Michael (2026) - elokuva-arvostelu

MICHAEL

Ohjaus: Antoine Fuqua

Näyttelijät: Jaafar Jackson, Colman Domingo, Juliano Krue Valdi, Nia Long, Laura Harrier, KeiLyn Durrel Jones, Miles Teller, Jamal R. Henderson, Tre Horton, Rhyan Hill, Joseph David-Jones, Jessica Sula, Kendrick Sampson, Larenz Tate, Deon Cole ja Mike Myers

Genre: draama, musiikki

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

Ikäraja: 12

Michael perustuu tositapahtumiin laulaja Michael Jacksonin noususta maailmanluokan superstaraksi. Vuonna 2019 ilmoitettiin, että Queen-yhtyeestä kertovan Bohemian Rhapsody -elokuvan (2018) tuottaja Graham King oli ryhtynyt tekemään seuraavaksi elokuvaa Jacksonista. Kuvausten oli määrä alkaa kesällä 2023, mutta Hollywoodin näyttelijöiden ja käsikirjoittajien lakkojen takia ne saatiin käyntiin vasta tammikuussa 2024. Kuitenkin kun lakitekniset seikat estivät tekijöitä käyttämästä alun perin suunnittelemaansa lopetusta, elokuvan julkaisua jouduttiin siirtämään ja kesällä 2025 elokuvalle tehtiin täysin uusi finaali. Nyt Michael on vihdoin saapunut elokuvateattereihin ja vaikken olekaan artistin fani, minua kiinnosti nähdä, millainen hänestä kertova leffa tulisi olemaan. Kävinkin uteliaana katsomassa Michaelin pari päivää sen ensi-illan jälkeen.

Michael Jackson on jo lapsena heitetty lavoille esiintymään veljiensä kanssa, miellyttääkseen isäänsä, joka haluaa hyötyä heidän menestyksestään. Varttuessaan Michael haluaa kuitenkin luoda oman uransa ja miehen sooloalbumi ampaiseekin hänet kertaheitolla megatähdeksi.

Pääroolissa Michael Jacksonina nähdään itse laulajan veljenpoika Jaafar Jackson, joka on tehnyt uraa muusikkona ja tanssijana, mutta joka tekee tässä leffassa näyttelijädebyyttinsä. Michael Jackson ei ole roolihahmona helpoimmasta päästä ja moni näyttelijäkonkarikaan ei välttämättä pärjäisi tänä popin kuninkaana. Vaikka nepotismilla on varmasti ollut osuutta roolivalintaan, Jacksonin perikunnan ollessa tiiviisti kiinni elokuvan teossa, on pakko kuitenkin myöntää, että Jaafar muovautuu ällistyttävän vakuuttavasti sedäkseen. Hän on treenannut ikoniset tanssiliikkeet niin, että osaisi ne unissaankin ja onnistuu toistamaan Michaelin pehmeän puheäänen muuttumatta miksikään karikatyyrihahmoksi. Jaafar kanavoi myös hyvin laulajan tiettyä sinisilmäisyyttä, sekä päättäväisyyttä nousta koko maailman isoimmaksi artistiksi. Maininnan arvoinen on myös lapsi-Michaelia näyttelevä Juliano Krue Valdi, joka näyttää, että nämä lahjat ovat olleet olemassa jo ihan pienestä pitäen.

     Elokuvassa nähdään myös Colman Domingo Michaelin isänä Josephina ja Nia Long äiti Katherinena, Jamal R. Henderson, Tre Horton, Rhyan Hill ja Joseph David-Jones Michaelin isoveljinä Jermainena, Marlonina, Titona ja Jackiena, Laura Harrier Michaelin bongaavana levy-yhtiön edustajana Suzanne de Passena, Miles Teller manageri John Brancana, KeiLyn Durrel Jones Michaelin henkivartijana Bill Brayna, Kendrick Sampson tuottaja Quincy Jonesina, sekä Mike Myers CBS Records -yhtiön johtaja Walter Yetnikoffina. Sivunäyttelijätkin ovat oivallisia rooleissaan, erityisesti Domingo Michaelin inhottavana isänä, joka haluaa lapsistaan tähtiä vain nauttiakseen heidän tuomasta menestyksestä.

Tässä kohtaa on varmaan pakko nostaa kissa pöydälle ja mainita seikka, joka on varjostanut Michael-elokuvaa samalla lailla kuin se varjosti itse Michael Jacksonin uraa myöhempinä vuosina, eli laulajaan kohdistuneet pedofiilisyytökset. Näitähän ei käsitellä elokuvassa millään lailla, mikä on herättänyt paljon keskustelua ja ollut yksi isoimmista kritiikin aiheista. Alun perin elokuvan oli tarkoitus loppua siihen, kun ensimmäiset syytökset katkaisevat Jacksonin uran nousukiidon ja tahraavat miehen maineen pysyvästi. Mutta kun Jacksonin perikunta hoksasi, että laki esti heitä esittämästä syytökset tehnyttä Jordan Chandleria elokuvassa, koko leffan lopetus piti miettiä uusiksi. Nähtävästi yksi aiemmista käsikirjoitusvedoksista olisi jopa alkanut sillä, kun poliisit saapuvat Neverland Ranchille pidättämään Jacksonia.

Lisäsyy näiden syytösten leikkaamiselle on se, että koska elokuvan alkuperäinen leikkausversio kesti nähtävästi lähemmäs neljää tuntia, ovat tekijät halunneet halkaista Jacksonin tarinan kahteen leffaan. Tämä ensimmäinen käsittelee Michaelin lapsuutta hänen isänsä luomassa The Jackson 5 -poikabändissä ja siitä irtautumista omalle soolouralle, sekä toki sen soolouran räjähtämistä tähtitaivaallisiin huippulukemiin. Elokuvan menestyksestä riippuen tehtävä jatko-osa puolestaan käsittelisi sitten näiden syytösten myötä miehen uran synkemmän loppusuoran. Jatko-osaa jääkin kaipaamaan, etenkin koska nyt leffa loppuu hassusti melkein kuin seinään.

Tämä kahdeksi elokuvaksi jakaminen olikin se seikka, minkä takia olen itse lopulta sinut sen kanssa, että nämä hurjemmat jutut Jacksonin elämästä ja urasta jäivät pois tästä kyseisestä leffasta. Ongelmani Michaelin kanssa onkin lopulta se, että kyseessä on aika pintapuoleiseksi jäävä kuvaus miehen ampaisusta superstaraksi. Jehovantodistajana lapsuutensa viettäneestä ja aikamoisesta perfektionistiluonteesta olisi varmasti voitu saada ammennettua enemmän, mutta onneksi Michaelin ja hänen isänsä välinen vaikea suhde tuo sekaan oivaa draamaa. Tämä konflikti onkin elokuvan merkittävä puoli ja tuo nimikkohahmolle muutakin kehityskaarta kuin huimat unelmat.

Oli Michael Jacksonista näin jälkikäteen mitä mieltä tahansa ihmisenä, ei käy kieltäminen, että suosionsa huipulla hän oli artistina täysin omissa sfääreissään ja kenties juuri siksi onkin hieman harmi, että leffa jää lopulta näin kädenlämpöiseksi. Laulajan faneja tuskin haittaa, että elokuva on lähinnä pikakelaus miehen uran noususta ja toki täynnä Jacksonin hittibiisejä Beat Itistä Billie Jeaniin ja Thrillerista Badiin. Konserttikohtaukset ovat toinen toistaan häikäisevämmin toteutettuja ja tanssijalka alkaa väkisinkin vipattaa myös yleisön puolella. Näitä eri artisteista kertovia elokuvia on kuitenkin viime vuosina tehty kuin liukuhihnalla ja koska itse en ole mikään Michael Jacksonin fani, minulle elokuva hieman hukkuu tähän tulvaan, johon kuuluvat vaihtelevasti onnistuneet Elvis (2022), Back to Black (2024), Bob Marley: One Love (2024), A Complete Unknown (2024), Better Man (2024), Springsteen: Deliver Me from Nowhere (2025), sekä kotimainen Kaunis rietas onnellinen (2026).

Elokuvan on ohjannut Antoine Fuqua, jonka aiempiin töihin kuuluvat Training Day (2001) ja The Equalizer (2014), kun taas käsikirjoituksesta vastaa John Logan, joka on aiemmin kirjoittanut muun muassa Gladiatorin (2000) ja Skyfallin (2012). Michael ei kuulu kummankaan parhaimpien aikaansaannosten joukkoon, mutta olisi toki erittäin kiinnostavaa nähdä, millainen kaksikon aiempi visio olisi ollut, ennen pakon sanelemia uudelleenkirjoituksia ja -kuvauksia. Teknisesti Michael on kuitenkin mainio, vaikka osa tietokonetehosteista, kuten digitaalisesti loihditut Michaelin eksoottiset lemmikit ja suuret yleisömassat pistävätkin ajoittain silmään. Leffa on hyvin kuvattu, lavasteet ovat hienot ja puvustus erittäin tyylikästä Michaelin monenlaisia asuja myöten. Sen sijaan maskeerausten taso on hieman ailahtelevaa Domingon ja Tellerin kohdalla ja äänityksestä kuulee toisinaan taustakohinan jopa hieman häiritsevästi. Musiikkipuoli on toki kohdillaan, vaikka itseäni jäi harmittamaan, ettei omaa Michael Jackson -suosikkiani, eli Smooth Criminalia kuulla elokuvassa.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 24.4.2026

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Michael, Yhdysvallat, 2026, Lionsgate, GK Films, Universal Pictures

Arvostelu: Split (2016)

SPLIT

Ohjaus: M. Night Shyamalan
Pääosissa: James McAvoy, Anya Taylor-Joy, Haley Lu Richardson, Jessica Sula, Betty Buckley, Sebastian Arcelus ja Brad William Henke
Genre: trilleri
Kesto: 1 tunti 57 minuuttia
Ikäraja: 16

Kiinnostuin Splitista heti, kun kuulin, mikä siinä on ideana ja kuka esiintyy sen pääosassa. James McAvoy näyttelemässä sivupersoonahäiriöistä miestä, jolloin hänellä olisi useita rooleja. Ja kun kyseessä olisi trilleri, idea voisi toimia mainiosti. Sitten kuulin, että elokuvan on ohjannut M. Night Shyamalan ja kiinnostukseni laski. Shyamalan on nimittäin mielestäni yksi huonoimmista elokuvaohjaajista, jonka tiedän. Olen nähnyt seitsemän hänen elokuvistaan ja vain Kuudes aisti (The Sixth Sense - 1999) ja Unbreakable - särkymätön (Unbreakable - 2000) ovat olleet hyviä, ja nekin ilmestyivät yli 15 vuotta sitten. The Visitin (2015) jätin kokonaan väliin, sillä koin, ettei minun kannata tuhlata aikaa jälleen yhteen hänen "huimista visioistaan". Shyamalan osaa keksiä toimivia ideoita, mutta kun hänen kuuluisi vain keksiä ideoita, ei kirjoittaa kokonaisia tarinoita. Hän onnistuu pilaamaan elokuvansa tyhmääkin tyhmemmillä juonenkäänteillä ja pelkäsin, että Splitissa käy täsmälleen näin. Silti aihe kiinnosti minua niin paljon, että pakkohan se oli nähdä. Jos Shyamalan olisikin oppinut jotain vuosien varrella. Tai jos McAvoy yksinään kannattelisi koko elokuvaa tarpeeksi, jotta tarinakin toimisi siinä sivussa...

Mies sieppaa kolme teinityttöä ja pitää heitä lukittuina huoneessa. Tytöt yrittävät keksiä suunnitelman paetakseen ja päättävät hyödyntää sitä, että heidät siepannut mies Kevin kärsii useista persoonista.

James McAvoy näyttelee Kevinia, kahdestakymmenestäkolmesta sivupersoonasta kärsivää miestä. Persoonia on mm. muodista kiinnostunut Barry, yhdeksänvuotias Hedwig, elegantti Patricia ja tytöt kidnapannut silmälasipäinen Dennis, jonka on pakko pitää asiat kaiken aikaa siisteinä ja järjestyksessä. Tylsä asia elokuvassa on, että muita persoonia ei erityisemmin nähdä. Katsojana on hieman vaikea ymmärtää syytä sille, miksi persoonia pitää olla yli kaksikymmentä, jos edes puolta niistä ei edes esitellä. Hahmo on silti kiehtova ja useat persoonat tekevät hänestä arvaamattoman. James McAvoy on huikea rooleissaan ja olisi ollut hienoa nähdä lisää persoonia esitettäväksi. Denniksena McAvoy on uhkaava, Barryna hieman huvittava, Hedwigina kummallinen lässyttäjä mutta silti karmiva ja Patriciana elegantti nainen. McAvoy vetää kaikki roolinsa upeasti ja näyttää jälleen olevansa erinomainen näyttelijä.
     Kolme kidnapattua teinityttöä ovat Casey (Anya Taylor-Joy), Claire (Haley Lu Richardon) ja Marcia (Jessica Sula). Casey on tytöistä isoimmassa roolissa ja välillä näytetään hänen lapsuusmuistojaan. Hän ottaa tilanteen rauhallisemmin kuin muut, mutta samalla miettii keinoja päästä vapaaksi. Claire sen sijaan haluaa käydä heti sieppaajan päälle ja paeta väkivallan avulla. Marciassa on vähän kumpaakin: hän haluaa paeta ja tehdä asialle heti jotain, mutta hän ei ole yhtä rauhaton kuin Claire. Kaikki kolme tyttöä ovat hyviä rooleissaan - etenkin Taylor-Joy, joka osoittaa hienosti pelkoa ja jonka hahmoa syvennetään taidokkaasti.
     Kevinia tutkii ja auttaa Betty Buckleyn näyttelemä tohtori Fletcher. Hän on päässyt jotenkin perille Kevinin eri persoonista ja pystyy sen takia olemaan tukena Kevinille. Yleensä tohtori Fletcherin vastaanotolla tuntuu käyvän muotiheppu Barry, sillä hän on nähdyistä hahmoista kaikkein järkevin. Buckley on mainio rauhoittavan tohtorin roolissa.
     Elokuvassa nähdään myös Sebastian Arcelus Caseyn isänä ja Brad William Henke Caseyn setänä. M. Night Shyamalan tekee tietysti lyhyen cameon, kuten muissakin hänen elokuvissaan.

Splitissä tosiaan on mielenkiintoinen lähtökohta. Kevin sieppaa kolme tyttöä syntymäpäiväjuhlista ja lukitsee heidät huoneeseen. Kevinin eri persoonien esittely hoituu todella toimivasti ja on kiinnostavaa seurata, miten tytöt reagoivat outoon sieppaajaan. Pilaileeko hän heidän kustannuksellaan, vai onko hänen mielessään oikeasti vikaa? Jos jotain, niin ainakin Kevin on äärimmäisen arvaamaton ja siten aidosti pelottava. Jännitystä nostatetaan taidokkaasti ja mukaan luodaan todella ahdistavaa ilmapiiriä. Hahmojen epätoivo välittyy hienosti katsojaan ja itsekin alkaa pohtimaan erilaisia keinoja päästä pakoon, vaikka haluaisi myös jäädä näkemään, mitä kaikkia eri puolia Kevinistä paljastuu. Samalla mukana on kiehtovaa mystisyyttä, kun tohtori Fletcher alkaa avaamaan Kevinin menneisyyttä ja kertomaan samanlaisista monipersoonallisista ihmisistä.

Harmillisesti mukaan mahtuu myös tiettyjä heikkouksia, kuten turhankin selittelevää dialogia, mikä on hieman ristiriidassa hyvin luodun mysteerisen kerronnan kanssa. Lisäksi elokuvan loppuhuipennus muuttuu kummalliseksi, eikä aluksi voi olla täysin varma, lähtikö leffa juuri parempaan vai huonompaan suuntaan? Huipennus on paikoitellen hieman pöhkö, mutta samalla myös karmiva. Lopussa tuleva twisti muuttaa kuitenkin koko elokuvan merkityksen ja saa katsojan suun loksahtamaan auki. Tietyt heikkoudetkin antaa pienesti anteeksi, kun alkaa pyörittelemään päässä erilaisia tapoja jatkaa tarinaa. Kaikkein isoin twisti elokuvassa on kuitenkin se, että Shyamalan osaa yhä, jos niin vain haluaa. Hänen ohjauksensa on todella taidokasta ja vaikka hänen käsikirjoituksestaan löytyy kehnommatkin puolensa, osoittaa hän suurta lahjakkuutta ja saa epätoivoon vajonneet faninsa näkemään toivon kipinän. Split on ehdottomasti yksi Shyamalanin parhaista elokuvista.

Elokuva on myös kuvattu todella taidokkaasti. Leffa on täynnä tyylikkäitä kuvia ja kuvauksella luodaan lisää jännittävää ilmapiiriä. Myös leikkaus on erittäin oivallista. Visuaalisia tehosteita ei ole erityisemmin käytetty, mutta leffan lavasteet ja maskeeraukset ovat hienot. Äänitehosteilla on tuotu toimivia lisäyksiä mukaan. Musiikista vastaa West Dylan Thordson, joka myös tuo oman panoksensa tunnelman kasvattamiseen.

Yhteenveto: Split on yksi M. Night Shyamalanin parhaista elokuvista... mikä ei kerro vielä paljoa, koska lähes kaikki niistä ovat huonoja. Tämä on kuitenkin aidosti todella hyvä ja Shyamalan osoittaa taitonsa rakentaessaan jännitettä ja epämiellyttävää ilmapiiriä. Tätä vain vahvistaa monta eri persoonaa sisällään pitävää Keviniä näyttelevä James McAvoy, joka on aivan loistava roolissaan. Harmi vain, ettei hahmon jokaista persoonaa esitelty edes parin minuutin ajan siellä täällä elokuvan aikana. Muutenkin näyttelijänsuoritukset ovat mainiot. Loppupäässä leffa vaikuttaa menevän hieman heikompaan ja hölmömpään suuntaan, mutta filmin päätös nostaa tason takaisin ylös ja jättää katsojan vaatimaan lisää. Shyamalan osoittaa, että hänessä onkin vielä toivoa ja jonkinlaisella mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä hänellä on tulevaisuudessa tarjottavanaan. Etenkin ohjaajan faneille Split on pakkokatsottavaa ja tervetullut yllätys jatkuvien pettymysten jälkeen. Muutenkin synkistä ja ahdistavista trillereistä pitäville elokuva tulee toimimaan.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 8.1.2017 - Muokattu 8.1.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.comingsoon.net
Split, 2016, Blinding Edge Pictures, Blumhouse Productions