sunnuntai 15. lokakuuta 2023

Arvostelu: Karate Kid saa seuraajan (The Next Karate Kid - 1994)

KARATE KID SAA SEURAAJAN

THE NEXT KARATE KID



Ohjaus: Christopher Cain
Pääosissa: Hilary Swank, Pat Morita, Chris Conrad, Michael Cavalieri, Michael Ironside, Constance Towers, Sonny Trinidad ja Walton Goggins
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia
Ikäraja: 12

The Karate Kid (1984) oli kehuttu hittielokuva, joten sille päätettiin tietty tehdä jatkoa. Karate Kid II... kertomus jatkuu (The Karate Kid Part II - 1986) ei saanut yhtä positiivista palautetta kriitikoilta, mutta se menestyi lippuluukuilla edeltäjäänsä paremmin. Sen sijaan Karate Kid III (The Karate Kid Part III - 1989) ei ollut kriitikoiden mieleen, eikä häävi menestys taloudellisesti. Sarjaa päätettiin silti jatkaa. Sen lisäksi, että elokuvien pohjalta tehtiin animaatiosarja The Karate Kid (1989), neljännen leffan suunnittelu käynnistyi. Päätähti Ralph Macchio koki kuitenkin olevansa jo liian vanha rooliinsa Daniel LaRussona, joten hänen tilalle kirjoitettiin uusi hahmo, jota esittämään valittiin Hilary Swank. Kuvaukset käynnistyivät ja lopulta The Next Karate Kid, eli suomalaisittain Karate Kid saa seuraajan sai ensi-iltansa elokuussa 1994. Elokuva sai kuitenkin täystyrmäyksen niin kriitikoilta kuin katsojilta, minkä lisäksi se otti tuntuvasti turpiinsa taloudellisesti, tienaten vain pienen osa alkuperäisleffan lipputuloista. Itse olin aiemmin nähnyt elokuvista vain sen ensimmäisen The Karate Kidin, mutta olen halunnut tutustua muuhunkin sarjaan jo pidemmän aikaa. Nyt kun tekeillä on jälleen uusi The Karate Kid -elokuva (2024) ja elokuvia jatkanut Cobra Kai -sarja (2018-) on saamassa viimeisen tuotantokautensa, päätin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen. Alkuperäinen The Karate Kid oli mielestäni aivan mahtava, mutta sen jatko-osat olivat toinen toistaan selvästi heikompia. Aloitinkin Karate Kid saa seuraajan katsomisen varautunein fiiliksin.

Herra Miyagi matkustaa Bostoniin, osallistuakseen tapahtumaan, jossa kunnioitetaan toisessa maailmansodassa taistelleita amerikanjapanilaisia. Hän päätyy ottamaan vastuulleen vanhan sotatoverinsa lapsenlapsen, nuoren kapinahenkisen Julien ja ryhtyy opettamaan tälle karaten saloja.




Aiempia Karate Kid -elokuvia tähdittänyt Ralph Macchio koki olevansa liian vanha esiintyäkseen enää Daniel LaRussona, joten hahmoa ei päätetty hyödyntää enää neljännessä leffassa. Sen sijaan Pat Morita päätti vielä kerran tehdä paluun mitä mainioimman herra Miyagin rooliin. Morita on odotettavastikin elokuvan parasta antia, pitäen hahmonsa yhtä tykättävänä heppuna kuin ennenkin. Siitä huolimatta täytyy todeta, että Moritasta näkyy ajoittain, ettei ympärillä oleva elokuva vakuuta kuin edeltäjänsä ja hän vaikuttaisi myös kaipaavan Macchiota vastanäyttelijäkseen.
     Macchion sijaan uudeksi karate kidiksi nousee Hilary Swankin näyttelemä Julie Pierce, herra Miyagin vanhan sota-aikaisen ystävän lapsenlapsi. Nykyään Swank tunnetaan parhaiten vaikuttavasta ja palkintoja kahmineesta roolistaan Million Dollar Babyssa (2004), mutta vielä vuonna 1994 hän oli lähes tuntematon näyttelijänalku, joka oli tätä ennen esiintynyt vain yhdessä elokuvassa, Buffy, vampyyrintappajassa (Buffy the Vampire Slayer - 1992). Swank on ihan kelvollinen roolissaan, mutta hänen hahmonsa on aluksi hieman rasittava, valittaessaan jatkuvasti kaikesta. Hänelle on kuitenkin onneksi kirjoitettu kaari parempaan suuntaan elokuvan edetessä.




Elokuvassa nähdään myös Constance Towers Julien isoäitinä Louisana, Chris Conrad Julien koulutoverina Ericinä, Michael Cavalieri inhottava niljakkeena Nedinä, sekä Michael Ironside nuorille jonkin sortin armeijakoulutusta pitävänä eversti Duganina, joka tuntuu hallitsevan niin koulua kuin paikallisia poliisivoimia. Uudet hahmot ovat vain kierrätettyjä hahmoja alkuperäisleffasta. Louisa on karate kidin vanhempi, joka sysää nuoren Miyagin hoteisiin, Eric tuo pakollista romanssia Alin tapaan, Ned on ylimielinen kiusaajakusipää kuten Johnny ja eversti Dugan on naurettavan yliampuva versio Cobra Kai -dojoa johtavasta John Kreesestä. Siinä, missä alkuperäisleffassa Cobra Kain poppoo toimi mainioina pahiksina, tämänkertainen Duganin joukkio on outo ja jopa aika epäuskottava armeijakultti, jossa ihannoidaan myrkyllisiä ajatusmaailmoja miesten vahvuuksista ja muiden alistamisesta.

Ei ole erityinen ihme, että Karate Kid saa seuraajan sai ilmestyessään mojovan täystyrmäyksen niin katsojilta kuin kriitikoilta. Taloudelliseen epäonnistumiseen ei tarvitse syitä pahemmin etsiä. Vuonna 1994 pojat eivät menneet katsomaan uutta, tytöille markkinoitua Karate Kidiä, kun taas tyttöjen keskuudessa ei tainnut olla kysyntää nelososalle elokuvasarjasta, jonka aiempia filmejä pidettiin enemmän poikien juttuna. Tämän lisäksi elokuva tuntuu täysin turhalta rahastusyritykseltä ja kuten jo hahmoista voi päätellä, lopputulos on aika mielikuvitukseton ja jopa tylsä toisinto alkuperäiselokuvasta, vaikka filmien välillä on kyllä useita erojakin.




Kyseessä ei ole mikään totaali pohjakosketus ja läpimätä raina, mutta eipä elokuvasta paljoa hyvääkään sanottavaa löydy. Herra Miyagi viihdyttää yhä sananlaskuillaan ja asenteellaan, mutta hänen ympärille ei ole saatu kyhättyä oikein mitään kiinnostavaa. Julien yliampuvasti kuvatut konfliktit koulussa saavat pyörittelemään silmiä, eikä se jää ainoaksi puoleksi, jolloin elokuvaa katsoessa herää tunne tekijöiden amatöörimäisyydestä. Karatekoulutus munkkiluostarissa on monin tavoin kömpelösti esitetty jo ihan kuvakulmia ja leikkauksia myöten. Loppuhuipennus on erityisen kehno ja vaikkei luvassa olekaan mitään karateturnausta, erityisesti finaalissaan leffa tuntuu tylsältä toisinnolta aiemmin nähdystä. Mahtuu elokuvaan sentään yksi aidosti mainio kohtaus, Miyagin opettaessa Julielle vaivihkaa tanssiliikkeitä koulun tanssiaisia varten, naamioimalla prosessin karateharjoitteluksi. Tämä on hauska viittaus ykkösleffaan, jossa Miyagi pisti Danielin hoitamaan hänen pihatyönsä ja opetti siinä vaivihkaa torjuntaliikkeitä.

Elokuvan ohjauksesta vastaa Christopher Cain, joka ei onnistu rakentamaan yhtä vangitsevaa ja maalailevaa tunnelmaa kuin kolme ensimmäistä osaa ohjannut John G. Avildsen. Cain kopioi paljon edeltäjältään, mutta lattein lopputulemin. Mark Leen käsikirjoituksessa ei myöskään ole kehuttavaa. Lee on vain kopioinut edellisosia, vaihdellut nimiä ja esittänyt suorastaan raakavedokselta tuntuvan tekstinsä uutena. Monet kohtaukset eivät vaikuta viimeistellyiltä, dialogi on paikoitellen kiusallisen kamalaa ja muutenkin Lee taisi hoitaa hommansa kiireessä ja vain vähän sinne suuntaan. Karate Kid saa seuraajan ei ole edes teknisiltä ansioiltaan kaksinen. Kameratyöskentely on hutiloitua ja liian lähellä kohteita olevat otokset viestivät stunttikohtauksissa siitä, ettei kameran edestä löydy todellista taitoa. Esimerkiksi kun Julie onnistuu hyppäämään pitkän välimatkan kiveltä toiselle useiden yritysten jälkeen, kuvista huomaa, ettei Swank ole oikeasti suorittanut stunttia, kameran pitäessä kummatkin kivet piilossa. Lavasteet, asut ja maskeeraukset ovat kelvolliset ja äänimaailma toimii. Säveltäjä Bill Conti hyödyntää musiikeissaan paljon edellisosista, eikä luo mitään uutta ja kiinnostavaa mukaan.




Yhteenveto: Karate Kid saa seuraajan on harmillisen kehno rahastusraina, jota katsoessa lähinnä toivoo, että elokuvasarja oltaisiin osattu lopettaa kolmososaan. Vaikka elokuvasta löytyy omat uudet juttunsa, se kulkee monin tavoin turhan tuttuja latuja, lainaillen runsaasti ykkösleffasta. Hahmot ovat liian samanlaisia niin persooniltaan kuin dynamiikoiltaan muiden kanssa. Kaari on myös samanlainen ja vaikkei loppuhuipennuksesta löydykään karateturnausta, finaalikin tuntuu turhan tutulta. Mark Leen käsikirjoitus menee kopiointien ohessa muutenkin siitä, mistä aita on matalin ja teksti vaikuttaa usein raakavedokselta. Pahispuoli ontuu pahasti, eikä koulutusosio nappaa mukaansa - etenkään kun on jatkuvasti selvää, ettei kameran edessä tehty kunnon stuntteja. Pat Morita on leffan selvä valopilkku herra Miyagina, kun taas Hilary Swank toimii tarpeeksi kelvollisesti uutena karate kidinä. Karate Kid saa seuraajan -leffan voi katsoa kertaalleen, jos toden teolla innostuit alkuperäistrilogiasta, mutta muuten suosittelen vain hyppäämään koko elokuvan yli. Seuraavana on sitten luvassa Will Smithin pojan Jadenin ja Jackie Chanin tähdittämä The Karate Kid -uudelleenfilmatisointi (2010). Jännityksellä odotan, jatkuuko sarjan alamäki, vai onnistuuko elokuva kääntämään tason uuteen nousuun...




Kirjoittanut: Joonatan Porras, 7.7.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Next Karate Kid, 1994, Columbia Pictures


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti