KARATE KID II... KERTOMUS JATKUU
THE KARATE KID PART III
Ohjaus: John G. Avildsen
Pääosissa: Ralph Macchio, Pat Morita, Danny Kamekona, Yuji Okomoto, Nobu McCarthy, Tamlyn Tomita, Charlie Tanimoto, Joey Miyashima, Marc Hayashi, William Zabka ja Martin Kove
Genre: draama
Kesto: 1 tunti 53 minuuttia
Ikäraja: 12
Urheiluelokuva The Karate Kid (1984) nousi ilmestyessään suureen suosioon niin katsojien kuin kriitikoiden keskuudessa, joten jatkoa oli tietenkin tulossa. Robert Mark Kamen väsäsi pikavauhtia käsikirjoituksen ja kuvaukset käynnistyivät syyskuussa 1985. The Karate Kid Part II, eli näin suomalaisittain Karate Kid II... kertomus jatkuu sai ensi-iltansa kesäkuussa 1986. Elokuva oli taloudellinen hitti, joka sai parhaan laulun Oscar-ehdokkuuden, mutta se sai myös todella vaihtelevaa palautetta kriitikoilta. Itse katsoin alkuperäisen The Karate Kidin vasta muutama vuosi sitten ja pidin siitä paljon. Nyt kun elokuvasarja on jatkumassa uuden filmin voimin, päätin katsoa aiemmat Karate Kid -elokuvat läpi ja arvostella ne. Noin kuukausi ensimmäisen The Karate Kidin jälkeen pistin vihdoin pyörimään kakkososan Karate Kid II... kertomus jatkuu.
Daniel LaRusso lähtee mentorinsa herra Miyagin mukana Okinawan saarelle, Miyagin synnyinkaupunkiin, hyvästelemään Miyagin kuolevan isän, kun Miyagin menneisyys palaa kummittelemaan.
Ralph Macchio ja Pat Morita palaavat rooleihinsa nuorena Daniel LaRussona ja tämän iäkkäänä karateopettajana, talonmies herra Miyagina. Näyttelijäkaksikko jatkaa mainiota työtään ja heidän erikoinen kaverikemiansa on syventynyt entisestään. Daniel ja Miyagi muodostavat veikeän, mutta sydämellisen duon, jonka uuteen seikkailuun hyppää mielellään mukaan. Macchiosta löytyy samaa energiaa ja intoa kuin viimeksi, Moritan vakuuttaessa upeasti dramaattisemmissa kohtauksissa. Elokuvassa syvennytään enemmän herra Miyagin menneisyyteen ja välillä tuntuukin siltä, että hän on päähenkilö Danielin, eli sen karatekakaran sijaan.
Ykkösleffasta paluun tekevät myös pikaisesti Martin Kove ja William Zabka Cobra Kai -ryhmän vetäjänä Kreesenä ja Danielia kiusanneena Johnnynä. Danielin äiti (Randee Heller) ja Danielin mielitietty Ali (Elisabeth Shue) ainoastaan mainitaan ja muuten leffa keskittyy uusiin sivuhahmoihin, Danielin ja herra Miyagin matkatessa Okinawan saarelle. Siellä he kohtaavat muun muassa herra Miyagin kuolemaa tekevän isän (Charlie Tanimoto), Miyagin entisen mielitietyn Yukien (Nobu McCarty), tämän nykyisen miehen, Miyagin entisen parhaan ystävän Saton (Danny Kamekona), Saton karateoppilaan Chozenin (Yuji Okomoto), sekä nuoren Kumiko-tytön (Tamlyn Tomita), johon Daniel tietty iskee silmänsä. Herra Miyagin menneisyyteen liittyvä kolmiodraama Yukien ja Saton välillä toimii, joskin Satoa esittävä Kamekona on aika huvittava puupökkelö roolissaan. Sen sijaan Danielin uusi kuvio ihastuksenkohde Kumikon ja kiusaaja-Chozenin kanssa tuntuu liikaa ykkösleffan kierrätykseltä uusilla hahmoilla.
The Karate Kidin lainatessa paljon urheiluelokuvien kuninkaalta, myöskin John G. Avildsenin ohjaamalta Rockylta (1976), on oikeastaan vain osuvaa, että jatko-osa Karate Kid II... kertomus jatkuu lainaa aluksi Rockyn uusintaottelusta (Rocky II - 1979). Kumpikin elokuva kun jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen jäi, näyttäen suuren finaaliottelun jälkimainingit. Ei kestä kuitenkaan kauaa, kun Karate Kid II pääsee kulkemaan selvästi omia reittejään ja vie päähenkilöt uudenlaiselle seikkailulle Okinawaan. Maisemanvaihdos tekee hyvää ja leffa vaikuttaisi aluksi toimivan erilaiselta kuin ykkösosa. Herra Miyagin taustoja on kiinnostava selvittää ja on oiva ratkaisu nostaa hänet jatko-osan keulille oman juonikuvionsa kautta.
Elokuvasta löytyy selkeitä pidettäviä juttuja ja tykkään taas, että karate-aspektissa keskitytään enemmän sisäisen rauhan löytämiseen turpaanvedon sijaan ja niinpä leffassakin on useita seesteisesti maalailevia, aika nättejä hetkiä. Okinawaa kuvauksissa edustavan Havaijin kauniita maisemia ihastellessa silmä lepää. Silti välillä iskee sellainen fiilis, että elokuva kaipaisi hieman potkua. Tähän ei ole sentään tungettu mukaan uutta turnausta, vaikka lopputaistelu toki käydään. On kuitenkin tylsää, kuinka leffa muuten kierrättää juttuja ykkösosasta, kuten jo kerroin. Danielin, Chozenin ja Kumikon välille ei saada rakennettua läheskään niin vahvaa kolmiodraamaa kuin Danielin, Johnnyn ja Alin välille ensimmäisessä elokuvassa. Karate Kid II:a ryhdyttiin tekemään nopeasti ykkösosan osoittauduttua hitiksi ja lopputulos viestiikin kiireestä ja hosumisesta.
John G. Avildsen jatkaa ohjaajan hommissa ja käsikirjoituksesta vastaa tälläkin kertaa Robert Mark Kamen. Kamenin teksti ei ole yhtä väkevä kuin viimeksi ja hän syyllistyy liikaa itsensä tylsään kopioimiseen, vaikka maisemanvaihdoksella olisi voitu siirtyä täysin uudenlaisiin kuvioihin. Hieman ontuvan tekstin pohjalta Avildsen suoriutuu ohjaajana pätevästi, vaikka hän olisi hieman ytimekkäämpää menoa voinut tarjota silloin tällöin. Karate Kid II... kertomus jatkuu on taidokkaasti kuvattu elokuva ja erityisesti hahmojen siluetteja hyödyntävät otokset ovat tyylikkäitä. Okinawalaisen kylän lavasteet ovat hienot ja puvustustiimikin suoriutuu oivasti hommastaan. Äänimaailma on hyvin rakennettu ja Bill Conti tuo paljon rauhaisaan tunnelmaan säveltämillään musiikeilla. Harmillisesti laulupuolelta ei löydy yhtä sähäkkää rallatusta kuin viime leffan Joe Espositon esittämä You're the Best.
Yhteenveto: Karate Kid II... kertomus jatkuu on kelpo jatko-osa mahtavalle urheiludraamalle. Maisemanvaihdos Los Angelesista Okinawan saarelle tekee pääasiassa hyvää ja elokuva vaikuttaa ajoittain hönkivän uusia tuulahduksia menoon. Robert Mark Kamenin kiireessä rustattu jatkokäsikirjoitus alkaa kuitenkin jossain kohtaa kierrättää liikaa aineksia edelliselokuvasta ja etenkin nuorten kolmiodraama on tällä kertaa varsin pitkäveteistä seurattavaa. Sen sijaan herra Miyagin menneisyyden avaaminen on kiinnostavaa puuhaa. Lopusta ei onneksi löydy uutta turnausta, mutta jonkin sortin loppumatsi pitää tietty olla, eikä se ole ihan yhtä säväyttävä kuin viimeksi. Ralph Macchio ja Pat Morita ovat toistamiseen mahtava parivaljakko Daniel LaRussona ja herra Miyagina. Visuaalisesti elokuva on kaunista katseltavaa seesteisten maisemakuviensa ja tyylikkäiden siluettiotostensa puolesta. Käsikirjoitus ja ohjaus eivät ole yhtä napakan vahvat kuin viimeksi, mutta silti lopputuloksena on tarpeeksi toimiva jatko-osa. Jos siis pidit ensimmäisestä The Karate Kidistä, voi Karate Kid II:n katsoa oikein sujuvasti sen perään.
Kirjoittanut: Joonatan Porras, 1.3.2023
Lähteet: elokuvan tiedot www.imdb.com, www.en.wikipedia.org ja elokuvan juliste www.impawards.com
The Karate Kid Part II, 1986, Columbia Pictures, Delphi V Productions
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti