Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matt Schulze. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matt Schulze. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. helmikuuta 2024

Arvostelu: Blade II (2002)

BLADE II



Ohjaus: Guillermo del Toro
Pääosissa: Wesley Snipes, Kris Kristofferson, Norman Reedus, Leonor Varela, Ron Perlman, Thomas Kretschmann, Luke Goss, Matt Schulze, Donnie Yen, Marit Velle Kile, Daz Crawford, Tony Curran, Karel Roden ja Santiago Segura
Genre: toiminta, kauhu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
Ikäraja: 16

Marvelin sarjakuviin perustuva elokuva Blade (1998) oli hieman ristiriitaisista arvioistaan huolimatta taloudellinen hitti, joten jatkoa oli tietty luvassa. Ohjaaja Stephen Norrington ei kuitenkaan halunnut tehdä jatko-osaa, joten hänen tilalle palkattiin Guillermo del Toro. Kuvaukset käynnistyivät maaliskuussa 2001 ja lopulta Blade II sai ensi-iltansa vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2002. Elokuva oli vielä edeltäjäänsä isompi menestys, mutta tämäkin osa sai ailahtelevaa palautetta kriitikoilta. Itse näin Blade II:n pian sen jälkeen, kun olin katsonut ykkösosan ja pitänyt siitä paljon. Pidin jatko-osastakin ja olen katsonut sen pari kertaa uudestaan, mutta viime katselusta on vierähtänyt jo vuosia. Nyt kun Marvel työstää uutta Blade-elokuvaa (2025), päätin sitä odotellessa katsoa aiemmat filmit uudestaan ja arvostella ne. Katsoin Blade II:n noin kuukausi ensimmäisen elokuvan jälkeen.

Kun uudenlaiset mutanttivampyyrit uhkaavat niin ihmiskunnan kuin vampyyrien tulevaisuutta, Bladen täytyy liittoutua aiempien vihollistensa kanssa pysäyttääkseen tämän uuden vaaran.




Wesley Snipes tekee paluun ihmis-vampyyri-hybridi Bladen rooliin ja jatkaa samalla ihailtavalla vimmalla ja antaumuksella, mitä hän tarjosi ensimmäisessäkin elokuvassa. Snipes hakkaa ja potkii menemään erittäin siististi ja häntä on toistamiseen suuri ilo seurata tänä hahmona. Blade on parhaillaan jatkamassa sotaansa vampyyreitä vastaan, kun hän joutuukin auttamaan vastustajiaan, kun uusi vihollinen saapuu kaupunkiin. Asetelma on mielenkiintoinen ja on hauskaa nähdä Bladen tekevän yhteistyötä vihaamiensa tyyppien kanssa.
     Paluun ensimmäisestä elokuvasta tekee myös Kris Kristoffersonin esittämä Whistler, siitä huolimatta, että ykkösleffa vihjaili hänen kuolleen. Hänen poissaollessaan Blade on rekrytoinut avukseen nuoren ja koppavan Scudin, jota näyttelee myöhemmin The Walking Dead -zombisarjasta (2010-2022) kuuluisaksi noussut Norman Reedus. Muita uusia tuttavuuksia ovat muinainen vampyyrijohtaja Damaskinos (Thomas Kretshmann), hänen tyttärensä Nyssa (Leonor Valenar) ja Bladen tappamiseksi koulutettu Bloodpack-vampyyritiimi, johon kuuluvat Reinhardt (Ron Perlman), Chupa (Matt Schulze), Asad (Danny John-Jules), Snowman (Donnie Yen), Verlaine (Marit Velle Kile), Lighthammer (Daz Crawford) ja Priest (Tony Curran), jotka joutuvat tekemään yhteistyötä Bladen kanssa päihittääkseen uudenlaisen mutanttivampyyrin, Jared Novakin (Luke Goss), joka tappaa niin ihmisiä kuin vampyyrejä ja muuttaa uhrinsa itsensä kaltaisiksi hirviöiksi. Kristofferson jatkaa hyvää työtään Whistlerinä, jota hyödynnetään tällä kertaa hyvin eri tavalla. Reedus, Valenar, Perlman ja Goss hyppäävät oivallisesti menoon mukaan. Suuri osa Bloodpack-joukon hahmoista jää yksiulotteisiksi pahveiksi ja on sääli, ettei kamppailulajimestari Donnie Yen pääse missään kohtaa ottamaan miehestä mittaa Snipesin kanssa.




Blade II on aika lailla yhtä hyvä elokuva kuin edeltäjänsä, mutta sanoisin, että suosin ensimmäistä Bladea hitusen tämän kakkososan yli. Ensimmäisen filmin tapaan se on erittäin mainio toimintaa ja kauhua yhdistelevä sarjakuva-adaptaatio. Siinä on oivallisen erilainen kertomus ja asetelma, mutta homma toimii silti pätevänä jatkumona ykkösleffan aloittamalle sarjalle. Bladen ja vampyyrien pakotettu liittoutuminen on tosiaan mielenkiintoinen konsepti ja sitä hyödynnetään oivallisesti. Hahmojen viha toisiaan kohtaan tarjoaa kelpo huumoria synkkyyden keskelle, mutta myös toimivaa jännitettä, katsojan ollessa varma, että joukkojen toinen osapuoli päätyy vielä pettämään toisen - aivan kuin hahmoilla ei olisi jo tarpeeksi huolehdittavaa uuden, voimakkaan vihollisen takia.

Jared Novak ja hänen muuttamansa uhrit tarjoavat hyviä mörököllejä nimikkosankarin pään menoksi, sekä tehokkaan tiivistunnelmaisia hetkiä. Blade II on hieman edeltäjäänsä kauhupainotteisempi elokuva (erityisesti eräs viemärikohtaus on onnistuneen jännittävä), mutta samalla se tarjoaa myös enemmän vauhdikasta toimintaa. Ykköselokuvan tavoin jatko-osankin taistelut ovat sähäköitä ja tyylikkäitä, kuten myös varsin verisiäkin. Tätäkään Marvel-leffaa ei ole tehty lapsikatsojille, vaan ilmestymisvuonna 2002 nuorempien sarjisfanien täytyi tyytyä pelkkään Spider-Man - Hämähäkkimieheen (Spider-Man - 2002). Varttuneemmalle Marvel-fanille elokuva tarjoaa paljon herkkua parin tunnin edestä. Aika kuluu tämänkin parissa vauhdilla.




Stephen Norringtonin kieltäydyttyä Blade II:n ohjaamisesta, puikkoihin valittiin Guillermo del Toro, joka on nappivalinta hommaan. Del Toro sopii erinomaisesti vampyyritoiminnan tekijäksi ja esittelee vahvaa visionäärisyyttään fantasiaosastolla, mistä hänet tultaisiin myöhemmin tuntemaan muun muassa Hellboyn (2004) ja Pan's Labyrinthin (El laberinto del fauno - 2006) myötä. David S. Goyer jatkaa mainiota työtään käsikirjoittajana, eikä sorru kierrättämään edellisen osan tarinallisia kuvioita. Leffa on myös hyvin kuvattu ja leikattu. Valaisua hyödynnetään onnistuneesti ja niin lavasteet, asut kuin maskeerauksetkin ovat oivalliset. Erikoistehosteet ovat paikoitellen parhaat päivänsä nähneet, joskin efektit ovat parantuneet ykkösleffan digimössöistä. Äänimaailma rymistelee tehokkaasti ja Marco Beltrami tunnelmoi hyvin musiikeillaan.




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 26.7.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Blade II, 2002, New Line Cinema, Marvel Enterprises, Amen Ra Films, Imaginary Forces, Justin Pictures, Linovo Productions GmbH & Co. KG, Milk & Honey Pictures, Pacific Title and Art Studio


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Arvostelu: Fast Five / Fast & Furious 5 (2011)

FAST FIVE (2011)

FAST & FURIOUS 5



Ohjaus: Justin Lin
Pääosissa: Vin Diesel, Paul Walker, Jordana Brewster, Tyrese Gibson, Ludacris, Sung Kang, Gal Gadot, Dwayne Johnson, Elsa Pataky, Tego Galderon, Don Omar, Matt Schulze ja Joaquim de Almeida
Genre: toiminta
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia / Extended Cut: 2 tuntia 12 minuuttia
Ikäraja: 12

Autokaahailuelokuva The Fast and the Furious (2001) oli hitti, joten sille tehtiin tietty jatkoa. Sarjan toinen osa 2 Fast 2 Furious (2003) ei kuitenkaan tuntunut jatkavan tarinaa, vaan se tuntui lähinnä Paul Walkerin esittämän Brian O'Connerin omalta irralliselta seikkailulta. Vielä irrallisemmalta tuntui kolmas osa The Fast and the Furious: Tokyo Drift (2006), jossa ainoa tuttu naama oli Vin Dieselin näyttelemä Dominic Toretto, joka käväisi leffassa muutaman sekunnin ajan ennen lopputekstejä. Vasta sarjan neljäs osa, hölmösti nimetty Fast & Furious (2009) jatkoi ensimmäisessä osassa alkanutta tarinaa ja siinä saatiin hieman yhdistettyä Tokyo Driftiakin mukaan sarjaan. Leffa oli hitti ja sen loppu jäi auki, joten jatkoa tehtiin tietty nopeasti. Yksinkertaisesti nimetty Fast Five ilmestyikin keväällä 2011 ja monet sarjan fanit innostuivat kuullessaan, että siinä nähtäisiin useita tuttuja naamoja aiemmista osista. Suomessa elokuvaa markkinoitiin nimellä "Fast & Furious 5: Keikka Riossa", mutta jostain syystä "Keikka Riossa" putosi pois elokuvan ilmestyessä. Fast Five oli sarjan ensimmäinen osa, jonka näin elokuvateatterissa. Itse leffakokemuksesta en paljoa muista, vaan kyseisestä päivästä tulevat lähinnä mieleen ylisuolaiset popcornit, joiden takia oksensin seuraavana yönä... muttei siitä sen enempää. Vuosien varrella olen katsonut Fast Fiven pariin otteeseen uudestaan ja nyt kun sarja on saamassa lisäystä elokuvalla The Fate of the Furious (2017), oli aika katsoa sarjan aiemmat osat läpi ja arvostella ne.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia The Fast and the Furious, 2 Fast 2 Furious, The Fast and the Furious: Tokyo Drift ja Fast & Furious!

Dominic Toretto ja Brian O'Conner päättävät kostaa, kun heidät petetään kesken keikan. Kaksikko päättää ryöstää pettureiden pomon, herra Reyesin miljoonat, joita vartioidaan Rio de Janeirossa. Tähän he eivät kuitenkaan pystyisi vain kahdestaan, joten on aika kutsua vanhoja tuttuja mukaan. Lisävaikeuksia tuottaa kaksikkoa jahtaava erikoisagentti Hobbs.

Vin Diesel ottaa kunnolla johtajaroolin Dominic Torettona ja pakko sanoa, että hän on osassaan erittäin vakuuttava. Dom ei ole enää yhtä haudanvakava kuin edellisessä osassa, vaan virnuilee ja naurahtelee useasti. Elokuvassa tuodaan selvästi esille, kuinka perhe on elintärkeä asia Domille ja perheeseen kuuluvat myös lähimmät ystävät. Dom tekisi mitä tahansa perheensä eteen ja sen myös huomaa. Dom pääsee jälleen pullistelemaan lihaksiaan ja näyttämään olevansa autoilun kingi, eli yksinkertaistettuna olemaan tosi äijä. Haastatteluista ja lisämateriaalipätkistä päätellen Diesel on todellisuudessa mukava ja rento heppu, jonka kanssa voisi viettää hauskan päivän, mutta jos hän ottaisi Dom-roolin päälle ja käskisi minun mennä nurkkaan häpeään, niin tekisin sen mukisematta - niin uhkaava hän osaa olla.
     Paul Walkerin näyttelemä Brian O'Conner on jättänyt lainkuuliaisen elämän kokonaan taakseen ja on alkanut totuttelemaan rikolliselämään. Katsojana on ollut mielenkiintoista seurata Brianin kehitystä. Jo ensimmäisen leffan aikana pystyi arvelemaan, että lopulta Brian päätyy Domin tiimiin pysyvästi ja nyt se on tapahtunut. Vin Diesel ja Paul Walker olivat tosielämässä parhaat ystävykset ja sen näkee useasti elokuvan aikana. Dom ja Brian ovat saaneet vanhat riitansa sovittua ja he toimivat erittäin hienosti tiiminä. Yksi tämän elokuvan ja koko sarjan kantavista voimista onkin heidän ystävyytensä ja miten se kehittyy sarjan kulkiessa eteenpäin. Walker on jälleen hyvä osassaan.
     Brian on palannut yhteen Domin siskon, Mia Toretton (Jordana Brewster) kanssa. Myös Mia pääsee kaahailemaan, muttei kovin paljoa, sillä hän on raskaana. Tämä yhdistää pääkolmikkoa vieläkin paremmin. Mian rooli on alkupuoliskolla isompi, mutta kun muu tiimi tulee mukaan tarinaan, hänen roolinsa pienenee.
     2 Fast 2 Furiousista tutut Roman Pearce (Tyrese Gibson) ja Tej (rap-artisti Ludacris) tekevät mainion paluun ja yhdistävät kyseisen elokuvan muuhun sarjaan toimivasti. Roman on sama moottoriturpa kuin aiemminkin ja Tej taitaa tekniset laitteet. Roman tuo mainiosti huumoria mukaan tarinaan. Kaksikolla on hyviä kohtia, joissa tulee esille, että he ovat tunteneet toisensa pitkään.
     The Fast and the Furious: Tokyo Driftista tuttu, sekä Fast & Furiousissa lyhyesti esiintynyt Sung Kangin näyttelemä Han nähdään isommassa ja mielenkiintoisemmassa roolissa kuin aiemmin. Han toimii ryhmän kameleonttijäsenenä, sillä hänellä on kyky sulautua väkijoukkoihin huomaamattomasti.
     Fast & Furiousista tutut Leo (Tego Calderon) ja Santos (Don Omar) esiintyvät myös tässä. Paikoitellen kaksikko tuntuu hieman irralliselta muusta porukasta, mutta heillä on ihan hauskoja kohtauksia keskenään, jolloin he menevät muun elokuvan ohessa. Myös samassa elokuvassa esiintynyt Gal "Wonder Woman" Gadotin näyttelemä Gisele liittyy Domin jengiin. Mian ollessa raskaana, Gisele pääsee hoitamaan naisellisen toimintatähden roolin. Gisele tekee nopeasti vaikutuksen Haniin ajotaidoillaan ja heidän välilleen alkaakin syntyä hieman jotain... Myös alkuperäisestä The Fast and the Furiousista tuttu Vince (Matt Schulze) on mukana, vaikkei tiimiin kuulukaan. Hän ei ole samanlainen mulkku kuin ensimmäisessä osassa, muttei ole vieläkään kovin pidettävä hahmo ja katsojana epäilee häntä kaiken aikaa.
     Domin tiimin perässä on tosiaan Dwayne Johnsonin näyttelemä erikoisagentti Hobbs, joka on erinomainen lisäys sarjaan. Vaikka Johnsonin näyttelijäntaidot eivät erityisemmin loistakaan ja hän on useaan otteeseen tahattoman koominen, on hän järkälemäisen kokonsa puolesta ensimmäinen varteenotettava vastus Domille. Kun hahmo tulee mukaan tarinaan, katsojana alkaa välittömästi odottamaan, että hän ja Dom ottaisivat miehestä mittaa jossain kohtaa ja kun niin vihdoin käy, niin voi olla erittäin tyytyväinen - ja iloinen siitä, ettei joudu heidän kamppailun tielle.
     Muita hahmoja elokuvassa ovat mm. konstaapeli Elena Neves (Elsa Pataky), joka liittyy Hobbsin tiimiin, ollessaan yksi Rio de Janeiron lahjomattomista poliiseista, sekä Joaquim de Almeidan näyttelemä herra Reyes, jonka rahat Domin tiimi aikoo varastaa. Erityisen uhkaava tai vakuuttava pahis herra Reyes ei valitettavasti ole.

Fast Five alkaa Fast & Furiousin loppukohtauksesta, jossa vanginkuljetusbussi on viemässä Domia vankilaan, kun Brian ja Mia saapuvat pelastamaan hänet. Tällä kertaa kohtaus nähdään kokonaisuudessaan, mistä siirrytään hieman ajassa eteenpäin. Brian ja Mia piileskelevät Rio de Janeirossa, jossa he tapaavat Vincen, jolla on heille autonvarastuskeikka. Kun muu tiimi pettää pariskunnan ja mukaan saapuneen Domin, kolmikko alkaa selvittämään, mikä ryöstön suunnittelijoita oikeasti kiehtoi autoissa? Jäljet johtavat herra Reyesiin, jolla on sata miljoonaa dollaria piilotettuna huippuvartioidusti ympäri kaupunkia. Kolmelle henkilölle keikka olisi mahdoton, joten heidän pitää soitella muutama puhelu ja kutsua vanhat tutut paikalle. Katsojana kokee jonkinlaista outoa mielihyvää nähdessään vanhat tutut naamat samaan aikaan ruudulla puhaltamassa yhteen hiileen. Yksi parhaista asioista elokuvassa - Brianin ja Domin tosiystävyyden lisäksi - onkin ryhmädynamiikka. Tiimin yhteishenki toimii todella hyvin ja jokaiselle hahmolle on saatu paljon tekemistä, jolloin kukaan ei tunnu ylimääräiseltä tai jää ulkopuolella, mikä voisi olla vaarana tällaisissa elokuvissa. Onkin hauskaa, miten Fast Five kykenee hyödyntämään tiiminsä jäseniä paremmin kuin supersankarielokuva The Avengers (2012), jossa tiimin jäsenet ovat paljon tunnetumpia ja ikonisempia.

Elokuva on paljon toiminnallisempi kuin aiemmat osat ja tällä kertaa toiminnallisuus ei synny vain autokaahailusta, sillä sitä on vähemmän kuin aiemmin. Katsojana voi kokea tulleensa petetyksi, kun pääsee vihdoin näkemään laittoman katuajopaikan, jonne päähahmot lähtevät vierailulle, mutta itse kisaa ei näytetäkään. Leffassa nähdäänkin lähinnä vain yksi kunnon kisa, jossa Brian yrittää jälleen voittaa Domin, mikä ei tietenkään ole mahdollista. Paras autokaahailu tapahtuu lopussa ja se on toteutettu todella näyttävästi. Siinä pistetään useita autoja romuttamokuntoon, kun nopeatempoinen kaahailu kulkee pitkin Rion katuja. Tässä leffassa toiminta koostuu enemmän perinteisemmistä tulitaisteluista ja nyrkkiotteluista. Taistelukohtaukset tuovat oman hienon lisäyksensä sarjaan, mutta ehdottomasti paras tappelu on Domin ja Hobbsin välinen turpaanveto. Vaikka siinä kuvaus onkin hieman heiluvaa ja leikkaus nopeatempoista, on se vain törkeän hienoa nähdä, kun kaksi järkälemäistä toimintastaraa mätkii toisiaan pataan. Kohtauksesta tekee hienon varsinkin se, että Hobbs todella tuntuu kunnon vastukselta, eikä katsojana voi olla varma, kumpi voittaa. Toiminnan lisäksi mukana on myös draamapuoli. Brian mietiskelee useaan otteeseen, voiko hänestä tulla hyvä isä, kun hänellä ei ole muuta muistikuvaa omasta isästään kuin että tämä oli aina poissa. Muutamaan otteeseen myös Lettyn (Michelle Rodriguez) kuolema tuodaan esille vaivaamaan Domia. Ja kuten jo sanoin, tietyt hahmot tuovat mukaan tarvittavaa huumoria. Hauskuutta lisäävät myös muutamat älyvapaat stuntit ja joidenkin kohtien epäuskottavuus.

Vaikka Fast Five onkin todella mainio toimintaelokuva, joka vihdoin näyttää, että sarjassa on oikeaa potentiaalia, löytyy siitä heikkojakin puolia. Joskus älyvapaudet tuntuvat liian hölmöiltä, minkä lisäksi alun junaryöstökohtauksen jälkeen nähtävä pohdiskelujakso tuntuu kestävän hieman liian kauan. Katsojana haluaa jo päästä näkemään tutut naamat yhdessä, joten ei erityisemmin jaksaisi katsoa kovin kauaa, kun päähenkilöt miettivät, että mitäs sitä nyt tekisi? Onneksi elokuva lähtee käyntiin, kun tiimi kokoontuu ja varastamiskeikan suunnittelu alkaa. Mitä pidemmälle Fast Five kulkee, sitä viihdyttävämmäksi se muuttuu ja juurikin erittäin viihdyttävänä toimintaseikkailuna se onnistuu todella mainiosti. Mitään kovin fiksua ei kannata odottaa, eikä tämä elokuva toimisikaan erityisen monimutkikkaana ja "viisaana". Fast Five päihittää monin puolin kaikki edeltäjänsä ja alkaa vihdoin onnistua viemään sarjaa oikeaan suuntaan. Jos aiemmat sarjan osat ovat maistuneet, niin tästä voitte nautiskella oikein kunnolla!

Sarjan ohjaus on yhä pysynyt Justin Linilla, mikä tuntuu enemmän ja enemmän parhaalta ratkaisulta. Lin selvästi tietää, minne haluaa viedä hahmoja ja elokuvasta näkee, että aina siitä asti, kun Lin astui ohjaajan pallille Tokyo Driftissa, hän on halunnut yhdistää tutut naamat samaan elokuvaan ja vihdoin hän on päässyt tekemään sen. Hän on tehnyt hyvää työtä käsikirjoittaja Chris Morganin kanssa luodessaan tarinaa leffalle. Siinä kaikki tuntuu kasvavan loppua kohti, jotta huipennus tuntuu entistäkin vaikuttavammalta. On toimiva ratkaisu, ettei katuajoja nähdä kunnolla, jotta katsoja joutuu odottamaan loppuun asti nähdäkseen kunnon kaahailua, joka todella näyttää, miksi sarjan nimi on suomeksi "nopea ja raivoisa". Elokuva on kuvattu pääasiassa hyvin, vaikka heikompiakin kuvia on mukana. Laajat kuvat ovat ehdottomasti parasta antia. Leikkaus on välillä liian nopeatempoista, mutta lähinnä toimivaa. Visuaaliset tehosteet ovat todella hyviä. Stuntit ovat näyttäviä ja äänitehosteilla tuodaan lisää vauhdin hurmaa. Musiikista vastaa jälleen Brian Tyler, mutta eipä tämänkään musiikki jää mieleen leffan jälkeen, vaikka toimiikin sen aikana.

Elokuvasta on olemassa minuutin pidempi Extended Cut -versio, jossa on muutamia pidennettyjä kohtia ja joihinkin taistelukohtiin on lisätty digitaalisesti veriroiskeita. Suomessa tätä versiota ei ole saatavissa missään julkaisussa, mutta eipä siinä paljoa menetä, kun kyseessä on lähinnä vain minuutin ero ja leffa toimii muutenkin hyvin.

Blu-rayn kuvanlaatu on todella hyvä. Lisämateriaalina Blu-raylla on mm. poistettuja kohtauksia, mokaotoksia, Tyrese Gibson hassuttelupätkä "Tyrese TV", sekä elokuvan eri kohtauksien teosta kertovat pätkät "The Big Train Heist", "Dom vs. Hobbs" ja "Inside the Vault Chase". Pätkissä "Dom's Journey", "Brian O'Conner: From Fed to Con" ja "Enter Federal Agent Hobbs" pääsee hieman tutustumaan kyseisiin hahmoihin tekijöiden ja näyttelijöiden mietteiden kautta. Katsottavaa on noin puoleksitoista tunniksi.

Yhteenveto: Fast Five on ensimmäinen oikeasti mainio elokuva The Fast and the Furious -sarjassa, edellisten ollessa enemmän tai vähemmän ihan toimivia. On hienoa nähdä aiemmissa osissa esiintyneet hahmot vihdoin samaan aikaan ruudulla ja ryhmädynamiikka toimii hyvin. Vaikka Dwayne Johnson onkin paikoitellen hieman koominen, hänen hahmonsa agentti Hobbs on erittäin hyvä lisäys, sillä hän on ensimmäinen kunnon vastus Vin Dieselin näyttelemälle Dominic Torettolle. Katuajoja ei ole samalla lailla kuin edellisissä osissa ja toiminta onkin enemmän tulitusta ja turpaanmätkintää. Kuitenkin kun lopun kaahailu alkaa, saa katsoja aikansa arvoista nähtävää, jos aiemmat jutut eivät ole vielä vakuuttaneet. Elokuvan aikana katsoja voi olla useaan otteeseen erittäin tyytyväinen. Vaikea sanoa, mikä sen tunteen aiheuttaa, mutta itselleni Fast Five tuo hymyn huulille monta kertaa ja siinä on mainio tunnelma lähes koko elokuvan läpi. Muutamat älyvapaudet ja hitaat kohdat voi katsoa sormien läpi, sillä kyseessä on niin tyylikäs ja viihdyttävä toimintapätkä, jonka katsoo erittäin mielellään useasti uudestaan. Kyseessä on selkeästi sarjan paras osa ja suosittelenkin Fast Fivea kaikille, joille edelliset osat ovat toimineet. Suosittelen tätä myös yleisesti toimintaleffojen faneille. Tätä ennen kannattaa kuitenkin katsoa sarjan edelliset osat (miinus Tokyo Drift), jotta hahmot ovat tuttuja. Elokuvan lopputekstien aikana nähdään vielä lyhyt kohtaus, jossa esiintyy vanha tuttu hahmo ja siinä myös viitataan seuraavaan elokuvaan...




Kirjoittanut: Joonatan, 17.3.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.collider.com
Fast Five, 2011, Universal Pictures, Original Film, One Race Productions, Dentsu Inc.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Arvostelu: The Fast and the Furious / Hurjapäät (2001)

THE FAST AND THE FURIOUS (2001)

HURJAPÄÄT



Ohjaus: Rob Cohen
Pääosissa: Paul Walker, Vin Diesel, Michelle Rodriguez, Jordana Brewster, Chad Lindberg, Matt Schulze, Johnny Strong, Rick Yune ja Ted Levine
Genre: toiminta, trilleri
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 16

Kun ensimmäistä The Fast and the Furious -elokuvaa tehtiin, ei voinut kukaan arvata, millainen menestyssarja siitä lähtisi liikkeelle. Tällä hetkellä Fast & Furious (2001-) on yhdeksänneksi menestynein leffasarja, tienattujen lähes neljän miljardin dollarin voimin. Useimmat eivät ymmärrä sarjan suosiota ja pitävät koko juttua ala-arvoisena roskana. En itsekään ymmärrä suosiota, mutta omasta mielestäni kyseessä on kuitenkin oikein viihdyttävä sarja. Näin sarjan avausosan, eli The Fast and the Furiousin, kun olin ala-asteella ja innostuin vauhdikkaasta meiningistä. Olen nähnyt leffan muutamaan otteeseen uudestaan, kuten myös sen jatko-osat ja omistankin koko sarjan Blu-raylla. Nyt kun sarja on saamassa lisäystä elokuvalla The Fate of the Furious (2017), täytyi minun tietysti katsoa koko sarja alusta asti ja arvostella kaikki leffat.

Tekniikkalaitteita kuljettavien rekkojen kimppuun hyökätään öisin ja niiden lastit varastetaan. Brian-niminen poliisi lähetetään peitetehtävässä tutkimaan, miten laittomien katuajojen kuningas Dominic Toretto ja hänen jenginsä liittyvät tapauksiin.

Briania näyttelee vuonna 2013 menehtynyt Paul Walker, joka on mainio roolissaan. Peitetehtävissä olevana poliisina hän on uskottava, sillä häneltä sujuu sekä valehahmon esittäminen että vakavasti otettavan kytän rooli. On hienoa, että alkupuolella ei heti näytetä hahmon olevan poliisi, jolloin Brian tuntuu vain innokkaalta kilpailijalta. Hahmo on myös onnistuneen moniulotteinen, mikä tekee aina päähenkilöstä vielä toimivamman.
     Dominic Torettona nähdään Vin Diesel, joka on tuttuun tyyliinsä pullisteleva kova äijä. Dieselilta löytyy katu-uskottavuutta ja hän vaikuttaa selkeästi johtajatyypiltä, joten hän sopii Domiksi todella hyvin. Aluksi Dom vaikuttaa lähinnä ylimieliseltä idiootilta, mutta hänestä löytyy myös syvällisempiäkin puolia. Brianin ja Domin hitaasti syntyvä ystävyys on hienosti tuotu esille.
     Domin tyttöystävä Lettya esittää Michelle Rodriguez. Letty on myös loistava katuajoissa ja häneltä löytyy samanlaista vahvaa itseluottamusta kuin Domiltakin. Rodriguez on sopiva valinta mimmiksi, jolle ei kannata ryttyillä.
     Domilla on sisko nimeltä Mia (Jordana Brewster), johon Brian iskee silmänsä. Dom ei tietenkään täysin hyväksy, että hänen rakkaan siskonsa lähellä pyörii tuntematon heppu. Mia ei ole villi tapaus, kuten veljensä ja työskenteleekin pienessä perheyritysravintolassa. Kun Domin ryhmä ei tunnu hyväksyvän Briania, Mia on puolustamassa häntä. Brewster toimii roolissaan.
     Domin ryhmään kuuluvat keskittymishäiriöstä kärsivä Jesse (Chad Lindberg), joka tietää paljon autoista; kaiken aikaa suuttuneen oloinen Vince (Matt Schulze), joka ei pidä Brianista yhtään ja Leon (Johnny Strong), joka jää selkeästi taka-alalle, eikä ole millään lailla muistettava. Muita hahmoja elokuvassa ovat Rick Yunen esittämä Johnny Tran, jonka kanssa Domilla on riitaa ja Ted Levinen näyttelemä poliisipäällikkö Tanner, joka ohjeistaa Briania.

The Fast and the Furious on tasaisesti ihan kiva elokuva. Se ei ole ihmeellinen, vaikka siinä onkin toimivia henkilöitä. Syy sille, miksi Brian soluttautuu Domin ryhmään, ei ole kovin mielenkiintoinen, mutta muuten soluttautumisaihe toimii. Katsojana jännittää aina välillä, miten kävisi, jos Brian jää kiinni. Dominic inhoaa pettureita ja saa ihmisiä helposti sairaalakuntoon, minkä lisäksi myös Vince auttaisi varmasti Brianin hakkaamisessa, jos totuus paljastuisi. Vaikka hieman toivoisi, että Brian löytäisi Domin jengistä jotain hämärää ja saisi heidät telkien taakse, niin silti haluaisi mieluummin nähdä, kun Brian jättää poliisihommat ja jää mukaan ryhmään. Useaan otteeseen näkyy, että Brian ei ole täysin varma, kuinka hän haluaisi toimia.

Jos nopeat autot ja autokilpailuiden katsominen ovat juttunne, niin katsokaa The Fast and the Furious, sillä se sisältää niitä paljon! Autoja löytyy niin monen merkkisiä kuin monen värisiäkin. Konepeltien alta paljastuu huippuvarusteltuja moottoreita ja kaaroja on muutenkin tuunailtu paljon, jotta niissä olisi enemmän tehoja. Rateista löytyy napit, joilla saa vielä lisää vauhtia. Autoja kuvataan paljon ja monesta suunnasta. Kun ilta koittaa, ihmiset saapuvat tyhjälle kadulle - osa ajamaan ja osa katselemaan. Jotkut ovat vahdissa kuuntelemassa poliisiradiota. Sopivan hetken tullessa kisa starttaa ja hurjapäät painavat kaasua. Itse en ole erityisemmin autoihminen, mutta tämä elokuva (ja koko loppusarjakin) saa minut innostumaan nopeasta meiningistä. Toimintaa on muutenkin mukana, kuten myös vähäpukeisia naisia kannustamassa machomiehiä kisoissa. Vaikka hyviä asioita löytyy, leffasta tuntuu silti puuttuvan jotain, jonka ansiosta se olisi oikeasti hyvä pätkä. Tällaisenaan sen kyllä katsoo mielellään, vaikka hieman ärsyttääkin, että värimäärittelyssä on tehty kuvaan oranssinen vivahde ja että kuvissa on myös pölyinen ja tunkkainen sävy. Kovin ihmeellistä taidepläjäystä ei ole tiedossa.

The Fast and the Furiousin on ohjannut Rob Cohen, joka oli tätä ennen ohjannut mm. leffan Daylight (1996), jota tähdittää Sylvester Stallone. Cohen tuntuu taitavan toimintakohtauksien ohjaamisen, vaikka hänen seuraava elokuvansa xXx (2002) onkin ristiriidassa tämän lauseen kanssa. Idean isä on Gary Scott Thompson ja koko juttu lähti liikkeelle Ken Lin lehtiartikkelista "Racer X", joka kertoo laittomista katuajoista New Yorkissa. Thompsonin lisäksi käsikirjoituksesta vastaa mm. Suicide Squadin (2016) ohjaaja David Ayer. Rauhallisissa kohtauksissa kuvaus on tasaista, mutta kaahailuosuuksissa kamera tuntuu heiluvan välillä liikaa. Joitain ajokuvia on nopeutettu hieman, jotta meininki olisi vielä hurjempaa. Valitettavasti nopeutuksen käytön huomaa. Leikkaus on paikoitellen rauhatonta, mutta se tuntuu sopivan tyyliin. Tehosteet ovat ihan toimivia ja stuntit näyttäviä. Äänitehosteilla on korostettu upeasti toimintakohtauksia. Musiikkina on käytetty lähinnä useita jo olemassa olevia kappaleita, jotka toimivat kyllä vauhdikkaissa kilpailukohtauksissa, mutta muuten vain lähinnä ärsyttävät.

Blu-rayn kuvanlaatu on ihan hyvä. Valitettavasti Blu-ray korostaa kuvan pientä rakeisuutta. Lisämateriaalina Blu-raylla on kahdeksantoistaminuuttisen "The Making of The Fast and the Furiousin" lisäksi poistettuja kohtauksia, musiikkivideoita ja trailereita, sekä pätkiä kuten "Quarter Mile at a Time", joka kertoo kilpa-ajojen historiasta, "Tricking Out of Hot Import Car", jossa näytetään autojen tuunausta, "Featurette on Editing for the Motion Picture Association of America", jossa ohjaaja ja leikkaaja Peter Honess käyvät läpi loppukohtausta, "Visual Effects Montage", joka esittelee leffan efektejä ja "Sneak Peek at 2 Fast 2 Furious", jossa annetaan hieman esimakua elokuvan jatko-osasta 2 Fast 2 Furious (2003). Mukana on myös "Multiple Camera Angle - Stunt Sequence", jossa näytetään loppukohtauksen stuntkuva monesta eri kuvakulmasta, "Paul Walker Public Service Announcement", jossa Walker selittää, ettei stunteja saa kokeilla kotona, sekä "Storyboards-to-Final Feature Comparison", jossa verrataan kuvakäsikirjoitusta lopulliseen elokuvaan. Lisämateriaalia riittää noin kahdeksi tunniksi.

Yhteenveto: The Fast and the Furious on ihan hyvä leffa, mutta jos autot ovat suuri rakkauden kohde, niin elokuvan laatutaso saattaa nousta paremmaksi. Vauhdikasta menoa ja nopeaa kaahailua löytyy paljon. Syy peitetehtävään ei ole kovin erikoinen, mutta muuten peitetehtäväosio toimii. Paul Walker ja Vin Diesel ovat päärooleissa hyviä. Toimintaa on mukana sopivasti ja ne ovat hyvin toteutettuja. Kuvaus on paikoitellen heiluvaa, mikä ärsyttää, mutta nopeatempoinen leikkaus ei yllättävää kyllä häiritse erityisemmin. Kaikkein eniten leffassa ärsyttää hieman oranssiksi värimääritelty kuva, joka on myös pölyinen. Jos haet elokuvista vain laatua, niin jätä tämä väliin, mutta jos hölmöt rymistelyt kelpaavat, niin tämä voi mitä luultavimmin viihdyttää. Minulla ei ole vieläkään mitään käsitystä, miten tästä nousi sellainen megaleffasarja, mutta niin vain tapahtui. Elokuvassa nähdään lyhyt kohtaus lopputekstien jälkeen, joten ei kannata pistää leffaa pois vielä, kun lopputekstit alkavat.




Kirjoittanut: Joonatan, 31.1.2017
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com ja elokuvan juliste www.images2.fanpop.com
The Fast and the Furious, 2001, Universal Pictures, Original Film, Mediastream Film GmbH & Co. Productions KG, Ardustry Entertainment