla on tiedossa, että kyseinen mies kuoli ja he hoksaisivat heti Colen yrityksen.

Elokuvan on ohjannut Jean-François Richet, jonka aiempi työ oli Suomen teatterit skipannut toimintajännäri Plane (2023). Richet rakentaa tarpeeksi hyvin jännitettä ja saa aikaan meneviä tappeluita, mutta hänen ongelmaksi muodostuu ajoittain Lindsay Michelin ja J. P. Davisin höttöinen käsikirjoitus. Teknisesti Mutiny - Lavastettu syylliseksi toimii. Elokuva on sujuvasti kuvattu, lavasteet ovat hienot, puvustus on oivallista ja tehosteetkin näyttävät pääasiassa hyviltä. Äänimaailma rymistelee mukavasti ja Marcus Trumppin säveltämät musiikit erottuvat parissa kohtaa edukseen, eivätkä vain vaivu täysin yhdentekeväksi taustameluksi.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.8.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Mutiny, Yhdysvallat, Iso-Britannia, 2026, MadRiver Pictures, Mutiny Films, Punch Palace Productions, UK Film Council, Valletta Pictures