HELLRAISER
Ohjaus: Clive Barker
Pääosissa: Claire Higgins, Ashley Laurence, Andrew Robinson, Sean Chapman, Robert Hines, Doug Bradley, Nicholas Vince, Simon Bamford, Grace Kirby ja Oliver Smith
Genre: kauhu
Kesto: 1 tunti 34 minuuttia
Ikäraja: 18
"We'll tear your soul apart!"
Hellraiser perustuu Clive Barker novelliin Helvetilliset (The Hellbound Heart) vuodelta 1986. Barker oli ollut tyytymätön kirjojensa aiempiin elokuvasovituksiin, etenkin Underworldiin (1985), joten hän päätti itse ohjata elokuvan Helvetillisten pohjalta. Hän sai tuottaja Christopher Figgin ja New World Pictures -yhtiön mukaan projektiin ja kuvaukset käynnistyivät syksyllä 1986 työnimellä "Sadomasochists from Beyond the Grave". Barker joutui leikkaamaan elokuvaa pariinkin otteeseen uudestaan, sillä Yhdysvalloissa ikärajoja valvova Motion Picture Association of America oli antamassa filmille korkeinta X-leimaa. Lopulta Hellraiser sai ensi-iltansa syyskuussa 1987. Elokuva oli taloudellinen menestys, mutta se sai kriitikoilta vaihtelevaa palautetta, osan kutsuessa sitä hienoksi ja toisten taas surkeaksi. Vuosien varrella elokuva on noussut kulttistatukseen ja kauhugenren klassikoksi, joka on kerännyt vannoutuneen fanikuntansa, sekä saanut useita jatko-osia - viimeisimpänä elokuvasarjan samannimisen uudelleenkäynnistyksen vuonna 2022. Itse katsoin Hellraiserin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten ja pidin näkemästäni paljon. Olen katsonut elokuvan jo pari kertaa uudestaan ja nyt kun viimevuotinen Hellraiser-leffa on vihdoin saapunut Suomeen vuokralle, päätin odotellessa katsoa alkuperäisfilmin uudestaan ja arvostella sen.
Frank Cotton ostaa itselleen mystisen palapelikuution ja avaa sen kauhut, kenobiitit, jotka silpovat ja vangitsevat Frankin. Muuttaessaan Frankin taloon, hänen veljensä Larry vapauttaa vahingossa Frankin helvetillisestä vankilastaan. Epämuodostunut Frank tarvitsee kuitenkin entiseltä salarakkaaltaan, veljensä vaimolta Julialta apua, saadakseen kehonsa takaisin.
Clare Higgins ja Andrew Robinson näyttelevät avioparia, Julia ja Larry Cottonia, joiden parisuhteesta uupuu rakkaus ja intohimo. Julia onkin kiinnostuneempi Larryn kadonneesta veljestä, Frankista (Sean Chapman ja Oliver Smith), jonka kanssa Julialla oli aiemmin salasuhde. Vanha rakkaus roihahtaa uuteen, kieroon liekkiin, kun Larryn veripisarat synnyttävät Frankin takaisin henkiin. Frank on kuitenkin epämuodostunut lihakasa, joka tarvitsee salaheilansa Julian apua saadakseen vanhan kehonsa takaisin: Julian täytyy vietellä miehiä kotiinsa ja syöttää nämä Frankille. Mitäpä sitä ei tekisi tosirakkauden eteen? Higginsin ja Chapmanin väliltä löytyy vahvaa kemiaa, mutta heidän hahmonsa ovat varsin iljettävät. Robinson taas toimii oivallisesti asioista tietämättömän Larryn roolissa.
Elokuvassa nähdään myös Ashley Laurence Larryn tyttärenä Kirstynä, Robert Hines tämän poikaystävänä Stevenä, sekä Doug Bradley, Nicholas Vince, Simon Bramford ja Grace Kirby kenobiitteinä, helvetillisinä olentoina, jotka vapautuvat mystisestä palapelikuutiosta ja sieppaavat uhrinsa kivullisen nautintonsa vankilaan. Laurence on hyvä valinta tyttäreksi, joka alkaa epäillä uuden äitipuolensa kummallista käyttäytymistä muuton jälkeen. Bradleyn esittämä kenobiittijohtaja - joka on fanien toimesta nimetty Pinheadiksi - on onnistuneen hyytävä ilmestys ikonisen naulanaamansa kanssa.
Hellraiser on ilmestymisestään asti shokeerannut katsojiaan, eikä mikään ihme. Kyseessä on aidosti karmiva kauhuelokuva, täynnä iljettävää kuvastoa, joka saa monet kauhun suurkuluttajatkin katsomaan toisaalle. Mukana on useita groteskeja hetkiä, joissa ihmiskeholla leikitään varsin oksettavin tavoin. Tämän saatanallisen Rubikin kuution avaajilta hyytyy hymy nopeasti, kun pelottavat kenobiitit saapuvat hakemaan kutsujaansa hupeihinsa. Näihin hupeihin kuuluu kivun ja nautinnon yhdistelmä, kenobiitit kun tuhoavat uhrejaan ällöttävän seksuaalisen vivahteen kera. Iso osa elokuvan karmivuudesta syntyykin sen eroottisuudesta kuvottavuuksien keskellä. Filmi ei säästele katsojaansa, mutta samalla se välttää tyylikkäästi aivottomaksi gorepornoksi muuttumisen.
Sen lisäksi, että ajoittain jopa tehokkaan vastenmielinen elokuva työntyy katsojan ihon alle (ei tosin niin kirjaimellisesti kuin kenobiitit koukkuineen hahmojen ihojen alle), pitää Hellraiser sisällään myös vahvan tarinan. Pohjimmiltaan kyseessähän on todella vinksahtanut rakkauskertomus. Julia on valmis menemään ties kuinka pitkälle saadakseen Frankinsa takaisin. Salarakkaiden puuhat muuttuvat kaiken aikaa kierommiksi. Tarina kerrotaan mielenkiintoisesti, elokuvan seuratessa aluksi rakastavaisia, kunnes se siirtyy puolen välin paikkeilla Kirstyyn, joka yrittää selvittää, mistä kaikessa on kyse? Leffa saa näin tehokkaasti manipuloitua katsojaa. Aluksi saattaa jopa huomata olevansa Julian ja Frankin puolella, toivoen, että he eivät jäisi kiinni. Loppupäässä taas pelkää Kirstyn puolesta. Katsoja on koukussa näkemäänsä ja jännitettä rakennetaan läpi elokuvan onnistuneesti kohti huipennusta. Vain pari viimeistä minuuttia jättävät toivomisen varaan, lopputekstejä edeltävän hetken ampuessa hieman yli.
1980-luvulla Clive Barker nousi kauhukirjallisuuden huippunimiin ja Hellraiserin myötä hän siirtyi onnistuneesti myös elokuvapuolelle. Barkerin rakentama tunnelma on erinomainen ja hän osaa tarjota erittäin epämiellyttäviäkin juttuja tyylikkäästi. Barkerin työstämä käsikirjoitus on tehokkaan napakka, eikä leffa kestä kuin muutaman minuutin yli puolitoista tuntia. Filmi on myös hyvin kuvattu ja siinä hyödynnetään taitavasti valaisua. Lavasteet ovat oivalliset ja kenobiittien toteutus on upeaa niin asujen kuin maskeerauksien puolesta. Käytännön tehosteet ovat pääasiassa erinomaiset kaikessa visvaisuudessaan, varsinkin Frankin syntyessä hiljalleen takaisin henkiin, mutta loppupäässä nähtävät sähköefektit pistävät silmään. Budjettisyistä Barker työsti nämä tehosteet itse kaverinsa kanssa yhden viikonlopun aikana. Äänimaailma on toimiva ja Christopher Youngin säveltämät mainiot musiikit lisäävät paljon karmivaan tunnelmaan.
Yhteenveto: Hellraiser on mahtava kauhuelokuva, joka onnistuu oikeasti työntymään katsojan ihon alle kaikessa ahdistavuudessaan ja vastenmielisessä kuvastossaan. Elokuvalla on vahva tarina ja siihen jää täysin koukkuun. On kiinnostavaa, kuinka katsojaa manipuloidaan vaihtelemaan mielipiteitään hahmoista ja välillä sitä jääkin pohtimaan, että ketä tässä nyt oikein haluaakaan kannustaa? Clive Barkerin käsikirjoitus on onnistunut ja ohjaus sitäkin väkevämpää. Barkeria ei pelota aiheuttaa katsojalleen todella epämukavaa tunnetta. Kaikista kuvottavuuksistaan huolimatta katse palaa väkisilläkin takaisin tapahtumiin ja vaikka toisaalta ymmärrän, miksi moni ei suostu katsomaan Hellraiseria enää toistamiseen, itse palaan jollain kierolla innostuksella sen pariin yhä uudestaan. Elokuva on teknisiltä ansioiltaan oivallinen upeita käytännön tehosteita myöten ja näyttelijätkin suoriutuvat hyvin rooleistaan. Alkuperäinen Hellraiser on pakkokatseltavaa kaikille kauhufaneille, mutta herkemmille sitä on vaikea suositella sen inhottavien puolien takia. Vuosien varrella elokuvalle on tehty jopa yhdeksän, todella ailahtelevasti vastaanotettua jatko-osaa, joiden pariin palataan joskus toiste. Tämän halloweenin aikana käsittelyyn pääsee kuitenkin vielä viimevuotinen Hellraiser-elokuva, jonka näkemistä odotan ristiriitaisin tuntein...
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 17.10.2022
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
Hellraiser, 1987, New World Pictures, Film Futures, Rivdel Films
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti