Arvostelu: Million Dollar Baby (2004)

MILLION DOLLAR BABY

Ohjaus: Clint Eastwood

Pääosissa: Clint Eastwood, Hilary Swank, Morgan Freeman, Jay Baruchel, Mike Colter, Brian F. O'Byrne, Anthony Mackie, Lucia Rijker, Margo Martindale, Michael Peña, Riki Lindhome, Marcus Chait ja Benito Martinez

Genre: draama, urheilu

Kesto: 2 tuntia 12 minuuttia

Ikäraja: 12

Million Dollar Baby perustuu nyrkkeilyvalmentaja F.X. Toolen, eli Jerry Boydin tarinoihin, jotka hän julkaisi vuonna 2000 kokoelmassaan Rope Burns: Stories from the Corner. Paul Haggis kynäili tarinaa nyrkkeilijästä jo 1990-luvulla, mutta häneltä kesti useampi vuosi, ennen kuin hän sai kaupattua käsikirjoituksensa. Clint Eastwood hyppäsi projektiin niin näyttelijäksi kuin ohjaajaksi, mutta silti kesti muutama vuosi lisää, ennen kuin Warner Bros. Pictures ja Lakeshore Entertainment tekivät diilin, jossa he yhdistäisivät taloudelliset voimansa rahoittaakseen elokuvan. Päärooliin palkattiin Hilary Swank, joka treenasi hullun lailla rooliaan varten ja sai jopa stafylokokki-infektion harjoitustensa aikana. Kuvaukset käynnistyivät kesäkuussa 2004 ja lopulta Million Dollar Baby sai maailmanensi-iltansa jo puoli vuotta myöhemmin, 5. joulukuuta 2004 - tasan 20 vuotta sitten! Elokuva oli kriitikoiden ylistämä jättihitti, joka sai muun muassa seitsemän Oscar-ehdokkuutta (mm. paras miespääosa, sovitettu käsikirjoitus ja leikkaus), joista se voitti parhaan elokuvan, ohjauksen, naispääosan ja miessivuosan palkinnot, viisi Golden Globe -ehdokkuutta (mm. paras draamaelokuva, miessivuosa ja musiikki), joista se voitti parhaan naispääosan ja ohjauksen palkinnot, minkä lisäksi se sai jopa Grammy-ehdokkuuden parhaasta elokuvamusiikista. Itse katsoin elokuvan ensi kertaa kymmenisen vuotta sitten ja pidin näkemästäni. Kun huomasin Million Dollar Babyn täyttävän nyt 20 vuotta, päätin juhlan kunniaksi katsoa sen uudelleen ja samalla arvostella sen.

Maggie Fitzgerald haaveilee urasta nyrkkeilijänä ja saa lopulta taivuteltua iäkkään ja äksyn Frankie Dunnin valmentamaan häntä. Aluksi Maggieta ylenkatsova Frankie saa pian huomata naisen lahjat kehässä.

Hilary Swank yritti jo 1990-luvulla onneaan urheiluelokuvien parissa, tähdittäessään huonon vastaanoton niin lippuluukuilla kuin kriitikoiden arvosteluissa saanutta Karate Kid saa seuraajan -leffaa (The Next Karate Kid - 1994). Kymmenen vuotta myöhemmin hän pääsi tähdittämään Million Dollar Babya ja tekikin uransa tähän mennessä parhaan ja muistettavimman roolityön, josta Swank voitti täysin ansaitusti lukuisia palkintoja. Swank näyttelee Mary Margaret Fitzgeraldia tai ihan vain Maggieta, joka haaveilee urasta nyrkkeilijänä. Aiempaa kokemusta hänellä ei ole, mutta sitäkin enemmän sisua, sinnikkyyttä, päättäväisyyttä ja halua todistaa kykynsä. Swank on erinomainen roolissaan, antautuessaan täysillä roolinsa vietäväksi.

     Vähintään yhtä merkittävässä osassa on myös lännenelokuvista tuttu Clint Eastwood, joka näyttelee nyrkkeilyvalmentaja Frankie Dunnia. Aluksi Frankie vain pudistelee päätään Maggielle, joka alkaa käydä hänen salillaan, mutta heltyy lopulta antamaan tälle vinkkejä, kun Maggie kerta toisensa perään pyytää tältä valmennusta. Eastwood on myös hyvässä vedossa, tarjotessaan tässä parhaan roolityönsä ainakin viimeiseen 30 vuoteen. Häneltä löytyy karismaa ja kurtistelevien kulmiensa takaa tuijotteleva Eastwood on jo muodostunut ikoniseksi näyksi. Hän tuo kuitenkin lämpimämpää ja herkempää puolta esille tarinan edetessä, syventäen hahmoaan hyvin.

Elokuvassa nähdään myös muun muassa Morgan Freeman entisenä nyrkkeilijänä Scrapsina, joka auttaa Frankieta, nykyään huomattavasti tunnetummat Jay Baruchel, Mike Colter, Anthony Mackie ja Michael Peña muina nyrkkeilijöinä Frankien salilla, Brian F. O'Byrne Frankien kirkon pappina, sekä Margo Martindale Maggien vaikeana äitinä ja Riki Lindhome ja Marcus Chait Maggien tympeinä sisaruksina. Sivunäyttelijätkin suoriutuvat mainiosti rooleistaan, erityisesti Freeman, joka istuu myös elokuvan kertojaääneksi täydellisesti. Baruchel taas on veikeä itsestään liikoja luulevana ja itseään Dangeriksi kutsuvana pyrkyrinuorena.

Ei ole mikään ihme, että Million Dollar Babya on kehuttu vuolaasti sen ilmestymisestä lähtien ja että elokuva nappasi eri gaaloissa useampia palkintoja. Kyseessä on hieno urheiludraama ja nyrkkeilyelokuvien parasta antia sitten genren suurimpien klassikkoedustajien Rockyn (1976) ja Kuin raivon härän (Raging Bull - 1980). Se on todella inspiroiva teos, minkä lisäksi se onnistuu välttelemään urheiluelokuvien kaavamaisuuden perisynnin. Harvoin urheiluelokuvat pääsevät yllättämään loppusuoransa ratkaisuissa niin paljon kuin Million Dollar Baby. Loppuratkaisu on elokuvan ilmestymisestä lähtien kerännyt ristiriitaisia mielipiteitä. Menemättä sen tarkemmin juonipaljastuksiin, sanon vain, että itse pidän filmistä ihan loppuun saakka, vaikka hahmojen teot muuttuvatkin moraalisesti kyseenalaisiksi.

Vielä Maggien nousua nyrkkeilijänä kiinnostavampaa seurattavaa ovat hahmojen väliset suhteet. Frankie ei aluksi näe naisessa mitään potentiaalia, mutta alkaa hiljalleen lämmetä tälle ja kaksikon välille muodostuu hiljalleen luja yhteys. Perheestään etääntynyt Maggie ja perheensä hylkäämä Frankie löytävät toisistaan uudet isä- ja tytärhahmot. Tämän lisäksi Maggien perhedraama on onnistuneesti työstetty, kun taas iäkkäiden ja kaiken nähneiden Frankien ja Scrapsin väliset keskustelut tuovat mukaan hyvää huumoria. Kun hahmot ovat näin vahvoja, katsoja uppoutuu täysin heidän kertomuksensa vietäväksi. Parin tunnin ja vartin kesto kulkee nopeasti ja lopulta tunnepuolikin iskee lujaa.

Sen lisäksi, että Eastwood vakuuttaa kameran edessä, hän tekee saman myös kameran takana. Hänen ohjauksensa on taidokasta ja hän saa näyttelijät pistämään parastaan. Nyrkkeilyotteluista hän tekee tylyjä ja jännittäviä. Eastwood vastaa myös elokuvan musiikeista ja hänen herkät sävellyksensä toivat hänelle jopa Grammy-ehdokkuuden. Paul Haggisin käsikirjoitus on vahva hahmoja ja heidän välisiä dialogeja kuin myös tarinan kuljetusta myöten. Haggis hyödyntää kertojaääntä toimivasti, perustellenkin sen olemassaolon leffan loppupäässä. Million Dollar Baby on teknisiltä ansioiltaakin onnistunut. Se on taitavasti kuvattu ja sulavasti leikattu. Lavasteet ja asut ovat oivalliset ja nyrkkeilymatseissa maskeeraajat pistävät parastaan. Ääniefektit tehostavat myös otteluita, nyrkkien iskujen pamahtaessa tuntuvasti.

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 20.9.2023

Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com

Million Dollar Baby, 2004, Warner Bros., Lakeshore Entertainment, Malpaso Productions, Ruddy Productions, Epsilon Motion Pictures, StudioCanal

Arvostelu: Men in Black 3 (2012)

MEN IN BLACK 3

Ohjaus: Barry Sonnenfeld
Pääosissa: Will Smith, Josh Brolin, Tommy Lee Jones, Jemaine Clement, Emma Thompson, Michael Stuhlbarg, Mike Colter, Michael Chernus, Bill Hader, David Rasche, Alice Eve ja Will Arnett
Genre: scifi, toiminta, komedia
Kesto: 1 tunti 46 minuuttia
Ikäraja: 12

"The Men in Black" -sarjakuvaan (1990-1991) perustuva scifikomedia Men in Black - miehet mustissa (Men in Black - 1997) oli iso hitti, joten sille päätettiin tietysti tehdä jatkoa. MIIB - Miehet mustissa 2 (Men in Black II - 2002) ei kuitenkaan voittanut kriitikoita puolelleen, eikä ollut yhtä menestynyt filmi kuin edeltäjänsä. Toisen osan kuvauksissa kehkeytyi silti jo ajatus kolmannesta leffasta, kun päätähti Will Smith ehdotti ohjaaja Barry Sonnenfeldille, että seuraava osa voisi sisältää aikamatkustusta. Toisen osan toivottua heikompi menestys ja Sonnenfeldin riidat Sony-yhtiön kanssa kuitenkin hankaloittivat sarjan jatkamista. Lopulta erimielisyydet saatiin kuitenkin selvitettyä ja vuonna 2009 ilmoitettiin, että sarjan kolmannen osan teko lähtee liikkeelle. Kuvaukset alkoivat marraskuussa 2010, ennen kuin käsikirjoitusta oli edes tehty loppuun saakka! Tekijät kehittivät tarinaa eteenpäin kuvausten aikana ja lopulta leffa saatiin purkkiin ja loppukeväästä 2012 Men in Black 3 sai ensi-iltansa. Elokuva menestyi paremmin kuin sarjan aiemmat osat, muttei saanut erityisemmin kehuja kriitikoilta. Itse en käynyt katsomassa leffaa, kun se saapui teattereihin, vaan näin sen vasta myöhemmin vuokralta. Pidin filmiä viihdyttävänä ja olen katsonut sen muutamaan otteeseen uudestaan. Nyt kun sarja on saamassa jälleen jonkinlaista jatkoa elokuvalla Men in Black: International (2019), oli aika katsoa sarjan aiemmat osat uudestaan.

HUOM! Tämä arvostelu sisältää SPOILEREITA koskien sarjan edellisiä osia Men in Black - miehet mustissa ja MIIB - Miehet mustissa 2!

Vaarallinen boglodiitti Elukka-Boris pakenee Kuun vankilasta kostaakseen agentti K:lle, joka passitti hänet sinne yli 40 vuotta aiemmin. Boris matkaa ajassa vuoteen 1969 ja tappaa K:n, sekoittaen aikajatkumon, jolloin vain agentti J muistaa K:n olemassa olon. Agentti J:n täytyy myös matkata vuoteen 1969, pelastaakseen agenttiparinsa hengen.

Will Smith ja Tommy Lee Jones tekevät kymmenen vuoden tauon jälkeen paluun rooleihinsa agenteiksi J ja K. Tauko on selvästi tehnyt hyvää, sillä molemmat suoriutuvat paremmin kuin MIIB - Miehet mustissa 2:ssa. Jones ei tosin paljoa pääse tekemään, sillä Elukka-Boris tappaa K:n heti leffan alussa, jolloin kyseessä on entistä selvemmin Will Smithin show. Smith parantaa paljon tasoaan edellisestä osasta ja löytää saman meiningin kuin ensimmäisessä elokuvassa. J:stä on vuosien varrella noussut ylimmän luokan agentti, mutta hahmo ei ole muuttunut tylsemmäksi, vaan läppä lentää samaa tahtia ja kaiken kokemansa jälkeenkin J hämmästelee yhä avaruuden ihmeitä.
     Vaikka Jonesin esittämä K kuolee, on hahmo isosti mukana leffassa, sillä vuonna 1969 nähdään nuori K, jota näyttelee Josh Brolin. Brolin on ehdottomasti yksi elokuvan parhaimmista asioista, sillä hänen ollessa ruudulla tuntuu todella siltä kuin katsoisi nuorta Tommy Lee Jonesia. Brolin on tainnut tarkkailla Jonesin työtä pitkään ja hartaasti, sillä niin täydellisesti hän kanavoi Jonesin maneereja ja ilmeitä. Brolin on hämmästyttävän hyvä leffassa, minkä lisäksi hänen hahmonsa, nuori K on mielenkiintoinen tapaus, sillä hän on vielä hieman rennompi kuin vanha K.
     Elokuvan päävihollisena, Elukka-Boriksena nähdään Jemaine Clement, joka onnistuu tekemään hahmostaan uhkaavan ja karmivan, vaikka vetääkin homman parissa kohtaa yli. Elukka-Boris on vaarallinen tappaja, joka on erittäin oivallinen vastus sankareille ja tuo jännitettä siitä, pystyykö J sittenkään onnistumaan tehtävässään.
     Leffassa nähdään myös Emma Thompson Miehet mustissa -järjestön uutena johtajana O:na, Michael Chernus aikamatkustuslaitteen omistavana Jeffrey Pricena, sekä Michael Stuhlbarg viidennen ulottuvuuden olentona, Griffininä, jolle aika toimii täysin eri lailla kuin ihmisille. Hahmo on tavallaan mielenkiintoinen, mutta samalla myös todella ärsyttävä. Stuhlbargin lapsenomainen innostus ja tapa puhua eivät oikein toimi, minkä lisäksi hahmolle kirjoitetut repliikit pistävät välillä katsojan pyörittelemään silmiään. Thompsonista sen sijaan löytyy arvokkuutta johtohahmoksi ja yhtä myötähäpeällistä ääntelyä lukuunottamatta hän on mainio valinta rooliinsa.

Men in Black 3 ei ole mikään erityisen ihmeellinen elokuva, mutta todella laimean toisen osan jälkeen tämä tuntuu isolta parannukselta. Filmin tarina on huomattavasti koukuttavampi, aikamatkustuksen tuodessa erittäin kiehtovan lisäyksen mukanaan. Elukka-Boris on paljon parempi pahis kuin huonosti näytelty Serleena. Leffan puitteetkin ovat laadukkaammat, eikä leffa tunnu TV-elokuvalta kuten MIIB - Miehet mustissa 2. Alkuperäisen Men in Black -elokuvan tasolle ei valitettavasti päästä, mutta on Men in Black 3 oikein viihdyttävät tunti ja kolme varttia, vaikkei se tulekaan ilman heikkouksia. Jotkut vitsit eivät toimi ja jotkut hetket ovat myötähäpeällisen lapsellisia. Griffin ei mielestäni toimi ja siksi itseäni häiritsee suuresti, kuinka isossa osassa hahmo on. Taistelut eivät tarjoa mitään vau-elämyksiä tai jännitystä, mutta niitä katsoo ihan mielellään.

Will Smithin ja Josh Brolinin välinen kemia on elokuvan parempaa antia. On todella veikeää nähdä, kuinka J tapaa nuoren K:n ja kuinka he päätyvät hoitamaan tehtävää yhdessä, kun J on tuntenut vanhan K:n vuosia, mutta tämä K ei ole koskaan tavannutkaan J:tä. J:n täytyy siis tehdä häneen vaikutus, yrittäen samalla selvittää, mikä on tehnyt K:stä niin yrmyn äijän. Heidän ansiosta hymy nousee huulille samaan tapaan kuin ensimmäistä Men in Blackia katsoessa. Tekijät ovat selvästi luottaneet Smithin ja Brolinin toimivan yhdessä ja hyvä niin, sillä kaksikko on aivan mahtava. Panoksia kasvatellaan mukavasti kohti huipennusta ja lopputaisto Elukka-Borista vastaan on erittäin viihdyttävää seurattavaa. Loppupäässä leffa myös hieman testailee, kuinka paljon katsoja on elokuvien varrella alkanut välittämään näistä hahmoista ja onnistuu tarjoamaan yllättävänkin liikuttavan kohtauksen.

Kahden aiemman osan tavoin tämänkin Men in Black -leffan on ohjannut Barry Sonnenfeld. Sonnenfeld on päässyt paljon paremmin juttuun takaisin mukaan kuin toisessa osassa ja pääseekin välillä tunnelman kanssa lähelle ensimmäistä osaa. Etan Cohenin aikamatkustuskäsikirjoitus on koukuttava, mutta huumoripuoli ei Cohenilta oikein suju. Men in Black 3 on muuten oivallisesti kuvattu, mutta mukaan mahtuu parissa kohtaa kummallisesti sommiteltuja lähikuvia. Leikkaus on sujuvaa ja valaisun avulla kaikesta on tehty mahdollisimman kirkasta - kenties välillä liiankin, jolloin mukaan tulee keinotekoisuuden tuntua. Lavasteet ja asut ovat tuttuun tapaan tyylikkäät, minkä lisäksi erilaiset avaruuden olennot ovat hienosti luotuja maskeerausten ja digiefektien avulla. Äänimaailma on taidokkaasti rakennettu ääniefekteistä Danny Elfmanin sävellyksiin asti.

Yhteenveto: Men in Black 3 on selvä parannus laimean MIIB - Miehet mustissa 2:n jälkeen, muttei ole mikään erityisen ihmeellinen filmi, eikä nouse sarjan aloitusosan tasolle. Kelpo scifikomediana tätä katsoo kuitenkin mielellään. Will Smith on hyvässä vedossa agentti J:nä ja vaikkei Tommy Lee Jones esiinny leffassa kauaa, korvaa Josh Brolin hänet täydellisesti nuorena K:na. Smithin ja Brolinin kemia iskee täysillä yhteen ja heidän seikkailunsa nappaa heti mukaansa. Aikamatkustustarina on kiinnostava lisäys sarjaan ja se luo hyvää huumoria. Valitettavasti mukaan mahtuu myös paljon kehnoja ja typeriä vitsejä, jotka aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Esimerkiksi Griffin on hahmona kiinnostava, mutta häntä esittävä Michael Stuhlbarg on ärsyttävä ja oudon lapsellinen roolissa. Jemaine Clementin näyttelemä Elukka-Boris on mainio pahis ja luo koukuttavia vaaratilanteita päähenkilöille. Erityistä jännitystä leffasta ei löydy, mutta lopussa elokuva yllättää koskettavuudellaan. Visuaalisesti elokuvasta löytyy hienoja puolia, mutta myös heikompia efektejä. Jos siis pidit sarjan ensimmäisestä elokuvasta (tai miksei myös toisestakin), kannattaa Men in Black 3:kin vilkaista. Seuraavaksi sitten nähdään, kuinka Tessa Thompson ja Chris Hemsworth toimivat sarjan uusina tähtinä. Men in Black: Internationalista lisää sitten ensi viikolla...

Kirjoittanut: Joonatan Porras, 5.6.2019
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Men in Black 3, 2012, Columbia Pictures Corporation, Hemisphere Media Capital, Amblin Entertainment, Parkes+MacDonald Image Nation, Imagenation Abu Dhabi FZ