Best of the Best (2026) - elokuva-arvostelu

BEST OF THE BEST

Ohjaus: Lena Khan

Näyttelijät: Maitreyi Ramakrishnan, Priyanka Kedia, Ankur Rathee, Chaneil Kular, Hasan Minhaj, Janina Gavankar, Shreya Navile, Becky Alex, Nihar Duvvuri, Amryn Khurana, Nico Greetham ja Neha Gundubogula

Genre: komedia, draama

Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Ikäraja: 13

Best of the Best on Netflixin uusi tanssielokuva. Projektista ilmoitettiin jo vuonna 2021, jolloin se kulki työnimellä "For the Culture" ja Amazon Studios oli mukana sen teossa. Kuvaukset käynnistyivät heinäkuussa 2025 ja nyt Best of the Best on julkaistu Netflixin suoratoistopalvelussa. Itse en ollut erityisen kiinnostunut elokuvasta, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden eräänä iltana, toivoen lopputuloksen olevan edes viihdyttävää hömppää.

Parhaat ystävät Maya ja Anjali aloittavat opinnot UCLA:n yliopistolla ja liittyvät Bollywood-tanssiryhmään, joka tavoittelee voittoa tulevassa koulujen välisessä Best of the Best -kilpailussa.

Netflixin Never Have I Ever -sarjaa (2020-2023) tähdittänyt Maitreyi Ramakrishnan ja aiemmin kesällä ilmestyneessä Disclosure Dayssa (2026) nähty Priyanka Kedia näyttelevät Mayaa ja Anjalia, jotka ovat olleet parhaita ystäviä niin pitkään kuin muistavat. He ovat tehneet kaiken yhdessä ja niinpä he myös hakivat (ja pääsivät) samaan yliopistoon, UCLA:han. Molemmat ovat myös innokkaita tanssijoita, joten kun heille esitellään tilaisuus liittyä kilpailevaan tanssiryhmään, he ovat tietenkin heti mukana. Ramakrishnan ja Kedia ovat hyviä rooleissaan ja he onnistuvat tuntumaan pitkäaikaisilta kaveruksilta. Maya ja Anjali ovat myös oivalliset hahmot. Maya on päämääräinen, mutta monet mieltävät hänet hankalaksi persoonaksi, kun taas Anjalista kaikki tykkäävät saman tien, mutta tytöllä on omat paineensa koulun suhteen. He ovat sopivan erilaiset, täydentäen toisiaan samalla toimivasti.

     Elokuvassa nähdään myös Janina Gavankar Anjalin tiukkana äitinä Rekhana, Ankur Rathee, Shreya Navile, Becky Alex, Nihar Duvvuri, Amryn Khurana ja Nico Greetham tanssiryhmän johtohahmo Ronakina, kaksikko Deepicana ja Dimplenä, innokkaana Nirbhayna, tympeänä Sumina ja tiimin ainoana valkoihoisena Harryna, Chaneil Kular Mayasta kiinnostuneena Arjunina, sekä Hasan Minhaj professori Latifina, joka tuntuu olevan koko koulun opettaja. Siis oikeasti, aina kun kohtaus vaatii opettajan, paikalle saapuu professori Latif, oli konteksti mikä tahansa. Sivunäyttelijät heittäytyvät hyvin rooleihinsa, etenkin tanssijat ja vaikka osa hahmoista tuntuukin lähinnä yksiulotteiselta karikatyyrilta, kaikilla on sopiva paikkansa ryhmässä.

Kuten etukäteen ounastelin, Best of the Best osoittautui oikein passeliksi valinnaksi leffailtaan, jolloin ei halunnut katsoa mitään erityisen vaikeaa tai synkkää. Vaikka elokuva oli mielestäni hieman liian pitkä ja sen tarina kulkee äärimmäisen ennalta-arvattavia latuja, se pääasiassa onnistuu viihdyttämään läpi kestonsa. Päähenkilöt ovat tosiaan oivalliset ja heidän haluaa nähdä saavuttavan tavoitteensa ja osoittavan kykynsä muille. Toki matkaan mahtuu sitä pakollista draamaa loppusuoralla, ennen suurta finaaliesitystä, luomaan hieman jännitettä Mayan ja Anjalin välille. Jännitteen olisi tosin voinut mieluummin rakentaa vastapuolelta löytyvän tanssija Selenan (Neha Gundubogula) kautta, mutta harmillisesti hahmo jää todella vähälle ruutuajalle.

Elokuvan kirkkaasti parasta antia ovat sen näyttävät tanssinumerot. En ole koskaan pahemmin innostunut tansseista, en itse tanssimisesta, enkä tanssimisen katsomisesta ja niinpä muun muassa hittileffa Step Up (2006) jatko-osineen on jäänyt minulta kokonaan väliin. Tässä kuitenkin viihdyin tanssien aikana niin hyvin, että odotin aina seuraavan esityksen alkamista. Best of the Bestiin kiinnostavan lisänsä tuo toki intialaiskulttuuri ja bollywoodmainen teatraalisuus. Tanssit ovat kekseliäitä, nopeatempoisia ja paikoitellen jopa hauskoja. Erityisen vekkuli on esitys, joka yhdistelee Bollywoodia ja cowboy-länkkäreitä, niin omituiselta kuin se voi paperilla kuulostaa. Ilman näitä luovia tanssinumeroita Best of the Best olisi vain yksi unohdettava teinikomedia muiden joukossa.

Elokuvan on ohjannut Lena Khan, joka ohjasi jaksoja Ramakrishnanin tähdittämästä Never Have I Everistä. Khan pitää mukavaa ilmapiiriä sujuvasti yllä, sekä tuo hyvää potkua tansseihin, kohottaen Hasan Minhajin ja Prashanth Venkataramanujamin työstämää aika keskinkertaista käsikirjoitusta hitusen korkeammalle. Best of the Best on lisäksi hyvin kuvattu, lavasteet ovat hienoja, asut tyylikkäitä ja äänityöskentelykin on oivallista Daniel Rojasin säveltämiä musiikkeja myöten.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 22.9.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Best of the Best, Yhdysvallat, 2026, 186K Films, Rideback

Arvostelu: Perjantai on pahin 2 (Freakier Friday - 2025)

PERJANTAI ON PAHIN 2

FREAKIER FRIDAY

Ohjaus: Nisha Ganatra

Pääosissa: Lindsay Lohan, Jamie Lee Curtis, Julia Butters, Sophia Hammons, Manny Jacinto, Maitreyi Ramakrishnan, Mark Harmon, Chad Michael Murray, Rosalind Chao, Vanessa Bayer, Stephen Tobolowsky ja Ryan Malgarini

Genre: komedia

Kesto: 1 tunti 50 minuuttia

Ikäraja: 7

Freakier Friday, eli suomalaisittain Perjantai on pahin 2 on jatko-osa vuoden 2003 Perjantai on pahin -elokuvalle (Freaky Friday), joka puolestaan perustuu samannimiseen kirjaan vuodelta 1972. 2020-luvulla Disney-yhtiö on tehnyt jatko-osia useille vanhoille hittileffoilleen ja vuonna 2023 Perjantai on pahin -elokuvan 20-vuotisjuhlan kunniaksi yhtiö ilmoitti tekevänsä myös sille jatkoa ja että elokuvan tähdet Lindsay Lohan ja Jamie Lee Curtis palaisivat rooleihinsa. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2024 ja nyt laiskasti suomennettu Perjantai on pahin 2 on saapunut elokuvateattereihin. Itse pidän paljon ensimmäisestä elokuvasta, mutten kokenut sen tarvitsevan jatkoa. Kävinkin hieman skeptisin ennakkofiiliksin katsomassa Perjantai on pahin 2:n sen ensi-iltapäivänä.

Anna Coleman on menossa naimisiin tapaamansa miehen Ericin kanssa, mutta hänen tyttärensä Harper ja Ericin tytär Lily vihaavat toisiaan. Eräänä aamuna Anna ja Harper heräävät toistensa kehoissa ja kauhukseen myös Lily ja Annan äiti Tess heräävät toistensa kehoissa.

Lindsay Lohan ja Jamie Lee Curtis palaavat kahden vuosikymmenen jälkeen rooleihinsa Anna Colemaniksi ja tämän äidiksi Tessiksi, jotka vuosia sitten joutuivat erikoisen tapahtuman keskelle, kun he eräänä aamuna heräsivät toistensa kehoista. Tämä kehonvaihdos sai heidät ymmärtämään toisiaan paremmin, mikä rikkoi kiroukselta tuntuneen homman ja he palasivat omiin kehoihinsa. Nyt Anna on kasvanut aikuiseksi ja hänellä on oma lapsi, Harper-tytär (Julia Butters). Harper inhoaa luokkansa tyttöä Lilyä (Sophia Hammons) ja tunne on molemminpuoleinen. Harperin ja Lilyn pahin painajainen käy toteen, kun Anna tapaa Lilyn isän Ericin (Manny Jacinto) ja he rakastuvat välittömästi. Häiden lähestyessä tunnelmat ovat kireät huushollissa, eikä meno helpotu, kun tuttu kehonvaihdos toistuu, mutta kaksinkertaisena. Anna ja Harper heräävät toisinaan ja Tess ja Lily toisinaan. Lohan ja Curtis palaavat ilahduttavalla antaumuksella rooleihinsa ja pääsevät revittelemään taas kerran, joskin kummankin näytellessä tällä kertaa nuorempiaan. Tulokkaat Butters ja Hammons ovat muuten passelit rooleihinsa, joskin täytyy sanoa, ettei Hammons onnistu myymään sitä, että hän esittäisi Curtisin hahmoa Tessiä puolet leffasta. Vastavuoroisesti on sääli, ettei Curtis ole opetellut paksua brittiaksenttia, jolla Hammons puhuu Lilynä.

     Elokuvassa nähdään myös vanhoja tuttuja, kuten Mark Harmon Tessin miehenä Ryanina ja Chad Michael Murray Annan nuoruudenihastuksena Jakena, kun taas uusina mukaan hyppäävät muun muassa Vanessa Bayer meedio Madame Jeninä ja Maitreyi Ramakrishnan laulajatähti Ellana, jonka managerina Anna työskentelee.

Perjantai on pahin 2 ei saanut minua vielä päätyttyäänkään ajattelemaan, että kyseessä olisi mitään muuta kuin Disneyn jälleen yksi yritys rahastaa uudestaan tutulla nimellä. Silti minun täytyy myöntää, että elokuva on yllättävänkin viihdyttävä jatko-osa, johon on saatu pestattua juuri oikeat tyypit, jotta homma tuntuu rakkaudesta lajiin tehdyltä. Jos jossain elokuva onnistuu, niin 2000-luvun alun Disney-komedian fiiliksen toistamisessa, lähtien tietystä räikeästä menosta ja yliampuvuudesta. Lisäksi elokuvan lopputeksteissä nähdään mokaotoksia! Milloin olette viimeksi nähneet mokaotoksia komedialeffan lopussa? 

Kaikki tämähän on toisaalta myös tarkkaan laskelmoitu tapa osua katsojien nostalgiasuoneen. Vuoden 2003 leffaa kerta toisensa perään nuorena katsoneet voivat palata mielessään niihin vanhoihin hyviin ja helpompiin aikoihin. Hymy leviää väkisinkin huulille, joskin samalla takaraivossa kolkuttaa ajatus siitä, että on nyt itse aikuinen ja jälkikasvuakin saattaa jo löytyä. Sitä huomaa yllättäen samaistuvansa stressaantuneisiin aikuisiin, eikä kapinoiviin nuoriin. Tästä huolimatta leffan överiin menoon hyppää sujuvasti mukaansa. Vaikka elokuva onkin hitusen ylipitkäksi venytetty ja menettää energiaa puolenvälin tietämillä, minkä lisäksi toisinaan on pakko hetkeksi pysähtyä muistelemaan että "hetkinen, kuka onkaan kenenkin kehossa?", Perjantai on pahin 2 viihdyttää passelisti. Tarinallisesti käsikirjoitus kulkee turhankin tuttuja latuja vailla sen suurempaa mielikuvitusta, eikä lopputulemaa ole vaikea arvata. Päivänselvistä vioistaankin huolimatta pidin elokuvasta enemmän kuin etukäteen uskoin ja jos sitä vertaa vaikkapa Hokkus Pokkus 2:een (Hocus Pocus 2 - 2022), on Perjantai on pahin 2 selvästi niitä Disneyn parempia nostalgiarahojen perässä tehtyjä jatko-osia.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Nisha Ganatra, joka on aiemmin tehnyt muun muassa mainion Late Night -komedian (2019). Ganatra selvästi intoilee ensimmäisen Perjantai on pahin -leffan, sekä 2000-luvun alun Disney-komedioiden perään, sillä niin toimivasti hän onnistuu matkimaan sitä aikakautta. Jordan Weissin käsikirjoitus menee paljon sieltä, mistä aita on matalin, joten onkin onni, että Ganatra saa tuotua elokuvaan aitoa sydäntä. Teknisesti Perjantai on pahin 2 on pätevä. Se on hyvin kuvattu, lavasteet ovat oivat, puvustus paikoin todella eksentristä ja äänityöskentelykin on oivaa. Amie Dohertyn säveltämät musiikit tunnelmoivat kivasti taustalla.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 9.8.2025

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Freakier Friday, 2025, Walt Disney Pictures, Burr! Productions, Gunn Films

Arvostelu: Punainen (Turning Red - 2022)

PUNAINEN

TURNING RED

Ohjaus: Domee Shi

Pääosissa: Rosalie Chiang, Sandra Oh, Ava Morse, Maitreyi Ramakrishnan, Hyein Park, Orion Lee, Wai Ching Ho, James Hong, Tristan Allerick Chen ja Addie Chandler

Genre: animaatio, fantasia, komedia

Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Ikäraja: 9

Turning Red, eli suomalaisittain Punainen on Pixarin uusi animaatioelokuva. Vuonna 2017 ensikertalaisohjaaja Domee Shi esitteli ideansa studiolle, joka innostui siitä. Tehtyään Oscar-palkitun lyhytanimaation Bao (2018), Shi pääsi työstämään filmiään oikein tosissaan. Animointiprosessi alkoi ja nyt Punainen on julkaistu Disney+ -palvelussa. Itse innostun aina, kun Pixar ilmoittaa tekevänsä uuden elokuvan ja sama kävi myös tämän kohdalla. Minua harmittikin suuresti, että kyseessä on jo kolmas Pixar-elokuva peräkkäin Soul - Sielun syövereissä (Soul - 2020) ja Lucan (2021) jälkeen, joka pusketaan heti suoratoistopalveluun ilman elokuvateatterikierrosta. Katsoinkin Punaisen heti aamulla, kun se oli ilmestynyt Disney+ -palvelun valikoimaan.

13-vuotias tyttö Meilin Lee auttaa äitiään töissä, menestyy hyvin koulussa ja hänellä on maailman parhaat kaverit, joiden kanssa he fanittavat poikabändi 4*Townia. Eräänä aamuna Mein elämä mullistuu, kun hän herää jättimäisenä kultapandana.

Meilin Lee (äänenä Rosalie Chiang) tai ihan vain Mei on 13-vuotias kiinalaiskanadalainen tyttö. Hänellä menee hyvin koulussa, hänellä on hauskoja kavereita, hän auttaa mielellään äitinsä (Sandra Oh) työpaikalla ja hän on hulluna supersuosittuun 4*Town-poikabändiin. Mein elämä kääntyy kuitenkin päälaelleen, kun eräänä aamuna hän herää valtavana kultapandana. Mein täytyykin yrittää keksiä keino muuttaa itsensä takaisin ihmiseksi. Lähtökohta Mein tarinalle on veikeä. Siinä yhdistyy Marvelin Hulk-hahmoa muistuttava vaikea kyky ja teinitytön kasvutarina. Hahmosta pitää nopeasti ja hänen kummallisten koettelemusten vietäväksi uppoutuu heti.

     Muita hahmoja Mein ja hänen äitinsä lisäksi ovat Mein isä (Orion Lee), Mein kaverit Miriam (Ava Morse), Abby (Hyein Park) ja Priya (Maitreyi Ramakrishnan), Meitä kiusaava Tyler (Tristan Allerick Chen) ja Mein isoäiti Wu (Wai Ching Ho). Sivuhahmot eivät tee samanlaista vaikutusta kuin päähenkilö, mutta ajavat asiansa. Mein äiti on tyypillinen tiukkapipo, isän ottaessa rennommin. Miriam, Abby ja Priya ovat persoonallisuuksiltaan oivallisen erilaiset, mutta jäävät henkilöinä todella ohuiksi.

Pixar tarjoaa jälleen erittäin mainion koko perheen animaatioseikkailun, joka sisältää hupia, jännitystä ja haikeutta, sekä kypsiä teemoja, joista kaikenikäiset voivat nauttia. Punainen on yllättävänkin kekseliäs allegoria tyttöjen teini-iän vaikeuksille ja koettelemuksille. Mein muuttumista kultapandaksi hyödynnetään vertauskuvana mm. kasvukivuille, kuukautisten alkamiselle, tunnemyllerykselle hormonien jyllätessä ja oman itsensä löytämiselle. Leffasta löytyy siis paljon helposti samaistuttavia juttuja ja hetkiä. Mukana on myös aika rohkeitakin vetoja, joita elokuvalta ei olisi etukäteen uskonut näkevänsä.

Silti jokin Punaisessa jätti pienesti kylmäksi. Sen juoni on veikeä, elokuvassa käsitellään monimutkikkaita aiheita luovin tavoin ja leffan aikana saa nauraa useaan otteeseen makeasti. Silti tuntuu siltä, että elokuva ei ihan yllä potentiaaliinsa. Vaikka käsikirjoituksessa on paljon mahtavia juttuja, tarinan kuviot eivät aina onnistu pitämään mukanaan niin hyvin kuin toivoisi. Lisäksi loppupään Pixarille tyypilliset nyyhkykohtaukset eivät iskeneet minuun niin lujaa kuin olisin odottanut. Silti tietyistä heikkouksistaan huolimatta Punainen on todella oivallinen ja oivaltava teos, joka osoittaa, että Pixarilta osataan edelleen tarjota hyviä uusia ideoita.

Domee Shi oli työskennellyt Pixarilla jo useamman vuoden ennen Punaisen ohjaamista ja käsikirjoittamista, ollen mukana tekemässä mm. Ihmeperhe 2:a (Incredibles II - 2018) ja Toy Story 4:ä (2019). Shi ohjasi Ihmeperhe 2:n yhteydessä esitetyn sympaattisen lyhytanimaation Bao, jonka myötä hän sai kokopitkän filmin hoidettavakseen. Shi hoitaa hommansa pätevästi ja elokuvasta näkee, että hän haluaa tuoda tiettyjä asioita esille lapsikatsojille, joita ei oikeastaan näe valtavirran filmeissä muuten. Visuaalisesti Punainen on tietty huippuluokkaa, kuten studiolta voikin odottaa. Se on upeasti animoitu ja jokainen kuva on täynnä pikkutarkkoja yksityiskohtia, lumoavaa värien käyttöä ja muutenkin näyttävää menoa. Äänimaailma on myös hyvin rakennettu ja Ludwig Göranssonin säveltämät musiikit säestävät tapahtumia mainiosti.

Yhteenveto: Punainen on erittäin hyvä animaatioseikkailu, josta koko perhe voi nauttia. Elokuva pitää sisällään yllättävänkin oivaltavia, rohkeita ja kypsiä teemoja ja vertauskuvia erityisesti tyttöjen murrosiästä. Mukana on paljon samaistuttavia asioita ja hetkiä, joita voi verrata omaan elämäänsä niin hyvässä kuin pahassa. Elokuvan idea on hauska ja leffan aikana pääsee naureskelemaan useaan otteeseen. Mei on mainio päähenkilö, jonka omituisen muutoksen käynnistämää tarinaa ryhtyy seuraamaan mielellään. Tarinan kuviot eivät kuitenkaan aina ihan toimi ja säväytä niin hyvin kuin voisi toivoa. Sivuhahmot jäävät myös hieman tylsemmän puolelle. Pixarille ominaiset nyyhkykohtaukset eivät iskeneet toivomallani tavalla ja osittain elokuva jätti hieman kylmäksi. Visuaalisesti Punainen on tietty huippuluokkaa ja heikkouksineenkin kyseessä on todella oivallinen teos, jota suosittelen lämpimästi. Elokuvan avulla voi myös herättää hyvää keskustelua lapsiperheen kesken, varsinkin jos perheeseen kuuluu murrosiän kynnyksellä olevia tyttöjä.

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 11.3.2022

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Turning Red, 2022, Pixar Animation Studios, Walt Disney Pictures